Monta yötä suviseuroihin on

minunkin halajaa

https://www.youtube.com/watch?v=hBLugrlPZ2U

Jumalan läsnäolon. Jumalan lapsille se riittää.

Siellä_tuntee kirjoitti:

Jumalan läsnäolon. Jumalan lapsille se riittää.

Minkätakia sitä ei tunne kun on yksin kotona? Miksi se vaatii lauman?

fsfddsdfs kirjoitti:

Minkätakia sitä ei tunne kun on yksin kotona? Miksi se vaatii lauman?

olla elävänä oksana vii nipuussa. Luepa mitä tahansa Paavalin kirjettä tai muita Uuden testamentin kirjeitä. Siellä korostetaan seurakuntayhteyttä. Ei pidä katsoa halvaksi seurakunnan yhteisiä kokoontumisia. Yksinäisyydessäkin kyllä voi tuntea Jumalan läsnäolon, mutta elävänä Jumalan lapsena säilymiseksi on t'ärkeää, että olemme yhteydessä toisten Jumalan lasten kanssa.

Arvaan, että joku tähän jatkoksi laittaa oksennuksensa "seurakuntrajumalasta", mutta lukekaapa Raamatusta tai Lutherin teksteistä, että seurakunta on Kristuksen ruumis.

Koska_täytyy kirjoitti:

olla elävänä oksana vii nipuussa. Luepa mitä tahansa Paavalin kirjettä tai muita Uuden testamentin kirjeitä. Siellä korostetaan seurakuntayhteyttä. Ei pidä katsoa halvaksi seurakunnan yhteisiä kokoontumisia. Yksinäisyydessäkin kyllä voi tuntea Jumalan läsnäolon, mutta elävänä Jumalan lapsena säilymiseksi on t'ärkeää, että olemme yhteydessä toisten Jumalan lasten kanssa.

Arvaan, että joku tähän jatkoksi laittaa oksennuksensa "seurakuntrajumalasta", mutta lukekaapa Raamatusta tai Lutherin teksteistä, että seurakunta on Kristuksen ruumis.

Ymmärrän että "joukossa tunnelma kohoaa" mutta tuntemilla lestadiolaisilla usko on heikkoa ja ne kaipaa muiden luo. Niistä aistii uskomisen olevan tuskaista eikä iloista kuten monella vapaasti uskovalla. Eikö uskomisen vahvuuden tunne juuri silloin kun on yksin? Sen pitäisi olla niin vahvaa että vaikka kuinka sitä yritetään murentaa se ei kärsi..sisäisesti niin vahva ettei sitä tarvitse edes ajatella vaan se on koko ajan läsnä

fsfddsdfs kirjoitti:

Ymmärrän että "joukossa tunnelma kohoaa" mutta tuntemilla lestadiolaisilla usko on heikkoa ja ne kaipaa muiden luo. Niistä aistii uskomisen olevan tuskaista eikä iloista kuten monella vapaasti uskovalla. Eikö uskomisen vahvuuden tunne juuri silloin kun on yksin? Sen pitäisi olla niin vahvaa että vaikka kuinka sitä yritetään murentaa se ei kärsi..sisäisesti niin vahva ettei sitä tarvitse edes ajatella vaan se on koko ajan läsnä

niin vahva ole kuin tuossa lopussa oletat.

Mutta on se iloinen asia kylläkin. Olet oikeassa kun sanot, että tuntemillasi lestadiolaisilla usko on heikkoa ja siksi he kaipaavat toisten uskovaisten luo. Siiähän se juju onkin. Seurakunnan yhteiset kokoontumiset.