En jaksa tätä enää. Nyt sanonkin, että olen täällä hakemassa apua en haukkuja enempää. Jos sinulla ei ole muuta ku negatiivista vastausta haluat haukkua yms jätä kirjoittamatta. Ei oo sulta pois jos mulla menee näin. Eli olen ollut nyt 5 vuotta työttömänä. Päiväni on aina samaa paskaa herää siinä 9-11 aikaan. Päivät matelee teen ruokaa ehkä vetäsen lenkin. Tosin en halua enää liikkua ihmisten ilmoilla varmaan. Mennään siishen kohta. Elän sosiaalituilla ja se pieninkin raha mitä saan menee suurinpiirtein saman tien helevetin kalliisiin laskuihin. Joku voi tässä kohtaa miettiä vittu mikä pummi. No tyhjästä on paha nyhjästä duunia. Varsinainen masennus kumpuaa siitä, miten ihmiset kohtelee mua nykyään. Olen kuin ilmaa kaikille. Mulla ei ole kavereita enkä ole seukannut moneen vuoteen. Kun kävelen tuolla niin mulle huudellaan useesti, näytetään keskaria ikkunasta ja kaupassa katotaan vihaisesti. MITÄ HELVETIN PAHAA MÄ OON TEHNY KELLEKKÄÄN?! No ok mulla voi olla vähän ylipainoa mut hyvin vähän. Olen pyöreähkö. Onko mun vaatetyylissä tai muussa sitten jtn vitun vikaa? Kun näin erään lapsuuden tutun ja morotin. Niin hänen seurassaan oli pari muuta jotka sitten lähtikin nopeesti pois ja samoin tämä tuttuni. Kyllä sai taas kuulla tekosyitä ja pellen olon. Kaupassa mulle vihjailee kassaneidit ja ihan kuka tahansa. Mua kohtaan mukavia ihmisiä en juuri muista tavanneeni pitkään aikaan. Juon kaljaa ja viinaa nykyään joka toinen päivä. Viikonloppuisin enemmän. Aina on vielä maanantainakin aivan saatanan paska olo ahdistaa jne. Ja kun asioita pitäs vielä siinä olotilassa mennä hoitamaan. Jokainen helvetin ulkoilu yms on nykyään suorituksen takana. Aina yritän ajatella positiivisesti, että tuo saatanan käynti paikassa x onnistuu. Mutta eka vihainen katse tapahtuu jo etuovella. Sanon moi ei tule mitään vastausta. Siinä sitten taas masentuu ja yrittää kävellessä katsoa maahan ettei tarttis nähdä vihaisien halveeraavien ihmisten katseita. Vaistoaako ihmiset jotenkin millainen paska olen? Onko ulkonäössäni jtn vikaa pahasti? Mitä en vaan ite huomaa. Olen 26 vee ja jos tähän ikään alkaa olla tällästä niin en kestä nähdä tulevaisuutta. Tämä on eräällaista oravanpyörää. Käyn ulkona masennun vaikka aampu sumpit juodessa ajattelin, että tästä tulee hyvä päivä. Lääkäri antoi masennus diagnoosin jo puolvuotta sitten. Sama jatkuu lääkkeiden ottaminen yms ihmisperseiden asenteiden päivittäinen suodattaminen. Viimeisin tapahtuma pisti kirjottaa tänne. Kaupassa jotkut suputteli. Ja kun sieltä lähdin jätkät huuteli autosta: "Homo kannattasko lopettaa se kebabilla juokseminen sianperse naama." Itkin kotiin päästessäni. Voiko tää tän mukavammaks enää mennä?
Väsynyt ihminen....
Henkkaboy1990
8391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei Henkkaboy1990
Kirjoitit riipaisevan kirjeen, jossa ilmennät elämäsi olevan synkkää ja ilotonta.
Kirjeesi lopulla kerrot saaneesi masennusdiagnoosin.
Se herätti minulla kysymyksen, millaista apua siihen masennukseen sait? Oletko saanut keskusteluapua, vertaistukiryhmää tms? Jos et, rohkaisen sinua uudestaan ottamaan yhteyttä lääkäriisi ja pyytämään kaiken mahdollisen tuen, mitä paikkakunnallasi voi löytyä. Rohkaisen sinua, vaikka se varmaan onkin vaikeaa, myös kertomaan alkoholin käytön runsaudesta. Voi olla, että esim. A-klinikan puolella voisit löytää vertaistukiryhmän, joka tukisi sinua ja jossa voisit kokea olevasi oma itsesi ja hyväksytty sellaisena kuin olet, mutta joka kannustaisi elämään ilman alkoholia. Alkoholi lisää masennusta, itsesyytöksiä ja muita ongelmia. Se ei auta sinua, ihmiset voivat auttaa.
Myös seurakunnan diakonialta voi löytyä sinulle sopiva toimintamuoto. Jossain paikoin toimii esim. diakoniaruokailuja, joihin voi osallistua ruuan valmistamiseen vapaaehtoisporukassa. Tämäntyyppinen toiminta voi antaa merkitystä ja mielekkyyttä elämään ja sitä kautta myös uusia kavereita, joilla samantapaista elämänkokemusta. Toiminta tukee myös raittiutta. Joissain paikoissa on myös tukiryhmiä tai muuta toimintaa masennuksen voittamiseksi.
Toivon sinulle, että löydät jonkin yhteisön, joka auttaa sinua toipumaan!
Merja, diakoni
Oho 5-vuotta työttömänä on jo uuvuttavaa. Mä olin yli 2-vuotta opiskelujen jälkeen. En saanut koulutusta vastaavaa työtä vaan ihan muulta alalta. En oo ikinä ollu hyvätuloinen mutta työ kuin työ on kuitenkin parempi kuin ei mikään. Muistan kun olin työtön ja koulutus takana niin ajattelin että saisin töitä opiskelemaltani alalta mutta enpä saanutkaan kun hakijoita oli pilvin pimein. En ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä vaan ihan eri alan työtä ja aikoinani olin katkerakin siitä. Eipä enää paitsi hyvin hyvin harvoin huonoina hetkinä. Muistan kun olin ollut pidenpään työttömänä niin alkoi hävettää jo liikkuminen ulkonakin ja monesti menin lenkille vasta pimeän tultua ettei kukaan kyselisi mitä teen.
Kirjoittaja tarvitsee apua. Viina ei auta nyt yhtään. Viina pahentaa masennusta. Aa kerho voisi auttaa. Onko paikkakunnallasi mielenterveysseuran ryhmiä? Pystytkö vaikuttamaan omaan juomiseesi? Tarvitsisitko paikan päihdekatkaisuun? A-klinikalle tai lääkäriin tai sossuun puhumaan ongelmista avoimesti. Tuosta suosta voi nousta, mutta tarvitset apua.
Onko sinulle tullut erityisesti työttömyydestä ongelma ja mielikuva ettet kelpaa ja et ole mitään. Kun itsetunto on nollassa ja viettää aikaa neljän seinän sisällä, tulee araksi. Olen kyllä varma että osa noista arvostelu- ja sipinä kokemuksista ei ole totta vaan huonon itsetunnon myötä näet ja kuulet viestit itseesi kohdistuneiksi. Tarkoitan, tulkitset väärin.
Älä jää pyörimään ja hautomaan mielikuvituksessa ikävää tulevaisuutta. Jos arkailet, niin voit käyttäytyä perääntyvästi ja jo kahjo saa aiheen huudella perään.
No jo on hankala tilanne sulla, pitää yrittää keksiä nyt jotain.
Olisko apua jos kirjottaisit ylös kaikki mitä voisit tehdä tilanteellesi?
Sellanen lista kuin että:
- tarkistan vaatetuksen, silitän kamppeet, putsaan kengät
- tarkistan kampauksen, pitäiskö leikata tukka, jospa jättäisi pullan (tms joutavan) syönnin - (Nää olis ulkoisia toimintoja)
- kipaisenpa kirjastossa ja lainaan jonkun "miten saan ystäviä kirjan"
- keksinpä ihan ihka uuden harrastuksen
- opettelenpa uuden kielen (kursseja kirjastosta tai netiltä - ei maksa mitään)
Listaa kaikkea mahdollista ja analysoi paperilla. Sitten vaan ryhdyt toteuttamaan, ihan pikku hiljaa sitä sun tätä uutta päivittäin.
Nuo ylläolevat ehdotukset ovat hyviä, rupee toteuttamaan!
Niinhän se on että "kukas sen kissanhännän nostaa jos ei kissa itse".
Hyvä kun olet ottanut asian esille ja yrität saada asiaan parannusta!
Tsemppiä vaan!
[email protected]
kirjoita jos haluat vaihtaa ajatuksia
Uskotko jos sanon, et taatusti ole ainoa, joka on tuossa tilanteessa vaikkei se omaa oloasi varmasti yhtään sen aurinkoisemmaksi teekään.
Tässä maassa ainoa kasvusuhdanne ylt´yleensäkin on työttömien määrissä, joita siunaantuu viikottain yhä vain enemmän, eikä tuolle kasvusuhdanteelle loppua näy, mutta perustuslain pykälistä huolimatta torkkupeittojensa alle itsensä, lobbareiden rahoituksen avulla, äänestyttäneet eivät halua huolehtia Suomen kansalaisten oikeudesta elää ja tulla toimeen omalla työllään.
Se vaatisi jo peräti aktiivista asennetta aivan muihin, kuin omia etuja koskeviin asioihin.
Se jo tyrmää heti alkuunsa perustuslain määritelmän, julkinen valta ei edistä muuta kuin työttömyyttä säätämällä lakeja, joissa on haaskan mentäviä aukkoja veronkiertoon ja työväen ulkoistamisiin, jollei josssain kohtaa sellaisia ole, ne hoidetaan kyllä pikaisesti kohdalleen.
Viimeisin esimerkki lienee tämä Anttilan konkurssi.
Mutta nyt ota itseäsi niskasta ja vaikka persuuksistakin kiinni.
Mene ja vaadi kaikki mahdolliset yhteiskunnan apukeinot käyttöösi, olkoon se terapiaa, harkinnanvaraista sosiaalista tukea, terveydenhuoltoa, mitä ikinä vain tarvitset ja on tarjolla, kun sitä osaa vaatia, mutta älä enää jatka itsesi syyllistämistä, sen tekee kyllä ympäristö ja poliitikot sinun puolestasi.
Kun perusasiat on saanut rullaamaan edes tyydyttävällä tavalla, harkitse senjälkeen omaehtoista kuntouttamista tuki/vertaisryhmien yms. avulla.
Näiden alipalkattujen kassahenkilöiden katseet jätä omaan arvoonsa, eivät hekään palkoillaan pysty omia elinkustannuksiaan kattamaan, yhteiskunta veronmaksajineen sielläkin on takana.
Kun poliittinen valta ajaa vain ja ainoastaan omia etujaan vuodesta ja jo vuosikymmenestä toiseen ymmärtämättä edes itse säätämiensä lakien sisältöä, on siitä turha masentua ja menettää elämänsä hallintaa.
On vain mentävä pokkana niistä porsaanrei´istä, joita on, sillä poliittisen eliitin (kansan/itsensä) edustajien intresseihin sopii vallan mainiosti se, että suuri joukko kansasta saadaan lamaannutettua joko toimintakyvyttömyyden partaalle tai uskomaan seuraavien vaalien alla kerrottavia satuja.
Suomen perustuslaki:
1 §
Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
18 §
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.
voi sinun kohtaloasi.tosin tuttu tunne.tuo.minäkin niin köyhä että puolet tuloistani haen toimeentulotuesta.sairastuin kanssa masennukseen,ja työkyky nyt heikko,eli tunne sama.halveksittu ja yksinäinen,pahempi vaihe kesti vuosia,nyt jotenkin neutraalimpi olo,kun olen yrittänyt lopettaa itseni mollaamisen,auttaisiko sinullekkin,sinulla oikeus elää elämääsi niin kuin kellä tahansa,masennus ajaa myös alkon käyttöön monilla,julmaa toi sinun haukkumisesi,ihan riipaisee sisältä.voi kun ihmiset oppisi kunnioittamaan toisiansa,jos eivät osaa olisivat sit edes hiljaa,voimia sulle,et ole kuitenkaanasioidesi kanssa yksin,meitä varmasti monta,