Hoidin viimeyönä lastenlasta. Häntä ei yhtään nukuttanut klo 20-21, arkiseen nukkumaanmenoaikaan. On kuulemaan vanhempienkin vaikea saada nukkumaan. Jätin koko painostamisen. Lapsi kyseli vanhoista ajoista ja minä kerroin 60-luvun maanviljelijäperheen lapsuudesta, eläimistä, kasveista ja talon töistä. Sen jälkeen käytiin läpi metsäneläinten nokkimisjärjestys, kuka syö kenetkin. Ja Pekka-töpöhäntäsadun kissat ja niiden luonteita, Monnin ilkeyttä ja Pekan kiltteyttä. Lapsella oli paljon kysymyksiä. Sitten lapsi nukahti viereeni lattiapatjalle kyhätylle vuoteelleni n. klo 23.
Minulle äiti kertoi paljon vanhoista ajoista ja isä suodattaen jopa sodasta. Koen juureni rakkaiksi ja turvallisiksi. Omilleni olen myös kertonut. Tänään äp-kahveilla aion kysyä, onko sillä ollut heille merkitystä.
Kerrotteko te vanhoista ajoista lapsenlapsille? Joudetaankohan yleensä kertoilla? Onkohan se joutavaa jämähtyneisyyttä vai onkohan oikeesti lapselle merkitystä?
Minulle äiti kertoi paljon vanhoista ajoista ja isä suodattaen jopa sodasta. Koen juureni rakkaiksi ja turvallisiksi. Omilleni olen myös kertonut. Tänään äp-kahveilla aion kysyä, onko sillä ollut heille merkitystä.
Kerrotteko te vanhoista ajoista lapsenlapsille? Joudetaankohan yleensä kertoilla? Onkohan se joutavaa jämähtyneisyyttä vai onkohan oikeesti lapselle merkitystä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen harrastanut sukututkimusta vuosia. Kotona on paljon esineitä eri puolilta sekä miehen että oman suvun jäseniltä perittyjä, huonekaluista lusikoihin. Kerron lapsenlapsille niistä ihmisistä, joilla nämä tavarat aikaisemmin ovat olleet. Näytän heidän valokuvansa ja ihmettelemme yhdessä entisajan valokuva-albumeja. Olen sanonut, että he kuuluvat loppumattomaan ketjuun, jokainen aikanaan elää ja vaikuttaa, ja jokaisen jälkeen tulevat seuraavat sukupolvet jatkamaan talon pitoa tai tekemään muuta työtä toisten ihmisten palveluksessa.
Vaikka en ole tietenkään koskaan tuntenut esivanhempiamme, niin he ovat sukututkimuksen myötä tulleet eläviksi ja mielenkiintoisiksi, joista on hienoa kertoa kiinnostuneille lapsenlapsille.
Korostan aina, että vanhoja esineitä ei saa heittää pois, Ne ovat korvaamattomia, koska ne kuvaavat omaa aikaansa, edellistä vuosisataa tai ehkä vanhempaakin aikaa.
Hyvä kun muistutit! Uskomatonta, mutta olen kokonaan unohtanut valokuvat. Seuraavalla kerralla otan yhden albumin mukaan. Tein niitä 80-luvulle asti, siitä lähtien on vain kuvanippuja siellä täällä. Kuvan turvin on helpompi muistaa vanhoja juttuja.