Nyt kun on ollut paljon puhetta 70 luvun hoitokokouksista joissa varmaan kieltämättä tahtui ylilyentejä... haluaisin esittää kysymyksen tamän palstan keskustelioille. Mistä johtuu että kukaan joka on v_l liikkeen sillä nykyään ei koe katkeruutta eikä vaadi anteeksi antoa 70 luvun tapahtumista?. itse olen v-l. enkä ole elänyt noina aikoina... mutta olen jutellut monen v_L:än kanssa joka on elänyt noi ajat. en ole vielä tavannut yhtään v-lää joka on olisi vielä tänä päivänä vaatisi anteeksi antoa tai olisi katkera 70 luvun tapahtumista.. moni kuitenkin veeällä jonka kanssa olen jutellut kertoo joutuneneensä pyytämään anteeksi seurakunnan edessä.. tai olleensa hoitokokouksissa monesti.. Olen myös jutellut netissä veeällien kanssa 70 luvusta netissähän on helppo jutella nimettönästikin.. yksikään veeällä jonka kanssa olen jutellut ei tänä päivänä koe katkeruutta eikä vaadi anteeksi antoa70 luvun tapahtumista. Mistä se johtuu? hyvä kysymys vai mitä? moni ex veeäl jauhaa tällä palstalla paljon noista ajoista ja väittää ettei ole katkera... miksei sitä voi myöntää että on katkera? mitä pahaa siinä on? Jos todella on ollut aihetta katkeruuteen?? mikä esim. Deboran teksteistä tulee esiin.. Itse olen sitä mieltä että 70 tapahtumista tulisi keskustella avoimesti eikä lakaista asiaa maton alle. esim Deboran teksteistä käy ilmi että skr: pitäisi pyytää anteeksi.. anteeksi siis keneltä?? Deboralta koko seurakunnan?? entisiltä jäseniltä? mitenkÖhän se mahtaa olla käytännössä mahdollista.. lähettää joku kirje entiselli jäsenille.. ei taida onnistua kumpikaan keino..vaikka haluja olisikin ei se käytännössä onnistuisi. Lehden välityksellä Hesarissa TV:eessä järjettömiä ajatuksia... ootteko miettiny? hei entiset jäsenet? Miksei esin Debora mene keskustelemaan häntä rikkoneiden Hoitoitomiesten tai yksittäisen ry kanssa ei siis skr:oon kanssa aisasta ja sopia asioitaan jos ne vieläkin kaivavat. Turha sanoa ettei niitten kanssa mitään voi puhua jos ei edes yritä..Esim Hesan rykällä puhuttiin viimeksi keskustelu illassa jotain 70 luvun tapahtumista.. Eräs saarnamies sanoi että jos joku kokee vielä tänä päivänäkin tulleensa kohdelluksi väärin 70 luvulla voi niistä tulla keskustelemaan avoimesti saarnamiesten kanssa mielestäni olisi rakentavampaa mennä keskustelemaan itse asian omaisten kanssa asioista. Eikä juoruta asioita täällä netissä..
ymmärrän kyllä Deboraakin. uskon kyllä että hän on tullut kaltoin kohdelluksi. mut en usko että asioista täällä netissä jauhaminen mitään auttaa
ymmärrän kyllä Deboraakin. uskon kyllä että hän on tullut kaltoin kohdelluksi. mut en usko että asioista täällä netissä jauhaminen mitään auttaa
Vastaukset 193
Vanhimmat
Jos joudut henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi,eristetyksi ja kadotukseen tuomituksi tekemättömistä teoistasi,niin on ihme jos et katkeroidu.
Anteeksi tulee pyytämään se joka on rikkonut.Asian pitäisi olla sanomattakin selvä. Turha siihen on sotkea mitä ihmeellisimpiä kiemuroita ja kaarroksia.Pitäis "hoitajillakin" olla omaatuntoa sen verran,että tajuaa ettei tokoni tainnut ollakaan pyhän hengen töitä.
...että miksei ne jotka ovat lakihenkisiä olleet ja siinä hengessä toisia "hoitaneet" korjaa aiheuttamaansa vahinkoa. Vai ovatko korjanneet?..en ole varma. Loukatut ja särjetyt ihmiset sydämestään antaisivat anteeksi jos heiltä mentäisiin pyytämään.
Kunpi on mielestäsi rakentavampaa keskustella asioista asian omaisten kanssa vai juoruta asioita täällä netissä?
Ensinnäkin moni uskoltaa puhua paljon netissä vähemmän naamat vastakkain... netissä on hyvä heittää mitä vain nimettömänä... miten voin tietää esim: onko totta tuo että sinut on erotettu tekemättömistä synnetejentakia? itse tiedän kokemuksesta että v-ällistä puhutaan kaikkea perätöntä.. asian omaisten kanssa naamat vastakkain keskustellessa ei voisi ainakaan valehdella ja mielestäni se olisi miehekkäämpää jutella asiosta asianomaisten kanssa eikä juoruilla täällä netissä
itse hän sanoin etten ihmettelekkään vaikka joku kokeekin katkeruuttu v-liä kohtaan onhan srk:ookin myöntänyt että ylilyötejä tapahtui hoitokokouksissa
itese olen kokenut että jos joku rikkoo minua vastaan ja menen nuhtemaan häntä sillä on puhutteleva vaikutus rikkojaan. Eikö se mielestäsi pistäisi hoitomiehiäsi ajattelemaan jos menisit heitä puhuttelemaan rikkomisestasi .
Mitä jos onkin niin että hoitomiehesi on rikkonut niin monia vastaan ettei millään pysty sopimaan asioitaan kaikkien rikotuiden kanssa ja tullut katumapäälle vasta vuosien päästä. Ja potee vieläkin huonoa omaa tuntoa kohteluasi vastaan.. mutta ei saa sinuun yhteyttä millään...
onko itselläsi edes anteeksi antavaa mieltä?
En odota enää anteeksipyyntöä. Olen onnellinen siitä,että olen ymmärtänyt ,ettei lapsuudestani asti minulle opettu usko ollutkaan ehdotonta Jumalansanaa.... vaikka sitä pöydän takaa Jumalansanana julistettiin.
Monet ovat asianosaisten kanssa keskustelleet jo monet kerrat, täysin tuloksetta. Mistä siis enää pitäisi keskustella? Eihän sellainen ole keskustelua, jos toinen ei halua kuunnella mitään mitä toinen sanoo.
Sinä kun et pysty myöntämään tosiasioita edes netissä, niin miksi neuvot ja vähättelet muita.
Puolustat vain syntiä.
Lyhytkin seurailu vl-liikkeen historiaan antaa selvän kuvan siitä,että kulttuurin tuomat säännöt elävät liikkeessä Jumalansanana...Esim. Reisjärven opistolla olleen rippileirin jälkeen pitkän tukan omaavat pojat eivät päässeet konfirmaatioon..... ja paljon muuta on tapahtunut 70-luvulla.....
sanoneet, että liian aikaisin jäin uskovaisten joukosta pois (siis silloin kun minut jätettiin saatanan haltuun) ja että jos olisin tehnyt vaadittaessa parannuksen "väärästä hengestä", olisin muutaman vuoden päästä saanutkin kuulla että se vaatimus olikin "väärästä hengestä". Ja silloin hoitajat olisivat pyytäneet minulta anteeksi väärää hoitoaan.
Nyt olen ulkona Jumalan valtakunnasta, heidän mielestään.
Minusta tällainen ajattelu ei edes inhimillisestä järjestä lähtöisin, Pyhästä Hengestä puhumattakaan.
Yritän selittää, että anteeksipyyntö-asia ei ole se yksi ja sama, mitä vl-liike tarkoittaa anteeksipyynnöllä.
Oletko kuullut, että Länsi-Saksa pyysi julkisesti anteeksi natsi-Saksan juutalaisvainoja Israelin valtiolta? Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen valtio, vaikka sen johtajat olivat lapsia natsi-Saksan vainojen aikana, otti kollektiivisen vastuun edeltäjiensä hirmuteoista. Tämä ei ole kristillinen anteeksipyyntö. Se on "maailman" tapa korjata rikosten aheuttamia välirikkoja.
Tuota samaa korrektia käytöstä odotan SRK:lta: että se kollektiivisesti pyytäisi edeltäjiensä (osittainhan samat ihmiset istuvat vieläkin SRK:n johtokunnassa) -70-luvulla tekemiä hirmutekoja anteeksi. Se ei tarkoita mitään muuta, kuin että SRK julkisesti myöntää tekemänsä virheet. Se on sitä samaa, mitä Venäjällä tehdään Stalinin vainojen uhreiksi joutuneille: rehabilitointi.
Itse en odota enää sitä, että "hoitajani" pyytäisi anteeksi. Minulla on siitä huonoja kokemuksia. Ystäväni on puhutellut "hoitajaansa" aiheesta, eikä tämä kyseinen henkilö mitenkään ymmärtänyt tehneensä väärin eikä katsonut olevansa anteeksipyynnön velkaa. Samaa kuuluu muualtakin. Siis täysin turha ajatus edes yrittää puhuttaa kyseisiä "hoitomiehiä".
On sitten ihan eri asia keskustella kristillisestä syntien anteeksiantamisesta. Kun näillä hoitajilla ei omatunto ole siihen vaatimassa, vaan se on paatunut, niin minähän en sille mitään voi. Se on näitten ihmisten oma synti, joka anteeksiantamattomana kadottaa. Minulla on aivan tarpeeksi tekemistä omissa synneissäni, enkä sen takia jaksa valvoa toisten synneissä.
Miksikähän koskaan ei osoiteta vaatimusta niille, jotka lakihenkisinä heittelivät ihmisiä "Saatanan haltuun", että he voisivat mennä korjaamaan vikojaan? En edes yhtä kirjoitusta näitten monien joukossa ole lukenut, jossa joku vl-ihminen olisi sanonut: miksi nämä vieläkin puhujan virassa olevat ja vieläkin SRK:n johtokunnassa vaikuttavat henkilöt eivät mene tekemään parannusta näistä suurista synneistään?
Kumma, että meitä syytettyjä vieläkin aina syytetään ja meidän pitäisi ryömien anoa anteeksi- niin mitä? Sitäkö, että meitä on väärin kohdeltu? Asiat ne tuntuvat kääntyvän aina yläösalaisin:(
Sinä olet vielä nuori, etkä ole jutellut meidän muiden kanssa. Uskot kaikki totena, mitä vl-saarnatuolista sanotaan. Valitettavasti kaikki se ei ole totta:(
...menetteli juuri tällä tavalla että esitti kollektiivisen anteeksipyynnön siitä miten menetteli 60-luvulla.
ymmärrystä käsittää tekemänsä virheet ja nöyryyttä pyytää niitä anteeksi. Jostain näitä ei löydy...
Mikä oli se "uskon asia", jonka suhteen läheisesi oli eri mieltä vl-kristillisyyden kanssa?
- Kerroit, että läheistäsi tukiessasi jouduit itsekin ulos.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei sinun ja läheisesi kohdalla mitään hirmutyötä tapahtunutkaan.
Jos olitte erimieltä kuin miten vl:ssa on uskottu, ette tietenkään voineet samaan joukkoon jäädäkään. Ja nythän olet manannut vl-joukon alimpaan hornan tuuttiin.
Olitte varmaankin jo aienmmin eri hengessä, kasvaneena, tilanne puhkesi esiin ja julkiseksi tuolloin. Nykyinen puhkumisesi on jatkumoa sille.
Ikävää, että eksytät ja syyllistät nuorempaa polvea. Oma ylpeytesi tässä on pontimena.
"syyllistät nuorempaa polvea"..... kukahan se syyttömiä ihmisiä on syyllistänyt ja tulee syyllistämään opilla joka on itsestään Oulusta.
Kulttuurin tuomat säännöt eivät ole Jumalansanaa...
Sellaistahan anteeksi pyyntöä minä juuri tarkoitinkin... Mutta mietin vain. Miten sellainnen olisi käytännössä mahdollista toteuttaa? Jos SRK:oolla nyt siihen on halujakaan.. Ennen kui anteeksi pyyntöä voidaan edes odottaa se vaatisi sukupolvenvaihdoksen luulen..
Onko totta että ystäväsi joka on joskus erotettu
jonkun pikkuasian taki. Käy vieläkin rykällä eikä häntä pidetä vieläkään uskovaisena. Vaikka on yrittänyt sopia asiansa?
En tunne yhtään ihmistä joka olisi jättänyt jonkun "saatanan haltuun" miten voisin vaatia häneltä anteeksi antoa?
En ole ketään pyytänyt tulla ryömien pyytämään syntejä anteeksi. Älä minua syytä..
Mitä tarkoitat mitä ettei sanota totena? jos nyt lasketa opillisia asioita(niistähän V_l:llät ja muut ovat kaukana toisistaan joten ei tässä viitsi niistä alkaa jauhaa)
Oispa muuten joskus mielenkiintosta jutella jonkun eX-veeällän kanssa ihan kahdestaan näistä 70 luvun tapahtumista
"Oispa muuten joskus mielenkiintosta jutella jonkun eX-veeällän kanssa ihan kahdestaan näistä 70 luvun tapahtumista"
Ihan puolivakavana heittona: Järjestettäiskö seminaari?
...
Mikä "uskon asia" oli ermielisyyden aihe? -Siis näin viattomaan kysymykseen ei voi vastata!
Mutta "väärästä tuomiosta" valitat.
Eli se uskon ja opin erimielisyys onkin se heikko paikka todistelussasi. Sen haluat salata.
Joku "seurakunnan edessä" kertoo käsityksistään, jotka poikkeavat vl-kristillisyyden uskon ymmärryksestä.- Ja toinen tulee ja puolustaa edellisen käsitystä. Eivätkö nämä siis ole samaa mieltä; samaan vikaan lankeavat.
Seminaarilla tarkoitan kokousta, jossa osallistujat saavat pitää lyhyitä esitelmiä seminaarin aiheesta, joka tässä tapauksessa olisi vl:n 70-luvun historia ja oppi. Seminaari kestäisi esimerkiksi yhden tai kaksi päivää. Ruoka- ja kahvitaukojen aikana voisi tutustua ihmisiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006131298
Kysymyksiisi löytyy vastaukset tämän linkin takana olevan tekstin lopusta. En jaksa uudelleen aina kirjoittaa samaa.
Missä muuten olen manannut vl-joukon alimpaan hornan tuuttiin? Pistäpä esiin se kohta, että minäkin sen näkisin. Omalta koneeltani se ei ainakaan ole lähtenyt. Miten on sinulla kahdeksannen käskyn noudattamisen laita?
Tuohon eri hengessä olemiseen voit myös lukea vastauksen linkistäni.
Minun tarkoitukseni ei suinkaan ole eksyttää nuorta polvea. Syyllistäminen? Mitä mahdat tarkoittaa sillä? Miten voisin syyllistää heitä? Kerron vain heidän isiensä teot ja sen, minkä vuoksi vl-liike joutuu kantamaan kollektiivista häpeää, joka valitettavasti on myös heidän osansa, niin kauan kuin vl-liike itse haluaa, eli niin kauan kuin vl-liike ei korjaa tekosiaan.
Mutta niinhän Jeesuskin aikoinaan sanoi, että "Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa". Sama pätee vieläkin. Totuus saa valheen uneen nukkuneet ihmiset vihaisiksi ja kääntämään vihanpurkaukset totuudenpuhujia vastaan, jotta itse asia ja aihe, mistä keskustellaan, jäisi huomiotta, sivuun:(
Väität vielä, että minulla on ylpeys pontimena. Outo ajatus. Mikä on sitten sinulla ja kaltaisillasi pontimena, kun ette voi myöntää ilmiselviä vääryyksiä, joita liikkeenne on tehnyt?
P.s. tämän tekstin kirjoitin eilen, mutta silloin oli liikennekatkos Suomi24:ssä ja senkin jälkeen oma koneeni kieltäytyi yhteistyöstä, sukulaisasiantuntijan avulla sain sen nyt toimimaan. Kirjoittelun viivästyminen johtuu siis ainoastaan teknisistä syystä;)
Ei siitä linkistä kylläkään selvinnyt se "pikkuasia" tai "uskonasia", jossa olit eri linjoilla.
Kun Jumalan seurakunnan kalleus sydämestä katoaa, aletaan nähdä sen neuvot ihmisneuvoina. Tämähän on monesti toistettu, mutta pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että pitää paikkansa.
Yksi juttu joka monessa linkissäsi toistuu, on se kuinka joku saarnaaja (tiedän kyllä ketä tarkoitat) ei suostunut "purkamaan" NN:n "sitomista", joka oli tapahtunut eri paikkakunnalla, vaan oli luottanut sen oikein menneen. - Kuinka hän olisi voinut asiaa tuntemattomana suoralta kädeltä sanoa, että joo, väärin meni....
Tuosta "hornan tuutti"-ilmaisusta. En jaksa selata viestejäsi niin että voisin suoraan osoittaa paikan. Et ole sitä ilmaisua tosin käyttänyt, mutta monessa kirjoituksessasi olet antanut varsin suorin sanoin ymmärtää, että vl-kristillisyydessä hallitsee saatana.- Samaan lopputulokseenhan tuli Suden uhrit-kirjankin kirjoittaja.
Mikä sinua vetää vl:een päin, jos kerran mielestäsi pimeyden ruhtinas täällä hallitsee.
""Mikä sinua vetää vl:een päin, jos kerran mielestäsi pimeyden ruhtinas täällä hallitsee.""
käy ilmi, että vetää sinne päin?
>>
Yksi juttu joka monessa linkissäsi toistuu, on se kuinka joku saarnaaja (tiedän kyllä ketä tarkoitat) ei suostunut "purkamaan" NN:n "sitomista", joka oli tapahtunut eri paikkakunnalla, vaan oli luottanut sen oikein menneen. - Kuinka hän olisi voinut asiaa tuntemattomana suoralta kädeltä sanoa, että joo, väärin meni...
>>
Jos olet yhtään tutustunut Deboran kirjoituksiin, niinkuin väität, niin eikö sinua ihmetytä juuri se, kuinka saarnaaja on voinut nimenomaan suoralta kädeltä asiaan tutustumatta todeta että varmasti on oikein hoidettu?? Tuolloin saarnattiin "Jumalan valtakunnan erehtymättömyysoppia", jolla hoitomiehet nostivat itsensä erehtymättömiksi!!!
Vl-liikkeellä on siis kaksi asiaa, joista liikkeen tulisi julkisesti tehdä parannusta:
1.) Väärä oppi, jossa väitettiin ettei "erehtymättömänä Jumalan valtakuntana" voitu tehdä virheitä.
2.) Henkinen kidutus ja taivasosuuden evääminen, joissa yömyöhään vilpittömiä uskovaisia kidutettiin mitä ihmeellisimmillä synneillä (väärä henki, kososlainen henki, ym...)
>>
Mikä sinua vetää vl:een päin, jos kerran mielestäsi pimeyden ruhtinas täällä hallitsee.
>>
Ainakin itse kommentoin juuri auttaakseni vilpittömiä uskovaisia, jotka vl-hirmuhallinnon saappaan alla vaikertavat. Mikäpä olisi sen mukavempaa vielä jos koko vl-liike jaksaisi luopua saatanasta ja pyytää anteeksi pahoja tekojaan sekä väärää opetustaan:)
>>Jokohan tuli tarpeeksi tarkka selitys opillisista eroista minun ja SRK:n työvaliokunnan (=vl-liikkeen johto)välillä? Tämä tarkoittaa sitä, että en hyväksynyt erehtymättömän seurakunnan oppia, mitä taas SRK vaati hyväksyttäväksi. >Kun Jumalan seurakunnan kalleus sydämestä katoaa, aletaan nähdä sen neuvot ihmisneuvoina.>Mikä sinua vetää vl:een päin, jos kerran mielestäsi pimeyden ruhtinas täällä hallitsee.
Nimimerkki rivihän ihmetteli juuri sitä, että miten tuo toisen paikkakunnan saarnamies olisi pystynyt lukemaan tapaus NN:n ajatukset. Ilmeisesti NN ei suostunut paljastamaan syitä sitomiseen, vaan vilpillisellä mielellä salasi rikkomuksensa ja toisella paikkakunnalla yritti päästä vapaaksi. Tottakai saarnamies paikkakunnalla B uskoo, jos joku on sidottu paikkakunnalla A. Miksei NN kertonut paikkakunta B:llä uudestaan sitomisensa syytä? Mitä salattavaa hänellä oli?
Jos pitäisi tehdä parannus siitä, että Jumalan valtakunta ei voi erehtyä. Mitä uusia oppeja siinä samalla pitäisi hyväksyä? Tekstiesi perusteella olet hyvin kaukana vl:sta. Siksi ihmetyttää että etkö ymmärrä tai huomaa itse sitä, kuinka eritavalla uskot, kuin vl:t. Pitäisikö sinun nykyiset oppisi hyväksyä varauksettomasti ja pyytää anteeksi, että niitä ei pidä oikeina? Mikä on logiikka tämän jutun taustalla, en pysty ymmärtämään. Hyväksytkö esimerkiksi kososlaisuuden?
Oikeasti se oli tarkoitettu sinulle.
Voisitko antaa esimerkin siitä, että joku on parran takia sidottu?
Mutta sen tiedän tasan tarkkaan, että oli kaksi eri paikkakunnilla asuvaa keski-ikäistä vl-miestä, joilla oli täysparta. Oli ollut jo vuosia. Mutta sitten samaan aikaan molemmat ajoivat partansa, ja syykin selvisi:
Olen nimittäin ystävä molempien miesten vaimojen kanssa ja vaimothan sen kertoivat: kun rauhanyhdistyksellä saarnattiin, että parta on syntiä, niin pitihän siitä NN:n luopua.
Sen ajan eläneelle tuo ei ole uutta, vaikka ilmeisesti sitä vitsinä pidät. Nythän se ei ole synti.
--Perusteena oli se, että tuolloin oli yhteiskunnallisesti n.s. "partaradikaalien" aika, oli kovin muotia olla kommunisti ja olla resuisissa vaatteissa sekä parta rehoittavana. Uskovaisten piti pukeutumisellaan ja parrattomuudellaan selvästi erottua moisesta jumalankielteisyydestä.
NN ei mennyt kyselemään oman sitomisensa oikeutusta miltään toiselta paikkakunnalta keneltäkään.
Minä hänen lähisukulaisensa kerroin, oman paikkakuntani "hoitajille" omassa "hoitokokouksessani, että en pidä NN:ää oikein hoidettuna (NN ei tiennyt tästä keskustelusta ennenkuin vasta jälkeenpäin).
Jos hoitaja olisi ollut "normaali" huolestunut kristitty, hän olisi vastannut:" minä en asiaa tunne, joten annetaan sen olla".
Kun hän oli väärä hoitaja, hän otti merkillisen kannan, tietämättä ja tuntematta asiaa ja vielä mainitsi sen, että vaikka hän ei tunne asiaa... jne, niin siitä huolimatta hän TIETÄÄ, että asia on OIKEIN hoidettu.
Mistä hän sen voi TIETÄÄ? Hänen vastauksensa:
Koska Jumalan seurakunta ON EREHTYMÄTÖN, se valitsee hoitomiehet, jotka OVAT EREHTYMÄTTÖMIÄ ja sen perusteella he OVAT OIKEIN HOITANEET NN:n :(
Hän siis julisti EREHTYMÄTTÖMÄM SEURAKUNNAN oppia. Koska taas tiesin lähisukulaiseni asiat, ja tuo väite tökki kovasti oikeudenmukaisuuteeni sekä aikaisemmin saamaani oppiin, niin en voinut pitää hoitomiehen vaatimuksia oikeutettuna.
Summa summarum: minut sidottiin siksi, etten voinut pitää oikeana erehtymättömän seurakunnan oppia.
Vl:t tietääkseni tuomitsevat katolisen kirkon opin paavin erehtymättömyydestä. Tässähän on kyse ihan samasta asiasta. Paavin erehtymättömyyden sijaan julistetaan "Jumalan valtakunnan erehtymättömyyttä" ja vielä niin, että seurakuntalainen, rivi-kristitty ei ole erehtymätön, vaan ylhäältä tuleva johtomies, työvaliokunan mies tai puhuja ovat niitä erehtymättömiä.
Sen, onko rivi-kristitty vaiko "hoitomies" oikeassa, ei näissä kokouksissa ratkaise Raamattu, vaan hierarkinen ylemmyys "Jumalan valtakunnassa". Pidätkö sitä oikeana? Esimerkiksi minun erottamisessani ei avattu Raamattua kertaakaan eikä siteerattu suullisesti muistista mitään Raamatun kohtaa, joka olisi ollut pohjana minun väitetylle "väärähenkisyydelleni".
Vieläkö tämä on monimutkaista? Enempää en osaa rautalangasta vääntää. Tämä tietysti keikauttaa erehtymättämän seurakuntaopin kannattajan ajatusmaailmaa, mutta oikean seurakuntaopin ajatusmaailman omaavalle tämä on selvää "pässinlihaa".
Luin, mutta silti jäi kalvamaan, että mitä loppujenlopuksi vastustitte. Sinä ja NN vastustitte hoitokokouksia jostakin syystä, eli annoitte tukenne jollekin tuntemattomalle ryhmittymä C:lle. Heidän oppinsa ei ole selvinnyt. Tuskin näitä hoitokokouksia ihan tyhjän takia on pidetty. Jos edustat rauhan sanalaista henkeä, niin se taisi syntyä juuri samanlaisen "tottelemattomuuden" seurauksena. Seurakuntaa ei yksinkertaisesti kuunneltu, vaan lähdettiin Amerikan matkalle muista välittämättä. Seurakunta on valinnut omat saarnaajansa ja johtokuntansa ihan itse. Luulisi, että he ovat edustaneet valitsijoitansa. Mutta kaikesta huolimatta hyviä öitä.
naurettavuuksiin....
....minunkin miehelläni oli parta tuolloin.....eka kertaa tuollaista kuulen....
sun todistelusi ovat todella karvan varassa
naurettavalta kuulostavat monet muutkin asiat!!!!!!!!!! Hameen mitastakin puhuttiin, ei saanut olla liian lyhyt mutta ei pitkäkään jne...
Näen nimittäin näen aksioomat, joista lähdet liikkeelle...
A: Induktioperiaate: jos vastustaa tiettyjä hoitotoimia, vastustaa kaikkia hoitokokouksia.
B: Hoitokokousta ei pidetä ilman syytä. (tavallaan olen samaa mieltä: jokin motiivi on aina olemassa, vaikken välttämättä voi hyväksyä sitä)
C: Pistevieraat joukot: hoitokokoukset ovat seurakunnan rakennukseksi. Jos vastustaa hoitokokouksia, täytyy olla seurakunnan hajottaja.
D: Seurakunnan hajottajat kannattavat jotain muuta ryhmää, eriseuraa.
E: Eriseuran rakentaja on luonnollisesti itse eriseurainen tai väärähenkinen.
F: Eriseurainen tulee sitoa seurakunnan ulkopuolelle.
Näistähän näkee sitten helposti, että Deboran kaikki perustelut ovat turhia ja valheellisia. :)
näitä jos ei ole ennen kuullut, mutta totta moni hulluus on!
Kuulin itsekin partajutusta vasta muutama vuosi sitten. Kaikkialla sitä ei varmaan syntinä ole pidetty, mutta kyllä se monessa paikassa on ollut paha asia. Olen kuullut siitä muuten toisilta vl:iltä, en erotetuilta jos sillä asialla on sinulle merkitystä. :)
"Kun Jumalan seurakunnan kalleus sydämestä katoaa, aletaan nähdä sen neuvot ihmisneuvoina."
Voi pyhä yksinkertaisuus sinua "rivi" ressukkaa.
Jos tuollaista oman vanhurskauden eriseuraa alkaa pitää peräti Jumalan valtakuntana, ja vielä sen ihmisoppeja Jumalan neuvoina niin ei ihmiskohtalo enää voi silloin paljon säälittävämmäksi tulla.
Debora usko minua, Jumala on sinua rakastanut äärettömän paljon vapauttaessaan sinut tuosta ihmisoppien kurimuksesta.
Kun sen näet kippujesi lävitse tässä oikeassa valossa, niin sinä voit ylistää siitä Jumalaa.
Eihän vanhoillislestadiolaisuus, tai mikään muukaan -laisuus ole suinkaan mikään koko Jumalan seurakunta.
Hyvä jos saavat siihen armosta kuulua.
Ei hyvcä Jumala sentään tätä houraamista, että kaikkia satuja sitä vieläkin uskotaan.
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole edes lestadiolaisuuttakaan, jos siitä puhutaan, vaan erosi jo vuonna 1902 lestadiolaisesta opinkäsityksestä hajaannusten yteydessä.
Seurakuntaoppi on siis täysin pielessä.
Ja vielä tärkeämpi oppi, nimittäin vanhurskauttamisoppi, se on AINOASTAAN USKON lisäksi sekoitettu vanhoillislestadiolaisuudessa osaksi ihmisen suorituksia.
Väärä opetus Jumalan sanasta, johon tulee muka vaikuttava Pyhä Henki vasta heidän kauttaan.
Ihminen ei voi enää olla sen ylpeämpi, kuin että hän tekee itsensä ja joukkonsa, sekä synnin turmeleman likaisen mielikuvituksensä Pyhäksi Hengeksi, joka on Pyhän Jumalan kolmas persoona.
Se pimeämmäksi ei ihminen voi enää tulaa.
saarnataan "vain me" oppia ja monia muita pimeydestä kumpuavia oppeja. Sielunvihollinen kuuntelee tyytyväisenä jokaisen saarnan. Siellä ihmistä korotetaan ja Jumalaa sysätään sivuun. Siellä on otettu vain itselle syntien anteeksiantovalta. Siellä opetetaan, että uskoon et voi tulla ilman "meitä". Siellä halveksitaan muita uskovaisia kuin oman "vain me" herätysliikkeen jäseniä. Muille uskoville kajautetaan itse rakennetulta kultavasikkaiselta korokkeelta silmät tulta leiskuen: "Tee parannus!".
Siellä ei saarnata Jeesusta ja Jumalaa vaan siellä saarnataan "Jumalan valtakuntaa". Se tietenkin tämän ihmistekoisen opin mukaan tarkoittaa pelkästään "vain me" herätysliikkeen jäseniä.
On se hurja juttu, kun sielunvihollinen saa otteeseensa kokonaisen herätysliikkeen!
Kyllä minä kiitänkin Jumalaa, että hän päästi minut, vaikka vaikean vaiheen kautta, ahtaasta lakihenkisestä joukosta Jumalan lasten vapauteen.
Siksi haluankin olla kertomassa muille, vastaavissa tilanteissa eläville, mitä taakkaa he kantavat sisimmässään kun yrittävät totella seurakuntaäidin neuvojen nimillä annettuja ihmisoppeja. Ja kertoa siitä, että ne eivät ole Pyhän Hengen neuvoja.
naailma omiaan kiittään, näinhän se menee.
taasen maailma omiaan kiittää, kuinkas muuten voisi ollakkaan.
tuolla ikivanhalla fraasilla, joka otetaan silloin käyttöön, kun eväät on syöty totaalisen loppuun.
Jatka vaan samaan malliin...
Ja heitäpä perustelut perään
a) miten perustelet, että tässä MAAILMA kiitti
b) OMIAAN ?
Vl:t ovat sokeita raukkoja. Ennen ajattelin, että ei rivi-vl:iä voi syyttää käsityksistään: he ovat kuulleet samaa opetusta sanoin ja sanoitta koko elämänsä --> se vastaa aivopesua, kun vielä ottaa huomioon sen, että pienestä pitäen vl:t ovat oppineet, että sellainen joka ei ole vl joutuu TULIMEREEN.
Kyllähän siinä iskostuu oppi kuin oppi pelolla ja vavistuksella ihmissydämeen. Jopa siinä määrin, että tuo tunne jää ikuisiksi ajoiksi kalvamaan sydämeen, vaikka Raamatun perusteella myöhemmin näkisi, että asia ei näin ole. Sama tilanne on jehovilla ja mormoneillakin.
Mutta niinhän se on, että omasta uskostaan ja omista käsityksistään jokainen vastaa kerran Isän edessä.
"Sillä tuomiolla millä te tuomitsette, SILLÄ TEIDÄT TUOMITAAN, millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" JA
"älkää kadotustuomiota lausuko, ETTEI TEILLE KADOTUSTUOMIOTA LAUSUTTAISI".
Ja juuri tuohon sinä avauksellasi syyllistyis. Tee parannus, ennen kuin on liian myöhäistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006166831
Debora, Oletko sitä mieltä että uskovaisten olisi silloin ja kai nykyisinkin pitänyt mukautua maailman muoteihin? Minusta noille veljille on auennut asia aivan keskeltä kun ovat ajaneet partansa pois ja halunneet silläkin tavalla olla esimerkkinä muillekin.
Noille entisille partasuu-uroksille ei asia kirkastunut "maailman mukaan" menemisenä, vaan vain käskynä olla parrattomia. Muutaman vuoden kuluttua taas kummallakin oli parta;) kun tuollainen kaikkein ahtain ajattelutapa oli "poissa muodista".
Sanoisinpa, että tuollainen kiivas käskytys kaikkein tavallisimmilla elämän alueilla on juuri lakihenkistä perinnäissääntöjen toteutusta.
"Minusta noille veljille on auennut asia aivan keskeltä kun ovat ajaneet partansa pois ja halunneet silläkin tavalla olla esimerkkinä muillekin."
Hmmmmm. Auennut mikä? Sekö on sinun mielestä uskon ydintä että aukeaa, ah ei siis partaa, näytämme varmaan radikaaleilta???? Jos uskomme alkaa olla ulkoisten merkkien aukeamisess "oikealla tavalla" olemme kyllä aika hukassa. Kyllä mahtaisi Jeesustakin partaisena (????) miehenä hymyilyttää moinen uskon aukeaminen. Olisimme antaneet kyytiä vissiin 70-luvulla itse Jeesuksellekin. Ei olisi kelvannut porukkaan pitkine hippihiukisineen ja risupartoineen, vieläpä joku teltanoloinen mekko yllään. Vai miten itse olisit suhtautunut?
(Sitä paitsi, voi vaimoparat. Takuulla juhlivat kun miehet palasivat partaansa. Harmittaisi, jos oma mies ajaisi parran. Mukava kun miehillä on jotain mitä meillä ei-DDR-tyyppisillä naisilla ei voi koskaan olla.;))
auennut asia noiden kähärä/kikkarapäiden,permanentatuiden päiden suhteen? Aika aikaa kutakin!
Ne tyytyväiset vl:t jotka olivat mukana 70 luvun hoitokokouksissa, olivat juuri niitä kiusaajia.
Ne katkerat jotka tuli kiusatuksi, eivät ole enää vanhoillislestadiolaisiasia, he ovat niitä jotka hoidettiin pois seurakunnasta kiusaajien toimesta.
...
..................
Olen vl, joka olin teini-ikäinen 70-luvun lopulla. Ilmoittaudun ensimmäiseksi tuntemaksesi vl:ksi, joka odottaa, että 70-luku selvitetään. Uskoin silloin nuorena, että se kaikki oli oikein. Morkkis. Kasvoin pelon ilmapiirissä. En haluaisi että minun lapseni kasvaisivat samanlaisessa. Onko tämä katkeruutta?
Nämä nettikeskustelut ovat toivottavasti yksi välivaihe tiellä kohti asioiden selvittämistä. Kun asiat saadaan selville, jauhaminen lakkaa.
...
on kyse vakavista asioista jos omatkin ne haluais selvittaa...:(
ja aivan ehdottomasti! Nyt meitä on ainakin kaksi. Itse oli ko. aikana lukioikäinen ja nyt peilaan omaa uskonkilvoitusta nuoruudessani opittuihin käytäntöihin ja tiettyyn ahdistuneisuuteen.
Keskustelin juuri pitkään ystäväpariskunnan kanssa tiestä ja matkasta. Myös 70/80 -lukua sivuttiin, paljonkin. He olivat kokeneet paljoin sellaista, jota en ymmärrä. Omakohtainen usko kuitenkin näissä myllerryksissä säilyi ja jopa kirkastui. Kuitenkin yhteinen ymmärrys oli se, että pinnan alla on jännitteitä, jotka voitaisiin purkaa, jos haluttaisiin. Kuitenkin taitaa olla niin , että se vaatii yhden sukupolven, ennen kuin se on mahdollista (kuten muissakin kollektiivisissa traumoissa).
Pieni huumori on aina hyväksi; sitä enemmän, mitä vakavammista asioista on kyse ;-).
(Luulen muuten, että 70-luvulla olisi tehnyt hyvää, jos joukossa olisi ollut muutama koiranleuka, jotka olisivat pistäneet koko homman ranttaliksi.)
Ja sitten yksi vakavampi ajatus: Yhtenä syynä siihen, miksi SRK:n veljet eivät halua selvittää 70-lukua, on luullakseni se, että se johtaisi väistämättä myös silloisen ja nykyisen opin kyseenalaistamiseen. Erityisesti virallista seurakuntaoppia olisi lähes pakko lieventää, ja yleisemminkin olisi pakko kyseenalaistaa puhdasoppisuuden mentaliteetti. Tämä voisi murtaa monen ihmisen maailmankuvan. Mutta en näe ainakaan itselleni muuta tietä, jos haluan säilyttää sydämen kristillisyyden.
Saman suuntaisia asioita..
Kirjoituksesi viestii rehellisestä itsetutkiskelusta ja halusta vilpittömästi ymmärtää, miksi asiat menivät niinkuin ne menivät.
Ymmärrät myös, että sen selvittäminen mullistaa monen maailmankuvan. Niin mullisti silloinen väärä seurakuntaoppi minunkin turvallisena pitämäni maailman ylösalaisin ja pilasi elämäni monella eri tavalla.
Kuitenkin rehellisyys ja avoimuus sekä totuus ovat paljon enemmän kuin valheessa ja asioitten pimittämisessä eläminen. Kun ei uskalla avata suutaan, ei uskalla kysyä tärkeinä pitämiään asioita, niin siinä joutuu kasvamaan pelossa ja ahdistuksessa.
Sitä sinä et toivo lapsillesi, enkä minä toivo kenellekään. Siksi minä pidän asioita täällä esillä, vaikka saan lokaa niskaani.
Toivon, että jatkat kirjoittelua ja jos saat aikaiseksi sen seminaarin, osallistun mielelläni;)
itse tunnustat
Viime aikoina olen käynyt Rauhan Sanan seuroissa.
Kirjoituksistani vastaan kuitenkin itse eikä niistä voi vetää johtopäätöksiä siitä, miten Rauhan Sanassa yleisesti uskotaan.
Tämä siksi, että joku siellä voi käsittää jonkun asian vähän eri tavalla ja pahastua siitä, jos minä väittäisin kaikkien siellä ymmärtävän kaikki asiat näin.
Meillä ei nimittäin ole "kollektiivista omaatuntoa" eikä ylhäältä annettua ohjeistoa tai säännöstöä siitä, mikä olisi se oikea usko;)
...on ollut aiemmin jonkin verran puhetta SRK:n esittämästä anteeksipyynnöstä. Itsekin kirjoitin muutama kuukausi sitten aiheesta mm. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005057346#22000000005057346
Tässä siis yksi vl jonka mielestä 70-luvun tapahtumien selvittäminen olisi tärkeää - ja mikäli aihetta on (se alkaa olla käsitykseni), tehdä niistä julkinen anteeksipyyntö.
Minä kannatan myös kissan nostamista pöydälle. Kristillisyyden asioissa ei saa olla mitään, mitä ei avoimesti voisi käsitellä.
Ennen kuin ryhdytään (ryhdytte) isoon ääneen vaatimaan asian selvittämistä, kannattaisi vielä pysähtyä ja selvittää mm. seuraavat asiat:
- mitä kaikkea asioihin liittyvää on jo julkaistu eri osapuolten taholta
- kuka lopulta ratkaisee sen, onko esimerkiksi paljon puhuttu "julkinen anteeksipyyntö" tarpeen
Oma näkemykseni tästä asiasta on, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tapahtumia selvitetään. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että SRK on jo tehnyt melko pitkälle voitavansa asioiden avaamiseksi. (Esimerkiksi antanut näkemyksensä palstallakin mainittuun Kurvisen kirjaan, lukuisia haastatteluja on annettu tästä aiheesta ja tätä aihetta sivuten eri lehtiin jne). Kenen siis annetaan määrätä, kuinka kauan asiaa puidaan? Alle viiden nimimerkillä suomi24:n keskustelupalstalla esiintyvän henkilön?
Ehkä asia on kaikilla asiallisilla mittareilla käsitelty loppuun?
Suhteellisuutta, kiitos! Tulee mieleen Aasian hyökyaaltokatastrofin sivujuonne, jossa hyökyaallon ruhjomaksi joutunut suomalainen oli kovin närkästynyt siitä, että Suomesta lähetetty pelastusmiehistö jätti hänet yksin thaimaalaiseen sairaalaan.. Pelastusmiehistö kuitenkin katsoi parhaaksi lähteä etsimään uusia pelastettavia eikä keskittyä tähän yhteen, joka jo oli laadukkaan sairaanhoidon piirissä. Mitä tästä opimme? Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat täysin kaikkea kohtuullisuutta uhmaten vaatimassa sinulta tätä ja minulta tuota.
Tällä en edelleenkään halua väheksyä heitä, jotka kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi 1970-luvulla. Haluan vain todeta, että meidän kaikkien kannattaa pysähtyä miettimään asioiden eri puolia.
Toivottavasti veljet ja sisaret Päivämiehessä lukevat tämän ja miettivät artikkelin tai artikkelisarjan julkaisemista tästä aiheesta.
Minä kannatan myös kissan nostamista pöydälle. Kristillisyyden asioissa ei saa olla mitään, mitä ei avoimesti voisi käsitellä.
Ennen kuin ryhdytään (ryhdytte) isoon ääneen vaatimaan asian selvittämistä, kannattaisi vielä pysähtyä ja selvittää mm. seuraavat asiat:
- mitä kaikkea asioihin liittyvää on jo julkaistu eri osapuolten taholta
- kuka lopulta ratkaisee sen, onko esimerkiksi paljon puhuttu "julkinen anteeksipyyntö" tarpeen
Oma näkemykseni tästä asiasta on, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tapahtumia selvitetään. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että SRK on jo tehnyt melko pitkälle voitavansa asioiden avaamiseksi. (Esimerkiksi antanut näkemyksensä palstallakin mainittuun Kurvisen kirjaan, lukuisia haastatteluja on annettu tästä aiheesta ja tätä aihetta sivuten eri lehtiin jne). Kenen siis annetaan määrätä, kuinka kauan asiaa puidaan? Alle viiden nimimerkillä suomi24:n keskustelupalstalla esiintyvän henkilön?
Ehkä asia on kaikilla asiallisilla mittareilla käsitelty loppuun?
Suhteellisuutta, kiitos! Tulee mieleen Aasian hyökyaaltokatastrofin sivujuonne, jossa hyökyaallon ruhjomaksi joutunut suomalainen oli kovin närkästynyt siitä, että Suomesta lähetetty pelastusmiehistö jätti hänet yksin thaimaalaiseen sairaalaan.. Pelastusmiehistö kuitenkin katsoi parhaaksi lähteä etsimään uusia pelastettavia eikä keskittyä tähän yhteen, joka jo oli laadukkaan sairaanhoidon piirissä. Mitä tästä opimme? Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat täysin kaikkea kohtuullisuutta uhmaten vaatimassa sinulta tätä ja minulta tuota.
Tällä en edelleenkään halua väheksyä heitä, jotka kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi 1970-luvulla. Haluan vain todeta, että meidän kaikkien kannattaa pysähtyä miettimään asioiden eri puolia.
Toivottavasti veljet ja sisaret Päivämiehessä lukevat tämän ja miettivät artikkelin tai artikkelisarjan julkaisemista tästä aiheesta.
älkää antako eriseuraan menneiden pettää
"kaltoin kohtelu" hmmmm; ylpeä ja kaikkitietävä ihminen ei siedä neuvomista
lakatkaa vouhkaamasta näiden muutamien kirjoittajien höynääminä
muistan ajat ja tiedän taustat; heidän kanssaan ei ole veljeilemistä, oma usko siinä kuivuu ja heikoksi käy, sieltä päin löytyy kyllä selitystä
kun Herra käy sotaa, siinä kaatuu kansaa oikealle ja vasemmalle, näinhän se Raamatussa on, sitä 70-luku oli
on suurta vääristelyä puhua "hirmutöistä", sen he tekevät oman häpeänsä peittämiseksi
kysykää mieluummin oman autuutenne perään
painostajien vai painostettujen joukossa?
Ongelmahan on siinä,että joskus Pyhän Hengen kirkastamana tehdyt teot asetetaan kyseenalaiseksi ja liike pelkää muidenkin kulttuurisidonnaisten sääntöjensä asettamista samaan asemaan.
Tosiasioihin perustuvaan tietoon ei tarvitse pelolla kenenkään suhtautua jos on "puhtaat jauhot" itsellä pussissa....
70- luvullakin uskottin tehtävän oikein kaikessa valtakunnan erehtymättömyyden nimissä... näyttää vieläkin olevan sama henki vallalla...
Noin juuri.
muurautuneena.
julkista anteeksipyyntöä tullaan tekemään enkä sitä odota kuten joku ehkä odottaa. Sehän vaatisi hoitajilta melko nöyrää mieltä enkä usko siihen. Myönnetty on, että ylilyöntejä on tullut ja se riittää vanhoillislestadiolaisille hoitajille! Asioiden korjaaminen saa jäädä. No, kaikella on tarkoituksensa täällä maan päällä. Jumala on armollinen ja rakastava, ja hän ei hylkää. Hän tuomitsee oikein ja jokainen vastaan teoistaan hänen edessään. Hän näkee jokaisen meidän sydämeen ja Häneltä ei voi kukaan mitään salata.
Luepa ylempi kirjoitukseni samalla otsakkeella. Ajatuksella.
Suhteellisuutta, kiitos.
Kerropa, faktat luetellen ja analysoiden, mitä SRK ja vl-liike ovat tehneet väärin 1970-luvun jälkihoidossa?
Siksikö SRK:n pitäisi pyytää anteeksi, että muutama äänekäs nettikirjoittelija sitä vaatii?
Entäpä jos asia on jo hoidettu niin hyvin kuin se on pystytty ja osattu?
En minä ehdottomasti sano, että näin on. Kehoitan vain kaikkia miettimään asiaa eri puolilta. Kuinka helposti uskommekaan anonyymejä nettikirjoittajia, joilla tuntuu olevan törkyä paljastettavana. Skandaaleja ja inhimillistä tragediaahan meidän inhimillinen osamme kaipaa. Uskommeko näitä panettelijoita helpommin kuin uskovaisia sisariamme ja veljiämme. Onkohan tämä netti kuitenkaan paras kanava saada lopullinen totuus selville?
En ole kiistanyt sitä, etteikö tuo ollut vaikeata ja raskasta aikaa.
En ole kiistänyt sitä, etteikö, inhimillisesti ajatellen, jotakin ole kohdeltu kaltoin.
En ole kiistänyt ylilyöntejä.
Vaikka olisin voinut kiistää kaiken tuon hyvin perustein, koska omat kokemukseni tuosta ajasta ovat erilaiset.
Tämän haluan sanoa siksi, että en halua olla vähättelemässä esimerkiksi sinun ilmeisestikin traumaattisia kokemuksia.
Se, mitä tarkoitan tähän ketjuun kirjoittamillani kirjoituksilla on:
Ei meidän asiamme ole ymmärtää, miksi Jumala salli seurakunnalleen tuollaisen ajan.
Loogisesti on tälläkin palstalla spekuloitu siitä, miksi näin. Murrosaikaa elettiin. Piti saada taivas selkeytymään.
Tuollainen aika meillä kuitenkin oli. Sen jälkeen alkoi Siionissa pitkä rauhan kausi. Olen siitä kiitollinen.
Ymmärtääkseni SRK ei ole pakoillut vastuutaan noissa tapahtumissa. Asioita on sovittu ja korjattu jälkeenpäin. Mutta koskaan ei ihmisten voimilla päästä täydellisyyteen. Eikö jo vaatimuskin ole vaatimus lain täyttämiseen.
1970-luvulla elettiin kovasti toisenlaista aikaa. Onko kohtuullista, että 2000-luvun tiedotus- ja julkisuudenhallintakäytäntöjä yritetään ajaa "1970-luvun tapahtumien päälle". Silloin oli silloin, nyt on nyt, ja samanlaiset tapahtumat nyt saisivat aivan erilaisia muotoja.
Anteeksi jos loukkasin, "Suden uhrit".
Pari näkökulmaa kirjoitukseesi: SRK:n anteeksipyyntö ei varmaankaan ole siksi aiheellinen, että "muutama äänekäs nettikirjoittaja vaatii". Se on aiheellinen vain sikäli kun on jotain tehty väärin ja asia jätetty korjaamatta. En suinkaan tiedä siitä lopullista totuutta, siltä minusta kuitenkin vaikuttaa. Tietenkin voin olla väärässä, ja siksi juuri näistä olisi hyvä tehdä kattava, rehellinen ja avoin selvitys.
"Kuinka helposti uskommekaan anonyymejä nettikirjoittajia, joilla tuntuu olevan törkyä paljastettavana."
En suoraan sanoen usko alkuunkaan niin. Päinvastoin, täällä tulee yleisesti ottaen hyvin kriittiseksi lukemaansa kohtaan. Minä en ole saanut tietojani 70-luvusta ensisijaisesti "anonyymeistä nettikirjoituksista", mutta jotkut niistä vahvistavat sitä kuvaa minkä olen saanut aivan muista lähteistä.
"Uskommeko näitä panettelijoita helpommin kuin uskovaisia sisariamme ja veljiämme."
Elämä on valitettavasti opettanut senkin, että uskovaisuus ei ole tae suuremmasta rehellisyydestä. Eikä vilpittömyyskäään ole välttämättä tae totuudenmukaisudesta. :(
Totta puhut. Kristillisyyden asioissa ei saa eikä voi olla mitään salattavaa. Kaikesta täytyy voida keskustella.
Minäkin olen jonkin verran asiaa harrastanut. Olen kysellyt ihmisiltä, jotka ovat noiden tapahtumien aikana olleet paikkakunnilla, joissa on ollut kireämpää. Yleinen kuva on, että aika on ollut hyvin "kireää", eli on esimerkiksi pitänyt seuroihin lähtiessä miettiä mitä vaatteita laittaa päälleen, ettei joku vain pahennu. On myös ollut "porukoita" Siionin keskellä. Onneksi tuosta kuitenkin selvittiin.
Kysymys kuuluukin nyt: kuinka paljon meidän "jäljelle jääneiden" on syytä vielä vuosikymmeniä myöhemmin lähteä ymmärtämään "vastapuolta". Kuinka hedelmällistä mahtaa keskustelu olla?
Käytän sanaa "vastapuoli" silläkin uhalla, että siitä on jonkun taas hyvä pillastua. Vastapuolihan kysymyksessä kuitenkin.
Jälkikäteen luettuna viestistäni saa hyvin kovan ja periksiantamattoman vaikutelman. Se on kuitenkin tahaton. Olen lukuisissa keskusteluissa täällä yrittänyt "hieroa" sovintoa, kehoittanut parannuksen askelille entisien hoitajien luo (jos vielä elävät), ajatellen, että silloin voisi muodostua oikeat seurat, joissa molemmat "ottaisivat omansa pois". Tästä ei kuitenkaan näy merkkejä, vaan "vastapuoli" pysyy linjassaan kovana kuin kivi. Opillisesti usea heistä tuntuu ajautuneen kovin kauas. Jossakin vaiheessa täytyy pystyä meidänkin (minunkin) myöntämään, että yhteistä maaperää keskusteluille ei ole.
jatkaa, siltä tuntuu.
Juuri tuo etääntyminen arveluttaa. -Ja ymmärtääkseni he vaativat koko 70-luvun "kumoamista".
Ajatteles, jos Sinullekin siinä kumouksessa lastattaisiin silloin anteksiannetut synnit takaisin. Sanottaisiin, että hep hep vl2003, ei kun vedä päällesi nuo entiset saastaiset vaatteet...!
Eihän sellaista voi tapahtua, anteeksiannetut synnit on upotettu armon pohjattomaan mereen, ei ne tule enää kanteeksi...tämä oli vaan tällainen havainnollistamisyritys, aika korni sellaiseksikin. Älä loukkaannu!
Jos Sulla on suviseurajulkaisu -78, Kajaanista, siinä on todella paljon raikkaita saarnoja tähän aihepiiriin liittyen. Koivunevan, Heikkilän Kyöstin, Taskilan Lassin....
Minä en ole tulkinnut heidän olevan "kovia kuin kivet" vaan nimenomaan liiankin herkkiä, haavoitettuja, siipeensä saaneita ihmisiä. Ehkä voimakkaalla oikeustajulla varustettuja, jolloin he eivät ole voineet taipua myöntämään mitään sellaista, johon eivät ole oikeasti katsoneet syyllistyneensä.
Tarpeeksi voimakkaan trauman kokenut joutuu suojelemaan sisintään. Minun ainakin on aika helppo eläytyä tilanteeseen, mistä tuollainen reaktio on syntynyt.
Ymmärrän senkin, että heitä loukkaa täällä vallitseva voimakas ja stereotyyppinen asenteellisuus "eriseuraisia" kohtaan, mitä mielestäni Sinäkin vl2003 viljelet - vaikka sanotkin, ettet heidän kokemuksiaan halua vähätellä. Sitä se kuitenkin taitaa olla.
Ei ole syytä puolustaa ilmiselvää vääryyttä edes yhteisen lojaalisuuden nimissä. Se, mistä ei voida rehellisesti puhua, tuskin on oikein.
Tärkein ulottuvuus asian käsittelyssä on minun mielestäni se, että ihmisen tulisi ylipäätään pyrkiä kohtaamaan paha myös itsessään. Ja ymmärrettyään toimineensa väärin, ainoa rehti teko on myöntää asia ja pyytää anteeksi vääryyden kohteeksi joutuneelta. Sellainen on kristillisten perusarvojen mukaista, kuten kaikki varmasti tiedämme.
Tuon näkökulman sivuuttaminen epäoleellisena on paljon enemmän väärin, kuin monet niistä asioista, joihin "syyllistyneitä" ihmisiä tuolloin hoidettiin.
Vääryyttä on maailma täynnänsä, mutta se ei kuitenkaan ole peruste tuudittautua välinpitämättömyyteen oman toimintansa osalta.
Toisaalta, on täälläkin selkeästi nähtävillä, että jotkut pitävät kaikkea tuolloin tapahtunutta arvostelun yläpuolella olevana. Toiset jopa erityisesti ihastelevat noita aikoja.
En tiedä tuollaisen ajattelun laajuutta, mutta vähän samanhenkisiä edesottamuksia on luettu ihan viime aikoina myöskin Päivämiehestä. On ehkä niin, että negatiivisten asioiden, virheiden myöntämisen pelätään johtavan seurakunnan auktoriteetin heikkenemiseen. Samalla jouduttaisiin sitoutumaan siihen, että vastaisuudessa samanlaisia menetelmiä ei käytettäisi, koska virheen mahdollisuus ylipäätään olisi tunnustettu tosiasia.
Ulkoinenkin yhtenäisyys on kuitenkin liikkeellemme (elin-?)tärkeää. Jos ote siihen menetettäisiin, mitä riittävän oleellista esim. kansankirkkoon verrattuna jäisi jäljelle?
>> On ehkä niin, että negatiivisten asioiden, virheiden myöntämisen pelätään johtavan seurakunnan auktoriteetin heikkenemiseen. >>
Tässä on kaiken ydin.
(Ja todennäköinen syy siihen miksi asioista vaietaan tai niitä edelleen vähätellään..)
70-luvulla testattiin nimenomaan seurakuntalaisten KUULIAISUUTTA "Jumalan valtakunnalle."
Asia saattoi olla näkyvä, kuten esim. televisio tai vähemmän näkyvä, kuten väärä henki.
Mutta joka tapauksessa rivit täytyi saada kuntoon, vaikka ihmisten mielenterveyden uhalla.
Ja se on kaikkein järkyttävintä.
Ja jos omaa traumaansa noista ajoista ei saa vieläkään käydä läpi, niin millaisia kristittyjä me oikein olemme??
Erityisesti surettaa tuollainen vikova mieli uskovaisia kohtaan. Samanlaista olen havainnut omassa lähipiirissäni. Kun on usko mennyt, tai vasta menossa, alkaa samanlainen vianetsintä uskovaisista. ("Siinäkin asiassa uskovaiset ihmiset tekivät sitä ja tätä, liittoutuivat sen ja sen taakse"). Nostetaan vuosikymmenten takaiset (mahdolliset) synnit reposteltaviksi.
Minulla ei näytä olevan vuoden 78 suviseurajulkaisua (ikää silloin sen verran vähän, ettei niitä vielä itse tullut osteltua;-). Olen lueskellut tuonkin ajan kirjoja, sieltä nousee mieleen parikin mieleenjäänyttä kirjoitusta (ehkä juuri samoja joita tarkoitat), en tosin muista kenen kirjoittamia. Ilmeisestikin silloin on ollut todella paha aika - päätelleen esimerkiksi kirjoituksista, joissa kuvailtiin uskovaisten äitien kokemaan painostusta ja julkisuudessa tapahtunutta vääristelyä. (Muistinvaraisesti näitä kirjoitan, en muista minkä vuosien kirjoissa näitä tarkkaan ottaen on).
Vielä tästä keskustelusta: surettaa, ettei tällä foorumilla pysty tuomaan esille esimerkiksi SRK:n kirjoissa usein niin kirkkaana olevaa opillista näkymää. Tätä yritinkin muutamassa puheenvuorossa selvittää, että ennen omien mielipiteiden muodostamista esimerkiksi siitä, onko asia SRK:n puolelta hoidettu vai hoitamaton, pitäisi tutustua kaikkeen siihen materiaaliin, mitä asiasta on aikoinaan julkaistu. Pelkästään täältä luettuna aiheesta syntyy vääristynyt kuva.
Tervetuloa pitkästä aikaa, olenkin kaivannut kirjoituksiasi!
"Minä en ole tulkinnut heidän olevan "kovia kuin kivet" vaan nimenomaan liiankin herkkiä, haavoitettuja, siipeensä saaneita ihmisiä. Ehkä voimakkaalla oikeustajulla varustettuja, jolloin he eivät ole voineet taipua myöntämään mitään sellaista, johon eivät ole oikeasti katsoneet syyllistyneensä."
Tai sitten he ovat näitä, jotka ovat itse täydellisiä ja vaativat samaa muilta. Kun myöntää, että "SRK" toimi väärin, se ei riitäkään, vaan seuraavaksi pitäisi myöntää eriseura oikeaksi.
"Tarpeeksi voimakkaan trauman kokenut joutuu suojelemaan sisintään. Minun ainakin on aika helppo eläytyä tilanteeseen, mistä tuollainen reaktio on syntynyt."
Niin minunkin. Luulenpa, että minullakin on voimakas oikeudenmukaisuuden tarve. Onko kuitenkin niin, että aina on pakko olla oikeassa/saada viimeinen sana? Uskon asioissa tuo kuulostaa minusta suorastaan pelottavalta ajatukselta.
"Ymmärrän senkin, että heitä loukkaa täällä vallitseva voimakas ja stereotyyppinen asenteellisuus "eriseuraisia" kohtaan, mitä mielestäni Sinäkin vl2003 viljelet - vaikka sanotkin, ettet heidän kokemuksiaan halua vähätellä. Sitä se kuitenkin taitaa olla."
Mielestäni en halua heidän kokemuksiaan vähätellä. Olen useitakin kertoja maininnut, että minusta tuntuu pahalta edes keskustella niistä näin netin ylitse, kun heille kysymyksessä on tärkeä asia ja minulle nettikirjoitus. Joskus minua harmittaa toden teolla, että olen alkanut tähän keskusteluun internetissä. Kasvotusten tämä olisi oikein.
"Ei ole syytä puolustaa ilmiselvää vääryyttä edes yhteisen lojaalisuuden nimissä. Se, mistä ei voida rehellisesti puhua, tuskin on oikein."
Kuka täällä on puolustanut vääryyttä?
"Tärkein ulottuvuus asian käsittelyssä on minun mielestäni se, että ihmisen tulisi ylipäätään pyrkiä kohtaamaan paha myös itsessään. Ja ymmärrettyään toimineensa väärin, ainoa rehti teko on myöntää asia ja pyytää anteeksi vääryyden kohteeksi joutuneelta. Sellainen on kristillisten perusarvojen mukaista, kuten kaikki varmasti tiedämme."
Totta.
"Tuon näkökulman sivuuttaminen epäoleellisena on paljon enemmän väärin, kuin monet niistä asioista, joihin "syyllistyneitä" ihmisiä tuolloin hoidettiin."
Niin. Luepa kuitenkin esimerkiksi n-n:n kirjoitus ylempää ja minun vaatimattomat raapustukseni siitä, kuinka vaarallista on muodostaa käsityksensä tunnepohjaisesti esimerkiksi suomi24:n keskustelupalstoilla. Se vähän, mitä olen asiaan perehtynyt, kertoisi, että SRK:lla ei ole tässä asiassa hoitamatonta kohtaa. Se on hoidettu inhimillisesti katsottuna niin hyvin kuin tuollaista voi hoitaa. Edelleen, Deboraa ja muita väheksymättä.
"Vääryyttä on maailma täynnänsä, mutta se ei kuitenkaan ole peruste tuudittautua välinpitämättömyyteen oman toimintansa osalta."
Totta. Kysymys kuuluukin: miten tämä yleinen totuus liittyy nyt virinneeseen revanssihenkiseen keskusteluun 1970-luvun hoitokokouksista? Mitä pitäisi tapahtua, jotta täällä kirjoittavat ihmiset olisivat tyytyväisiä? (Tai sinä olisit tyytyväinen?) Kuinka paljon on jo tehty - kuinka moni tämän palstan lukijoista mahtaa tuntea yhtäkään esimerkiksi 1970-luvulla julkaistuista aihetta sivuavista kirjoista ja kirjoituksista? Sieltä löytyy joukosta mm. SRK:n vastinetta aiheeseen. Ymmärrätkö, miksi vastustan täällä netissä jopa uskovaisten keskuudessa syntynyttä lynkkausmielialaa lähenevää tilannetta (vähän kärjistäen)?
Lyhyesti: keskustelu täällä on ajoittain samanlaista kuin jos ihmisille annettaisiin luettavaksi ensimmäinen osa kaksiosaisesta historiankirjasta. Toinen osa vaiettaisiin kuoliaaksi, vaikka se sisältäisi ehkä oleellisiakin asioita. Tämä toinen osa on tässä tapauksessa jo 1970-luvulta lähtien julkaistut tekstit.
"Toisaalta, on täälläkin selkeästi nähtävillä, että jotkut pitävät kaikkea tuolloin tapahtunutta arvostelun yläpuolella olevana. Toiset jopa erityisesti ihastelevat noita aikoja."
Minusta tuo aika "annettiin". Se selkiytti ilmaa. Kyllähän näitä eksytyksiä ja niistä selviämisiä on ollut aikaisemminkin.
"En tiedä tuollaisen ajattelun laajuutta, mutta vähän samanhenkisiä edesottamuksia on luettu ihan viime aikoina myöskin Päivämiehestä. On ehkä niin, että negatiivisten asioiden, virheiden myöntämisen pelätään johtavan seurakunnan auktoriteetin heikkenemiseen. Samalla jouduttaisiin sitoutumaan siihen, että vastaisuudessa samanlaisia menetelmiä ei käytettäisi, koska virheen mahdollisuus ylipäätään olisi tunnustettu tosiasia."
Tästähän jo keskustelimmekin;-).
"Ulkoinenkin yhtenäisyys on kuitenkin liikkeellemme (elin-?)tärkeää. Jos ote siihen menetettäisiin, mitä riittävän oleellista esim. kansankirkkoon verrattuna jäisi jäljelle? "
Tämä näkemys kuulostaa ulkopuolisen arviolta.. Oleellinen ero vl-liikkeellä esim. kansankirkkoon verrattuna on elävän uskon kulkeminen tässä joukossa.
Minusta on hyödytöntä alkaa arvioimaan sitä, kuinka "innokkaina" tai "tosissaan" täällä kirjoitellaan. Jokainen osannee itse asettaa oikeaan mittakaavaan täällä käydyn keskustelun - on tavallaan ristiriitaista peräänkuuluttaa suhteellisuudentajua keskustelun sisältä käsin. :) Itse en ole myöskään havainnut lynkkausmielialaa, törkeyksiähän tietysti kirjoitetaan satunnaisesti tällaiselle palstalle aina.
Pohdit lähtökohtia rakentavalle keskustelulle. Olet antanut hyvin asiallisen ja monelta kannalta asiaa miettivän keskustelijan vaikutelman. Suhtautumisessa 70-lukuun ja erotettuihin olen kuitenkin havaitsevinani, että ajatuksiasi ohjaa (alitajuisesti tai tietoisesti) pari lähtökohtaa, joista et halua kyseenalaistaa.
1. VL-liikkeen ulkopuolelle joutuminen on aina ihmisen oma valinta. Oli siis tapahtumien kulku mikä vain, sidottiin ihminen mistä syystä hyvänsä, liikkeen ulkopuolelle joutunut on loppujen lopuksi "kävellyt omin jaloin ulos".
2. Jos joku joutuu tämän liikkeen ulkopuolelle, on hänen ehdottomasti, hinnalla millä hyvänsä pyrittävä takaisin liikkeen piiriin: tehtävä tarvittaessa parannus asiasta jota hän ei tunne vääräksi, jota hän ei välttämättä ole tehnyt ollenkaan tai jota yleisestä vl-nykynäkökulmastakaan katsottuna ei pidetä syntinä. Jos näissä pyrkimyksissä tulee vaikeuksia (esim. anteeksiannon kieltäminen), on yritys ollut riittämätön.
3. Yllämainituista periaatteista ei voi olla poikkeuksia koskaan.
Tällöin voidaan osoittaa ymmärtämystä, keskustella asioista, myöntää, että ylilyöntejä on tapahtunut ja 70-luku oli vaikeaa aikaa - jopa sanoa, että joku erotettu voi olla "inhimilliseltä kannalta katsoen oikeassa" mutta "uskon näkökulmasta väärässä". Tämä jälkimmäinen näkökulma voidaan helposti johtaa noista luovuttamattomista premisseistä.
Käytännössä: jos joku on erossa liikkeestä, hän on lähtökohtaisesti väärässä. Jos sen uskominen tuntuu vaikealta, voidaan ko. kantaa tukea monin tavoin: erotettu on "katkera" (riippumatta hänen ilmaisutavastaan), hän on ihminen joka "on aina oikeassa", "ylpeä", hänellä on "paha olla" jne. Jos nämäkään eivät riitä eväiksi, niin voidaan todeta että "eriseuraista karttakaa".
En kirjoittanut oikeastaan näitä mietiskelyjä vain sinulle, enkä pohjannut niitä välttämättä palstakeskustelujen todelliseen sisältöön. Tässä siis jonkinlainen mieleentullut yleisskenaario, johon toivon kommentteja muiltakin. :)
"Anteeksi jos loukkasin, "Suden uhrit"."
Et sinä minua loukannut.
Minun oikeustajuni vain sanoo, että paljon olisi balsamia haavoihin, jos SRK esittäisi kollektiivisen anteeksipyynnön niistä tapahtumista ja monista ylilyönneistä, joita tapahtui 70-luvulla.
Ei ole riittävää se, että hoitajien ja hoidettujen välillä keskustellaan. Tämä ei ole monestakaan syystä useinkaan mahdollista. Toinen tai molemmat ovat ehkä siirtyneet ajan rajan tuolle puolen. Väärin hoidettujen jälkeläisiä saattaa painaa sen ajan tapahtumat jne.
Kaikki tietävät, että 70-luvulla asiat eivät menneet kaikilta osin kuten niiden olisi pitänyt mennä. Tämän asian kiistää vain todellakin "väärässä hengessä" oleva ihminen. Siksi SRK:n johtokunnan nimissä esitetty anteeksipyyntö esim. Kalevassa ja Päivämiehessä saattaisi vaikuttaa hyvinkin paljon.
Nöyryyttä se tietenkin vaatii ja myöntämistä, että "erehtymätön seurakunta" on sittenkin vain ihmisistä koostuva erehtyväinen seurakunta.
Nöyryyttä...
Minun "kivikova" sydämeni vuotaa sanojesi vuoksi lämpimiä kyyneleitä.
Ei siis KYYN ELEITÄ eikä KYYN MYRKKYÄ!
Jos joku vl tulkitsee ne sellaisiksi, niin Jumala avatkoon hänen tuntoaistinsa ja tulkintakanavansa!
En osaa muutakaan sanoa.
"Tai sitten he ovat näitä, jotka ovat itse täydellisiä ja vaativat samaa muilta. Kun myöntää, että "SRK" toimi väärin, se ei riitäkään, vaan seuraavaksi pitäisi myöntää eriseura oikeaksi."
Pidätkö mahdollisena, että vaikkapa vain yksi sitominen olisi ollut aiheeton?
Jos pidät, eikö siitä seuraa, että on pakko myöntää "eriseuran" olevan oikeassa ts. että ainakin yksi eriseurassa mukana oleva onkin uskovainen?
freedrik, olet oivaltanut "villakoiran ytimen":)
Olet nähnyt palstalla käydyssä keskustelussa "me erotetut">< vl-ihmiset juuri olennaisen osan. Sinun kaltaisiasi oivaltajia on myös esim ma-ria.
Jumala on kirkastanut sinulle tässä asiassa sen oleellisen. Jatka hyvää aloittamaasi kirjoittelua.
Ja toivon, ettei tähän löydy omasta joukostasi vastausta: voi sinua, jota "maailma" kiittää.
Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi:)
Sananlaskut 16:
"5. Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.
6. Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.
7. Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.
8. Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä."
Kiitos perusteellisesta vastauksestasi, vl2003. Kiitos teidän toistenkin hyvistä kommenteista.
Aloitan lopusta. Sanoit viittaukseni kansankirkkoon kuulostavan "ulkopuolisen arviolta". Katsoin sen uudestaan ja havaitsin, että ajatukseni jäi puolitiehen. Tarkoitin kysyä, että pelätäänkö vl-liikkeessä sitä, että jos yhtenäisestä tapakulttuuristamme tingittäisiin, ero esim. kansankirkkoon alkaisi tuntua liian vähäiseltä. Oleteaanko, että tarvitsemme selkeätä ja konkreettisesti osoitettavaa erottautumista ja "samassa veneessä" olemisen kokemusta yhtenäisyyden tunteemme perustaksi?
"Yhteisessä rakkaudessa" pysyminen on usein aika vahvasti riippuvaista myöskin yhteisen tapakulttuurin noudattamisesta.
Sitten, ei kukaan kirjoita tai kerro olevansa systemaattisesti vääryyden puolella. Tarvitaan vääryyden tiedostamista jotta voi pohtia sen syitä ja seurauksia.
Minun on helppo uskoa Sinun vl2003 olevan hyvän oikeustajun omaava mies. Kykenet myös maltillisesti pohtimaan asioita eri näkökulmista vaikka viime kädessä yleensä tuletkin siihen "tutuimpaan ja turvallisimpaan" tulokseen. Minusta juuri tuo rehellinen pohdiskelusi synnyttää Sinusta paitsi antoisan keskustelukumppanin myös luotettavan ihmisen vaikutelman. En mitenkään erityisesti syytä Sinua vääryyden puolustamisesta. Toivottavasti tämä tuli selväksi.
Pahinta kuitenkin on tiedostamaton paha, tai vielä sitäkin pahempaa hyvyyden viittaan verhottu paha.
Hienovaraisesti siellä täällä vilahtelevaa asenteellisuutta kuvaa minusta erittäin osuvasti nimimerkki Freedrik. Tunnistan kaikki nuo mainitut piirteet myös omassa ajattelussani. Juuri oman ajatuksenjuoksun tutkailu on mielestäni hyvä tapa kartoittaa liikkeessämme ikänsä kasvaneen ihmisen uskomuksia varmaan noin keskimääräisemminkin. Mikä tunne nousee spontaanisti jonkin asian yhteydessä? Miksi?
Ei tietenkään ole pakko olla aina oikeassa tai sanoa viimeinen sana. Uskon asioissa sanot sen olevan suorastaan pelottavaa, voi ollakin. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, se se vasta todella pelottavaa on, jos teemme uskon nimissä väärin ja syntiä ja tukeudumme toisiimme. Minua tuo ajatus hirvittää. Viimeisenä päivänä emme saa ketään uskonveljeämme tai -sisartamme itsellemme takuumiehiksi selittämään, että yhdessä näin nähtiin hyväksi tehdä.
Kysyt, mitä vielä SRK voisi tehdä. Esimerkiksi antaa toimeksi Mehemin peräänkuuluttaman puolueettoman tutkimuksen tekemisen. Syyllisiä ei tarvitse jahdata, nimiä ylipäätään ei tarvita. Tai/ja julkaista Päivämiehessä muutakin näkökulmaa noihin aikoihin kuin taannoiset historiasarjan kirjoitukset edustivat. Ylipäätään olla edes rehellisen kuuloinen asioissa, jotka lähes kaikki kuitenkin tapahtuneiksi tietävät.
Kiitos vastauksestasi.
Enpä usko, että kukaan täällä kirjoitellut puolustaisi väärin tekemistä ja sitten "toisiimme tukeutumista". (Etkä toki sitä väittänytkään).
Mielestäni kuitenkin hoitokokouskeskustelu täällä on ajautunut umpikujaan. Minulle on syntynyt käsitys, että ainakin osa tällä palstalla esiintyvistä silloin eroon joutuneista on ajautunut opillisestikin (ja nyt EN puhu tapakulttuurista) niin kauas, että ei voida puhua samalla tavalla uskovasta ihmisestä.
Kannatan kissan nostamista pöydälle. Olen pariin otteeseen varovaisesti toivonutkin (tällä palstalla) toivomuksen asia-artikkelista Päivämiehessä. En silti ole varma, olisiko tuollaisen artikkelin julkaiseminen oikea teko. Kas kun se ei kuitenkaan kaikille kelpaisi, kirjoitti sen kuka tai miten tahansa.
Samaan hengenvetoon haluaisin myös tuoda esille sitä, että näillä palstoilla EIVÄT esiinny koko asian kaikki puolet.
Kiitos vastauksestasi.
Enpä usko, että kukaan täällä kirjoitellut puolustaisi väärin tekemistä ja sitten "toisiimme tukeutumista". (Etkä toki sitä väittänytkään).
Mielestäni kuitenkin hoitokokouskeskustelu täällä on ajautunut umpikujaan. Minulle on syntynyt käsitys, että ainakin osa tällä palstalla esiintyvistä silloin eroon joutuneista on ajautunut opillisestikin (ja nyt EN puhu tapakulttuurista) niin kauas, että ei voida puhua samalla tavalla uskovasta ihmisestä.
Kannatan kissan nostamista pöydälle. Olen pariin otteeseen varovaisesti toivonutkin (tällä palstalla) toivomuksen asia-artikkelista Päivämiehessä. En silti ole varma, olisiko tuollaisen artikkelin julkaiseminen oikea teko. Kas kun se ei kuitenkaan kaikille kelpaisi, kirjoitti sen kuka tai miten tahansa.
Samaan hengenvetoon haluaisin myös tuoda esille sitä, että näillä palstoilla EIVÄT esiinny koko asian kaikki puolet.
Hyvin kirjoitit ja ajatuksia tuo herättää.
Kylläpä minun täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että pitkälti noin ajattelen, vaikka kirjoititkin listasi vähää enemmän kärjistäen jolloin sen sävy on erilainen kuin miten itse olisin asiat muotoillut.
Otetaanpa minun versioni:
1. Vl-liikkeen ulkopuolelle joutuminen on suuri onnettomuus. Jumala voi johdattaa ihmiselle koettelemuksia, vaikkapa juuri tällaisia raskaita kokemuksia. Viime kädessä on kuitenkin ihmisen oma valinta, antaako etsikonaikansa mennä ohitse.
2. Jos ihminen joutuu vl-liikkeen ulkopuolelle, pitäisi hänen pyrkiä takaisin. Kuten on monesti palstalla todettu, niin julkiripin vaatiminen yleensäkin, ja vielä erityisesti tekemättömistä synneistä, on ollut väärin. Samoin anteeksiannon epääminen. Kumpaakaan ei luulisi 1970-luvun harhojen jälkeen esiintyneen.
3. Yllämainituista en keksi ainakaan nopeasti poikkeuksia. Pitäisikö 1970-luvulla vl-seurakunnan nimissä (mutta ehkä väärässä hengessä) tehtyjen tekojen uhrin pyrkiä takaisin? Mielestäni pitäisi.
Luepa juuri äsken kirjoittamani teksti otsakkeella "hyvin kirjoitit".
Minä olen vl-liikkeen seurakuntaopin takana. Seurakuntaoppihan on lyhyesti se, että meidän joukossamme pelastuu ja eriseuroissa ei pelastu.
Minä en kuitenkaan halua ryhtyä tuomariksi.
Luepa SRK:n uudelleenkustantamasta Zidbeckin kirjasta hänen näkemyksensä muutamista esikoissaarnaajista. Olen myös itse miettinyt sitä, kuinka joissakin hajaannuksissa on esimerkiksi maantieteellisiä alueita mennyt eri puolille rajaa. Vaikka hajaannuksen syyt ovat olleet selkeitä ja opillisia, on silti vaikea ymmärtää sitä, kuinka jonkun mökin mummon usko olisi yhtäkkiä muuttunut elävästä kuolleeksi siinä kohti kun hänen kotirauhanyhdistyksensä siirtyi SRK:n yhteydestä Rauhan Sanaan.
(Toki lähes kaikilla seuduilla tuolloinkin jäi sinne tänne joku SRK:lainen vanhoillislestadiolainen).
Luotan näissäkin asioissa siihen, että Jumala varjelee omansa joskus monienkin vaiheiden kautta. Ajoittain on eriseuroista ollut liikehdintää takaisin vl-liikkeeseen päin. Ehkäpä nämä olivat juuri niitä Jumalan omia.
Jospa vielä tälläkin palstalla esiintyvät poispotkitut saisivat palaamisen armon Saara-äidin helmaan.
Oliko tuo sinun kirjoituksesi Saara-äidin lempeä kutsu takaisin kotiin?
Kysyn vielä: MIKSI ÄITI POTKI MINUT POIS KOTOA?
Onko äiti nyt muuttunut? Saanut hoitoa, lääkkeitä, hormoneita vaivoihinsa, jotka panivat kohtelemaan lapsia tuolla tavalla?
Olenko minä oikeastaan ollutkaan tuollaisen, kamalan Saara-äidin oikea lapsi?
takasin kuten johonkin kouluun? Pitääkö saada hyväksyntä joiltakin uskovilta, että pääset tänne? Eikö riitä halu tehdä parannus ja käydä seuroissa? Valitettavsti monet liikkeestä lähteneet eivät ikinä palaa takaisin. Jokin syy heillä on lähtöönsä ja on vahinko, jos ei voi keskustella jonkun toisen uskovaisen kanssa, ennen kuin kieltää uskonsa.
"Jokin syy heillä on lähtöönsä ja on vahinko, jos ei voi keskustella jonkun toisen uskovaisen kanssa, ennen kuin kieltää uskonsa."
vanhoillislestadiolaisuuden pölyt taakseen jättäminen ei tarkoita uskonsa kieltämistä.
että käsketään karttamaan eriseuraisia, epäuskoisia? Eikö heidän kanssaan saa olla tekemisissä, koska oma usko on vaarassa. Entäpä jos on epäuskoisia ystäviä, joiden ystävänä ollessa voi joskus käydä niin, että epäuskoinen haluaa lähteä seuroihin. Jos hän haluaa kysyä jotakin, että miksi ja miksi on joku asia näin, niin niihin kysymyksiin pitäisi jokaisen uskomassa olevan osata vastata. Ei riitä vastaukseksi, että ei tiedä. Mutta jos ei saa vastauksia mistään, niin tulee tunne, että kaikki vaeltavat sokeina joukossa osaamatta perustella asioita.
Epäuskoinen voi tehdä parannuksen, mutta hän tarvitsee juuri siihen uskovaisia tuttavia, jotka ovat olleet hänelle ystävällisiä ja ovat näyttäneet, että on hyvä olla uskomassa. Kieleteinen kuva uskosta ei saa epäuskoista tekemään parannusta, ei millään tavalla.
Omasta mielestäni 1970-luvulla tapahtuneet erottamiset ovat olleet aika paha synti, varsinkin jos joku on erotettu siksi, että hän ei ole edes tehnyt mitään väärää. Korvaamaton vahinko on saattanut tapahtua silloin, kun on maailmaan työnnetty väkisin ja erotettu pois siitä rakkaasta Jumalan valtakunnasta, missä on siihen asti halunnut käydä kuulemassa Jumalan sanaa ja on halunnut olla todella uskovaisena.
Kun ihmiselle sanotaan, että tee parannus vaikka siitä, että olet katsonut tv:stä uutiset ja jos hän ei koe sitä synniksi, niin eikö se ole hänen omas asiansa? Jos hänet sen takia erotetaan seurakunnasta niin hänelle tulee paha olla, henkinen ahdistus, hän rukoilee Jumalaa, kokee itsensä loukatuksi. 1970-luvulla erottamiseen johtaneita syitä kun saattoivat olla sellaiset syyt, jotka eivät enää tänään ole synniksi saarnattuja.
Onko käynyt niin, että jotkut silloin vääryyttä saarnanneet ja toisia ahdistelleet ovatkin lähteneet eri seurakuntiin? Vai mitenkä se omatunto on kestänyt sen, että on ehkä ilman hyvää syytä potkinut pihalle seurakunnasta ihmisiä? Riittääkö siinä anteeksipyyntö niiltä, jotka eivät ole osallisia asiaan? Eikö pitäisi jotenkin lähestyä näitä pois potkittuja henkilöitä? Missä sitten mahtavatkaan jotkut heistä erotetuista olla? Elävätkö Jumalan kieltäneinä, täynnä vihaa uskoa kohtaan siksi, että heidät erotettiin seurakunnasta esimerkiksi siksi, kun lauloivat kirkkokuorossa virsiä?
Se, että sanotaan jollekin, että et ole oikea uskova, kun teet niin ja näin ja erotetaan joukosta, ei koskaan ole hyvä juttu. Siinä ihminen ottaa oikeudekseen tuomita Jumalan puolesta ihmisiä.
Kyllä kait tähän 1970-luvun koviin hoitohommiin pitäisi jokin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu löytyä, jotta asia ei vääristyisi ja aiheuttaisi enää v 2005 harmia uskovaisten yhteydessä.
On sanottu ja myönnetty, että joitakin ylilyöntejä tapahtui 70-luvulla ja siinä kaikki.
mutta liikkeestä eroava ja siellä käynnit lopettavaa valitettavasti sanotaan uskonsa kieltäneeksi yleensä..ainakin kysellään kovasti, "onko hän kieltänyt uskonsa?" Ihminen voi uskoa Jumalaan, olla hyvinkin uskovainen ilman seuroissa käymistä ja ilman vanhoillislestadiolaisuutta ja omasta mielestäni en voi sanoa kuka on oikea uskovainen, kun en tosiaankaan tiedä ketkä taivaaseen pääsevät 100%varmuudella. Vaikka olenkin vl, niin annan tämän asian Juamaln määräättäväksi, koska en kuitenkaan voi varmasti sanoa, että sinne taivaaseen ei muka pääsisi muidenkin uskontokuntien edustajat. Mielestäni omakohtainen usko, sellainen missä on hyvä olla, on se pääasia jokaisella.
Jos ymmärrän oikein, voitaisiin sanoa, että teet eron "Jumalan seurakunnan" ja "Jumalan lasten joukon" välillä. Sinulle Jumalan seurakunta on tietty olemassaoleva yhteisö, jolla on johtajat ja järjestäytynyttä toimintaa ja tietty virallinen sallittu oppihaarukka ja joka on vailla jakautumisia ja eriseuroja. Kuitenkin uskot, että Jumalan lapsia voi olla ainakin väliaikaisesti myös Jumalan seurakunnan ulkopuolella ja että toisaalta kaikki Jumalan seurakunnan jäsenet eivät ole Jumalan lapsia.
Mieleen tulee vielä kerran kysymys, miten väärin sidotun palaaminen tapahtuisi, jos hän sitä haluaisi. Päättelen itse vastauksesi: Hänen tulee pyytää syntejään anteeksi ihan kuin kenen tahansa, joka tekee maailmasta parannuksen. Hänen tulee tehdä näin, vaikka hän kokisi olleensa koko ajan Jumalan lapsi. Tällöin parannus tosin merkitsee pelästään "Jumalan seurakuntaan" palaamista, kun se normaalitapauksessa merkitsee myös "Jumalan lapseksi pääsemistä".
Jos yllä mainuttu vastaa ajatuksiasi, seurakuntaoppisi ei ole ihan niin tiukka kuin meidän virallinen seurakuntaoppimme.
Oma ajatteluni on lähtenyt toiseen suuntaan. Haluaisin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että kaikki Jumalaan liittyvä on täydellistä. Minulta on mennyt luottamus virallisen (SRK, Päivämies, puhujat) vl-liikkeen rehellisyyteen huomattuani miten nihkeästi se haluaa tutkia omia tekemisiään ja oppejaan 70-luvulla. (Huomautus: Minulla ei ole edellytyksiä verrata vl-liikkeen rehellisyyttä muiden liikkeiden rehellisyyteen; vertaan sitä siihen ihanteeseen, jonka mielestäni olisi syytä olla tämäntapaisen liikkeen ihanteena.) Aavistelen, että yhtenä syynä 70-luvun erehdyksiin oli juuri meidän kategorinen seurakuntaoppimme ja erityisesti siihen liittyvä sokean kuuliaisuuden vaatimus. Haluaisin myös pitää kiinni omasta aitoudestani ts. siitä etten joutuisi väittämään tai uskottelemaan asioita joita en tiedä. Minua myös pelottaa se, että vl-seurakunnassa mukanaolemiseen liittyy niin paljon inhimillisiä hyviä puolia. Niistä kiinnipitäminen voi sokeuttaa minut mahdollisille harhoille joita meillä on; vertaan itseäni totalitaaristen valtioiden kansalaisiin, jotka vaikenevat väärinkäytöksistä pysyäkseen hyväksyttyinä kansalaisina.
Pidän opillisesti mahdottomana vaatia minkäänlaista parannuksentekoa väärin sidotulta. Tiedän, että tämä johtaa vl-opin kannalta ketjureaktioon, jossa moni muukin asia joko muuttuu tai ainakin joutuu perusteelliseen uskonnonfilosofiseen remonttiin (jota voisi verrata uskonpuhdistukseen). Kuitenkin uskon, että vanhoillislestadiolaisuuden tarkoitus ei ole vanhoillislestadiolaisuus vaan se että sydämessä olisi Jumalan rauha. Siksi toivon edelleen, että minun ei tarvitsisi uskoni tähden luopua tästä porukasta, johon minulla on voimakkaat inhimilliset siteet.
Uskonnonfilosofisessa mielessä olen alkanut kyseenalaistaa kielen mahdollisuuksia uskon tulkkina ja ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää toisiaan. Minua myös kiinnostaa, mitä ihmiset oikeasti tarkoittavat kun ottavat opillisesti kantaa. Kun esimerkiksi kirjoitat "olen vl-liikkeen seurakuntaopin takana", en suoraan sanottuna tiedä mitä tarkoitat. Oletko esimerkiksi valmis puolustamaan sitä oppia sellaisenaan viimeisenä päivänä? Vai tarkoitatko, että se on uskottavin mahdollinen seurakuntaoppi? Vai vertaatko sitä tiettyyn vaihtoehtoiseen oppiin (esim. "kaikki kastetut ovat Jumalan lapsia") ja tarkoitat, että vl-oppi on mielestäsi lähempänä oikeaa? Jos osaat vastata, voit auttaa minua hiukan eteenpäin toisten ihmisten ymmärtämisessä. (Muuten: arvostan sitä, että kirjoitat minä-muodossa: "olen sen ja sen opin takana". Se on mielestäni parempi kuin persoonaton "näin on"-tyyli.)
Uskonnonfilosofiset ihmettelyni ulottuvat paljon laajemmalle kuin vl-seurakuntaan. Minusta nykyaikana olisi hurjasti tilausta uskon ja siitä puhumisen merkitysanalyysille. Ihmettelen, että sitä harrastetaan niin vähän.
"Kannatan kissan nostamista pöydälle. Olen pariin otteeseen varovaisesti toivonutkin (tällä palstalla) toivomuksen asia-artikkelista Päivämiehessä. En silti ole varma, olisiko tuollaisen artikkelin julkaiseminen oikea teko. Kas kun se ei kuitenkaan kaikille kelpaisi, kirjoitti sen kuka tai miten tahansa."
On olemassa keino, jolla tuo kelpaavuuden ongelma voidaan käytännössä ratkaista: Tehdään historiallinen tutkimus, ja sen jälkeen liitetään siihen hyvin laajasti vaihtoehtoisia, keskenään ristiriitaisiakin tulkintoja. Eri tulkinnat voivat olla eri ihmisten kirjoittamia. Jokainen lukija saa sen jälkeen itse päätellä mihin uskoo.
"mutta liikkeestä eroava ja siellä käynnit lopettavaa valitettavasti sanotaan uskonsa kieltäneeksi yleensä..ainakin kysellään kovasti, "onko hän kieltänyt uskonsa?"
Tämä tapahtuu yksinomaan "vain me" opin vahvistamiseksi ja pois lähteneiden pelottelemiseksi.
"Mielestäni omakohtainen usko, sellainen missä on hyvä olla, on se pääasia jokaisella."
Sinä olet Raamatun mukaisella tiellä. Jatka sillä tiellä. Sen tien päässä odottaa kirkkauden majat.
Kun luet SRK:n julkaisut ja sitten muutaman "vastapuolen" kirjan. Tietysti voisivat vielä kommentoida toistensa kirjoituksia.
Yhteenveto tietysti voitaisiin näistä tehdä.
Tänään ilmestyneessä päivämiehessä edesmenneen venäläisen saarnamiehen vaimo totesi, että hänellä oli jo nuoruudessa varhain kuolleen äitinsä sanomana tieto siitä, että "maan päällä on joukko ihmisiä, joilla on (pappien ohessa) lupa antaa syntejä anteeksi". Sulkumerkit laitoin itse, koska mielestäni tuo "pappien ohessa" on todennäkäisesti hienoinen oppiharha tai jopa käännösvirhe. (Eli sillä on voitu tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin miltä se tuossa nyt näyttää).
Minusta tuo on hyvä kiteytymä vl:ien (siis myös minun) seurakuntaopista. Toistetaanpa vielä: "maan päällä on joukko ihmisiä, joilla on lupa antaa synnit anteeksi". Raamatusta voidaan sitten löytää perusteita sille, miksei kaksi keskenään riidoissa olevaa joukkoa voi kumpikin olla tämä joukko. Voidaan myös "joukko joukolta" verrata oppia ja elämää Raamatun antamaan ideaaliin ja (jos halutaan siihen lähteä) sitten arvioida, mitkä joukot tai mikä joukko voisi olla se oikea.
"Omasta" seurakuntaopistani sen verran vielä, jos se sinua kiinnostaa, että uskon kuuluvani tähän maanpäällä olevaan joukkoon, jossa on syntien anteeksiantamus. Olen myös tutustunut lestadiolaisten eriseurojen historiaan melko laajasti ja mielestäni sieltä löytyy hyvät perusteet pitää muita lestadiolaisuuden haaroja pois poikenneina. Toki olen lukenut paljon materiaalia, jotka voisi pitää värittyneenä, mutta on huomioitava, että olen kyllä lukenut kaikkien osapuolten materiaalia.
En koe, että minulla olisi kykyä lähteä määrittelemään sitä, voiko Jumalan lapsia olla esimerkiksi "tilapäisesti" myös jossakin vl-liikkeen kannalta eriseurassa. Muistetaanpa kristinopista: synti erottaa ihmisen Jumalasta. Kun minä teen syntiä joka päivä ajatuksin ja teoin, miten voin sanoa olevani Jumalan lapsi? Vastaus kuuluu: armosta. Tarvitaan kilvoittelua ja syntien anteeksiantamusta, koska syntien lukumäärä tai niiden vakavuus ei tee kenestäkään uskovaista tai epäuskoista. Aikanaan eriseurojen myrskyissä niihin joutuneet tekivät parannusta eriseurasta, väärästä opista jne. Mahtoiko olla edes oleellinen kysymys, millä nimellä parannusta tehtiin. Ulos joutunut sai palaamisen armon ja/tai veljien välille palasi rakkaus. Kysymys siitä milloin eriseuraan joutunut/joutumassa oleva ihminen tai esimerkiksi ihminen, joka 1970-luvun sotkujen seurauksen joutui eroon (ja ei palannut muiden eroonjoutuneiden kanssa yhtäaikaa) tosiasiallisesti siirtyy leiristä toiseen, on mielestäni turha. Se on sama kuin jos lähtisin luettelemaan tekosyntejä järjestyksessä ja arvuuttelemaan, minkä kahden synnin välillä usko loppuisi (jos alkaisin niitä tehdä tuon listan mukaan). Eikö Raamatussakin varoiteta tuomarin roolin ottamisesta. Jossakin vaiheessa näin ilmeisesti kuitenkin väistämättä käy (eli: usko loppuu, jos joutuu riitaan uskovaisten joukon kanssa tai jos tekee koko ajan tekosyntejä). Vai olisivatko nämä, elämänsä aikana palaamisen armon saavat jopa näitä lampaita, joita Jeesuksella oli muissa lammashuoneissa? Tuo kohta Raamatusta on kuitenkin se, jota kaikkein useimmilla tavoilla on selitetty, joten en rohkenisi lähteä sitä tässä selittämään, kun koen että eipä minulla ole mitään suurta viisautta Raamatun selittämiseen.
Mitä väärin sidottujen takaisin palaamiseen tulee, niin olen edelleenkin sitä mieltä, että ideaalitilanteessa olisi uusi "hoitokokous", jossa "jokainen ottaisi omansa pois". Jos aikanaan väärin hoitanut on vielä elossa/mukana vl-uskovaisten toiminnassa, luulisi hänellekin ns. tulevan Taivas lähelle, jolloin hän voisi ymmärtää omankin viallisuutensa tässä asiassa. Toisaalta en näe, että hän olisi huonolla paikalla nytkään, jos on saanut korjata vääriä tekojaan (ja oppiaan?) silloin aikanaan. Inhimillistä täydellisyyttä (lakia) ei varmaan voida vaatia.
Valitettavasti näen, että myös väärin sidottujen olisi hyvä pystyä tiettyyn noyryyteen. Samaa nöyryyttä, ei yhtään enempää tai vähempää, siis "vaadin" kuin vaaditaan minultakin, jotta säilyisin Siionin armohoidossa. Ei minulla(kaan) ole varaa vaatia seurakunnalta korvausta (silmää silmästä) jokaisesta uskovaisen, inhimillisen ihmisen mahdollisesti väärästä teosta. Tällä palstalla esiintyy joitakin kirjoittajia, joilla mielestään tällainen oikeus on.
"Voidaan myös "joukko joukolta" verrata oppia ja elämää Raamatun antamaan ideaaliin ja (jos halutaan siihen lähteä) sitten arvioida, mitkä joukot tai mikä joukko voisi olla se oikea."
Mikä tekee vl:sta sen oikean ja muista Kristukseen uskovista väärän jos käytetään tuota metodia jonka mainitsit?
En osaa sinulle nyt näitä listata ulkomuistista, Muistan joskus nuoruudessani elävästi, mitten paikallisen rauhanyhdistyksen raamattuluokassa oli aiheena "oikean uskon tuntomerkit" tai jotakin sinne päin, jolloin keskusteltiin, millaisia tuntomerkkejä Raamattu antaa tälle oikein uskovalle pyhien joukolle.
Tässäkin, vaikka en nyt valitettavasti ehdi lähteä asiaa laajemmin käsittelemään, tulee esille yksi tärkeä asia: käytämme Raamattua korkeimpana ohjeena, emme ihmisviisautta.
Olen jo vuosien ajan melko säännöllisesti kuunnellut radion aamuhartaudet (ja melko usein myös iltahartaudet). Siellähän on eri hengellisyyksien edustajia vuorotellen. Kuuntelepa sinäkin joskus niitä sillä korvalla, että kuinka moni todellisuudessa perustaa KRISTILLISEKSI tarkoitetun hartauden todellakin Raamatun sanaan.
Minusta on aivan SAIRASTA tuollainen eriseuralaisten nuoleminen...
On tällä palstalla ennenkin nuoltu eriseuralaisia mutta nyt alkaa kielen väristä ei näy enää paljon punainen!!
Miksi nuolette eriseuralaisia? Uskotteko kaikki netti nikkien jutut? Menkää Rauhan sanan toimitalolle, jos te niitä niin PALVOTTE!!
Enkä ole vielä tävännut yhtään lessua joka olisi ihaillut 70-lukua!! Ettekö olenkaan osaa lukea miten eriseuralaiset haukkuvat meitä..
Ei pidä silittää kalkkarokäärmettä.! Voi nimittäin puraista käteen...
Pitäisikö julkisesti(netissä) SRK:koota herjanneiden pyytää SRK:koolta anteeksi?
...jos näet tikun Veljesi silmässä niin ota hirsi ensin pois omasta silmästä...
Tuntuu ettet oikein tajua että siitä on jo 40 vuotta aikaa!! Rakkaus ei muista käsimäänsä vihaa... Oletko koskaan kuullut
On muuten SAIRAASTI mun vikani että mun isoisä on kohdellu sua huonosti...
Väärin olet minun kommenttini ymmärtänyt.
Yritän välttää henkilökohtaisia loukkauksia kuitenkin. Eiköhän niitäkin ole nähty aivan tarpeeksi. Synti on kuitenkin uskallettava sanoa synniksi loukkaamisen uhallakin.
Nehän on vaan vähätelleet ja koettaneet lakaista maton alle tapahtuneita asioita joista osa lueteltaisiin rikoksiksi maallisessakin oikeudessa
täydellistä totuutta ei tulla maallisessa mielessä koskaan saamaan esille koska monet pelkäävät vieläkin kollektiivista osoittelua yms.. mutta viimeisellä tuomiollahan kaikki sitten katsotaan. Siinä rangaistaan myös omien sokea suojelu ja itsensä ylentämiset ja toisten kadotukseen passitamiset ja eihän meillä kenelläkään ole puhtaita jauhoja pussissaan ja syntiä teemme koko ajan ja petämme muita julistaen koko ajan syntimme anteeksi ja aina kaikilla yhdistyksillä on jotakin anteeksipyytämistä niinkuin meillä ihmisilläkin on, ja ihminen joka on valmis myöntämään tehneensä vääryyttä,pyytämään anteeksi niiltä joita se on kohdellut vahingossa tai tieten ja tarkoituksella väärin, on hengeltään suuri ja sama pätee yhdistyksiinkin, mikäli joku yhdistys ei ole valmis tällaiseen niin sen hengellinen kasvun siemen on lentänyt huonolle maaperälle.
Kyllä kai se usko käy heikoksi jos tietää vääryyttä tehneen tai sallineen sen tapahtua eikä halua tai uskalla anteeksi pyytää, sillä kyllä hekin anteeksi antavat niinkuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, sillä kaikki me olemme loppujen lopuksi jollekkin joskus vääryyttä tehneet ja anteeksipyyntö on aina paikallaan ja se vain todistaa ihmisen hengellisen suuruuden olla nöyrä joka ei anteeksi pyydä se lankeaa ylpeyden syntiin, sama pätee minun mielestä myös yhdistyksiin.
Isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
Eihän siitä niin kauan ole ja ajanjaksohan loppui kunnolla vasta kaheksankymmentäluvun alussa eli asioista on kulunut enimmillään 35 ja vähimmillään 22vuotta, silloin se on voinut olla vaikka isäsi ja isien teoistahan joutuu kärsimään niinhän sanotaan sanassakin.
Mummolla oli iso perhe. Pyykkiä oli paljon. He ostivat isoimman mahdollisen pesukoneen, jotta se vastaisi tarpeita.
Sitten tuli seurakunnan delegaatio ja sanoi mummolle, että mummo joutuu helvettiin ja vie lapsensakin mukanaan, jos ei luovu pesukoneesta, koska se pesukone vie helvettiin, kun siinä sivussa oli täyttöaukko ikkunalla.
Mummon ei auttanut muu kuin luopua pesukoneesta ja ostaa tilalle uusi sellainen, joka oli pienelle pyykille, kun isoille pyykkimäärille ei ollut koneita myytävänä muuta kuin niitä malleja, jotka täytettiin sivusta.
Mummolla oli kovi hätä sielustaan pari kuukautta ja hän tosissaan joutui rukoilemaan Jumalalta anteeksiantoa sen tähden, että hänellä oli ollut pesukone, joka olisi vienyt sekä hänet että lapset helvettiin.
Näillä seurakunnan ihmisillä, jotka mummon koneineen tuomitsivat, on itsellään ollut sittemmin sivustatäytettäviä pesukoneita (eikä tämä ole vitsi).
He eivät ole käyneet pyytämässä anteeksi mummolta, eikä perheeltä sitä, minkälaista hengellistä väkivaltaa he silloin käyttivät. He eivät ole anteeksi pyytäneet seurakunnalta sitä, että ovat julistaneet ihmisoppeja Jumalan tahtona.
Mitähän Jumala ajatteli, kun mummo "häiritsi" häntä tuskaisilla rukouksillaan koskien helvettiin vievää pesukonetta? Uskon, että Jumala oli vihainen noille seurakunnan saarnaajille, jotka ihmissääntöihin perustuvia sääntöjä keksivät ja ylläpitivät ja aiheuttivat turhaa hätää uskoville.
Mielestäni ne saarnaajat ja muut, jotka silloin tuomitsivat ja erottivat ihmisiä, ovat joutumassa helvettiin. Eivät he ole menemässä Taivaaseen.
Selvää on, että heidän olisi anteeksi pyydettävä niiltä, joita kohtaan he käyttivät hengellistä väkivaltaa (erotetut), sitten heidän olisi anteeksi pyydettävä seurakunnalta ja anteeksi heidän olisi pyydettävä Jumalalta. Sitten he olisivat Taivastiellä.
Raskaiden virheiden, jotka osoittautuu synniksi, anteeksi pyytämisen tulisi olla sydämellä myös noilla saarnaajilla. Helvettiin he joutuvat, jos eivät anteeksi pyydä ja parannusta tee, vaikka saarnaajia ovatkin. Tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat tällä palstalla kuvanneet saduiksi kertomukset pesukoneista vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.
Lue oheinen EinariS:n kommentti, jossa kerrotaan miten hänen mummolleen kävi.
Tämän jutun jälkeen menetät uskottavuutesi, mikäli et ole feikki-Einari.
Urbaani taru sivustatäytettävästä pesukoneesta sai alkunsa 1970-luvun alussa oululaisen SKDL:n äänenkannattajan pakinoitsijan - kai lähinnä vitsiksi tarkoitetusta- jutusta.
kyseinen pakinoitsija kirjoitti jutun tietoonsa tulleiden tositapahtumien pohjalta. Totuus on joskus taruakin ihmeellisempää. Toistaiseksi en usko EinariS:n keksineen omasta päästään oheista mummo-kertomusta.
Kuule, se on totta. En minä sitä keksi enkä varmasti valehtele.
On järkyttävää, jos nuorille uskoville uskotellaan, ettei nuo asiat ole totta. Ne on aivan totta. Jos joku SKDL-kannattaja on jotakin sellaista kirjoittanut, siitä en mitään tiedä, mutta sen tiedän aivan varmaksi sanoa, mitä mummon ja papan perheessä tapahtui. Jos todella joku SKD-kannattaja on sellaista kirjoittanut (oletko tarkistanut asian, vai uskotko jotakin juorua?), niin silloinhan hän on vain kirjoittanut tosi asiasta.
Mummo oli vakavasti ja syvästi uskova nainen ja hän ei varmasti tätä asiaa valehdellut. Ei tätä asiaa muutkaan perheenjäsenet valehdelleet. Sinä et voi ikinä hyvällä ja puhtaalla omalla tunnolla mennä mummoani valehtelijaksi kutsumaan, etkä muitakaan hänen perheensä jäseniä.
Anteeksi, mutta olen todella loukkaantunut kirjoituksesi tähden mummoni puolesta.
Anteeksi pyytämisestä tuo Jaak.5:16 ei takoita Lutherin mielestä sitä, että synnit tulee ripittäytyen kertoa jollekin, jonka jälkeen saa synninpästön.
Lutherin mukaan se tarkoittaa sitä, että jos joku tekee väärin ketä tahansa ihmistä kohtaan, hänen on mentävä pyytämään tuolta ihmiseltä anteeksi - tuntui se miltä tahansa.
Ausburgin tunnustuksen puolustuksessa on näin:
"Kukaties joku lainaa Jaakobinkin sanan: (Jaak. 5:16) "Tunnustakaa toisillenne syntinne." Hän ei kuitenkaan tässä kohden puhu papeille tehtävästä tunnustuksesta, vaan veljien sovinnonteosta yleisesti. Hänhän käskee keskinäiseen
tunnustamiseen."
PS. No nyt alan tajuta, miltä erotetuista tuntuu, sillä pelkästään tuo, että mummoni sanoja ja kokemuksia sanotaan valheiksi, loukkaa minua todella hänen puolestaan.
No sit jo saap sannoo jot ollaa... . Minäkin olen aina pitänyt pesukonejuttua ilmiselvänä legendana. Se tuntuu jotenkin niin hullulta, että miten neuvojat ovat voineet tehdä sen vakavalla naamalla? Voitko tarkentaa: missä tämä on tapahtunut, ja minä vuonna?
OHHOH VAI ETTEI MUKA SAISI KAYTTÄÄ SIVUSTA TÄYTETTYÄ PESUKOENETTA!!
KAIKKIASITÄ IHMISET TÄLLÄ KESKUSTELU FOORUMILLA TOTENA YRITTÄVÄT KIRJOITTAA!!
MINÄ EN AINA ITSE USKO ENÄÄ MITÄÄN MITÄ TÄLLÄ KESKUSTELU FOORUMILLA KIRJOITETAAN. LUOTAMUS MENI NYT VIIMEISTÄÄN TÄYSIN!!
Eiko olekkin netti hyvä paikka levittää juoruja. vai mitä EINARI.S
on parempi pestä pyykit jatkossa nyrkkipyykkinä, jotta ei tule sanomisia ry:llä.
Muistikuvani noista 70-luvun hoitokokouksista ovat edelleenkin aika selvät ja muistan, mistä niissä puhuttiin. Yhdestä asiasta olen varma: yhdessäkään niistä ei edes sivuttu edestä täytettäviä pesukoneita.
Sen sijaan kyllä usein puheenaiheena olivat televisiot ja esimerkiksi sellainen tilanne, että samaa taloutta asuvat ei-vl-lapset olivat hankkineet television, ja uskovainen vanhus joutui tekemään tiliä siitä seurakunnalle.
Samoin keskusteltiin myös ainakin omalla kotikylälläni siitä, voiko vanhoja Päivämiehiä panna roskikseen vai ovatko ne tavallaan niin "pyhiä", ettei niitä voi hävittää ja että pitääkö ne säilyttää jälkipolville.
En halua sitä tarkentaa, jotta anonyymiys säilyisi. Siinähän ei ole kyse minusta, vaan mummostani (joka on kuollut) ja hänen perheestään ja toisesta vanhemmastani siten.
Nyt tuntuu tosi pahalta, ihan itkettää, tuo miten kirjoitukseeni vastattiin. Ei haluta millään uskoa, että tällaisia uskovia voi olla kuin nämä jotka täällä kirjoittavat noin.
Mummo kärsi valtavia sieluntuskia, vaikka luopuikin pesukoneestaan ja osti toisen. Hän ei ollut seurakunnalle vihainen, eikä katkeroitunut, koska hän uskoi joutuvansa helvettiin sen pesukoneensa kanssa ja hän sai sielunrauhan luovuttuaan siitä pesukoneesta ja kaduttuaan sitä asiaansa pari kuukautta. Seurakunnassa hänen uskoaan ja kuuliaisuuttaan Herraa kohtaan kiiteltiin, kun hän luopui koneesta ja hänelle vakuutettiin, että hän on oikein uskomassa ja Taivastiellä taas.
Mummo tunnettiin vakavasta uskostaan ja rehdistä, ahkerasta elämästään. Hänen hautajaisensa ja muistoseurat olivat suuret tapahtumat, jossa seurakuntalaiset jättivät hänelle hyvästit. Hänen uskoaan ja hyvää tahtoaan ei kukaan koskaan kyseenalaistanut.
Oikeastaan minun ei kannattaisi loukkaantua näin kyyneliin asti tämän palstan kirjoittajista. Tämä saa muistelemaan mummoani ja hänen uskonsa ja elämänsä muisteleminen antaakin minulle sellaista rauhallisuutta, että tyhjänpäiväisiltä tuntuvat siihen verrattuna nämä kirjoitukset täällä.
ole kyllä ollut puhetta se on kyllä puppua,ettei mummolla olisi ollut telkkari.
Sitä vastoin luulen että tv kielteisyys juontaa juurensa juuri siltä ajalta saivathan monet lähteä juuri sen takia,kun ei tajunneet miten seurakunta voi päätää mikä on syntiä yksittäiselle ihmiselle ja mikä ei.
Muistan ajan. Silloin vl-liikkeessä puhuttiin vähättelevästi "tv-kristityistä" perheistä joilla oli tv.
Eräskin puhuja puhui ikkunaverhoista tv-synnin peittäjänä.
Mummollani ei ollut telkkaria.
Kun olet saanut "lunta tupaan" tosiasioitten kertomisesta, EinariS, niin todella käsität, miltä minusta tuntuu kuulla tosiasioista kertoessani, että olen valehtelija!
Vaikka kuinka selvästi ja tarkasti yritän kertoa, mitä minulle ja läheisilleni on tapahtunut, niin saan kuulla olevani katkera valehtelija. Tervetuloa joukkoon;) "Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa".
koska kotonani oli pyykinpesukon heti kun ne markkinoille tulivat.etelässä ei siihen ainakaan kukaan puuttunut,vaikka muuten kyllä tuon ajan muistan hyvinkin ahdistavana nuori kun olin.Kone oli sivusta täytettävä aivan samanlainen kuin nykypäivän kone.
ei myöskään sivustatäytettävää pesukonetta. Muutenhan mulla olis kiusaus pestä vaan pyykkiä aamusta iltaan, että saisin istua vessan lattialla tuijottamassa kuinka pyykki pyörii. En käy myöskään kylässä perheissä joissa on ikkunallinen pesukone. Koska silloin en malttaisi ollenkaan seurustella talonväen kanssa, vaan olisi pakko päästä koko ajaksi tuijottamaan pesukonetta. Minulla ei ole myöskään mikroaaltouunia. Siitähän voi nähdä oman kuvansa ja häikäistyä niin, että unohtaa lämmittää ruoan.
HAH HAH HAA! Aprillia!Tän palstan lukijoihin uppoaa kaikki niinku veitsi voihin. Ne ettimällä ettii täältä keksittyjä juttuja, joita saa sitten levitellä.
Ite oon joskus pikkumuksuna kuullu ton pesukonejutun. Sillon se vielä jakso naurattaa. Nyt se alkaa olla jo vanha vitsi. Menee samaan luokkaan huhun kanssa, että vl-perheisiin ei saa tulla Aku Ankkaa,koska Akulla ei oo pöksyjä. Saman jutun oon kuullu kerrottavan jostain muusta uskonnosta. Enkä usko, että se pitää niihinkää paikkaansa!
Mutta koska täällä otetaan kaikki ihan tosissaan, on pakko kertoa, että tuo aloitus oli vaan VITSI. Mulla on päältätäytettävä pesukone, koska se on kätevän pieni. Mahtuu pieneen vessaani. Sen sijaan monilla suurperheillä on sivustatäytettävä, oikein ikkunallinen, koska siihen mahtuu enemmän pyykkiä. Mikroa en ole raskinut hankkia. Ja Aku Ankka on hauska lehti.
Ihmeellistä kuinka ei vl:t tietää meidän tavoista enemmän kuin me ite, jotka on lapsesta saakka oltu mukana!
asiat, tilanteet ja tiukkuusasteet vaihtelivat paikkakunnittain riippuen paljon siitä, millaisia pomomiehiä oli kullakin paikkakunnalla ja millaisella toleranssilla SRK:n miehiä paikalle pyydettiin. Etelässä varmaan oli enemmän ilmaa hengittää kuin pohjoisessa. Oletan tänä päivänä olevan sama tilanne.
Siitä ei liene epäselvyyttä, että monissa hoitokokouksissa ja -tilanteissa ihmismielen pimeä puoli sai "voidella" asioiden käytännön toteutusta.
70-luvulla aivan kuten samoina vuosina taistolaisuudessakin Aku Ankan edustaman väärän maailmankuvan takia.
Se Aku-legenda on ilmeisesti alunperin lähtöisin indonesialaisesta tai thaimaalaisesta sanomalehdestä, jossa luki että Suomessa Aku Ankkaa pidetään epäsiveellisenä julkaisuna koska niillä ei ole housuja.
Pesukonelegenda taas lähti laajaan levitykseen YLE:n kautta, kun ne otti sen todesta ja laittoi johonkin opetus CD:lle, että lestadiolaisilla ei... YLE oli siihen aikaan hyvin puolueellinen punaista väriä tunnustava yhteisö.
Olennaistahan "säännöissä" on se,että ne tehdään puhujainkokouksissa ja siellä otetaan kantaa kulttuurin mukanaan tuomiin ilmiöihin. Sen jälkeen sääntöjä aletaan pöydän takaa julistamaan Jumalansanana. Kuten toisaalla on todettu "säännöt" ajan kuluessa muuttuvat ja 70-luvulla ilmoitetut säännöt yritetään 2000-luvulla selittämään parhain päin vl-liikkeen näkökulmasta katsoen totuus unohtaen. Uskontokin muuttuu kulttuurin mukana ,mutta vl-liike opettaa asioiden AINA olleen niin kuten he opettavat unohtaen,että "miesmuisti" on ainoastaan n.70 vuotta ja se on vähän se.
Mistähän johtuu että tämä lestaadiolaispalsta tuo mieleen Seitsemän päivää lehden...
V-l:äthän tekevät itse virallisesti tekevät jo kahta eri lehteä päivämiestä ja siionin kevättä.
Tämä palstahan voisi olla Lestojen epävirällinen Seitsemän päivää lehti johon muutkin voivat kirjoitella..
Mutta ihan vakavasti osasit esittää kertomuksesi todella todentuntuisesti. Se täytyy myöntää. Vaikka en itsekään uskonut tarinaasi. Mutta jokainen voi vain miettiä kun lukee tätä palstaa. mikä on totta ja mikä ei. täältä hän voi löytyä muitakin yhtä taitavia narraajia kuin Einari.S.
On parempaakin tekemistä.. Olen vain kuullut että se on juorulehti pahimmasta päästä..
Ihan rehellisesti parturissa ollessa tullut vähän selailtua..
Ethän jätä mua paholaisen haltuun:(
Huumori tosiaan keventää raskaista asioista keksustelua. Olen itse vl, ja huomannut, että monia tämän palstan juttuja lukiessa alkaa väkisinkin naurattaa, kuten tämä Hoito-nimimerkin juttu. Tuollaista sisäpiirihuumoria vl-nuorten keskuudessakin paljon kuulee nykyään. Se mikä tässä onkin mielenkiintoisinta, että me kaikki (vl:t ja muut) naurammekin samoille jutuille ja surkuhupaisuuksille, mitkä liittyvät 70-lukuun, hoitokokouksiin, aku ankkoihin ja pesukoneisiin.
Ja uskokaa tai älkää, näistä asioista lohkeavat nykyään parhaat vitsit myös monien vl-puhujien keskuudessa.
Niin kovaa aikaa oli 70-luku, että sen päättymistä vl-liikkeessä on joku puhuja kärjistäen verrannut jopa Neuvostoliiton romahdukseen.
Olemme siis kaikki terapian tarpeessa. Onneksi tämmöisen palstan välityksellä ainakin huumoriterapiaa voidaan tarjota! =)
Vl-liikkeen elämästä (muulloinkin kuin 70-luvulla) saisi varmasti kaksikin tosipohjaista vitsikirjaa aikaiseksi. Mm seuraavia tositarinoita kerrotaan vl-saarnamiesten keskuudessa:
- Mummolla oli huono kuulo, mutta se ei estänyt hoitokokouksiin osallistumista. Niinpä hän Sokos-tavaratalon kanta-asiakkaana tekikin 70-luvulla parannusta "sokoslaisesta hengestä".
- Eräällä vl-saarnaajilla usein tapana päättää seurapuhe tuttuja sanoja käyttäen: "Synnit on upotettu pohjattomaan armonmereen ja näin uskoen me pääsemme kerran perille yli sillattoman virran." Hän sai tästä palautetta seurakunnalta ja halusikin seuraavalla kerralla kuulijoiden yllätykseksi poiketa totutusta kaavasta: "Veljet ja sisaret, synnit on heitetty armottomaan pohjanmereen ja näin uskoen me pääsemme kuin pääsemmekin kerran yli virrattoman sillan."
- Kerrotaan myös puhujasta, joka puheensa päätteeksi pyysi kuulijoiltaan anteeksiantamusta, sanoen että "Kun minä olen niin huonosti epäonnistunut."
Lyhyt on ihmisillä muisti. Tai ehkä se on halua väittää historian ylilyöntejä "urbaanilegendoiksi".
Joka tapauksessa Aku Ankkaa on todellakin 70-luvulla pidetty vahingollisena vl:ien toimesta, erityisesti Kemissä ja osin myös Oulussa. Tiedän asian varmasti, olin itse tuolloin lapsi ja perheeni joutui osalliseksi tähän Aku Ankka -keskusteluun, vaikka emme olekaan vl:iä, vaan ihan tavallisia kristittyjä.
Se, että vl-lapset näyttävät nykyään lukevan mitä tahansa sarjakuvia, ei todista 70-luvusta yhtään mitään.
Muistan kun sain lahjaksi 1960 luvulla vuodeksi Aku-ankan ja siitä ei VL-set vanhempani ainakaan mitään huomauttaneet, tosin tässä kirjoitellaan 1970-luvusta.
Aku Ankka -kielteisyys ei varmaankaan ole ollut kovin yleistä, ja on varmaankin rajoittunut tuonne "Perämeren Persreiän" tienoille.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi kai mainita, että tämä kysymys yhdisti aikanaan Kemissä vl ja SKDL -ihmisiä, jotka muuten olivat mielipiteiltään aika kaukana toisistaan. Yhteisenä vihollisena oli amerikkalainen ylikansallinen viihdekulttuuri, jonka symboliksi Aku Ankka joutui, ennen kuin koko asia naurettiin kuoliaaksi. Eli kävi Aku Ankka kiellolle samalla tavalla kuin sivusta täytettävälle pesukoneellekin. Joskus se nauru tehoaa syntiinkin...
Muualla Suomessa ja tais olla Ruotsissakin Lestadiolaiset olivat niin innokkaita lukemaan Aku Ankkoja, että korpikommunistit pilkkasivat.
- Ompa siinä uskovaisia kun lukevat lehtiä, jossa ollaan ilman housuja.
Ainoastaan järjestäytynyt karhukopla sai korpikommunisteilta sympatiaa.
Kemistä en tiedä ja epäilen juttusi paikkaansa pitävyytttä. Kemiläiset Lestadiolaiset itse ehkä tietävät. Olen kuullut myös sanonnan -Lähti kuin Lestadiolaiset kemistä. Jossain vaiheessa Kemin Lestadiolaisuus väheni rajusti.
Legendoista luulen, että kun Lestadiolaisten kosinta epäonnistui niin pettynyt vasemmistopropaganda oli tehokasta. mm pesukone juttu upposi täydestä sensaationhakuisiin suomalaisiin.
Luulen niin, että näillä tapauksilla on sinällään tosipohjainen taustansa yksittäisissä tapauksissa, joita äärivasemmistolainen lehdistö on paisutellut
Kemin tapaus liittynee siihen, että kommunistien taistolaissiipi yritti saada vl:iä taaksensa mm. Kemin kirjastolautakunnan yrityksessä saada Aku Ankka pois kaupungin kirjastoista.
Muutama vl lähti / saatiin höynäytettyä sitten taistolaisten kelkkaan, kun Akulla ei ollut normaaleja perhesuhteita ja kun Roope-setä on sellainen riistäjän perikuva (se housujen puuttuminen taitaa olla vitsi, vaikka mistä tuon tietää, onhan sitä tässä maassa ennenkin hihhuloitu)
Tämän Aku Ankka -asian tiedän todeksi. Siihen pesukonejuttuunkin uskon, tausta lienee vähän samanlainen, yksittäinen ylilyönti josta kommunistilehdistö otti kaiken ilon irti.
Kai tiedät mistä on helpoin ilkkua vaikka akun perhesuhteet tai roopen ahneus olis päällimmäisenä. Helpointahan on naureskella housuttomalle ankalle vitsimielessä ja tätä olen kuullut tapahtuvan. Ei taistolaiset olleet niin housuista huolissaan vaan se oli kivempi niin piikitellä.
Ne mahdolliset höynäytetyt ovat olleet sen tarkemmin erittelemättä erihenkisiä mitä esiintyi 1970 luvulla.
Taistolaiset kosiskelivat jossain vaiheessa lestadiolaisia ja saivat vasemmistopuolueiden listoillekin pari lestadiolaista. Lestadiolaiset ovat perinteisesti olleet maltillisia keskusta-oikeistolaisia. Kun tästä vasemmistomyönteisyydestä nousi lestadiolaispiireissä iso melu ja taidettiin hoitokokouksiakin pitää, niin taistolaisten suhtautuminen lestadiolaisiin kääntyi jyrkästi.
Pesukonejuttu on lähtenyt melko varmasti televisio vitsistä. Kielteinen asenne televisioon vitsailutti ja kun luukullinen pesukone näytti samanlaiselta niin tästä sanottiin kuvakielellä siis kun puhutiin pesukoneesta tarkoitettiin televisiota.
Tarkoitus oli naureskella ehkä hyväntahtoisestikin televisiokielteisyydelle, mutta jotkut sensaationhakuiset ja huumorintajuttomat ottivat tosissaan. Ja julkaistiin sitten ainakin tiettävästi kansan tahto lehdessä.
Pitkällisen tutkimusten jälkeen ei löytynyt ainuttakaan tapausta mistä mainitsit eli pesukone ylilyönnistä. Luulen että olet väärässä.
on aivan törkeää tollanen pilkka...
näihin julkisiin syntien tunnustamiseen seurakunnan edessä? Vai olivatko he muiden yläpuolella tässä asiassa? Sitoivatko sitojat toinen toisiaan?
Sitojatkin saattoivat joutua julkisiin synnin tunnustuksiin ja saatettiin heitäkin sitoa.
Siinä sitten logiikka heittikin häränpyllyä: Olivatko näitten itsekin sidotuiksi ("väärästä hengesta") joutuneitten aikaisemmat sitomiset sitten päteviä vaiko eivät?
Päteviä ne olivat, niitä ei "purettu" vaikka sitojankin todettiin joutuneen väärään henkeen:(
on liikkeellä ja vieläkö sidotaan? Olen ymmärtänyt että vieläkin sidottaisiin?
muutamissa ry:illä ollaan tehtyy viime aikoina kaikesssa hiljaisuudessa, näyttää että 70 luvun hoito henki on nousemassa taas jaloilleen,
pidetään? Joutuuko sidotuksi jos on jotain muuta puoluetta kuin keskusta? (7o-luvulla ainoa oikea!)Tämä keskustelu on varmasti sidotuille ja teidän puolelta helvettiin tuomituille, saatanan haltuun heitetyille jonkinlaista kriisihoitoakin keskustella näistä asioista, vaikka se pahalle teistä tuntuu ja sanotte heidän olevan katkeria, jotkut väittävät jopa valehtelevan ja keksivän juttuja. Asioita joita poispotkitut kirjoittavat ovat todella sitä 70-lukua! Ja vielä, kun näistä kirjoitetaan, niin saavat nuoremmatkin tietää jotain näistä asioista!
Tämä on kuulopuhetta, mutta pahin "sesonki" on loppunut. Joku vuosi sitten kaksi naista Etelä-Suomessa joutuivat sidotuksi ehkäisyn takia.
Muutamista "oikeista" asioista tiedän hoitokokouksia pidetyn. Ei enää vääristä hengistä, vaan esimerkiksi väkivaltaisuudesta perheessä.
pari vuotta sitten täällä esitetty paikkakunta oli Reisjärvi. Reisjärvi ei sijaitse etelä-suomessa.
asiasisältö ei muutu miksikään.
Tiedät Hynde aivan tarkkaan, että viime vuosinakin on sitomisia tehty vl-seurakunnassa. Vai väitätkö ettei sitomisia ole tällä vuosituhannella tehty?
Hynde yrittää ovelasti antaa ihmisille mielikuvaa, ettei sitomisia tehtäisikään. Valheellista kuvaa yritttää luoda.
On pidetty raamatun aikanakin ja on raamatullista ja nykyäänkin. Jos ei hyväksytä opillisesti sitomisia on kyseeessä harhaoppi.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa--
...teidän seurakuntanne on pahasti erehtynyt. Ja harhaan mennyt...
on tuotu täällä esiin sellaisena ilmiönä, että siinä ihminen ikäänkuin vähintään köytettäisiin. On kauhisteltu toimenpiteen "julmuutta".
Kyseessähän on yksinkertaisesti se, että ensin uskovaista on yksin , kaksin ja koko seurakunnankin joukolla koetettu neuvoa ja ohjata oikeaan.
Jos on niin ikävästi käynyt, että paljokaan neuvominen ei ole avannut ymmärrystä, on täytynyt jättää asia silleen. Ko henkilöä ei tietenkään ole voinut enää pitää uskovaisena, eikä sellaisena tervehtiä.
Kyllä esim Raattamaan kirjeissä viitataan tällaista tapahtuneen jo hänen aikanaan. - Ja Raamatusssahan on selkeät ohjeet, joihin Hynde tuossa viittaa.
Palstalla on paljon briljeerattu "saatanan haltuun jättämisellä". Tuo lause on Raamatusta, muistelen että olisi Timoteus-kirjeessä.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Jos tätä käskyä noudatat, kyllä totisesti silloin varoitat ystävääsi, uskonsisarta tai -veljeä vaarasta. Onhan meitä kehotettu neuvomaan toinen toistamme.
On suurinta Taivaallisen Isämme rakkautta, että Hän neuvon, nuhteen ja kurituksenkin avulla pitää meidät oikealla tiellä.
Nämä side- ja päästöavaimet löytyvät Lutherin kirkon seitsemästä tuntomerkistä.
Neljänneksi Jumalan kansa eli pyhät kristityt tunnetaan side- ja päästöavaimista, joita he julkisesti käyttävät Kristuksen asetuksen mukaan Mat. 18:18, että jos joku kristitty tekee syntiä, on häntä nuhdeltava, jos hän ei muuta mieltänsä, on hänet sidottava ja hyljättävä, mutta jos hän muuttaa mielensä, on hänet päästettävä. Nämä ovat avaimet. Avaimia käytetään kahdella tavalla, julkisesti ja yksityisesti. Sillä on olemassa sellaisia ihmisiä, joiden omatunto on niin heikko ja vapiseva, että vaikka ei heitä julkisesti nuhdellakaan, eivät he kuitenkaan voi omistaa itsellensä lohdutusta, ennenkuin pappi on julistanut heille yksityisesti synnin päästön. Mutta toiset taas ovat niin kovia, etteivät he sydämessänsä eivätkä yksityisesti papin edessä tahdo synneistänsä luopua. Sen vuoksi on avaimia kahdella tavalla käsitettävä: julkisesti ja yksityisesti. Missä nyt näet syntejä anteeksi annettavan tai nuhdeltavan, tapahtukoon se julkisesti tai yksityisesti, niin saat olla varma siitä, että siellä on Jumalan kansa.
Ja muistutan siitä, että nämä avaimet ovat kaksisuuntaisia. Kaikille annetaan kaikki synnit anteeksi, mikäli vain asianosaisella on halu tehdä parannus.
joista itse voisit "hoitaa" toista uskovaista?
Pidätkö ohjenuorana 10:ntä käskyä, vai VL-seurakunnan yhteisiä kannanottoja?
Lähimmäisen rakastaminen oli kaukana! Isänikin kävi seurakunnan edessä pyytämässä syntejään anteeksi moneen kertaan. Ei auttanut, aina vaan vaadittiin uudelleen seurakunnan eteen. Eräs vl ystäväkin oli sanonut isälleni, että käy meillä pimeässä. Pelkäsi, että joutuu itsekin seurakunnan eteen. Ihmiset juoksivat kaupungilla kadun toiselle puolelle, ettei tarvinnut tervehtiä. Sukulaiset eivät tulleet enää vierailulle eikä syntymäpäivillekään, kuten ennen. Sitä oltiin niin syntistä porukkaa, että ei saanut pitää yhteyttä. Anteeksi antoa ei ollut! MIKSI ette antaneet anteeksi? Ei ollut sitä evankeliumia enää. Sen sijaan oli voimaa julistaa ihminen "saatanan haltuun" ja jättää yksin. Isäni ei ole missään ryöttäsynneissä elänyt koskaan kuten jotkut näistä hoitomiehistä! Nyt on ajat muuttuneet sen suhteen, että sukulaiset tulevat kylään ja juhliin. Ja jotkut ovat jopa teeskennellyn ystävällisiä...
Lue Joh.evankeliumin 16.luku mitä Jeesus sanoo omilleen! Apt 20:20-30 ja Psalmi 118:8-9 kehoitan myös lukemaan.
syy, josta hän teki parannusta?... se selvittäisi paljon
uudelleen seurakunnan kuultavaksi kutsuminen saattoi johtua siitä, että hänen aiheuttamansa eksytys (tms) paljastuikin laajemmaksi; korjauksen tulisi toteutua siinä laajuudessa kuin asia on ollut tiedossa....tämä siksi, että kaikki tietäisivät, kenenkään ei tarvitsisi luulla tai epäillä kenestäkään mitään
toinen syy voisi olla se, että hän jatkoi esim takanapäin kalvamistaan parannuksen tekonsa jälkeenkin
oli myös semmoisiakin, jotka mielellään teki parannusta, mutta "asian vierestä", ei siitä, millä olivat pahennusta, viettelyä ja kohinaa seurakunnassa aiheuttaneet
ei auta pistää omia rikkomuksiaan toistenkaan syyksi, eikä puolustella sillä, että muitakin oli kanssani samassa ja mielellään mua kuuntelivat ja osallistuivat
kun jokainen ottaisi roskakasasta omansa ja vain omansa pois ja sen tunnustaisi niin tulisi puhdasta jälkeä
ei tarvitsisi toiseen ja kolmanteen polveen asti selityksiä kehitellä
oikein diplomihoitomies, kun noin hyvin osaat kalvaa vierasta kirjoittajaa.
>>>kun jokainen ottaisi roskakasasta omansa ja vain omansa pois ja sen tunnustaisi niin tulisi puhdasta jälkeä >korjauksen tulisi toteutua siinä laajuudessa kuin asia on ollut tiedossa....tämä siksi, että kaikki tietäisivät, kenenkään ei tarvitsisi luulla tai epäillä kenestäkään mitään
Ootko koskaan kuullu?
aina tuo äläkä muistele jos joku on loukannut,eikä ole sopinut asiaa kanssasi!
voin sanoa, ettei ole mielessäni ole mitään, mikä olisi jätetty korjaamatta. Kaikki, mikä on koskenut minua tai ollut tiedossani, on selvitetty. Se, mitä muita koskevissa ja heidän tiedossaan olleissa asioissa on tapahtunut, sitä ei minun rippisalaisuuden vuoksi tulekaan tietää.
Kun rauha palasi Siioniin noin v 1979, en ole sen jälkeen kuullut 70-luvun jupakoista yhtään mitään. Uskovaisten kesken ei ole ollut tarvetta jauhaa kun kaikki on kunnossa, välit toisiin uskovaisiin ja rauha kaikkien kanssa.
Olen myös lukenut SRK:n kirjoista, vuosikokous on keskustellut ajanjaksosta ja kommentit ovat kaikkien luettavissa.
Kun saimme laajakaistan muuan vuosi sitten, rupesin lukemaan näitä palstoja. Juuri Sinä ja pari muuta olette jauhaneet 70-lukua; mistään muualta en ole kuullut mitään.
Olen nyt tehnyt vaivihkaista "kalluppia" uskovaisten keskuudessa, otantana yli 50-vuotiaat, eli he, joilla on kokemusta tuosta ajasta.
Kommentit voisi tiivistää suunnilleen, "aika oli äärimmäisen raskas, mutta oikein asia lopulta meni". Kukaan ei ole kertonut, että joku olisi syyttömänä erotettu tai "pois potkittu". - Lisäksi on todettu kiitollisuus Taivaallista Isää kohtaan kärsivällisestä pitkämielisyydestä. Kaikki ovat todenneet, ettei kerskaamista taidollisuudesta jäänyt kenellekään, mutta siinä, missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttinen.
Hyvin monet ovat muistelleet "korjattuja" ja ojennettuja saarnaajia, kuinka nämä kävivät jäljillään anteeksi anelemassa. Kannemieltä ja katkeruutta Siioniin ei ole jäänyt.
Sinä voit pyöritellä juttuja hoitomiesten "virheistä" vaikka kuinka kauan, sen uskon. Emme pääse keskustelemaan itse kysymyksestä, menikö se oikein vai väärin, ellemme pääse konkretiaan.
Kun täällä näyttää olevan monia vl-kristityitä, joilla on varsi hyvät tiedot ja selkeä ymmärrys opista, voisimme keskustella "tapauksesta" ja asioista ihan omilla nimilläään.
Alkuun pääsisimme, kun kertoisit, mikä oli se opillinen tai uskomiseen liittyvä kysymys, jossa jouduitte "törmäyskurssille" vl-liikkeen kanssa.
Hyödytöntä on ilmaan huitomisen ja sokkona palloilu, kun emme tiedä, mikä on pallosi.
mitään niistä ajoista tiedä. Olen vain kuullut juttuja. Kuitenkin on aiheutettu harmia niille, jotka erotettiin yhteisöstä, jotka eivät ikinä palanneet takaisin ja jotka kielsivät uskonsa, kun heitä väärin perustein syytettiin. Onko se sitten merkki siitä, että kaiki meni oikein?
Mitä vahinkoa on voitu aiheuttaa niille ihmisille, joita syytettiin kaikenmaailman asioista, joita eivät olleet tehneet ja joita eivät syntinä pidetä. Se on niin kova rangaistus, jos ihminen sidotaan ja suljetaan pois uskovien keskuudesta ilman mitään tosi kovaa syytä. Miksi asioista vaietaan? Miksi ne eivät kestä päivänvaloa? Miksi niistä ei saa puhua? Osa vanhoillislestadiolaisuuteen kohdistuvasta kielteisestä ajattelusta on saanut varmasti alkunsa tuolloin 70-luvulla.
Miksi kaikki halutaan painaa villaisella ja ollaan niin kuin kaikki olsi oikein? Silloin varmasti saarnattiin sillä tavalla, että ihminen otti oikeudet omiin käsiinsä ja meni Jumalan paikalle tuomitsemaan ihmisiä. Entäpä jos jotkut nämä silloin tuomitut ovat nyt taivaassa..? Sen tietää yksin Jumala, kuka siellä on ja kuka sinne menee.
Täällä on melko moni vl kertonut, että näistä asioista ei uskalla puhua toisten vl:ien kanssa muuten kuin myöntelemällä toisen kysymyksiä ja mielipiteitä.
En usko pätkääkään, että sinun "gallupiisi" vastanneet uskaltaisivat rehellisesti kertoa omia sisimpiä ajatuksiaan sinulle, joka kirjoituksistasi päätellen olet joku muu kuin "rivi"-vl, siis olet ilmeisesti johtokunnan jäsen tai saarnamies.
Samoin ne, mitä on pöytäkirjoihin kirjoitettu, on takuuvarmasti "hoitajien" tekstiä, ilman, että "hoidettava" on saanut sanoa mitään muuta kuin tarkoin formuloidun anteeksipyyntönsä:(
Edelleen peräät täysin perusteettomasti minulta vielä lisää siitä, miksi minut erotettiin. Johan sen sinulle erittäin perusteellisesti kirjoitin tämän saman ketjun alkuosaan. Etkö ole sitä lukenut vai etkö ole ymmärtänyt lukemaasi?
Aika on varmasti ollut raskas, koska niin moni vl joutui tekemään parannusta "väärästä hengestä" itse siitä mitään ymmärtämättä, vain, jotta saisi olla "sisällä" ja ajatellen, että nuo puhujat ne varmasti asian paremmin ymmärtävät.
Valitettavasti tuo logiikka on ihan väärin. Viimeisellä tuomiolla meiltä ei kysytä, "uskoitteko niinkuin rauhanyhdistyksen johtomiehet käskivät?" vaan: "oletko uskonut syntisi anteeksi?"
Mitä mahdetaan sanoa niille "hoitajille", jotka söivät kuin raatelevaiset sudet lauman heikoimpia lampaita? Jumala yksin sen tietää.
Sen vuoksi soisin sinunkin käyttävän harkitumpaa kieltä kieltäessäsi meidän "hoidettujen" raskaat kokemukset. "Joka pahentaa yhden näistä minun vähimmistä veljistäni,hänelle olisi parempi, jos myllynkivi... jne"
Soisin nimittäin sinullekin vanhurskaitten ylösnousemuksen, jotta yhdessä pääsisimme kiittämään Karitsaa kerran...
kiitän vastauksesta.
Voin ilmoittaa, että olen 10 lapsen äiti, todellinen rivi-uskovainen, mieluummin vielä takarivillä.
Kirjoitin ehdottomasti juuri niinkuin tunnen ja tiedän. Ei ole muuta sanottavaa. Aika oli raskas kaikille.
Toivotan sulle kaikkea hyvää. Pyrkii itkettämään tuo vastauksesi.
Itse olen ollut todistamassa eräällä Satakuntalaispaikkakunnalla -90 luvun puolivälissä sitomista jossa sidottiin seurakunnan edessäseurusteleva vanhempi pari synteihinsä, koska mies oli eronnut ja entinen vaimo ei ollut kuollut. Olisivatko olleet kihloissa. Menivät sitten naimisiin, kului pari kuukautta ja tulivat pyytämään seurakunnan eteen syntejään anteeksi, jotka tietysti myös saivat.
Seurakunnan vanhin näytti kyllä hieman vaikealta, olisiko ollut hieman höynäytetty olo ;)
Olisi muuten mielenkiintoista tietää? miten kyseisellä paikka-kunnalla meni 70-luku
Oliko satakunnan vanhin paikkakunnan hoitomies?
Niin kauas en jaksa muistaa, mutta kyseinen vanhin oli varsin pitkään, -80 luvun puoleenväliin asti yhdistyksensä ainoa puhuja ja on puhujana edelleen. Siitä kuka oli 70-luvulla hoitomiehiä ei minulla ole käsityksiä, aavistuksia vain.. Hoitokokouksia järjestettiin -70 luvulla, SRK:sta oli ainakin kerran selvitysmies, mutta ilmeisesti ylilyönneiltä vältyttiin, itsekin olin tuolloin paikalla. Ilmapiiri oli kuitenkin kuulemma "ahdistava".
Onko niin että (vanhin) on vieläkin kuningas paikkakunnalla?
Eli oli ko siis niin että SRK oli valinnut paikkakunnalle hoitohekilöt. Mutta kukaan ei tiennyt että kuka oli hoitohenkilöinä?
Tarkoitan, että minulla ei ole käsitystä asiasta, ja niidenkin, joita asia ei suoranaisesti koske, muistikuvat ovat hämärtyneet. Joku luultavasti hoitomiehet tilasi silloin paikalle, mutta tuskin hekään sitten tiesivät kuka sieltä tulee (arvelen..)
en käsitä miksi sinun täytyy levittää tuollaista huonoa ilmapiiriä ympärillesi!!!vaikka suomi on vapaa maa,niin musta toi menee aika pitkälle.
tässä jokunen aika sitten ry:llä kun kuuntelin keskustelua aiheesta 70-luvun tapahtumat,tuli hyvin paha olla!miksi ihminen jota nuo asiat kaivele,ei voi mennä puhujien kanssa keskustelemaan sen sijaan että oikein väen vängällä haluaa levittää huonoa ilmapiiriä?minä en ainakaan halua nähdä uskoani tuollaisena kuin sinä.
eikö sinulle tule koskaan mieleen että saattaisit itsekkin olla väärässä?
avarakatseinen ihminen pitää yleensä myös sitä mahdollisena.
miksi ihminen joka on kiinnostunut asioita kaivelemaan ja selvittelemään,ei mene suoraan puhujille juttelemaan.
mikä ihme on motiivina kun haluaa asian kaivaa esille keskusteluillassa?
onkohan tämä henkilö miettinyt sitä,että myös hän itse omalla toiminnallaan aiheuttaa huonoa oloa.sopiminen olisi paikallaan ja anteeksipyynnöt,mielestäni molemminpuolin.
hyväkin mieli kun saat loukata ihmisiä noin???
voisitko lopettaa?
Aika moni asia menee vl:n oppien mukaan minun käsittääkseni itsensä ylentämiseksi ja samalla lankeaa itse ylpeyden syntiin ,"sillä minä olen oikeassa uskossa" tyyliin, sehän on itsensä ylentämistä josta Jeesus vertauksessaan fariseuksesta ja publikaanista varoitti, ja srk ei kyllä tunnusta tehneensä mitään väärin vaikka KAIKKI maan päällä tekevät eivätkä edes sitä huomaa, näitä isien pahoja tekoja vl:läiset joutuvat kantamaan vielä pitkään eikä se lopu ennen kuin he itse tunnustavat omat syntinsä julkisesti, silloin myös toinen osapuoli varmasti tunnustaa omansa ja antaisivat toisilleen anteeksi
Minulla on ollut vl.iä naapureina ja muistan vielä 70 lukua ja 80luvun alkupuolellakin oli samalaisia asioita joten ehkä uskosi on tosiaan sellainen, ehkä ei ja tieto tuo tuskaa sanotaan raamatussakin ja tuskan kautta ihminen vai kasvaa ymmärtämään sitä tuskaa mitä on voinut aiheuttaa itse tai oman uskonsa vankina muille ihmisille mutta avarakatseisuudesta ei vl:iä ainakaan voi kehua koska he lähtevät siittä että seurakuntoppi on aina oikeassa niinhän katolisetkin tekivät kun järjestivät inkvisition ja stalinistit uskoivat puolueen olevan aina oikeassa ja sama juttu oli saksassa, sekoitin tässä kyllä politiikkaakin uskonasioihin mutta kaikissa aatteissa on virheitä ja jopa julmia vääryyksiä koska ihmiset niitä vajavaisella maallisella ymmäryksellään johtavat kaikesta huolimatta. Jokainen olkoon harras omassa uskossaan mutta älköön tuomitko edes mielessään muita ja toisella tavalla uskovia kadotukseen koska silloin sinne joutuu itsekin, tutkikoon jokainen itsekin yksinään raamattua niin huomaa että ei ne asiat aina ole niin kuin jossakin lahkossa sanotaan ja jos riittää rohkeutta niin keskustelkoon asioista sen jälkeen yhdessä niin silloin voi huomata että miten ne asiat pitäisi olla, eihän Martti Luther ja Leastadius voi olla erehtymättömiä, vaikka suuria teologeja olivatkin, koska he kaikesta huolimatta olivat vain ihmisiä varustettuna vajavaisella ymmärryksellä.
Silloin vihollinen hyökkäsi kahdesta suunnasta, sisältä ja ulkoa. Ensin siionin sisältä lähti kahdeksan eriseuraa 60 vuoden sisällä. 1920, 1928, 1930, 1932, 1950, 1963, 1972, 1977. Sekä kososlaisuuden henki. Kaiken lisäksi suurin osa papeista poistui 1960-luvulla. Kirkolta ei ymmärrystä vl:lle löytynyt. Samaan aikaan alkoi naispappeuden ajaminen, ehkäisyn ja muun maallistumisen hyväksyminen kirkossa. Hengellisellä rintamalla vl:lla ei ollut tukijoita, omassa seurakunnassa, eikä kirkossa.
Myöskin ulkoapäin tuli voimakas paine. Skandaalihakuinen media, Television tulo, maallisen elämäntavan leviäminen, alkoholi ruokakauppoihin, seksuaalivallankumous, kaupungistuminen, vasemmistoliikkeet, radikalismi. Nämä ilmiöt sotivat sitä kaikkea vastaan, mistä vl:t halusivat pitää kiinni. Vl:t olivat siis oiva "taantumuksellinen" maalitaulu johon oli helppo ampua. Sitä tehtiinkin säälimättä.
Näitten tosiasioiden kanssa vielä "me vain"-oppia julistetaan vl-liikkeessä. Täytyy tosiaankin ihmetellä kuinka kovapäisiä voi olla jotkut ja henkselit paukkuen julistetaan "Jumala on meidän."
on ovela. Ei yhtään väheksyttävä tyyppi. Vanhoillislestadiolaisuus on tästä selvänä todisteena.
Tästä on ekumenia kaukana....
70 luvulla hoitoporukka sai kicksejä mummojen ja naapurinmiesten kyykyttämisestä
Siitä oli kyse
Ja siitä on kyse vielä tänäkin päivänä, monin paikoin, on tietoo....
joka ei ole tehnyt parannusta 70 luvusta, ja kaveri sen kuin saarnailee firmalla. (erkki airas) Ohan noita muitakin mutta enpä tässä sen enempää lähe kaivelee....
...kuitenkaan lähe kaiveleen tai perustelemaan väittämääsi.jos on pokkaa alkaa nimeltä puhujia luettelemaan niin luulis olevan pokkaa omalla nimelläkin kirjoitella noita väittämiä.
on esiintynyt omalla nimelläänkin sanoisin varmasti.
ps. esiinnyn muillakin nimimerkeillä, joten saatoit ehkä arvata ton äsköisen,
joten arvaapa loput, jos pystyt =)
T: Risto Nurkkala
hep hep! osuin oikeaan.
aattelin vaan katsoa vieläks risto kirjoittaa. kesti jonkin ajan ennen kun tajusin. sori vaan tää kyttäily:)..pojkenia veikkaisin kans?. siis toisiks varmin. Olen vieläkin erimieltä asioissa kanssasi mistä joskus juteltiin :(. en ala täällä niistä puhuu joten mielummin ei lörpöttellä. etpähän paljoo muuuttunu. laita postia, jos jää vaivaamaaan. kyllähän sä intiaanin tunnet, vanha kaveri, vaikkei olla iha nyt niin paljon oltu tekemisissä ellet ole jo unohtanu. Tiedäthän mihin mun aika menee. Arvaat varmaan kuka olen mutta mielummin et laittais nimeeni tänne niinkuin sulla on tapana;) grr zuppiduda