Kertokaa nyt minulle, yksinkertaiselle kristitylle, miten tässä pitäisi toimia viime aikaisten tapahtumien jälkeen??
Olen elänyt syntymästäni saakka tässä kristillisyydessä (esikoislestadiolaiset), saanut elävän uskon tästä ja viihtynyt enemmän tai vähemmän tähän saakka. En aio enkä halua lähteä mihinkään, mutta en hyväksy sitäkään, että ehtoollinen jaetaan rukoushuoneilla. Ehtoollishommassa on käytetty liikaa väkivaltaa ja sitä on liian voimakkaasti tuotu tässä vaiheessa ainoana oikeana vaihtoehtona, enkä hyväksy sitäkään että hyviä saarnaveljiä on laitettu sivuun.
Mitä minun nyt oikeasti pitäisi tehdä, olen todella sekavin mielin tämän tilanteen keskellä???
Olen elänyt syntymästäni saakka tässä kristillisyydessä (esikoislestadiolaiset), saanut elävän uskon tästä ja viihtynyt enemmän tai vähemmän tähän saakka. En aio enkä halua lähteä mihinkään, mutta en hyväksy sitäkään, että ehtoollinen jaetaan rukoushuoneilla. Ehtoollishommassa on käytetty liikaa väkivaltaa ja sitä on liian voimakkaasti tuotu tässä vaiheessa ainoana oikeana vaihtoehtona, enkä hyväksy sitäkään että hyviä saarnaveljiä on laitettu sivuun.
Mitä minun nyt oikeasti pitäisi tehdä, olen todella sekavin mielin tämän tilanteen keskellä???
Vastaukset 35
Vanhimmat
Vihollin on nyt syöttänyt valheita mitään väkivltaa ole tehty eikä myöskään ketään ole laitettu sivuun van he itse eivät halunneet taipua seurakunnan päätöksen alle onnlounnollista etteivät silloin myös voi jatkaa eriseuran työtä tämän he ymmärivät itsekin käy seuroissa vaan entiseen tapaan kyllä nämä sinullekin kirkastuu kun olet kärsivällinen etkä usko eriseuran valheita
Olen itse kuullut näiltä saarnaveljiltä samoin kuin monilta muiltakin lohduttavaa ja vahvistavaa Jumalan sanaa. Tunnen myös heitä sen verran, että en jaksa uskoa että he ovat eriseuran rakentajia. Olen tuntenut suurta rakkautta heidän saarnoissaan. Tuntuu pahalta, että heitä niin nimitetään.
Käyn kyllä seuroissa, mutta vastauksesi ei tässä tilanteessa tuonut selvyyttä eikä lohtua tilanteeseeni.
"1200" valehtelee, niinkuin kaikki, jotka kannattavat ja tukevat näitä puhdaskätisiä pyhien Sakramenttien ottamista omiin käsiinsä. Repivät itseään Vapahtajaa, ei yhtään vähempää.
Kun laittomuuksiin on ryhdytty, täytyy silotella ja jopa vääristellä totuutta, ettei näyttäisi niin pahalta.
"Epätietoinenessu", rakkaat saarnaajamme on erotettu lähetystoimesta, se on tosiasia. Heille laitettiin uhkavaatimus, joko suostutte vanhimpien tahtoon, tai lähetysmatkat loppuvat välittömästi.
Joensuun saarnaajien kokouksessa RaH anasti puheenjohtajan nuijan Heikiltä. Joka päivä paljastuu uusia outouksia, joita ikinä ei uskoisi tapahtuvan. Niitä ei voi kirjoittaa tänne. Kamalaa jälkeä, mutta pöntöstä luvataan suurta siunausta niille, jotka taipuvat vanhimpien tahtoon. Nyt jo näemme, mitä se on:
riitaa
rakkaudettomuutta
hylkäämistä
pilkkaa
ivaa
perheet hajoaa
suvut erkaantuvat
ystävät ovat erimielisiä
ahdistusta
surua
mielenterveysongelmia
listaa voisi jatkaa...
Onko siis siunausta näkyvissä? Onko hedelmät hyviä?
Taisipa olla Karhu,kun nuijan nappas...
Ole rauhassa. Saamme jatkossakin kuulla elävää Jumalan sanaa kirkon yhteysessä toimivassa esikoislestadiolaisessa liikkeessä. Meitä sakramenttiseparatismin ja sen lieveilmiöiden tuomitsevia on kuitenkin tuhansia (kaikki eivät kommentoi täällä eivätkä käy riitelemässä separatistien järjestämissä Helsingin kokouksissa). Haluamme jatkaa kuten ennenkin!
??????????Separatistien järjestämässä helsingin kokouksessa??????????..
KUKA SEN VÄEN VÄNGÄLLÄ NIMIÄ KERÄTEN HALUSI????????????
Kutsuja on sivuseikka. Ei takerruta siihen vaikka sivuseikat koko asian käsittelyssä ovat olleet separaateille mieleisiä. Perustelut ja tosiasiat taas karvasta kalkkia.
Uskoisin kirjoittajan pointin olleen että jos omatunto ei hyväksy separatismiä niin elävää Jumalan sanaa on jatkossakin kuultavissa. Tämä on tärkeä tieto.
Tärkeintä teille on kuulua siihen omaan ainoaan oikeaan, eikö olekkin!
Milloin tulee se sukupolvi joka edes sen saa sanottua ääneen ja tunnustettua, että sehän se oli, kaikki ulkona oleva oli ja on kauhistusta.
vaikka koko mailma tahtoisi seurata Raamatun ilmoitusta niinme emme, vaan pysymme siinä johon olemm ekiinni kasvaneet niinkuin isämmekin.
Ai että Jeesusta pitäis seurata!?
Mitähän sinäkin rakas matkakumppani jota yksinkertaisuuden lahjalla on siunattu, haluat kertoa ja todistaa?
Ihan vaan sitä mitä siinä on luettavana.
teillä on ongelma, tiesitkö sitä!
ja vielä, millä mittasit yksinkertaisuuteni määrän, kerro mikä se mittari oli?
En tiennyt ongelmasta. Kerro lisää ja perustele.
Jeesus ei jättänyt meille tänne mitään kättä pidempää. Katso tarkkaan kenen kättä annat pitää pääsi yllä.
Kaikissa opillisissa asioissa meidän tulee katsoa, mitä Raamatussa on asiasta kirjoitettu. Sieltä emme löydä kohtaa, missä kirkollisten asioitten toimittaminen on annettu vain ev.lut. papeille. Niitä saa toimittaa Raamatun mukaan kaikki miespuoliset kristityt, jotka ovat kutsutut kyseisiin virkoihin. Näin olen käsittämässä.
Pieni kristitty, olet ymmärtänyt aivan väärin, koska uskot ja luotat saarnaajiin. He opettavat noin, jotka iysekään eivät ymmärrä Sakramenttien pyhyyttä oikein. Jeesus VALITSI apostolit ja opetti ITSE heitä. Onhan Hänen opetuksensa aivan toista, kuin Lapin akademian! Hän valtuutti heidät. Nämä apostolit sitten siunasivat tehtävään sopivat henkilöt ja asettivat heidät paimeniksi uusiin seurakuntiin, joita syntyi. Nämä seurakunnat valitsivat keskuudestaan sitten työn jatkajia, Paavalin ohjeiden mukaan.
Samoin valittiin muutkin, kuten diakonit, ja siunattiin työhön.
Kun seurakunnat kasvoivat, aina näihin päiviin asti on sama käytäntö ollut ja on edelleen. Oppimattomia ja muuten epäkelpoja ei tietenkään valittu.
Raamatussa opetetaan, että seurakunnan tulee verrata saarnattua sanaa kirjoitettuun sanaan, että ONKO PUHUTTU NIIN KUIN ON KIRJOITETTU.
Tämä velvollisuus on pahoin laiminlyöty Esikoisuudessa, on jopa opetettu, ettei saarnoja saa arvostella.
Yleinen pappeus on eri asia, se on jokaisella kristityllä. Eli hän saa ja voi todistaa Jeesuksesta ja omasta uskostaan. Hän saa katuville todistaa syntiä anteeksi, jonka jälkeen hän johdattaa tämän seurakuntaan. Tai ottaa sanan kuuloon, jos kysyjä haluaa tulla.
Åapin virka on eri asia. Kalleinta aarretta saa hoitaa vain siihen tehtävään koulutettu ja kutsuttu pastori,
"oiaikojajavoitapoja" Sanon sinulle ,että " Pienikristitty" on täysin oikeassa ja sinäkin sen ehkä joskus tulet näkemään. Kun eksytys saa näin suurta valtaa, kuin nyt näämme," Niin vaikka he kuullen kuulisivät, he eivät äkkää" sanoi Jeesus aikanaan. Nyky piispoilla ja papeilla ei ole omakohtaista uudensyntymisen kokemusta, joka oli Nikodeemuksellekin tietämätön. Sen Jeesus vaatii ehdottomasti. Kaikki se minkä papit raamatusta lukevat on Jumalansanaa, mutta hengen ilmoitusta tarvitaan sen selittämiseen. Silloin siitä tulee elävää ja parantavaa. Se ensin haavoittaa ja sitten parantaa. Pesevätkö papit hengellisesti toinen toistensa jalkoja, kuten Jeesus käski? L.L.L. oli oppinut teologi ennen ,kuin löysi Lapin -Marian. Hän tarvi välikappaleen ja avun pyhänhengen saaneen ihmisen ,että löysi tien taivaaseen. Kristuksen kirkko on voimassaan maailman loppuun saakka. Se on katkeamaton ketju lukittujen ovien takaa, tähän päivään. Nyt on viimeinen ja 7. etsikon aika. Suomen EV.Lut. kirkko on ollut ulkonainen muuri ,joka on nyt luopumassa pala palalta Jumalan sanasta ja nyt "Peto ,joka sai suuren haavan" on tulemassa lähemmäksi sitä. Se on surullista,että kuten Nooan päivinä kansa ei käsittänyt tulevia asioita. Uskovaiset Herra johdattaa ja vaaroista varjelee nimensä kunniaksi. "Valheen pitää heidän uskoman" "Jos taitais tapahtua niin valitutkin eksytettäisiin." Onneksi emme jumaloi ihmisiä, vaan pidämme oikean evankeliumin saarnaajan jalatkin rakkaana, koska "Sinulla on elävän Jumalan sanat" Persoona ei ole ratkaiseva vaan se oppi ,mikä heidän kauttaan saarnataan. Kiitollisin mielin ja rauhaa tuntien on hyvä elää ja kuolla. Ehtoollisen alkulähteille kannattaa palata. Miksi Jeesus ei hakenut sinne yläsaliin teologian oppineita pappeja ,vaan oppimattomat opetuslapset, joita kehoitti tekemään samoin ,kun Hän menee pois. Tässä on mennyt pahasti eksyksiin kuolleen uskon papit ja Kristuksen pappeus. Lue Kirje Böömin veljille tai kirkkopostillaasi. Tässä vain pieni raapaisu laajaan totuuteen.
älä hyvä ihminen höpötä noin paksuja taruja papin ihmeellisistä oikeuksista!
Jokainen uudestisyntynyt on pappi hengen puolelta, eri asia on sitten mihin TYÖHÖn kenenkin kutsumus painottuu ja kyvyt riittävät!
Mutta se asia on varma, että uudestisyntymätön pappi tai lukkari kuuluu aivan muuale kuin mihinkään Jumalan palveluksen muotoon!
risusavotta käy oikein hyvin sellaisille papeille ja vastaaville sekottajille.
No, jokaisella meillä on asiaan oma mielipide, sinulla omasi ja minulla omani. Pidän kiinni kannastani, ehdottomasti. Raamatussa ei ole kirjoitettu, että seurakunnan virkoja saa tehdä vain koulutetut papit. On täyttä pötypuhetta sanoa toisin! Sydämestä kristityt lapinmaan vanhimmat ovat tuhat kertaa lähempänä Jumalaa, kuin tämän päivän discoleipäpapit. Se on totuus. Anteeksi, siis tuhat kertaa miljardi lähempänä. Eli toisinsanoen eroa on kuin idällä ja lännellä.
Muotojumalisuus on saatanan harha, mihin valitettavan monet ihmiset lankeavat.
Pieni kristitty, usko vain niin kuinka kirjoitit, niin kauan kun voit. Jonakin päivänä saatat herätä ja huomata, että tuo pohja ei kestä.
Uskon, että uskoni pohja kestää, sillä se lepää Kristus-kalliolla.
pienikristitty, lue kirje Roomalaisille 13 luku 1-5 jakeet. Siinä on jotain suoraan Raamatusta. Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan.
On parempi olla kuuliaisempi Jumalalle, kuin kirkolle.
Edelleen jaksetaan vängätä kirkosta ja ehtoollisen jakamisesta siellä tai omin käsin.
Sakramenttiasiassa halutaan vain testata kuuliaisuutta parille lapinvanhimmalle eli GP ja OM.
Sakramenttiasia on vain väline, yhtä hyvin Se voisi olla jokin muu asia.
Siksi on ihan turhaa kinastella yleisestä pappeudesta, pappisvirasta, naispapeista tai kaavoista.
RaH sanoi Lahdessa 2015, että kysymys on luottamuksesta Lappiin.
Nyt luottamusta testataan näin, ensi kerralla eri tavalla. Ongelma tulee kun kaikki eivät voi hyväksyä testailua PH:n nimissä ja siunauksen poisottamisen uhalla.
Näin on asia.
Koen, että tämän sakramenttikiistan hedelmät ovat nähtävissä täälläkin keskustelupalstoilla. Vihollinen saa kristityt repimään toinen toisiaan. En saanut oloani helpommaksi, toki tämä on hieman väärä paikka etsiä vastauksia. Ongelma on siinä, että meillä ei ole paikkaa, missä keskustella yhteisesti näistä suurista asioista.
Olin viime lauantain yhdistyksen kokouksessa mukana ja se oli minulle paras paikka tähän astisista saada kuulla molempien puolien mielipiteitä. Kokouksessa oli hyvä henki ja näin paljon vanhoja tuttuja siellä ja oli ilo vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Puheenvuorot olivat kärkeviä, mutta selvensivät ainakin minulle tilannetta.
Minulle ei tunnu oikealta se, että täällä ja joskus seuroissakin kirkkoa ja sen työntekijöitä ja heidän uskoaan arvostellaan jatkuvasti. Se ei ole hengen hedelmä. Varsinkin kun usein kirjoituksista on löydettävissä toisenlainen hedelmä.
Ajattelen, että jokin syy on siihen, että kristilisyytemme on syntynyt kirkon alla toimivaksi herätysliikkeeksi ja juuremme ovat siellä. Samoin kirkko on pysynyt sotien ja kriisien keskellä kansan turvapaikkana. Vaikka kirkko on maallistunut samoin kuin koko yhteiskunta, mielestäni tässä rukoushuone-ehtoollisessa olisi hyvä vielä painaa jarrua ja katsoa, luopuuko kirkko tunnustuksestaan. Tämä kiire koko sakramenttiasiassa on ollut mielestäni paha ja kaikkia koetteleva asia.
Toivon, että asiat jollain tavalla minulle kirkastuvat ja pääsen eteenpäin rauhassa ja rakkaudessa tällä taivastiellä. Kun vain kaikki muistaisimme, että asiat voivat riidellä, mutta ei ihmiset. Toivon myös, että kristillisyytemme saisi pysyä ehyenä ja turvapaikkana meille kaikille.
Kiitos vastauksista.
Kirkkohan on luopunut tunnustuksestaan monessakin mielessä.
Ja eikös se lauantaisen kokouksen puheenjohtaja ole julkisesti sanonut, että tunnustuskirjat ovat aikansa eläneet...
Kun aikoja sitten tästä pienestä luterilaisesta maasta karkotettiin maantielle monia perheitä vain sen tähden, että he eivät löytäneet Raamatuistaan vauvan kastetta eivätkä siten suostuneet sellaiseen, niin kysynkin, oliko kirkko silloinkin kansan turvana ja kansalaisen turva vai eikö ollut?
vastatkaa yhdellä sanalla ja selittäkää sitten useammalla, ok.
Nin ja jäi pois tuosta edellä kysymys, kummat silloin riitelivät asiat vai ihmiset, kun lutterin aikana uskovaiset poltettiin rovioilal ja hukutettiin jään alle loput karkotettiin, niin miten se on?
Alkuperäiselle kysyjälle:
Tuo tekstisi voisi olla suoraan minun kynästäni... Samojen asioiden kanssa painin minäkin ja uskon että meitä samoin tuntevia on paljon.
Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että meillä on kuitenkin väkevä ikiaikojen Jumala turvanamme. Jumala on sallinut tällaisen vaikean ajan, sillä on siis jokin tarkoitus. Vaikka inhimillisesti ajateltuna tämä koettelemus on aikaansaanut paljon pahaa ja sekaannusta, on se monet saanut kuitenkin ravisteltua synnin unesta ja koettelemaan omaa uskoa. Uskotaan ja luotetaan että Jumala ohjaa ja auttaa meitä eteenkin päin!
Jaan ajatuksesi siitä, että sakramenttien omiin käsiin otto on tehty väkivalloin runnoen, vastoin Raamatun opetuksia. Mutta en minäkään ole valmis jättämään tätä kallista seurakuntaa, josta olen hengen ja elämän saanut. Eihän mulla edes olisi mitään muuta paikkaa johon mennä! Kiivaimmat opetukset joita saarnapöntöstä kuulee sotivat kaikkea oikeustajuani ja ymmärrystäni vastaan... Samoin saarnatuolin käyttäminen kaikenlaiseen politikointiin, manipulointiin ja suggestioon on mielestäni vastenmielistä. Mutta meidän seurakuntalaisten tehtävä on pitää silti saarnaajien käsiä ylhäällä rukouksen voimin. Uskon että pahin kohu laantuu muutamassa vuodessa... Malttia ja rakkautta vaan.
Sitä en tiedä, miten toimin siinä vaiheessa jos pahin skenaario tapahtuu eli kaikki oppositiosaarnaajat joutuvat hyllylle. Mutta ehkä sitä ei tarvitse vielä miettiäkään vaan antaa ajan kulua ja sekavien ajatusteni tasaantua... Suurissa mielenkuohuissa ei kannata tehdä mitään kovin merkittäviä päätöksiä, siksi on hyvä olla vain kärsivällinen, vaikka se vaikeaa onkin. Mutta tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä, että voisin lähteä "liberaalisiivenkään" matkaan lopullisesti. En pidä siitä hengestä enkä ilmapiiristä, joka esim. heidän järjestämissään ehtoollishetkissä on ollut (olen ollut niistä kahdessa). Toisaalta meille on annettu ihan pöntöstä käsinkin neuvo, että kristityt voivat vapain mielin käydä joko kirkossa tai ruksalla ehtoollisella, eikä kummankaan pidä katsoa toista nenänvartta pitkin. Tätä pidän hyvänä neuvona. Keskellä on aina hyvä olla, ilman kiihkoiluja kumpaankaan suuntaan.
"En pidä siitä hengestä enkä ilmapiiristä, joka esim. heidän järjestämissään ehtoollishetkissä on ollut (olen ollut niistä kahdessa)."
Haluaisitko tarkentaa tuntemuksiasi, koska tähän mennessä kaikki ovat kertoneet vain hyviä ja ihania tuntemuksia omista ehtoollisista.
Hei! Luin eilen kirjoittamani tekstin nyt uudestaan, ja täytyy myöntää, että ilmaisin itseni hieman tökerösti ja jyrkästi. En tarkoittanut loukata ketään, toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin tuota. Yritän nyt selventää fiiliksiäni niistä "opposition" järkkäämistä ehtoollishetkistä...
Ensinnäkin. Minusta on hienoa, että omia kirkkoehtoollisia järkätään varsinkin paikkakunnilla, joissa ruksaehtoollisiin on jo siirrytty/siirtymässä. Näin myös niille, jotka eivät omantuntonsa vuoksi voi osallistua ruksaehtoolliselle, on järjestetty mahdollisuus päästä ehtoolliselle omalla paikkakunnallaan. Samoin on hienoa, että nuo tapahtumat ovat keränneet myös paljon sellaista porukkaa, jolle rukoushuoneen ovi on tullut liian raskaaksi, onhan se hyvä että he tulevat sitten edes sinne. Ja edelleen, edusti mitä "suuntausta" hyvänsä, ei ole varaa katsoa toista nenänvartta pitkin. Yritän muistuttaa tätä ennen kaikkea itselleni...
Itse tilaisuudet olivat myöskin ihan hyviä, sisällöstä puitteista tms en löydä mitään "väärää". Mutta silti... Jokin jäi kaihertamaan. Ehkä yksittäiset keskustelut tai yksittäisten ihmisten asenne, esim. pilkallinen suhtautuminen Lapin vanhimpiin? Tunsin tuossa porukassa olevani ehkä liian "tiukkis". Monet vaikuttivat myös avoimesti kannattavan hajaannusta, jotta pääsisi "lappareista" eroon. Tätä en kannata missään nimessä, vaan haluaisin vain yrittää lisätä rakkautta meidän kaikkien välillä. Ehkä mahdoton tehtävä mutta kuitenkin... No, näin kirjoitettuna tämä kuulostaa tyhmältä, eihän yksittäiset ihmiset tee koko tilaisuutta "arveluttavaksi" enkä näin halua väittääkään.
Eräs seikka mitä hieman ihmettelin, oli se miten paljon muualta kuin ko. paikkakunnalta tuli paikalle ihmisiä (ja näinhän tapahtuu myös ruksaehtoollisilla). Toki se on ymmärrettävää, ja olinhan itsekin toisessa tilaisuudessa ulkopaikkakuntalaisena. Mutta ilmiönä tämä alkaa muistuttaa eriseuran järjestäytymistä, ja se on huolestuttavaa... Samoin tilaisuuksissa oleva "vapauden henki" (onko se jo lähellä lihallista vapautta?) oli kummeksuttava asia, sitä ehkä yritin edellisessäkin viestissäni sanoa. Esim. huivipäiset naiset olivat vähemmistössä ja monet sellaiset, joiden tiedän seuroissa käyttävän normaalisti huivia olivat siellä ilman (kyllä, tämä oli ehkä vähän "tirkistelyä" mutta pistim merkille kuitenkin...) no, ei se usko missään ulkonaisissa asioissa silti ole. Ja oli se "henki" muutenkin erilainen kuin ruksalla, en osaa oikein vain selittää miten. En tuntenut oloani niin kotoisaksi. No, en kyllä tunne nykyisin ruksaakaan enää niin paljoa "hengelliseksi kodikseni"
"Toinenepätietoinen" Rukoile hengen erottamisen lahjaa. Olet hyvin lähellä totuutta. Matt. Evank. kertoo tälläisistä ajoista, kuin nyt on tullut. Lue se tarkkaan ,vaikka 17 jakeesta alkaen. Siunattua kotimatkaa sinulle. Älä usko eksyttäjiä. "Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte. "
Kiitos pohdiskeluistasi.