Mun olis varmaan parasta unohtaa koko suhde jutut ja tyytyä olemaan yksin. En koskaan kuitenkaan löydä miestä kenelle kelpaisin. Pärjään mä kai yksinkin, vaikka se onkin pelottavaa. Pärjään ainakin niin kauan, kuin satun pärjäämään...
Parasta kait olisi
EiKetäänVoiVäkisin
17475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kannattaa opetella hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään, niin kyllä alkaa kiinnostusta tulla. Se on asennemuutoksen paikka ap:lla
Näin on, itselleen kannattaa olla aina uskollinen ja kun oppii hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään niin muidenkin kiinnostus herää.
Ja höpö höpö...
Oliskin tommosesta kyse, mut kun ei ole...
Sun kirjoituksesta sai vaan sellaisen kuvan ettet arvosta itseäsi, mutta nimimerkkisi kertoo, että olet varmaan ihastunut mahdottomaan eikä toista voi muuttaa, se muutos lähtee hänestä itsestään.
On se kumma juttu, että jotkut ei vuosikymmeniinkään opi rakastamaan itseään, kun ovat niinkin pitkään sinkkuna.
Nuo yleislausahdukset ovat muuten aika plääh, plääh juttuja. Itse olen muuten tehnyt havainnon, että ihmiset jotka sinkkuutta oikein ihannoivat ja omaa pärjäämistään erityisesti mainostavat ovat monesti myös niitä, jotka ovat hyvin itsekkäitä, egoistisia, oman navan tuijottajia ja joiden kanssa myös yhteistyö voi olla hyvinkin haastavaa jyrkkyyden vuoksi. He monesti myös etsivät syitä sille, että ovat sinkkuja jonkun ulkonäkö ym. muun jutun vuoksi (se on helppo tekosyy).
Mutta on tietty tärkeä rakastaa myös itseään ihan niinkuin muitakin lähimmäisiä ihan niinkuin raamatussa sanotaan: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
No se nyt ei vain pidä paikkaansa, että parisuhteessa olevat olisivat sen vähemmän itsekkäitä kuin sinkut. Mieti nyt vaikka sun työpaikan ihmiset läpi. Nii-in.
Ei se yleispätevää tietenkään ole. Onhan niitä justiinoita ja justuksia, jotka parisuhteessaankin jyräävät toisen mennen tullen ja samoin tietty työpaikoilla, mutta he ovat jo lapsuudessaan monesti olleet niitä lellilapsia. Monesti parisuhteissa ihmiset joutuu tekemään kompromisseja ja tämä sitten pätee myös muihin ihmissuhteisiin. Yleisempää jyrkkä käytös on ikisinkuilla, tätä tarkoitin.
Olet väärässä.
En täysin ainakaan, mutta sinä olet selvästi sinkku.
Hahah, puhuit jyrääjistä jne. ja kun katsoo sun omia kommenttejas, niin tuota joo.... :}
Veikkaanpa, että taidat ihan itse olla sellanen pahin justiina, mut ethän sinä sitä itse justiinana tajua. Ja lellittykin uskoisin, mutta ketäpä ei olis nykypäivänä, joten eihän se sun vikas ole. Ihmisille vain voi kehittyä vähän epärealistinen itsetunto sen seurauksena. Kun minä olen oikeassa, minä tein oikein, tuo tekee väärin, itse en tee mitään väärin, mun käytöksessä ei ole mitään vikaa, miksi tuo ei tee nyt niin kuin minä sanon?!?!? jne. Kannattaa opetella alkaa kattomaan itseään ulkopuolisen silmin, jos vielä siihen pystyy.
Jos ei ole koskaan seurustellut kunnolla kenenkään kanssa, niin vanhemmiten oppii liian itselliseksi ihmiseksi ja ajattelee vain aina ensimmäisenä itseään, kun se pitäisi olla niin, että ajattelisi sitä toista ja huomioisi hänet sopivassa suhteessa eli sitä yhteistä aikaa ja yhteisiä menoja, mutta siihen väliin sitä omaakin tilaa ja aikaa mennä. Itse olen ehkä liian kiltti ihminen, kun joustan väliin liiankin paljon ja annan anteeksi kun toinen ei huomioinut, mutta onneksi olen oppinut puhumaan tunteistani ja kertomaan mikä mieleni pahoitti. Ei siis ole hyväksi olla liiankaan kiltti, koska silloin jää sen toisen jalkoihin ja kynnysmatoksi, jos ei osaa pitää puoliaan.
Kiitos kommenteistasi. Laitetaanpa korvan taa. Itse olen elänyt ongelmaisessa suhteessa, jossa jossain vaiheessa varmaan eämiellyttävästikin yrittänyt saada ääntäni kuulumaan. En todellakaan ole mikään lellikki enkä siinä mielessä lemmitty ollut, vaikka itse olen herkkä je hellä, mutta joskus tosiaan vääränlainen seura tekee kummallisuuksia. Nooh omista ongelmista ym. en enempiä avaudu. Mutta uskon olevani jossakin tulevaisuuden suhteessa (toivottavasti löydän vielä joskus kivan kumppanin) ihan ok kumppani, en täydellinen, eihän kukaan ole, mutta ehkä riittävän hyvä, toivon niin.
Vastasin siis sivusta_päivitelevälle.
Mitenkäs sun kumppani olikin noin itsekäs jyrä?
Sinkut joutuvat sopimaan asioista muiden kanssa aina jos haluavat olla kenenkään ihmisen kanssa missään tekemisissä. Silloin kun seukkasin, niin se oli aika itseriittoista elämää, kun aina oli seuralainen valmiina sopimatta.
Ikisinkkuja on aika vähän. Lähinnä siitä tulee mieleen joku 70-vuotias diakonissa.
Ehkä hienompaa olisi ottaa suuria askeleita ja laittaa deitti ilmoitus minullakin oli. Sieltä löysin 3kk kaukosuhteen vuonna 2002.