Tuntuu, että asuinympäristössäni ei ole ketään muita tupakoitsijoita. Olen siis yksinäinen tupakoitsija. Kerrostalon ulko-ovella ei ole edes tuhkakuppia. Heti, kun menee huoltoasemalle, löytyy kyllä jokunen tupakoitsija, mutta melko vähän kuitenkin.
Tupakointi on nykyään harvinaista
Tupakoitsija
9267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se suuntaus alkaa olla se, että tupakoiminen vähenee. Ei se taida olla enää nuorisonkaan parissa muotijuttu. Terveysvalistus puree, hinta ja tupakoiminen tehdään hankalaksi. Se ei saa näkyä eikä haista.
Olen ollut kaksi viikkoa polttamatta. Tuntuu hyvältä ja helpottavalta päästä siitä vankilasta. Eikä ole ollut yhtään vaikeaa. Pari kertaa voi vielä kahvikupposen jälkeen käydä tupakka ailahduksen omaisesti mielessä mutta sitten muistan aina hurrata itselleni kun en enää polta.
Monta monituista kertaa mukamas tumppasin viimeiseni ja kohta taas kipitin tupakan ostoon jos jollakin tekosyyllä. Milloin mukamas oli hermot kireällä ja ties mitä humpuukia. Ei tupakka siihen edes auta. Muutoinhan kaikki tupakoimattomat olisivat täysin hermoheikkoja. Nyt on rauhallinen ja puhdas olo.
Parempi mun ainakin oli lopettaa hyvän sään aikaan. Naamakin kurtistuu ja happi on vähissä. Pian ei saa enää parvekkeillakaan poltella. Hävennyt olen tapaani jo vuosikausia. Nyt en polta enää ainuttakaan, koska yhtä tupakkaa ei kuulemma ole olemassakaan. Se yksi lipsaus on monta kertaa mulla jo kertautunut kymmeniksi, sadoiksi ja lopulta tuhansiksi kuukausien poltteluksi.
Itsearvostukseni on niin olematon, etten pysty lopettamaan, mutta liittyy siihen paljon muutakin.
Eikös se ole hyvä huomio. Tupakanpolttajat vähenee 2000 luvulla syntyneet eivät enää polta.
Kannattaa lopettaa!!!
Itse ollut nyt pari päivää ilman, takana monia yrityksiä. Syy lopettamiseen on terveys: tupakointi passivoittaa, aiheuttaa masennusta ja muita sairauksia. Haluan elää aktiivisemmin ja otan urheilemisen takas elämääni.
On kumma juttu mutta tuntuu kuin tupakointi olisi osa persoonaani, se että on pakko aina mennä ajatuksiin ja vetää se rööki, tuumailla. Se tuntuu ruokkivan huonoa itsetuntoani vain huonommaksi. Kun olen vetänyt röökin niin se on ollut jo pitkään ahdistukseen polttamista ja asioissa rypemistä. Nyt saatana riitti!
Voi olla että käryttely on vähentynyt, mutta mihinkäs nikotiiniriippuva addiktistaan pääsöö. Heroiinin vahvuisen riippuvuuden.
Aina kuin näen jonkun autuaan näköisenä sauhuttelun, sanon spontaanisti, v.idiootti.
Maksaa vielä terveytensä tuhoamisesta, eikä suinkaan loppupäässä omasta posastaan vaan verovaroilla kerätyistä.
Riippuvuus kuin riippuvuus. Nikotiiniriippuvuus on kuitenkin aikas pikkuinen ongelma ohitettavaksi jos kaikkia muita kauheuksia ajattelee. Paljon helpompaa oli lopettaa heti kun tuon oivalsin. Minäkin hurraan itselleni aina kun se muutaman minuutin himo iskee ja ohitan sen hiljaa mielessäni pirullisesti hymyillen. Sanotaan että kolmas päivä on pahin. Huoh! Jokainen päivä tai sekuntti ilman tupakkaa on se paras.
Ei tupakkaa mihinkään tarvita! Paitsi jos haluaa haista, ryppyyntyä, köyhtyä, sairastua,...
Kaikki tupakan muka hyvät ominaisuudet ovat mainostajien luomia harhoja ja uskomuksia. En oo yhtään rennompi, en yhtään sosiaalisempi, en seksikkäämpi tms. vaikka kuinka polttaisin. Asia menee juuri toisin päin.
Kiree kiire kessulle joka hiton välissä ja kauhee paine kun aski on tyhjentymässä ja kauppa kaukana ja yö tulee, Mihin tahansa mennessä pitää ensin tsekatta missä on tupakointipaikka ja miettiä ehtisinkö vielä pari vetää vaik ennen tunnin kestävää tapahtumaa. Sosiaalinenko on se henkilö jonka on jatkuvasti poistuttava seurasta kessuttelemaan esim. heti ruokailun jälkeen, millä tahansa tauolla jne... Ei ole seksikästä haista tuhkakupille, keltaiset hampaat eivät ole seksikkäät, yskiminen yms. ei kait ole seksikästä...
Joo, melkein kolmekymmentä vuotta typerehdin tupakka suussa ja toinen jo kädessä. Nyt olen ollut yli kaksi vuotta polttamatta. Enkä välittäisi enää edes muistaa koskaan polttaneeni, mutta sitä aina silloin tällöin joku vieläkin kysäisee.
Nikotiiniriippuvuus on melkeinpä tekaistu juttu sekin. Muutamassa päivässä se pikkuinen piru on nujerrettu, kun ottaa iloisen asenteen... eikä edes laske tunteja, päiviä tai ajattele että nyt niin ja niin pitkään pitää vielä kärsiä/sinnitellä. Ei saa ajatella luopuvansa jostakin. Eikä mistään muusta saa luopuakaan tai jotain korvaavaa ottaa tilalle (makeiset, turha syöminen tms.). Pitää olla ja mennä kuin ennenkin mutta ilman tupakkaa. Pitää osata ajatella, että saa suunnattoman paljon luopumatta mistään.
Tuossa naapuritalon pihalla mopopojat vetää röökiä ihan julkisesti. No, heidän vanhempansakin polttavat. Pahalta näyttää myös kun sileähipiäinen tyttö sauhuttelee. Semmoistahan se oli itsellänikin silloin joskus keskenkasvuisena kakarana. On se ollut kurja näky.
Sain muuten niin lempeältä äidiltäni mojovan korvatillikankin mut eihän sekään mua järkiinnyttänyt vaikka häpesin. Osasin vaan paremmin varoa jäämästä toiste kiinni. Ei se kasvatuskaan aina auta.
Kyllä jotkut vielä nuoristakin sortuvat tuommoiseen. Säälittää. En pahaa heistä ajattele enkä moralisoi. Tunnen vain myötätuntoista surua.