Onko tunteet sinusta naurettava asia? Ihminen, joka ilmaisee tunteita on yleensä avoimimmillaan ja haavoittuvaisimmillaan toisten edessä. Joillekin ihmisille tämä palsta voi olla ainoa paikka tunteiden tutkiskelulle. Ihminen voi olla myös niin vieraantunut omasta itsestään, ettei ymmärrä itsekään, miksi tuntee ja toimii niin kuin toimii. Onko se lopulta hyvä asia, että tästä kipuilusta tehdään vitsi tai onko siitä nyt suurempaa haittaakaan?
Joskus huumori auttaa näkemään itsensä ja toiset oikeissa mittasuhteissa käsillä olevaan asiaan nähden, mutta niin, mitä mieltä olette, onko oikein nauraa tunteille, omille ja/tai muiden tunteille? Onko se tarkoituskaan, että ihminen tunteineen otetaan vakavasti? Tällaisia ajatuksia aamuun.
Joskus huumori auttaa näkemään itsensä ja toiset oikeissa mittasuhteissa käsillä olevaan asiaan nähden, mutta niin, mitä mieltä olette, onko oikein nauraa tunteille, omille ja/tai muiden tunteille? Onko se tarkoituskaan, että ihminen tunteineen otetaan vakavasti? Tällaisia ajatuksia aamuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirsi Kunnasta https://m.youtube.com/watch?v=wta4OkZjYHs#
Jokaisen ihmisen tunteet on vakavasti otettavia, karmeeta aatellakaan etteikö olisi. Mut me ihmiset ei osata ymmärtää sitä, että mitä se tarkottaa, että ne täytyy ottaa vakavasti. Me kuunnellaan niitä toisten juttuja niin omista lähtökohdista, että se toinen ei tuu ymmärretyks, ei malteta keskittyä siihen, mitä se toinen yrittää sanoa. Eikä aina ees pystytäkään käsittämään, mutta se olis tärkeetä, että saisimme kerrottua, että en ymmärrä täysin mitä tarkoitat, mutta että haluaisin ymmärtää, ja että yritä selventää, niin ehkä tajuan tunteitasi. Kylmäks ja hylätyn oloseks ihminen ittensä tuntee, jos on tarve tulla ymmärretyks, mutta sit joutuukin kokeen, että ei menny viesti perille.
Hei
Ihmiset eivät aina ymmärrä itseäkään, saati sitten toista, viesteistänne tuli assosiaatio näkemääni videoon (youtubeNLP-juttuja). Nuori mies kertoi tajunneensa aggressionsa taustoja, miksi välillä heittäytyi tietyissä tilanteissa vihaiseksi, pilasi suhteensa jne. Koska oli vihaa täynnä siitä että äitinsä ei koskaan osoittanut rakastavansa häntä, ilmeisesti alitajuisesti ilmaisi kun ei alunperinkään ole rakkautta saanut, niin ei kukaan muukaan voi rakastaa tms.
Kun tuo hänelle loksahti, pystyi etenemään elämässään, suhteissaan. Oli jotenkin outoa kuultavaa avointa kerrontaa nuoren miehen taholta.
Kannatan toisinaan status quon rikkomista huumorilla, sillä kukaan kestä toisten "tärkeyttä" sellaisia ihmisiä, jotka elävät kapeissa käsityksissä, luoden muiden elämään turhia käsitteitä, rajoituksia vain sen takia että ovat joko kokemattomia elämän edessä, tai haluavat pysytellä rajallisissa kuvitelmissa, pönköttäen tärkeydessään.
Mistä ei jää mitään jäljelle elämän juoksussa.
Siis kohti parempaa..
yksi lähes tärkein osa ihmistä ja miltei kaikille. pettymys tunteissa on yleensä todella pahaa ja julmaa,hyvin loukkaavaa jos itse eri mieltä.
sitä on kuin pahasti turpiin saanut pettyessään tunteidensa uskomuksiin.
kaiken kaikkiaan tosi pahaa jälkeä voi nuppiin tulla em. johdosta,syviä haavoja jopa elämän läpi asti.
Onhan se raskasta jos joku uppoaa niihin ymenmääräisesti, eikö ole hyvä, että oppii vähän keventämään eikä ottamaan niitä niin vakavasti...
Näin on, siitä kuviosta olis päästävä yli, siis siitä uppoutumisesta. Liika uppoutuminen, kuten myös liika empaattisuus ylipäätään on liikaa. Ne ei auta asioiden käsittelyä, vaan päinvastoin jumittavat ihmistä. Vapauden ja ilon tunteet ovat siinä tilassa mahdottomia kokea, ja elämä käy raskaaks.
tunteet on elämän suola........
Tunteet ovat tärkeitä. Siinä on vain se, että jos näkee lapsena vaikka rakasta äitiään lyödyn kuin vierasta sikaa, ei välttämättä ikinä toivu siitä. Kovettaa itsensä ja sitten kun tunteille on taas sijaa, niin kukaan ei vastaa.
Tuo on sisälle jäävä trauma kokemus, ja siitä voi pyrkiä kohentumaan.
Mikä on nykyaikaa että noita voi käsitellä. Joskus tuollaiset tulevat mieliin ja miettii mitä siinä/silloin tapahtui itselle, koska silloin tuollaiset siivutettiin lasten näkökulmasta, en en ole omassa perheessä vanhempien välisiä väkivaltoja seurannut, alle 10v kun lapsenvahtina joutuu olemaan muutaman vuoden ikäiselle, onhan siinä vastuunsa ja näkemiset olivat brutaalia.
Ihmiseen voi tulla kovuuden olemusta, koska yhteiselon hauraus ja valheellisuus on ollut vakiona. Ns kestämättömyytesi leimattaisiin sinun syyksi, se on jotenkin niin, että ihmeellinen halu uskotella itsepetosmaisesti ettei tiettyjä asioita tapahdu/tapahtuisi.
Ei ihmiset sen enempää kuin koiratkaan lyömisellä paremmaksi tule, toiset niistä sadistuvat, toiset jäävät surusilmiksi.
Lähtökohtaisesti tekee hyvää tunnistaa tunteidensa perusteet, miten omat ajatukset johdattelevat joko samoihin kuvioihin tai sitten ymmärtää että hei ei enää näin.
Tunteet = eläminen , eikö se ole yhtä, mikäs niistä sen ihmeellisempiä tekisi.
Olisiko niin, että tunteiden vakavasti ottaminen antaa lopulta ihmiselle arvon ja merkityksen persoonana. Ehkä kaikkein suurin loukkaus vasteena ihmisen ilmaisemiin tunteisiin ei olekaan negatiivinen suhtautuminen vaan nonsoleeraus.
Näin on!