Mikä siin koukuttaa?

Se on itse koettava, että ymmärtää moisen koukutuksen ja se ei tapahdu hetkessä, vaan vaati aikaa ja lopulta on niin tottunut peleihin, että ei mieti enää tappioita, vaan pelikoneet vetää kummasti puoleensa. Huomaat, että vuodet vierivät ja palaat yhä uudestaan pelikoneille. Välillä mietit lopettamista, mutta koneet on saaneet vallan ja ne pyörii mielessä. Vuosia on kulunut ja huomaat, että ei se lopettaminen ole onnistunut vieläkään, rahaa ei ehkä ole, mutta sitä on saatava jostain vaikka velaksi.
Velaksi saa esim. pikavippejä ja ne on helppo pelata.
Lainaat ja valehtelet, kierre on hyvässä vauhdissa ja loppua ei näy, ulosottokin kutsuu. Näin se menee monella ja se on kovin ikävää.

Peliautomaateissa kuten kaikissa muissakin uhkapelin muodoissa koukuttaa voitot ja se mahtava hyvänolontunne minkä niistä saa, ihan samalla tavalla kuin huumeiden käyttäjäkin saa ne hyvät fiilikset käyttämästään aineesta tai alkoholisti pullosta. Joitakin pelureita kiehtoo myös pelin tuoma jännitys sekä pakeneminen todellisuudesta pelimaailmaan.

Minä väitän, että jos aloitteleva pelaaja ei vähän ajan kuluttua aloitettuaan pelaamisen, saa mitään kunnon voittoa pelikoneista tai mistä tahansa muusta pelistä, niin hän ei myöskään jää niihin millään tapaa koukkuun. Syy on se, että niistä jää mielikuva vain rahaa vievinä ja sitä kautta vitutusta ja masennusta aiheuttavina laitteina ja tuollaiset kokemukset herättävät himoa pelata lisää vaan päinvastoin.

Itse esim. en pelaa RAY:n nettikasinolla enää senttiäkään, en ole pelannut yli puoleen vuoteen eikä ole pienintäkään halua palata sinne pelaamaan. Minulla on ollut siellä tilin noin 2 vuotta ja olen hävinnyt sinne noin 2000e voittamatta yhtään mitään, joten pelit loppuivat kuin seinään juurikin sen takia, että niistä jäi mielikuva peleinä, joista ei voi mitään voittaa. Tilanne olisi aivan toinen jos sieltä olisi voittanut kunnon potteja.

Alaikäisenä ja ennen nettikasinoita olin itsekin vuosia erittäin pahasti koukussa RAY:n automaatteihin ja sinne meni omat, lainatut sekä vanhemmilta varastetut rahat. Vaikka päävoitot olivat vain hikiset 200 markkaa, niin voitin niista joskus lähes tonninkin ja ne olivat isoja rahoja teinipojalle eikä oikeasti isoja rahoja ollut mahdollisuuttakaan tavoitella kun ei ollut nettikasinoita.

Jäin niihin koukkuun koska niistä tuli voittoa toisin kuin RAY:n nettikasinolta ja muistan vieläkin elävästi kun 10 vuotiaana vuonna 93 työnsin ensimmäisen vitoseni pokerikoneeseen kylpylällä kaverini neuvomana, hän siis oli pelaillut jo aikaisemminkin. Kylpylällä oli erillinen pieni pelihuone, jota ei valvottu ja siksi pikkupojatkin saivat siellä pelata. No pokeristahan tärähti heti lähes 200 markkaa vitosen sijoituksella, elämäni ensimmäinen tuplaus meni tappiin oikein, oliko se 128 markkaa eli mielikuva hyvin voittoa antavista koneista polttomerkattiin vahvasti mieleeni tuolloin 23 vuotta sitten. Kotiin päästyäni taskut täynnä kolikoita kehuin innostuneena mummolleni, joka oli meillä tuolloin lastenvahtina, miten olin voittanut pokerista ja mummoni reaktio löi minut ällikällä.

Luulin, että hän olisi onnitellut ja ollut iloinen voitostani, sen sijaan hän alkoi saarnata pelikoneiden vaaroista ja kertoi miten moni papparainen pelaa eläkkeensä niihin. Itse en voinut sitä uskoa vaan minulla oli erittäin vahva käsitys että koneista tulee voittoa ja vain voittoa.

Nyt ymmärrän täysin mummoni huolen pelaamisesta kun olen itsekin hyvää vauhtia päätymässä eläkkeensä pelaavaksi papaksi jos en sitä ennen kuole suurten velkojen ja ongelmapelaamisen aiheuttaman sterssin seurauksena sydänkohtaukseen.