Peruskoulussa on pienimmät ikäluokat pitkiin aikoihin.
5 5 lienee oikea ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen määrä. Pohjoissuomi, Länsisuomi, Keskisuomi, Itäsuomi ja Eteläsuomi.
5 5 lienee oikea ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen määrä. Pohjoissuomi, Länsisuomi, Keskisuomi, Itäsuomi ja Eteläsuomi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä olen samaa mieltä että koulutuspaikkojen määrän pitää seurata ikäluokkien kokoa.
Mutta tuossa Pohjoissuomi, Keskisuomi yms. jutussa oon kyllä ihan eri linjoilla. Minusta opiskelupaikat pitää olla siellä, missä on asukkaatkin. Kun 2/3 suomalaisista asuu jo nyt Tampereen eteläpuolella, ja muuttovauhti kohti isoja kaupunkeja vaan kasvaa, niin toki se pitää koulutuspaikkojen sijoittelussa ottaa huomioon, eikä vain maantieteellisesti ripotella pitkin karttaa. Oppilaitos ei myöskään tarkoita samaa kuin toimipiste, eli näin harvaan asutussa maassa voi olla hyvä malli sellainen, että samaan hallinnolliseen yksikkön kuuluu muutama toimipiste ja mahdollisuuksien mukaan etäopetusta.
Mikä sitten on sopiva määrä koulutuspaikkoja valtakunnan tasolla? Tällä hetkellä tilanne on se, että 2/3 hakijoista jää haussa ulkopuolelle. Onko näin tarkoituksenmukaista, ja jos päätetään, että on, niin mitä vaihtoehtoja tarjotaan niille, jotka eivät pääse opiskelemaan?
Tärkeää on päättää myös, miten koulutuspaikat kohdennetaan ensikertalaisten ja toista tutkintoa opiskelevien, suomalaisten ja muualta tulevien opiskelijoiden, sekä suomenkielisten ja ruotsinkielisten hakijoiden kesken. On hyvä että ensikertalaisia suositaan jonkin verran, mutta tosiasia on myös, että alan vaihto on monelle pakko rakennesyistä, jotta saisi töitä, ja joillekin on vain käynyt niin, että ovat joutuneet menemään ensin väärälle alalle, koska joihinkin paikkoihin on liian vaikea päästä suoraan eivätkä ole halunneet olla toimettomina. Opetuskieli määrää aika pitkälle sen, hakeutuuko opiskellijoiksi suomalaisia vai ulkomaalaisia. Aasialaiset ja afrikkalaiset täyttävät nimenomaan englanninkieliset koulutukset, joihin suomalaisilla opiskelijoilla on heikot mahdollisuudet päästä opiskelemaan. jos resurssit ovat tiukalla, kannaattaa miettiä, kenen koulututtamiseen ne tiukat resurssit suunnataan. Epäsuhtaa on edelleen myös suomen- ja ruotsinkielisten koulutusohjelmien sisäänpääsymahdollisuuksissa, ruotsinkieliseen pääsee paljon helpommin.
Tämänhetkinen jako maantieteellisiin alueisiin ja eri kielisiin oppilaitoksiin ei mahdolllista järkevää suunnittelua, vaan johtaa siihen, että samaa köyttä vedetään, mutta kukin omaan suuntaansa.
Minusta tässä viisimiljoonaisessa pienessä maassa riittäisi aivan hyvin yksi korkeakoulu kasvatus- ja humanistisiin tieteisiin, toinen tekniikkaan ja luonnontieteisiin, kolmas yhteiskunnallisiin, kauppatieteisiin ja lakiin sekä neljäs taiteisiin. Kaikissa voi olla tarpeen mukaan suomen, ruotsin ja englanninkielistä opetusta ja toimipisteitä siellä missä opetus tuntuu järkevimmältä järjestää.
Mihinkäs lääkären ja hotajien kouluttaminen kuuluu? Lopetetaanko ne täältä kokonaan, annetaan muiden maiden kouluttaa? Näinhän saisa samalla säästöä, jos tulisi esim. Virosta halvempaa työvoimaa sote-alalle.