Lievä bulimiako..?

Ei ehkä vielä bulimiaa, mutta kehittymässä siihen suuntaan selvästi. Yritä lopettaa nyt, hyvissä ajoin, se on paljon helpompaa. Sitä paitsi säästyt vakavilta terveyshaitoilta (mm. sydänongelmilta ja hampaiden mätääntymiseltä..)
Jos et itse pysty lopettamaan, mene lääkäriin.

Heipä hei.
Luin viestiäsi,ja se olisi voinut tulla melkein omasta suustani.Tiedän miltä sinusta tuntuu,usko pois.Ainoa ero ehkä on,että minä oksentelen aina kun sorrun ahmimaan.Soitin tästä ongelmastani,jos sitä siksi voi sanoa,kerran jonnekin ilmaispuhelimeen,ja sen jälkeen juttelin ystäväni kanssa ja sain kuin sainkin ongelmani kuriin vähäksi aikaa - kunnes se alkoi taas.
Myös taustasi kuulostavat hyvin samoilta kuin omani,koska olen itsekin lihonut juuri 10 kiloa viime keväästä,jolloin olin normaalipainon alarajalla.Olisi hienoa,jos voisit jutella asiasta enemmänkin,koska tässä tämä on hieman vaikeaa :)

tarinas ei vois olla enempää sama kuin omani!!

Alkavaa bulimiaa, BED... sitä paskaa se on. Mä olen kokenut tuon, ja jälkeenpäin sen vasta kunnolla tajuaa, että oli sairas, syömishäiriöinen. Sun ois viisainta hakea apua, kouluterkkari on yks vaihtoehto, tai pystytkö puhumaan vanhemmilles? Mut kato että sut otetaan vakavasti ja saat lääkärin apua. Yksin ei oo hyvä olla asian kanssa, mut tässä pari neuvoa, toivon sulle kaikkea hyvää.

Mun ongelma pari vuotta sitten oli pohjattoman huono olo. Masennus, viha, yksinäisyys, ihan hirveä angsti ...=) siitä lähti kaikki mun ongelmat, ja jos sulla on samoin niin sun päällimmäinen ongelmasi ei ole ollenkaan syöminen tai lihominen vaan se, miten sä saisit itsestäsi onnellisemman. Sen jälkeen kaikki käy melkein itsestään, tai ainakin helpommin.

Toisin sanoen, jos sä sorrut ahmimiskohtauksiin, ne vain pahentaa oloa tiedän, ja se johtaa kierteeseen. Anna ne itelles anteeks! Joka hiton ylimääränen kalori jonka syöt, ei niillä väliä. Mä kävin joskus jossain nuorten kriisipaikassa juttelemassa mun BED:stä, ja mä sain siellä kaikkein parhaan neuvon. Se muija siellä kehotti ihan pokkana mua syömään suruuni, jos se helpottaa mun oloa. Se sanoi, että tärkeintä on, että mä olisin onnellisempi, vaikka sitten suklaata syömällä. =) Älytön neuvo, mut jotenkin se helpotti oloa ja opetti mulle tärkeimmän: lakkasin stressaamasta ahmimista ja ahdistumasta jos sorruin siihen.

ÄLÄ yritä nyt laihduttaa, tämä on huono hetki siihen!

Mulla oli sama vielä ihan vähän aika sitten ja tällä hetkellä oon siinå pisteessä että oon ehkä pari kertaa väkisin oksentanu mutta nyt tulee välillä ihan väkisin pieni oksennus jokasesta ruosta mun parhaalla kaverilla on bulimia kehittynyt jo vakavaksi ja häntä masentaa seurauksena myös joka päivä että hänellä on kylmä hän tärisee ja itkee koulussa, mua pelottaa että se kehittyy samanlaiseksi mulla