Koskeeko kirkkojärjestys kristittyä?
Uskoisin, että separatistit ovat samaa mieltä siitä, että maallinen laki koskee kristittyjäkin ja että heidän täytyy sitä noudattaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Jos esivalta tai laki käskee tekemään Jumalan sanaa vastaan. Kuinka monta kertaa laki tai esivalta on käskenyt sinua tekemään Jumalan sanaa vastaan?
Mutta tämän lisäksi kristitty on myös Jumalan kymmenen käskyn alainen. Olisihan se merkillistä, että kristityn tulisi olla alamainen maalliselle laille, mutta ei Jumalan käskyille. Miten perustelen väitteen? Miten olisi kuviteltavissa, että kristitty olisi kyllä alaimainen ihmisten säätämälle laille, mutta ei kymmenen käskyn Jumalan omalle laille? Jonkinlaista hengellistä akrobatiaa siinä tarvittaisiin, niin ja synnin luvallisuutta, koska juuri Jumalan laki osoittaa mitä synti on. Kristityllä on Jumalan armosta syntynyt uusi ihminen, mutta uudestisyntiminen ei ole ottanut meiltä pois vanhaa ihmistä, synnin ruumista. Lisäksi Jumala on luonut meihin ruumiin, joka kuuluu tähän maailmaan. Kristitty on samaan aikaan Jumalan lapsi että Suomen kansalainen. Suomen kansalainen on kaikkien lakien alainen, niin kuin kaikki muutkin kansalaiset ovat.
Tästä kristityn kaksijakoisuudesta johtuen hän on vanhan ihmisen puolesta kaikkien lakien alainen. Kristityt tarvitsevat ohjausta, pidäkkeen omalle vanhalle ihmiselleen, ruumis kuuluu tämän maailman piiriin, jossa se ei saa tehdä mitä se itse haluaa. Luther opetti, että lain kuuluu säädellä ja ohjata lihan, ruumiin, käsien ja jalkojen tekoja. Vanhaa ihmistä ei saa päästää vapaaksi, liha ei saa tehdä himojensa mukaan. Kristillinen vapaus ja usko eivät näin ollen kosketa lihaa ja ruumista, vaan omaatuntoa. Lestadiolaisuudessa uskon ytimessä on ollut ajatus sydämen kristillisyydestä. Mitä omantunnon vapaus on? Se on elävää sydämen uskoa, elämistä hyvällä omallatunnolla, uskoa syntien anteeksiantamiseen Kristuksessa. Hengellinen vapaus ei ole ensisijaisesti oikeutta käyttää ja tehdä kaikkea mahdollista, se vapaus ei koske lihaa ja ruumista. Se on vapautta synnistä, syyllisyydestä, kuolemasta, perkeleen vallanalaisuudesta, helvetistä ja Jumalan vihasta Kristuksen evankeliumin voimalla. Tässä on taivaan valtakunnan ydinajatus.
Toinen taivaan valtakunnan luonne on vapaus, joka suuntautuu lähimmäisiin päin. Hän käyttää vapauttaan miettiäkseen mitä hyvää hän voisi apua tarvitseville tehdä. Lutherin sanoin, ”Uskossa kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Rakkaudessa kristitty on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen.” Tunnustuskirjat sisällyttävät tähän kuuliaisuuteen inhimillistä järjestystä kohtaan: "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä."
Uskoisin, että separatistit ovat samaa mieltä siitä, että maallinen laki koskee kristittyjäkin ja että heidän täytyy sitä noudattaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Jos esivalta tai laki käskee tekemään Jumalan sanaa vastaan. Kuinka monta kertaa laki tai esivalta on käskenyt sinua tekemään Jumalan sanaa vastaan?
Mutta tämän lisäksi kristitty on myös Jumalan kymmenen käskyn alainen. Olisihan se merkillistä, että kristityn tulisi olla alamainen maalliselle laille, mutta ei Jumalan käskyille. Miten perustelen väitteen? Miten olisi kuviteltavissa, että kristitty olisi kyllä alaimainen ihmisten säätämälle laille, mutta ei kymmenen käskyn Jumalan omalle laille? Jonkinlaista hengellistä akrobatiaa siinä tarvittaisiin, niin ja synnin luvallisuutta, koska juuri Jumalan laki osoittaa mitä synti on. Kristityllä on Jumalan armosta syntynyt uusi ihminen, mutta uudestisyntiminen ei ole ottanut meiltä pois vanhaa ihmistä, synnin ruumista. Lisäksi Jumala on luonut meihin ruumiin, joka kuuluu tähän maailmaan. Kristitty on samaan aikaan Jumalan lapsi että Suomen kansalainen. Suomen kansalainen on kaikkien lakien alainen, niin kuin kaikki muutkin kansalaiset ovat.
Tästä kristityn kaksijakoisuudesta johtuen hän on vanhan ihmisen puolesta kaikkien lakien alainen. Kristityt tarvitsevat ohjausta, pidäkkeen omalle vanhalle ihmiselleen, ruumis kuuluu tämän maailman piiriin, jossa se ei saa tehdä mitä se itse haluaa. Luther opetti, että lain kuuluu säädellä ja ohjata lihan, ruumiin, käsien ja jalkojen tekoja. Vanhaa ihmistä ei saa päästää vapaaksi, liha ei saa tehdä himojensa mukaan. Kristillinen vapaus ja usko eivät näin ollen kosketa lihaa ja ruumista, vaan omaatuntoa. Lestadiolaisuudessa uskon ytimessä on ollut ajatus sydämen kristillisyydestä. Mitä omantunnon vapaus on? Se on elävää sydämen uskoa, elämistä hyvällä omallatunnolla, uskoa syntien anteeksiantamiseen Kristuksessa. Hengellinen vapaus ei ole ensisijaisesti oikeutta käyttää ja tehdä kaikkea mahdollista, se vapaus ei koske lihaa ja ruumista. Se on vapautta synnistä, syyllisyydestä, kuolemasta, perkeleen vallanalaisuudesta, helvetistä ja Jumalan vihasta Kristuksen evankeliumin voimalla. Tässä on taivaan valtakunnan ydinajatus.
Toinen taivaan valtakunnan luonne on vapaus, joka suuntautuu lähimmäisiin päin. Hän käyttää vapauttaan miettiäkseen mitä hyvää hän voisi apua tarvitseville tehdä. Lutherin sanoin, ”Uskossa kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Rakkaudessa kristitty on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen.” Tunnustuskirjat sisällyttävät tähän kuuliaisuuteen inhimillistä järjestystä kohtaan: "Tässä kuuliaisuudessa me toteutamme rakkauden käskyä."
Vastaukset 19
Vanhimmat
Entä kirkkojärjestys, pitääkö kristittyjen olla sille alamaisia?
Olisi todella kummallista, että uskovainen olisi kuuliainen maalliselle laille, mutta ei Jumalan sanalle, kuten lain käskyille. Vieläkin kummallisempaa olisi, jos kristitty olisi kuuliainen maalliselle laille, mutta ei kirkkojärjestykselle, joka perustuu Jumalan sanaan. Miten sellainen poikkeama ja epäjohdonmukaisuus voitaisiin selittää? Jos kerta Raamatun yksiselitteinen opetus on, kristittyjen tulee osoittaa kuuliaisuutta kaikelle inhimilliselle järjestykselle, niin miten on mahdollista että Jumalan itsensä järjestämä säätämys ei heitä velvoittaisi.
On selvää, että jos järjestys perutuu Jumalan sanaan ja kaikkeen hyvään seurakunnan rauhaa ylläpitävään järjestykseen, että sellaista järjestystä kristitty tahtoo noudattaa. Enkelit eivät, eivätkä pyhät taivaassa tarvitse järjestystä eivätkä säädöksiä, vaan me kristityt, jotka olemme vielä lihaa ja verta. Niin kuin jo aloituksessa kirjoitin, me olemme vielä ruumissa eikä sen lunastusta ole vielä tapahtunut ylösnousemuksessa. Se ruumis on alistettava rakkauden palvelukseen, nöyrtymään lähimmäisensä hyväksi eikä sallittava sen elää oman tahtonsa tai mieltymystensä mukaan. Tässäkin kristitty on kaikkien lakien alainen, eristyisesti kun ne on rakennettu Jumalan sanan perustalle. Hänen tulee ruumissaan ja rakkaudessaan alistua kaikkein vähimmänkin ihmisen alapuolelle ja palvelemaan häntä, tekemään hänen mielikseen ja pyrkiä auttamaan häntä. Erityisesti jos lähimmäinen on heikkouskoinen, särkynyt, helposti eksyvä tai hairahtuva, omassatunnossaan epävarma, pelokas tai muuten apua tarvitseva. Kristus ratsastaa aasilla siksi, että kaikki, hitaimmatkin ja heikoimmatkin voisivat pysyä mukana. Kristuksen seurakunnan on edettävä heikoimman tahdissa, ei vahvimman ja nokkelimman. Joka käyttää vapauttaa tällaisia vastaan oman mukavuudenhalun tai kärsimyksiä tai vaivannäköä välttääkseen tekee Paavalin kirjoitusten mukaan syntiä veljiä ja itse Kristusta vastaan. Jumalan käskyn lait ja järjestys ylipäätään on asetettu suojaamaan juuri niitä heikoimpia vahvojen tyranniaa ja mielivaltaa vastaan.
Kirkon jäsenenä ja luterilaisena esikoiset ovat velvoitettu olemaan luterilaisen kirkkojärjestyksen alaisia. Hengellisyyteen ja kristilliseen vapauteen viittaaminen siis opettaa Kristuksen rakkauteen, nöyryyteen ja kuuliaisuuteen kirkkojärjestykselle. Pyhä Henki opettaa ajattelemaan heikointa, nöyrtymään ja noudattamaan hyvää järjestystä. Miksi? Rauhan säilyttämiseksi, ja siksi, että krisityt olisivat kuuliaisia Jumalan sanalle.
On myös vedottu hengelliseen päätöksentekoon, jolla ilmeisesti koetetaan päästä kirkkojärjestyksen ja yhdistystoiminnan yläpuolelle. Vai onko kyseessä vallananastus? Todellisuudessa kaikki päätökset, joilla on vaikutus ihmisten autuaaksi tulemiseen ovat hengellisiä. Kaikki kristityt tekevät hengellisiä päätöksiä.
Separatistit ovat myöntäneet, että myös kirkossa voi käydä ehtoollisella. Se on siis pätevä ehtoollinen. Jos asia kerta on näin, niin eikö silloin oman ehtoollisen hankkimisessa ole kyse hallinnollisesta ja käytännöllisestä päätöksestä? Molemissa paikoissa voi ehtoollista nauttia, mutta nyt on tehty sellainen käytännöllinen ratkaisu, että ehtoollista vietetään myös rukoushuoneilla. Kyseessä näyttää olevan mukavuussyy, keino päästä kärsimyksistä ja lähimmäisten syntisyyden ja heikkouksien sietämisestä. Kyse ei siis ole hengellisestä ratkaisusta, pelastukselle välttämättömästä päätöksestä. Vallantavoittelu ja -anastaminen on osoitus hallinnollisesta toiminnasta.
Tässäkin asiassa jos seuraisimme hyvää järjestystä, Jumala kun on järjestyksen Jumala, me käyttäisimme seuraliikkeemme ylintä päätöksentekijätahoa, yhdistyksen kokousta ja kuulisimme sen ilmaisemaa tahtoa. Asia on meidän suomalaisten, vastuu on meidän ja päätökset koskevat meitä itseämme. Hengellisiä ovat kristityt, yhdistyksen jäsenet ovat kristityitä ja heillä on Pyhä Henki. Myös yhdistyksen säännöt ovat kristityitten tekemät, ja niiden tekemisessä on Pyhä Henki ollut mukana. Vastuuta ei voi eikä ole oikein ulkoistaa.
Jos siis kristitty on rumiillisuutensa puolesta rakkauden velassa ja lihansa takia kaikkien lakien alaisia lähimmäistensä tähden, hänen tulee kunniottaa kristittyjen itsensä laatimia yhdistyksen sääntöjä. Muuten tulemme rikkoneeksi itse Pyhän Hengen omaavina laatimiamme sääntöjä, ja vielä maallista yhdistyslakia. Jos päätöksen on mieli olla hengellinen, se seuraa tässä Jumalan sanan viitoittamaa tietä. Kuuliaisuus Jumalan asettamalle järjestykselle kirkossa, yhdistyksen säännöille ja myös maalliselle laille. Kaikki tämä koituisi heikkojen hyväksi.
Hengellinen laki kristityille on rakkauden laki, joka ei salli rikkoa Jumalan käskyjä ja järjestystä. Se tässä koko ajan rikotaan. Jos kristityillä olisi paljon Kristuksen rakkautta, he miettisivät miten he vapautaan käyttäisivät. He pohtisivat, miten voisimme välttää eripuraa, jakaantumista ja kaikkea epäjärjestystä ja toisaalta rakentamassa uskossaan horjuvaa, heikkoa tai näistä raskaista ajoista kärsivää. Ei rakkauden täyttämällä uskovalla ole aikaa miettiä sitä, miten hän pääsisi itse kaikkein helpommalla, tai miten hän saisi enemmän valtaa.
Kristitty on lihaa ja verta, sen tähden hengellinen vapaus koskee omaatuntoa, ei ruumiin jäseniä, käsiä ja jalkoja, ruumiin vaivannäköä ja ristin kantamista. Vapaus ja oikeus jakaa sakramentteja ei pelasta ketään.
Kylläpä oli selkeästi kirjoitettu. Kiitos kirjoittajalle ja Jumalalle. Nyt näyttää ikävä kyllä siltä, niinkuin historiastakin voimme nähdä, että hurmahenget saavat lisää 'henkeä' tällaisina aikoina ja tällaisen johtajien vaikutuksien alla. Sille emme voi mitään muuta kuin rukoilla, että mahdollisimman vähän tulisi vahinkoa. Meillähän ei ole sotaa lihaa eikä verta vastaan vaan henkivaltoja jne.. vastaan, jotka villitsevät ihmisiä uskomaan villitsijöitä, jotka kulkevat lammasten vaatteissa ja valkeuden tuojina. Jumala meitä varjelkoon.
ahaa eli et haluisi että lapsesta saakka rampa olisi tullut "hurmahenkiApostolien" kautta terveeksi, niinkö?
miten usein kirkossa taphtuu parantumisia, kerro?
Eivät Apostolit olleet hurmahenkiä. He saarnasivat raitista Jumalan sanaa ja paransivat sairaita, silloin kun Jumala halusi näyttää voimansa tällä tavoin ja saada ihmiset uskomaan Kristuksen sovintotyöhön. He myös neuvoivat olemaan esivallalle alamaiset ja kuuliaiset aikana jolloin esivalta oli paljon raaempi ja julmempi ja jumalattomampi kuin meidän aikainen - niin hengellisen kuin maallisenkin esivallan suhteen. Meidänkin tulisi olla kaikessa alamaiset, koska apostoli sanoo, että esivaltaa ei ole muuten kuin Jumalata.
Eikö ole asiallista, jos kuuluu johonkin yhdistykseen, niin noudattaa yhdistyksen sääntöjä. Sama koskee, kun kuuluu kirkkoon, silloin noudatetaan kirkon sääntöjä.
Tai ainakin rehelliset ihmiset niitä noudattavat.
Tässä näyttää, että seprat seuraavat jesuiittain oppia: tarkoitus pyhittää keinot, epärehellisyydenkin.
Jos taas eroaa kirkosta ja rakentaa oman vapaakirkon, niin silloin voi rakentaa omat säännöt
"kuuntelija"
.
Aivan ,jos rakentaa vapaa kirkon .? Se terkoittaa juuri sitä' .
Että he rakentaa kirkot ,meille jää rukoushuoneet. .
Mihin niitä rukoushuoneita tervitaan kun teillä on se kirkko?
Niitä rukoushuoneita tarvitaan samalla tavalla kuin nykyisinkin, jolloin ollaan herätysliikkeenä kirkon sisällä. Mikäänhän ei muutu.
Separaattorien kohdalla tapahtuu muutos. He muodostavat oman evl kirkosta erillisen kirkon. Eihän nykyiset rukoushuoneet edes ilman muutostöitä sovellu heidän käyttöön, täytyy rakentaa alttarit yms.
KIRKKISET NE TÄÄLÄ HUUTELOO:):):):):)
Nuo isot kirjaimet ovat huutamista.
Turha sinusta on esittää Jumalan sana oman kantansa tueksi. Pitäisikö oman kantansa tueksi esittää vanhinten mihinkään perustumaton neuvo?
"turhaa huutoa"
.
Hän sanoi monikossa ,hän on samaa mieltä kuin minä.
en sano paremmin.
Kaikki päätökset eivät voi automaattisesti olla Pyhänhengen vaikuttamia. Ihmiset eivät elä niin lähellä Jumalaa, että aina kuulisivat Hänen äänensä. Isien perinnäissääntöjä noudattamalla ei tulla uskoon.
Yksi asia. Kun nainen alkoi esittämään pappia tuntemassamme kirkossa, poikettiin Raamatusta ja Jumalansanasta. Minkä me sille voimme että halusivat poiketa oikeasta väärään? Turha meitä on syyttää heidän pahuudenhalusta. Samoin silloin mureni heidän ominaisuutensa sanomaan yhtään mitää. Minä en voi kunnioittaa kirkon lakeja. Heillä on maallinen oikeus olla olemassa, mutta minä en ole kiinnostunut heidän höpinöistään tai " laista". Samaan asiaan liittyen raamattuun uskovia miehiä ajettiin pois ( pappeja).
Kuinka monetta kertaa: toisen tekemä synti ei oikeuta sinua tekemään syntiä.
Jumalan käsky ei raukea, jos joku sitä rikkoo. Kirkkojärjestys ei raukea, jos joku sitä rikkoo. Aurinko ei lakkaa olemasta aurinko, jos rikolliset käyttävät sitä hyödykseen pahanteossa.
Nämä ovat sellaisia perusasioita, jotka kristityn pitäisi tietää. Mutta kun ei ole opetettu. Tiedon avaimet on pantattu ja hukattu, Luuk. 11:52.
"minkä sille voi "
.
Niin se tapahtyi Suomessa 1988 . kun ensimmäinen Naispappi vihittiin .
Olen sanonut ennenkin että se oli jokaisen vika jok asen tiesi ,eikä saanut
tehtyä juuri mitään ilmeisesti silloin oli jo monien mieli maassa kun ei
tullut tehtyä vastarintaa niille ,jotka vaati Tasaarvo lakia ja muuta sellaista
.
Tosin oli 1948 Tanska päättänyt ottaa naisen käyttöön kirkkoon ,ja Ruotsi
aloitti n.1958 ,ja Norja n.1973 , ja suomi 1988. selittäkää mulle miksi muualla
maailmassa ei tehty ,Naispappia. ,en tiedä ihan uusista muutoksista. Jos
niitä on toiseksi Eduskuntamme äänesti kumoon 1984 ,1985 ,1986 ,1987,
1988.tuli naisen puolesta ,,, kuka käski vielä äänestää, ,,,saa ta na ,,,
Kirkko halusi tuoda eteen näytille rikkojat ja puhumaan seurakunnalle? Paha virhe! Emme näe siinä mitään ihailtavaa emmekä halua kuulla heitä. Eivät he ole oikeutta etsimässä vaan väärää esittämässä. Raamattu on hyvin selkeä tässä asiassa. Mitään syntiä siinä ei ole, että ei hyväksy vääryyttä. Syntiä on se, että hyväksyy vääryyden. Emme myöskään vastaa sinusta tai synneistäsi. Joudut itse kohtaamaan tuomarin ja syntiesi kirjon.
On tuo Reu edes yhdessä asiassa niin kuin mies paikallaan ei hyväksy naispappeutta. Vielä olisi joissakin asioissa parantamisen varaa. Mitenkä nyt kun Pjoella ei ole kuin kaksi naaraspappia voiko sinne enään mennä kuulemaan luettua sanaa saatikka ehtoolliselle. Jos taas menee niin tulee osalliseksi Jumalan sanan halpana pitämiseen, Paavali sanoon naisen minä en salli seurakunnassa opettaa...Γυνὴ ἐν ἡσυχίᾳ μανθανέτω ἐν πάσῃ ὑποταγῇ· διδάσκειν δὲ γυναικὶ οὐκ ἐπιτρέπω οὐδὲ αὐθεντεῖν ἀνδρός, ἀλλʼ εἶναι ἐν ἡσυχίᾳ. (1. Tim. 2:11-12.)
Tekstikriittisesti ei jakeista löydy mitään merkittävää. Jakeet löytyvät tällaisenaan Codex Sinaiticuksesta, eikä varhaisempia manuskripteja ole löydetty.
Γυνὴ = nom. y. f. nainen, vaimo
ἐν ἡσυχίᾳ = dat.y.f. hiljaisuudessa (tapaa ilmaiseva, "preposition of manner"2)
μανθανέτω = akt. prees. imp. yks. 3. oppikoon
ἐν πάσῃ = dat.yks.f. kaikessa (tapaa ilmaiseva, "preposition of manner")
ὑποταγῇ· = dat. yks.f alistuvaisuudessa
διδάσκειν = akt. prees. inf. opettamista
δὲ = mutta
γυναικὶ = dat.yks.f vaimolle, naiselle
οὐκ = kieltosana, ei, en
ἐπιτρέπω = akt.prees.ind.yks.1. minä salli
οὐδὲ = kieltosana, enkä
αὐθεντεῖν = akt. prees. inf. hallitsemista
ἀνδρός, = gen.yks.m. miehen
ἀλλʼ = mutta
εἶναι = akt. prees. inf. oleminen
ἐν ἡσυχίᾳ. = dat.yks.f. hiljaisuudessa (tapaa ilmaiseva, "preposition of manner")
Hyvä "Kuinkamonettakertaa", minä en ymmärtänyt mitä olit aikeissa sanoa. Vääryyden hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä jonkin asian pätevyyden kanssa.
Vääryyden hyväksyminen ei kumoa kirkkojärjestystä
Yhden kirkkojärjestyksen kohdan rikkomisen hyväksyminen ei kumoa kirkkojärjestystä, vaan sillä rikotaan se
Vasta koko kirkkojärjestyksen mitätöiminen kumoaisi kirkkojärjestyksen
Kirkkojärjestyksen mitätöiminen on suurin rikkomus kirkkojärjestystä kohtaan, koska se perustuu Raamattuun
Et voi väittää, että Jumalan kieltäminen tekisi Jumalasta olemattoman ja hänen käskyistään mitättömiä.