rakastat ihmistä, jota et koskaan tule saamaan lähellesi.
Se tunne, kun todella tajuat, että hän ei koskaan tule olemaan sinun.
Se tunne, joka tekee välillä lähes sekopäiseksi.
Toteutumattomalle unelmalle.
Se tunne, kun todella tajuat, että hän ei koskaan tule olemaan sinun.
Se tunne, joka tekee välillä lähes sekopäiseksi.
Toteutumattomalle unelmalle.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mistä sä voit tietää vaikka XXXna uisi joku päivä patikoiden pihaasi. Kartat on jo tutkittu. Älä luovuta projektiasi jota jo vuosia vedit tuhoten muita ihmisiä. Älä luovuta vaan ui läpi lammen
Se tunne, kun edellä mainittujen lisäksi hän joka toisessa lauseessa mainitsee puolisonsa.
Tiiäkkö mä teen just sitä et puhun puolisostani ja kehun sitä ja uskottelen rakkaalle miehelle et kuin hyvä ja ihana puoliso mulla on. Se on suojakeino vaan ettei tästä jutusta tulis mitään, koska järki päässä on lasten vuoksi pidettävä
Pakko olisi minunkin ollut jo aikapäiviä sitten luovuttaa mutta sydän ei anna.
Päivästä toiseen hän ♥ valuttaa voimiaan minuun ja jaksan taas.
Se jos jokin on hullua. Sydämeni ei ole enää muualla kuin hänen mukanaan.
Koetetaan kestää!
Nyyh sulla on paha olla. Oot rakas.
Eiks ookki aika ironista kun sellaiset ihmiset jotka voisivat oikeasti saada sen ihmisen tai olisi ainakin jonkunlainen mahdollisuus kokeilla ja esteenä on pelko, eivät käytä mahdollisuutta mutta kun sinulla jolla on oikeasti jokin oikea syy, ei ole mahdollisuutta. Varmasti mahdollisuuden käyttäisit jos vaan olisi mahdollisuus. Kyllä ihmiset ovat sitten tyhmiä ja tarkoitan juuri näitä pelkureita.
kakara täällä taas huutelee, katsotaan sitte ku oot nähny vähän maailmaa kuka se pelkuri on.
Sama tilanne täällä. Rakastan sitä miestä ehkä. Ainakin ihannoin ja ihailen ja ikävöin joka hetki. Ikinä en kuitenkaan tuu tätä rakasta miestä saamaan.
Onko aloitus miehelle?
Ap on nainen.
Niinpä. Minun rakas jäi oikeastaan siksi, että hän ei uskonut maailman muuttuvan. On helpompaa jäädä huonoonkin suhteeseen kärsimään, kuin vähillä voimilla hypätä tuntemattomaan. Mutta toisaalta...ei pitäisi valittaakaan... Lotossa ei voi voittaa, jos ei lottoa.
Elämä on peliä..sitä funtsinu tänään. Harhaa kaikki.
No tuntuu joillekin olevan. Kyllä valitin aikoinani itsekin, mutta huomasin, että vaan itse siihen pystyy vaikuttamaan. Ja kyllä oikeasti pitäisi jokaisen pystyä elämään ihan omaa elämää, vaikka sitten toisen kanssa, ilman, että toinen säätelee sitä. Mutta onko vika sit manipuloiassa vai manipuloitavassa?
Eikö se ole aika selvää, jos joku on varatulle kertonut tunteensa ja halunsa olla yhdessä ja varattu ei irrottaudu silti vanhasta suhteestaan eikä ala uuteen suhteeseen.
Niin. Siis jos elää huonossa suhteessa ja tietää sen, haluaisi pois, mutta eihän siitä kukaan tule kantamaankaan pois.
Mutta opinpahan, että en sekoa varattuihin ikinä. Siinä vaan satuttaa itsensä. Oppia ikä kaikki.
Voisin kuvitella et just näin vois eräs miesnajatella minun ja meidän tilanteessa mut sillä erolla et mies on myös varattu..
Et vastannut ainakaan minun kysymykseen ja yleistät aika paljon asioita. Mitä tarkoitit sanomisellasi ja etkö ymmärtänyt minun pointtiani. Huonossa suhteessa olevat varmaan lähtee aikanaan suhteesta pois ja varmaan viimeistään silloin kun kohtaavat rakkauden. Mutta, jos varatulle tunteesi kerrot ja hän ei jätä suhdettaan niin eikö se kerro aika paljon, sillä kyllähän suhteita ilman petosta syntyy koko ajan missä joku suhteestaan irtaantuva jättää suhteensa ja hyppää tuntemattomaan sillä sitähän myös uuteen suhteeseen hyppääminen aina on.
No siis olen itse tässä jo suhteita isomman avioliiton jälkeen kahlannut, että enää en pidä asioita niin mustavalkoisena. Ihmisillä on niin monenlaisia ongelmia, että niihin ei ole yksiselitteistä halkipoikkipinoon-järjestelyä. Ja ainakin ne saavat mielipuoliset mittasuhteet, kun elää muutenkin rasittavassa ihmissuhteessa. Yritin itsekin auttaa naista vielä pois suhteestaan ihan ystävyyspohjalta, mutta en siihen pystynyt. Sen verran tulisesti häneen rakastuin. Oli vaan nostettava kädet pystyyn ja annetat
Mulla on varmaan joo jänteet rikki nilkasta sekä polvesta... tuollainen juttu.
Pidin aika paljon pojistakin jossain kirjastossa joskus, oli jolu peli siinä ja kysyivät että haluatko itsekin kokeilla, mutta kun noita on tullut pelailtua.... nyt pitäisi kyllä tutustuakin uuteen kirjastoonkin :D
kiinni, se tunne.
Elämällä kun tuppaa olemaan jotain tarjottavanakin, edes haaveita, toteutuvia ja toteutumattomia, mutta toivoahan on aina, niin kauan kuin elämässä päiviä riittää.
Jos tuollaisen tietää niin ei silloin kannata tehdä muutakuin pakolla yrittää unohtaa ja uusi rakkaus on siihen toimivin keino.
Onko ikäeroa riittävästi?