ahdingossa..

Kymmenen päivää kulunut, oletko yhä jonossa vai mikä on tilanne? Älä sentään anna periksi, sillä et ole murhannut ketään, vain hävittänyt rahaa - omiasi ja muilta lainaamiasi - ja koska hyvinvointivaltiossa eletään, täällä ei jätetä ketään täysin ilman apua. Sinnikkäästi vaan ongelmaa sarvista ja uusi suunta elämälle. Kun on muuta tekemistä ja kiintopiste jossain realistisessa päämäärässä, jaksaa paremmin eikä riippuvuuskaan pääse niskan päälle ohjaamaan ajatusten kulkua. Positiivisempaa kesämieltä!

Kiitos vastauksestasi! Ajan olen saanut velkaneuvojalle ja sitä kohti mennään. Tuo on niin taivaan tosi että kyseessä on raha eikä esim ihmishenki tmv. Silti juuri tämä hallitsemattomuuden tunne on ajoittain kamala. Uskon ja toivon saavani suuntaa tuolta neuvojalta kyllä. Nyt on sentään löytynyt positiivisempi asenne taas elämään ja usko siihen että täältä vielä noustaan. Pelit eivät ole kiehtoneet nyt lainkaan vaan pikkuhiljaa alkaa löytymään energiaa muihin asioihin onneksi!

Expelaajalle. Täällä toinen joka varmaan lähes täysin vastaavassa tilanteessa kuin sinä! Velkaa on niin paljon että niiden maksamiseen minulla tulee menemään pitempään kuin asuntolainan poismaksu. Ensimmäiset askeleet on jo otettu kohti uutta pelaamatonta elämää. Ensimmäinen tapaaminen kriisikeskuksella on takana (peliriippuvuus yksikkö). Neljä keskustelua vielä edessä. Sen jälkeen katsotaan millainen hoito / jatko minulle keksitään. Tietokoneelle asennettu K9 -rajoitusohjelma, joka blokkaa tehokkaasti kaikki pelisivustot. Seuraavaksi tehtävälistalla on varata aika kunnan velkaneuvontaan. Ja myös se kaikkein jännittävin ja pelottavin on vielä edessä....nimittäin läheisille tunnustamien ja kertominen :( toivottavasti he eivät hylkää minua tämän vuoksi. Minulla on luja tahto parantua tästä sekä oppia elämään myös taloudellisesta näkökulmasta oikein. Nyt on opeteltava antamaan armoa myös itsellensä. En voi muuta toivoa sinulle kuin tsemppiä, voimia sekä uskoa huomiseen. Sinulla on edelleen ihmisarvosi!! Olet tärkeä.

Itsekin aika ajoin mietin, että voiko tästä suosta ikinä päästä takaisin pinnalle... Onko elämässäni mitään mieltä enää ja voinko enää ikinä elää hyvää normaalia elämää. Vastaus on kyllä. Kyllä kyllä kyllä. On vain taisteltava ja pidettävä mieli kirkkaana ja sydän positiivisena!! Joku päivä voit vielä katsoa tätä vahvistavana muistona elämässäsi, joka on taakse jäänyttä elämää. Tämän taistelun jälkeen olemme vahvempia kuin koskaan. Take care <3

Hei nimimerkit Katinkatiinu81 ja Expelaaja

On kesäkuu. Te kamppailette pelittömän elämän puolesta. Se ei ole helppo kamppailu peliongelmaiselle, mutta pelitön elämä on mahdollista, niin teille kuin kenelle tahansa, joka oikeasti tahtoo irti peleistä. Te tahdotte ja ilahduttavaa on, että te tsemppaatte toisianne. Vertaistuki on aina parasta, sitä teidän kannattaa hakea ja antaa toisille saman asian kanssa taisteleville.

Kenenkään ihmisarvo ei vähene pelaamisesta vaikka pelaaminen olisi aiheuttanut kuinka suurta vahinkoa. Ihminen, jokainen on arvokas. Arvaan, että tätä on vaikea uskoa ja sisäistää silloin, kun on itsesyytöksiä ja syyllisyyttä ja häpeää. Mutta tulee päivä, jolloin pääset eroon näistä ikävistä mieltä kalvavista ja arkea pimentävistä tunnelmista. Luota siihen. Ja muista, että pelaaminen, sen aiheuttamat ongelmat ovat vain pieni osa elämääsi. Ennen sitä ja sen jälkeen on paljon, kuin myös pelaamisen aikanakin. Kukaan ihminen ei ole yhtä kuin hänen haitalliset tekonsa. Ihminen on enemmän.

Kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi

Täälläkin yksi joka taistelee peleistä eroon.Käyn a neuvolassa ja muös koneella k-9 ohjelma.Velat vaan ahdistaa ihan mielettömästi ja joudun ihan näinä viikkoina jättää niitä maksamatta.Ahdistaa ja pelottaa tuleva ulosotto.

Kiitos lämpimistä sanoista Pirkko-Papille. Ja kovasti tsemppiä kohtalotovereille. Itse sain tänään varattua ajan velkaneuvontaan ja tänään on myös vuorossa jo toinen tapaaminen kriisikeskuksella. Viime päivinä olen voinut aika huonosti. Ahdistus ja häpeä on niin karmea, että yöunetkin ovat yhtä painajaista. Haluan silti yrittää jaksaa nähdä myös positiivisia asioita tulevaisuudessa. Harmi että tajusin hakea apua vasta nyt kun koko korttitalo sortuu käsiini. Voimia päiväänne <3

Olen ollut peliriippuvainen n 3 vuotta ja velkaa on 32 000 ....ulosottokuluineen. itse päästin kaikki velat ulosottoon. Maksan 1/3 osa palkasta ja huomasin että velat ovat lyhentyneet n 8000 euroa ajan kanssa. ulosottoviranomaisten kulut loppuu kun on maksanut 2 vuotta velkoja...eli maksat vain velkaa ja korko on 7 %. Luottotiedot on mennyt joka aiheuttaa kyllä arjessa hankaluuksia. Mutta toivon että ne joskus palautuvat. Pahinta oli lääheisille ihmisille kertominen ja en olisi varmasti kertonutkaan ennen kuin yritys päättää tämä peliriippuuvuus helvetti kokonaan. Heräsin sairaalasta ja olinkin hengissä. Luulin että olin kuollut. Vaikka riippuvuus on edelleen vahvasti elämässä ja pelaamattomuus aiheuttaa myös melkoista ahdistusta niin olen tyytyväinen että oon hengissä ja käyn läpi peluurit ohjelmaa ja yritän selvitä päivästä toiseen pelaamatta. ...ei ole helppoa. Miten yleisesti ihmiset ovat pääseet eroon peliriioouvuudesta ....ei pelkästään veloista koska niistä selviää kyllä maksamalla vähän kerrallaan...mutta tämä riippuvuus on musta se iso ongelma. Saan pahoja rytmihäiriöitä kun tekee mieli pelata ja yritän kovasti olla pelaamatta. Onko muilla vastaavaa ?

Jotkut käyttävät lääkitystä apuna. Rauhallisen hengityksen tekniikoita voi opetella niitä ahdistavia hetkiä varten ja rauhallisina hetkinä voi yrittää alkaa käymään läpi niitä pelaamiseen liittyviä syitä, ahdistuksia ym. jos vaan uskaltaa käydä sen pahan olon, hikoilun, ehkä tärinänkin läpi. Tietysti on hyvä, jos on joku ihminen lähellä tai joku, jolle voi soittaa, jos olotila käy ylivoimaisen pahaksi.

Itse olen käynyt tuota läpi ja pahimman olon tullessa muistuttanut, että ne ovat vain omia ajatuksiani, jotka saavat minulle pahan olon ja sitten yrittänyt sillä kertaa kääntää ajatukset laineiden liplatukseen tai johonkin muuhun mukavaan. Tämä on hidas tie, mutta viikkojen / kuukausien jälkeen alkaa helpottaa ja voi turhan itsensä syyllistämisen sijasta kääntää katsetta tulevaisuuteen ja siihen miten elää ilman pelejä. Kannattaa muistaa, että on peliongelmasta huolimatta yhtä arvokas ihminen kuin kuka muu tahansa ja on myös oikeus löytää niitä hyviä asioita elämään.

Muutama kuukausi jo tätä lopettamisen harjoittelua takana yli 10 vuoden pelailun jälkeen ja vakaa tahto onnistua pienistä repsahduksista huolimatta. Itse luen Valttia ja kirjoitankin sinne. Paras apu tähän mennessä.