Omaa elämäkertaa käsittelevissä kirjoissa on yksi varsin yhteinen piirre. Niistä ilmenee, että asianomainen on ollut hyvä ihminen, hän on ollut hyödyksi kanssaihmisille ja koko yhteiskunnalle eikä hän ole tehnyt vääriä valintoja.
Meillä on nyt elämä suurelta osin takana. Miten itse näet oman elämäkertaisi? Tuliko tehdyksi vääriä valintoja?
Harmittaako ettei halunnut opiskella, jotta olisi saanut tuottavamman ammatin?
Tuliko valituksi ammattiala, jolla ansiotaso oli alhainen?
Osoittiko mahdollinen puolison valinta harkintakyvyn puutetta? Lykkäytyikö se niin myöhään vaiheeseen, ettei se enää onnistunutkaan?
Tuliko tuhlatuksi huvituksiin omaisuus, jolla olisi saanut kerrostaloasunnon? Tuliko valituksi asuinpaikka, joka aina tuntui tylsältä ja jonka asukkaita ei lainkaan sulattanut?
Nuo ovat vain esimerkkejä. Niihin lähes kaikkiin voisiin panna eteen kysymys: Kaduttaako että...? Kysymykset oivat aika henkilökohtiasia, mutta niihin sentään voi vastata nimimerkin takaa.
Onko niin, että emme yleensäkään tee vääriä valintoja, vaiko niin, ettemme vain tunnusta tekevämme vääriä valintoja?
Omalta osaltaon tunnustettava, että vastaus on lähes kaikkiin kysymyksiin varsin kielteinen. Tässä vahvistuisi kyllä tuo alussa mainittu elämäkertojen yhteinen piirre
Meillä on nyt elämä suurelta osin takana. Miten itse näet oman elämäkertaisi? Tuliko tehdyksi vääriä valintoja?
Harmittaako ettei halunnut opiskella, jotta olisi saanut tuottavamman ammatin?
Tuliko valituksi ammattiala, jolla ansiotaso oli alhainen?
Osoittiko mahdollinen puolison valinta harkintakyvyn puutetta? Lykkäytyikö se niin myöhään vaiheeseen, ettei se enää onnistunutkaan?
Tuliko tuhlatuksi huvituksiin omaisuus, jolla olisi saanut kerrostaloasunnon? Tuliko valituksi asuinpaikka, joka aina tuntui tylsältä ja jonka asukkaita ei lainkaan sulattanut?
Nuo ovat vain esimerkkejä. Niihin lähes kaikkiin voisiin panna eteen kysymys: Kaduttaako että...? Kysymykset oivat aika henkilökohtiasia, mutta niihin sentään voi vastata nimimerkin takaa.
Onko niin, että emme yleensäkään tee vääriä valintoja, vaiko niin, ettemme vain tunnusta tekevämme vääriä valintoja?
Omalta osaltaon tunnustettava, että vastaus on lähes kaikkiin kysymyksiin varsin kielteinen. Tässä vahvistuisi kyllä tuo alussa mainittu elämäkertojen yhteinen piirre
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä aloitus, vaikka ehdin jo tyrmätä sen, kun luin puoleen väliin, että entäs itse? Mutta tulihan se sieltä!
Ei ole näköjään turhaa tuo väite, että luen vain alun ja arvaan lopun, mikä koulussa oli miinusta ja ainakin se, kun luin vain yhden, siis sen etusivun, mutta en kääntänyt paperia, jossa kysymykset jatkuivat!
Tämä siis kuvatkoon luonnettani, vaikka nykyisin tunnen itseni erittäin rauhalliseksi, mutta sieltä se temperamentti tulee esiin, että mitäs utelua tämä taas on?
Tekeekö joku taas tilastoa "arkistoonsa", josta sitten vetelee "tietojaan", että noinhan sinä kirjoitit silloin joskus ja silloin sinulla oli eri nikki?
Voisitko tiivistää tuon aloituksesi "ranskalaisin viivoin" ja numeroida ne, johon sitten halukkaat voisi vastata.
-Tuliko tehtyä vääriä valintoja? Lasteni suhteen liiankin avokätistä kulutusta heille, mutta koulunsa kävivät kiitettävästi.
Tuliko tuhlatuksi omaisuus?.... Helppo vastaus. Varppina ei tullut, vaan olin huippu säästäjä, jota yritän nyt opettaa lapsenlapsilleni, koska lapseni eivät sitä tajua.
Kaduttaako että...?
...Silloin (1960) ei kaduttanut avioituminen, koska oli pelko, että jään "vanhaksi-piiaksi"! Taisin itse valita, vai kumpiko meistä, koska en huomannut tulevasta miehestäni mustasukkaisuuden kiroa, sillä silloin se tuntui imartelevalta, että näin pitää "naisestaan".
Voi sitäkin aikaa, kun vertaa nykyiseen ja sen vuoksi kaduttaa, että miksi silloin ei ollut hyväksytty avoliitot?
Tuohon tuottavuuden ja varallisuuden kerryttämisen tärkeyteen kiinnitän nyt huomiota. Olisiko aloittaja onnistunut niissä asioissa hyvin, mutta salaa katuu nyt kun niin tuli tehtyä, en ollenkaan ihmettele sitä, koska nuukuus ja omaisuus on vienyt itse elämän tylsäksi eikä rikkaudet ja koinsyömä omaisuus minkä vielä ruoste on raiskannut, onkin nyt taakkana, aiheuttaen riitoja perillisten kesken. Terveyden ylenpalttinen hoito koko elämän ajan aiheuttaa nyt pelkoa, että elää kasvina hamaan tuomipäivään asti.
kekä, kysymys sinulle. Miksi arvostelet aloittajaa?
"Olisiko aloittaja onnistunut niissä asioissa"?
Ja entäs se jatko kirjoituksessasi, joka on pelkkää spekulaatiota toisen kirjoittajan motiiveista?
Miksi tulet tänne tyrmäämään hienon aloituksen, jossa voisimme pohdiskella itse kukin menneitä vuosia?
Kopio: "Tuohon tuottavuuden ja varallisuuden kerryttämisen tärkeyteen kiinnitän nyt huomiota. Olisiko aloittaja onnistunut niissä asioissa ....ja jatko onkin käsittämätöntä soopaa ja mikäli ei arvoisa "kekä" perustele kirjoitustaan paremmin, niin on pakko päätellä, että olet avohoitoon heitetty mielenterveyspotilas.
Hyvä kun joku rohkenee sanoa suorat sanat ilkeämieliselle vihjailuille, jota aloitus ei ansaitse! Kiitos!
En koe katuvani mennyttä elämääni, kas kun en osaisi muuttaa siitä mitään. Jossakin vaiheessa otin kohtaloni omiin käsiini, ja siitä lähtien olen ollut itse vastuussa miten leiviskäni hoidan. Turhalta tuntuu karsia pois päiviäkään, jolloin on ollut kuin eksyksissä. Niistä jos mistä, on oppinsa minä ainakin saanut.
Kiitos elämälle, se on itsessään täydellinen, minä vajavainen saan siitä yhä nauttia.
En yleensä kadu asioita, joille ei enää voi tehdä mitään. Pikkuisen voi jokin asia harmittaa, mutta hyvän elämän olen saanut. Itsehän ei kaikkea voi ohjailla.
Eihän kekä suoraan arvostellut aloittajaa vaikka mainitsi nuo yleisesti mainittavat onnistuneen elämän mittarit. Ei aloittajan pidä vetää itseensä noita yleisiksi tarkoitettuja arviointeja. Tietojen onkimista palstalaisista on monikin aloitus.
Alotuksessa melkein kaikki vaihtoedot sopii elämääni, mutta en kadu yhtää mitään,
sanon vaan " paska reissu, mutta tulipa tehtyä "
miksi ihminen katuisi omaa tyhmyyttään,
luoja on antanu meille eri kokosella kauhalla,
luoja tietää kaiken paremmin kuin ihminen itse,
luojalla on oma tarkotuksensa,
se ei välttämättä koskaan avudu meille ihmisille,
kaikki me ihmiset olisimme parempaan pystyny, mutta se luoja on se joka on ohjailu asioita aivan oman näkemyksensä mukaan,
joten olen tyytyväinen siihen mitä luoja meille on suonu,
joiltaki osin on jopa runsaskätinen,
Herra antoi herra otti kiitetty olkoon herran nimi !
Herra antoi herra otti
kiitä siitä hottentotti
Kuvitteleeko aloittaja oikeasti että menestyneet ihmiset eivät ole tehneet vääriä valintoja, virheitä, mokia tai kaikenlaisia elämään kuuluvia hairahduksia kuin kaikki muutkin? Sillä kyllä he ovat, aivan samalla lailla kuin kuka tahansa.
He vain pääsevät niistä yli, osaavat mennä eteenpäin, jättävät huonot asiat taakseen ja keskittyvät hyviin ja tuottoisiin, joilla elämästä tehdään hyvää ja menestyvää. He eivät jää tuleen makaamaan ja murehtimaan sitä, mikä ei onnistunut. Heille on siunattu asenne, jolla pääsee läpi harmaan kivenkin silloin kun on tarvis.