Okei, näin aluksi oon peruskoulua käyvä tyttö, luultavasti lesbo. Oon rakastunu matikan-ja fysiikanopeeni (sama ope kummassakin aineessa), oon ollu jo syksystä asti. Kyseinen ope on nainen, meillä ikaeroa sellaset 17 vuotta. Itse asiassa tänään sain just tietää, että opella ei itellään ole lapsia, se on kihloissa/naimisissa miehelle, jolla lapsia on edellisestä parisuhteesta. Tai ainakin niin mä ymmärsin. Ja nyt ihan aluksi vielä sanon, että te kaikki idiootit jotka tulette tänne kommaamaan että ei tule mitään, unohda koko juttu, jättäkää suoraan kommaamatta. Joko teillä ei ole suoranaista kokemusta koko asiasta tai sitten haluatte ajatella, että opet on jotain jumalia kun niitä ei ikinä saa tavoiteltua. Ja tiiän, kuulostan epäilemättä hirmu ylimieliseltä ja varmastikin siltä, että uskon saavani kaiken minkä haluan .En kiellä tätä itseltänikään. Mutta kirjoitan tänne nyt sen takia, että saisin johonkin purettua tunteitani, ja ehkä jotain mukavia, samassa tilanteessa olevia/olleita ihmisiä liittyisi seuraks.
Oon ite huomannu tässä tilassa, että mitä enemmän ihmisen kanssa on, sitä enemmän alkaa epäilemään. Olen itse hirveen ujo, en uskalla puhua ja jos nyt siihen kykenen, asia jää lyhyeen. Siksi mulla onkin välillä vaikeuksia ymmärtää opea. Kun sitten oon yrittäny parhaani mukaan tarkkailla sen tekemisiä mun lähettyvillä, huomaan olevani hyvin epävarma. Välillä tuntuu, että se kattoo mua jollain erikoisella tavalla ja ikään kun odottavaisesti, välillä sitten ei oo minkäänlaisia katsekontakteja ja jutustelu on suht normaalia. En oikeen luota enää omiin vaistoihini, joten mun on tätä kautta turha arvailla, tykkääkö se musta vai ei.
Ja ehkä sillä ei ole väliä, tykkääkö se musta vai ei. Kyllä ainakin mun seurassa näyttää viihtyvän, sille on helppo puhua ja vitsaillaan tosi paljon. Oon paljon miettiny sitä, että mulle riittää kunhan voidaan olla kavereita. Se on aivan ihana ihminen, ja kunhan saa olla seurassa, se riittää kyllä aivan mainiosti.
Miten itse näen open, hän on fiksu ja jaetaan kiinnostuksenkohteena luonnontieteet. Myös hyvin karismaattinen ja huumorintajua löytyy paljon. Ulkonäöllisesti en sanoisi mitenkään supermalliksi tai ns seksikkääksi, en itse tykkää termiä käyttääkään. En oikeastaan välitä ulkonäöstä, vaikka sen ruskeat silmät on jääny mieleen. Minulle riittää, että luonne on kunnossa.
Oon enimmäkseen huolestunu siitä, että jatkaako tää kyseinen ope meillä vielä seuraavana lukuvuonna matikassa, vähän kielteisen vastauksen olen jo fysiikan osalta saanut. Täytyy sanoa, että jos ei opeta enää ensi vuonna, kyllä harmittaa. Onneks voi jakaa kuulumisia aina välkillä yms. Itteeni vähän ottaa päähän se, kun olisi ollut valinnainen jota ope opettaisi seuraavana lukuvuonna, mutta en tajunnut ottaa sitä. Sen takia ope ei oo taattu.
Aina välillä naureskelen tälle tilanteelle mihin oon joutunu ja välillä alkaa masentaa ihan sikana. En kuitenkaan missään tapauksessa mun tunteista halua eroon, ne auttaa jaksamaan paremmin. On aina sellanen lämmin ja turvallinen olo.
Ehkä joskus sitten.
Oon ite huomannu tässä tilassa, että mitä enemmän ihmisen kanssa on, sitä enemmän alkaa epäilemään. Olen itse hirveen ujo, en uskalla puhua ja jos nyt siihen kykenen, asia jää lyhyeen. Siksi mulla onkin välillä vaikeuksia ymmärtää opea. Kun sitten oon yrittäny parhaani mukaan tarkkailla sen tekemisiä mun lähettyvillä, huomaan olevani hyvin epävarma. Välillä tuntuu, että se kattoo mua jollain erikoisella tavalla ja ikään kun odottavaisesti, välillä sitten ei oo minkäänlaisia katsekontakteja ja jutustelu on suht normaalia. En oikeen luota enää omiin vaistoihini, joten mun on tätä kautta turha arvailla, tykkääkö se musta vai ei.
Ja ehkä sillä ei ole väliä, tykkääkö se musta vai ei. Kyllä ainakin mun seurassa näyttää viihtyvän, sille on helppo puhua ja vitsaillaan tosi paljon. Oon paljon miettiny sitä, että mulle riittää kunhan voidaan olla kavereita. Se on aivan ihana ihminen, ja kunhan saa olla seurassa, se riittää kyllä aivan mainiosti.
Miten itse näen open, hän on fiksu ja jaetaan kiinnostuksenkohteena luonnontieteet. Myös hyvin karismaattinen ja huumorintajua löytyy paljon. Ulkonäöllisesti en sanoisi mitenkään supermalliksi tai ns seksikkääksi, en itse tykkää termiä käyttääkään. En oikeastaan välitä ulkonäöstä, vaikka sen ruskeat silmät on jääny mieleen. Minulle riittää, että luonne on kunnossa.
Oon enimmäkseen huolestunu siitä, että jatkaako tää kyseinen ope meillä vielä seuraavana lukuvuonna matikassa, vähän kielteisen vastauksen olen jo fysiikan osalta saanut. Täytyy sanoa, että jos ei opeta enää ensi vuonna, kyllä harmittaa. Onneks voi jakaa kuulumisia aina välkillä yms. Itteeni vähän ottaa päähän se, kun olisi ollut valinnainen jota ope opettaisi seuraavana lukuvuonna, mutta en tajunnut ottaa sitä. Sen takia ope ei oo taattu.
Aina välillä naureskelen tälle tilanteelle mihin oon joutunu ja välillä alkaa masentaa ihan sikana. En kuitenkaan missään tapauksessa mun tunteista halua eroon, ne auttaa jaksamaan paremmin. On aina sellanen lämmin ja turvallinen olo.
Ehkä joskus sitten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.