Viimekesänä tulin raskaaksi silloiselle ihastukselleni. En kertonut siitä kenellekkään, en edes itse jätkälle. Poikaystäväni jätti minut nuoruuteni takia.. Alko käydä hankalaks, ku jätkä täytteli 18. No, vähän myöhemmin harrastimme seksiä, raskauteni ei vielä näkynyt. Myöhemmin pyysin häntä ulos kertoakseni, mutta ei siitä tullut mitään. Sitten huomasin elämäni rakkaimman tulleen myös raskaaksi, oman koirani. Raukka meinasi 9-tuntisen synnytyksen aikana kuolla, mutta selvisi. Pentu syntyi kuolleena. Kaksi viikkoa myöhemmin meni minullakin kesken. Koko syksy meni masentuneena. Äitini ei jättänyt minua rauhaan lainkaan, vaan jaksoi koko ajan kysyä kuka olisi ollut isä. Hän arvasikin, mutta kielsin kaiken.. Nyt asia on alkanut unohtua. Välillä silti tuntuu, että kun alan suremaan asiaa, itken enemmän koirani, kuin itseni puolesta. Tämän kun kerron parhaalle kaverilleni, hän naurahtaa ja saa minutkin nauramaan itselleni, mutta silti minuun sattuu.. Paras kaverini vei tuon miehen minulta.. En ole kertonut hänelle, että nykyinen poikaystävänsä oli lapseni isä. Kerroin kyllä itse jätkälle lopulta asiasta, mutta hän sanoi vain pahoja asioita ja loukkasi.
lapsen menetys
tyttö15
3705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro sille "ystävällesi" totuus poikaystävästään, jo se voi helpottaa oloasi!
sun kannattas ihmeessä puhua asiasta jollekkin... ei tee hyvä sinun psyykellesi että ns. kiellät asian etkä käsittele sitä.
Juttelimme juuri psykologian tunnilla kriiseistä.. juuri puolison tai jonkun menettämisestä... ja opettaja kehotti puhumaan, eikä vaikenemaan. Joskus myöhemmin, kun olet vanhempi, sinulla saattaa tulla ongelmia koska olet patonut asioita mielessäsi ja silloin se on paljon vaikeampaa.
Voimia ja tsemppiä sinulle! Kyllä se siitä!
Minäkin sain keskenmenon rv.11. Asia oli tavallaan helpotus, vaikka helppoa ei ole ollu. Illalla kun laitan nukkumaan mietin millaista se oisi ollut. Vaikeaa ja raskasta..? luultavasti. Päätin itse että lapsen pidän, mutta luojalla oli toinen suunnitelma. kyllä minä tästä toivun, mutta koskaan tuskin aivan täysin... jaksamista myös sinulle!