Kun kroppa vie elämänilon

Apuaenjaksaenaa kirjoitti:

Olen 22v nainen. "Nainen". Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut itsekin, mikä kropassani on vialla. En koe itseäni naiseksi. Mitä enemmän olen ajatellut ja tutkinut itseäni, olen huomannut puutteet. On lyhyet jalat, pitkä selkä ja mitätön lantio. Suora putkilo vain. Ja pituutta vain reilut 160cm. Ainoastaan isohkot rinnat ovat muistuttamassa minua siitä, että olen kuin olenkin nainen. Kasvoni ovat ihan nätit, kun hyvä päivä osuu kohdalle, mutta kroppani pilaa elämäni. En saa näitä negatiivisia ajatuksia pois mielestäni; ne on ekana mielessä kun herään ja viimeisenä kun nukahdan. Unelmoin olevani joku toinen, se leveälanteinen ja muodokas nainen. Häpeän itseäni, enkä kehtaa kulkea missään vähissä vaatteissa, en enää. Kukaan mies ei voisi nähdä vartaloani viehättävänä. Olen unelmoinut plastiikkakirurgiasta, mutta en usko että nekään tekisivät minusta sen, mitä haluan olla. En koe olevani onnellinen ennen kuin saan vartalon, joka kuuluu naiselle ja jota mielet haluavat. Nämä tunteet pilaavat elämäni, enkä oikein jaksa enää. Itken usein itseni uneen ja välillä toivon etten koskaan heräisi.. kysymys on, kuinka pääsen tästä yli? Mikään ei auta tähän tuskaan ja itseinhoon. (kyllä, käyn salilla ja huolehdin ulkonäöstäni, mutta ne eivät riitä).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä