Mulla on niin kova ikävä sua, mies, ja joudun pitämään sen sisälläni. Siitä tää kaikki johtuu. Ei kai kukaan loputtomiin pysty sisälleen patoamaan tunteitaan, ei hyviä eikä huonoja. Jollain lailla, joskus, ne väkisinkin purkautuu ulos, muodossa tai toisessa. En nyt onneksi mitään tän pahempaa sentään oo saanut aikaseksi kuin tänne purettua nimetöntä ajatusvirtaa. Vaikka niin turhaa tääkin on. Jostain syystä, jota en itsekään täysin ymmärrä, sä teit muhun niin suuren vaikutuksen että mulla vaan on tosi paljon vaikeuksia käsitellä näitä tunteita. Eikä ole kyse siitä että tunne olisi jotenkin erityisen suuri, vaan siitä että se on niin monimuotoista. En ole ennen kokenut tällaista. Yritän kuitenkin nyt lähteä palstalta pois. Oon tainnut saada täältä jo sen mitä täältä voi saada että senkin takia voin hyvillä mielin poistua. Kiitos jos jaksoit lukea ja toivon että ymmärrät mua, edes jollain tasolla.
Selvitystä yöhön
Viimeistäviedään
10302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ahaa.
voi sentään. No mutta kokemusta rikkaampi olet nyt. On se kokemus ja tunne riipivä ikäväkin.
Voihan sen joo noinkin nähdä. Kai tällekin joku tarkoitus on niinku kai kaikelle. Ehkä mulla on joku kasvun paikka tässä elämänvaiheessa.
Niin. Kokemukset ja elämäntilanteet muovaavat ihmisestä sen timantin. Se miten ne ottaa vastaan, määrittelee onko ehyt vai rikkonainen. :o)
Tuo oli hienosti sanottu. Kiitos. :)
Ihmisellä on kasvun paikkoja pitkin elämän varrella, jokainen elämänvaihe opettaa miten jatkaa matkaa helpommin ja auttaa jaksamaan, löytää keinoja.Miten määritellään ehyt ja rikkonainen?Eikö se ole hieman ihmisten asettamista eriarvoisiksi?Hyvät ja huonot, jokaisen sisällä on timantti,'toisilla tuhkakerros voi vain olla paksumpi ennenkuin sen löytää.
No jos katkeroituu, tai muuten syyttää toisia ihmisiä siitä, että jotkut on tehneet kaltoinkohtelua, fyysisesti tai henkisesti. Sitä ei moni vaan mieti, että kolmas osapuoli ei ole sen toisen osapuolen tekemisiin mitenkään syyllinen. Ja tämä ensimmäinen jos ei sitä ymmärrä, vaan syyttää kaikkia, niin on aika rikkinäinen timantti. Ja itsesääli, marttyyriasenne jne. ovat monelle helppoja lankeamisia. Että pysyn kannassani.
Ihmiset ovat toisilleen peilejä.Voisiko myös ajatella, että tämä katkeroitunut, itsesäälijä tai marttyyri on se kasvattaja sille toiselle.Miten toinen toisen kohtaa kertoo millaisia timantteja he toisiaan kohtaan ovat.Ovatko ihmiset susia toisilleen vai jotain muuta.
Iäisyyskysymyksiä. Jos esimerkiksi marttyyri ja sellainen suora ja huono symppis tyyppi keskenään suhteessa ovat, niin luultavasti marttyyristä tulee entistä marttyyrimpi ja tästä epäsymppiksestä vielä julmempi. Mutta pointi on mulla se, että tunnistaa oman heikkouden ja se ei ole enää heikkous kun sen oikein osaa tunnistaa. Tuolla edellämainitut kokemukset on otettava vastaan oikein tai kadottaa sen opetuksen. Ja tärkeintä on halu. Kun haluaa toimivan parisuhteen sen eteen opiskelee itseään.
Mut jos joskus haluis vaan halailla ja suukotella eikä aina opiskella:).