Olen tässä tutkinut neulanreikäkameran tekemistä ja tarvitsisin mv vedostuspaperia kameraan. Tarvitseeko kyseiseen tarkoitukseen jotain erikoispaperia..? Lisäksi tarvitsen kehityskemikaalit kuvien kehittämiseen. Mistä näitä kannattaa ostaa?
Vedostuspaperi ja kemikaalit
moppi
3852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lukemani ja kuulemani perusteella kokeiluihin käy ihan tavallinen mustavalko-valokuvauspaperi. Keksintönä rutkasti yli satavuotias. Pimiövalaistuksessa ladataan kameraan, valotus kokeilemalla ja kehitys paperikehitteellä. Kiinnitys, huuhtelu ja kuivaus. Tietokonekaupan mustesuihkutulostimeen myymä valokuvapaperi on ihan eri asia, kamerassa ei taida toimia kun siellä kukaan ei roiski mustetta. (huono vitsi)
Tuloshan on todellisuuden negatiivi, joten joudut kääntämään sen positiiviksi. Vaihtoehtoisia menetelmiä mm. scannaus tasoscannerilla ja kääntö kuvankäsittelyohjelmalla, pinnakkaisen tekeminen toiselle paperille kalvot kalvoja vasten selkäpuolelta valottaen, kuvaaminen digikameralla ja kääntö tai kuvaaminen diafilmille tavallisella kameralla, jolloin tuloksena on nega.
Valotuskokeiluitten lähtökohdaksi voi asettaa paperin pienen herkkyyden, noin 6 ISOa ja kamerasi valovoimanhan saat laskettua suhteuttamalla aukon halkaisijan polttoväliin. Saattaa liikkua sadan ja kahdensadan välimailla??
Nykyisten monijyrkkyys-muovipapereiden kontrastia voit käsittääkseni säädellä jo kuvausvaiheessa pimiökäyttöön tehdyillä suotimilla. Esimerkiksi Ilfordin MG-sarjassa 0 on loivin ja 5 jyrkin, valaistuksen mukaan. Ihan vaan vihjeeksi.
Kameraa rakennellessa kannattaa se soveltaa olemassaolevien papereiden vakiokokoihin, jolloin turhaa leikkelyä jää pois. Valokuvauspaperit ei noudata tätä kirjapainojen A4, A5 A3 kaavaa vaan pelaavat ihan omalla asteikolla 10 x15 , 13 x 18, 18 x 24 cm. Nämäkin on pyöristetty, tarkka millikoko on laatikossa mainittu.
Paperit olen ostanut ihan vanhanaikaisesti valokuvausliikkeestä. Isoimmista kaupungeista löytyy jopa ns. erikoisliikkeitä, jossa niitä pidetään hyllyssä. Tarvittavat kemikalit, pimiölamppu ja altaat yleensä myös löytyvät. Joku tuskastunut kauppias saattaa jopa tehdä tarjouksen, josta et voi kieltäytyä.
Edellisessä käsiteltiin neulanreikäkuvaaminen mv-menetelmällä perusteellisesti, eikä siihen juuri lisättävää. Hienoa että olet innostunut aiheesta, itsekin olen pitänyt yhden näyttelyn, jossa hyödynsin neulanreikätekniikkaa. Tekniikassa jo pelkkä sen hitaus ja arvaamattomuus kiehtoo, valokuvaajana olen "low-tech" -ihmisiä ja rakentamalla itse oman kameran tajuaa sen periaatteen parhaiten.
Itse rakensin filmineulanreikäkameran, eli löysin vanhan Rollein filmiperän (6*9), jolle tein pari eri syvyistä, vaihdettavaa "kenkälaatikkoa". Laakanegoista pystyi sitten tekemään aika isojakin vedoksia. Edelliseen viestiin kommentoiden: jos olet oikein innostunut, voit toki rakentaa kotipimiön, mutta useimmissa työväenopistoissa on pölyttymään unohtunut pimiö, johon pääsee pientä korvausta vastaan kurssien ulkopuoleltakin työskentelemään.
Helppo tie neulanreikäkuviin on seuraava: irrota järjestelmäkamerasta objektiivi ja teippaa tilalle (valotiiviisti) jugurttipurkin kansi, jossa on piskuinen neulanreikä keskellä. Siitä sitten kuvaamaan, mustavalkoa, väriä, diaa. Valotusmittarikin toimii! Ja supersuperhelppo: sama digikameralle - kuvat ovat piuhaa pitkin samantien ruudulla katseltavana... Tästä on kyllä se alkuperäinen tekniikka jo aika kaukana.
Yksi pieni yksityiskohta: kun ostat kameraasi ja vedostusta varten paperia, muista kysyä myyjältä, ettei paperin kääntöpuolella ole mitään tekstiä (siis valmistajan nimeä tyyliin kodak-kodak-kodak-kodak...). Kamerassa valotettu paperi on negatiivi, ja jos teet siitä positiivin pimiössä pinnakkaisena, kaikki paperissa olevat tekstit siirtyvät itse kuvaan.