Hei! Täällä kirjoittelee 14v. nuori tyttö. Mun elämä on suorasanaisesti ollut täyttä paskaa (anteeksi kielenkäyttö) koko tämän vuoden. Niin monta asiaa mulle on tapahtunut. Musta on puhuttu tosi paljon pahaa. Musta on juoruiltu ja väitelty et oon tehny tosi likaisia asioita, mikä ei edes ole totta. Monet kaverit on pettänyt enkä ole niiden kanssa enään missään tekemisissä. Tässä olen sitten yrittänyt hyväksyä tuon kiusaamisen sekä nuo ilkeät katseet ja puheet. Oon jotenkin yrittänyt antaa asian olla ja välittää vaan omasta tahdostaan ja mielipiteestään.
Kaiken tämän jälkeen aloin pikkuhiljalleen masentua. Etäistyä ihmisistä. Viettää enemmän aikaa kotona. Koulun jälkeen tulin aina kotiin ja menin heti nukkumaan koska elämä alkoi olemaan oikeesti kärsimystä. Pelkäsin aina sitä, että musta juoruttaisiin ja koko kaupunki oikeasti puhuisi minusta paskaa (asun siis todella pienessä kaupungissa ja täällä juorut liikkuvat usein).
Nyt päässäni on pyörinyt monenlaisia ajatuksia, ettei mulla olisi yhtäkään kaveria, miten musta tulisi taas sosiaalisempi, miten elämä on kurjaa ja monia muitakin ajatuksia. Nyt huomaan että en vaan oo enää oma itseni. En ole se ketä olin ennen. Asiat mitkä teki mut onnelliseksi ennen ja ns. "vahvisti" mun itsetuntoa eivät toimineet enää. Ja mulla on niin inhottava olo koska en vaan tiedä että mitä tehdä. Tiiän et kaikki pitää hyväksyä mutta miten. Oikeasti mä en vaan voi olla välittämättä siitä, että musta huhuttiin tollaisia asioita= enkä ole edes tehnyt näille ihmisille mitään? Siis miten mä antsaitsen mitään tämmöistä, kun en ole tehnyt mitään tälle henkilölle. Se vaan vihaa mua jostakin syystä. Ja monet muutkin vihaavat mua. Oikeasti auttakaa mitä mä teen. Nää ajatukset tappaa mut ja oon laittanu jopa koulukuraattorille viestiä mutta hänkään ei vastannut joten aattelin ettei hän halua nähdä mua. En halua puhua tästä mun ystävilleni, vanhemmille tai terkkarille. Joten aattelin kirjoittaa tänne koska välillä pieni avautuminen voi auttaa... Kiitos oikeasti etukäteen! Oon tosi pahoillani jos ette saanut näistä mun tunteista selvää, koska en saa itekkään.
Kaiken tämän jälkeen aloin pikkuhiljalleen masentua. Etäistyä ihmisistä. Viettää enemmän aikaa kotona. Koulun jälkeen tulin aina kotiin ja menin heti nukkumaan koska elämä alkoi olemaan oikeesti kärsimystä. Pelkäsin aina sitä, että musta juoruttaisiin ja koko kaupunki oikeasti puhuisi minusta paskaa (asun siis todella pienessä kaupungissa ja täällä juorut liikkuvat usein).
Nyt päässäni on pyörinyt monenlaisia ajatuksia, ettei mulla olisi yhtäkään kaveria, miten musta tulisi taas sosiaalisempi, miten elämä on kurjaa ja monia muitakin ajatuksia. Nyt huomaan että en vaan oo enää oma itseni. En ole se ketä olin ennen. Asiat mitkä teki mut onnelliseksi ennen ja ns. "vahvisti" mun itsetuntoa eivät toimineet enää. Ja mulla on niin inhottava olo koska en vaan tiedä että mitä tehdä. Tiiän et kaikki pitää hyväksyä mutta miten. Oikeasti mä en vaan voi olla välittämättä siitä, että musta huhuttiin tollaisia asioita= enkä ole edes tehnyt näille ihmisille mitään? Siis miten mä antsaitsen mitään tämmöistä, kun en ole tehnyt mitään tälle henkilölle. Se vaan vihaa mua jostakin syystä. Ja monet muutkin vihaavat mua. Oikeasti auttakaa mitä mä teen. Nää ajatukset tappaa mut ja oon laittanu jopa koulukuraattorille viestiä mutta hänkään ei vastannut joten aattelin ettei hän halua nähdä mua. En halua puhua tästä mun ystävilleni, vanhemmille tai terkkarille. Joten aattelin kirjoittaa tänne koska välillä pieni avautuminen voi auttaa... Kiitos oikeasti etukäteen! Oon tosi pahoillani jos ette saanut näistä mun tunteista selvää, koska en saa itekkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no voi voi, mua on kiusattu 7 vuotta, eli koko koulu ajan tähän asti, niin että sul on viel aika helppoo!
Ikävä kuulla... Pärjäile! :(
kiitos ku ymmärrät
Sama juttu wresteler muakin 8 vuotta kiusattu tähän asti mutta vanhempana kyllä löytää kavereita... Armeija ja työpaikka
"Words hurt" -mentaliteetillä vai? Niin kauan kun fyysistä kiusaamista ei esiinny on kaikki hyvin. Siitä syystä kuraattorikaan ei välitä. Mutta noh... Tob be honest apua saa. Ei vaan Suomi24:stä.
Oisko kuule kirjotusvirhe?
Ikävää kuulla ,että olet joutunut tuollaisten asioitten uhriksi ..Itselläni oli tossa 1-5 vuotta taakse päin tollainen paha masennus kausi ,sillä olen ollut 3-8v pahasti syrjitty ja nyt kuulee koko ajan jotain paskaa puhuttavan minusta.Ja annan sulle neuvon "usko itseesi ja anna niiden muiden olla mitä ne on sillä vielä ,joku päivä sä löydät ne ihmiset ,jotka oikeasti välittävät ja pysyvät vierelläs tilanteesta riippumatta."
t:12v tyttö
http://jeskalife.blogspot.fi/
Tuli muuten mieleen että mua onkin jo kiusattu päiväkodista asti :D
Vitun angstiteinihoropaskat
Saman polun kulija noh oon ollu masentunu 4 kertaa tunnen vain vihaa ja epätoivoa terä on paras ystäväni poika 13