Äitini hauta liian kaukana kukiltani. Lähetin meilin ja instramin taivasta kohti. Tiedä minne avaruusasemalle päätyvät?
Mutta henkeni on mukana kaikessa.
Mutta henkeni on mukana kaikessa.
Minäkin olen ihminen
Ihan-hyvä-elämä
40428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kaunis ajatus. Hyvää äitienpäivää sinulle :)
Kaunis ajatus... Hyvää äitienpäivää ja onnea muutenkin elämääsi :)!
Sinä onnellinen, noin minäkin teen.
Vain ajatukseni rakkauden siivin.
Hän tietää ja tuntee minut ja
iloitsee näistä minunkin kukistani.
Mikset nostaisi kuvaa pöydälle ja laittaisi kukkia sen viereen. Voit pysähtyä ajatuksinesi äidin luo useampia kertoja ennen kuin kukat kuihtuvat. Niin itse teen ja pimeään vuodenaikaan sytytän kynttilän kuvan viereen.
Kaikenlaista vainajien palvontaa.
Ei kuolleet kysele kukkia ja kynttilöitä ja huonosti on, jos ei osaa muistella edes omia vanhempiaan muuten kuin tietyin rituaalein tiettyinä päivinä.
Äitini ja isäni hääkuva on seinällä suvun paikalla. Kyllä se riittää. Kynttilät haudalle sytytän jouluna, jos olen siellä päin. Tärkeintä on että ei unohda kokonaan niitä jotka ovat antaneet elämän.
Muistamiset ja palvomiset on itseä varten, eivät kuolleille. Jotain lohtua niistä kai saa.
Minä en ole vielä niin seniili, ettenkö muistaisi vanhempani jokaikinen päivä ilman kukkia ja kynttilöitäkin. Omatuntoni ei kaipaa mitään rauhoittelua heidän suhteensa.
Ajattelen aivan samoin, en koskaan mieti omaatuntoani saatikka muita ihmisiä kun käyn haudoilla tai asettelen sukuni valokuvia. Se on minun tapani elää. Jokainen muistaa omia vanhempiaan ja sukujuuriaan aivan omalla tavallaan, arvo jokaiselle.
Vain elävä ihminen tuntee ja hänen sielu kaipaa balsamia , se heille suotakoon .
Kiitos kauniista aloituksesta
Voisin käydä kusella haudalla, mutta kaukana!
Elikkä haluat muistaa ja onnitella kuitenkin, vähän erikoinen tapa ei sen puoleen.
Kertoo mitä ansaitsee!
Mistä kuolleita onnitellaan?
Ehkä siitä kun he ovat päässeet eroon sinunlaisista kusipäistä ?
Tuskin koskaan voin päästä irti siitä missä juureni ovat. Minun sukuni juuret ovat syvällä synnyinpaikkakunnan mullassa. Siellä ovat muistot elämäni alkutaipaleelta.
Miksi ei saisi muistella omia juuria ovatpa ne missä hyvänsä. Hyvistä kauniista muistoista voi saada elämään voimaa silloin kun elon myrskyt voimallisina riehuvat ympärillä.
Kauniit muistot säilyvät mielessä läpi elämän. Hyvä niin. Eivät kauniit muistot menneestä elämästä ole keneltäkään pois, ei muistot muistelut ole kenenkään palvomista missään muodossa.
Ent.siivojaparka, voisit hieman laajentaa ajatusmaailmaasi ja muistaa kuka tai ketkä ovat sinulle elämän antaneet, huolehtineet sinun kasvusta ja kehityksestä, tuskin tynnyrikasvatus kenenkään kohdalla onnistuu! Itse et ole voinut itse kehittyä tai sitten olisi kun Kasper joka ei saanut oppia mitään.(Kansakoulun lukukirja). Aika tylyjä nuo sinun kommenttisi ovat.
Ystävällisyydellä Lorenaa
Tuotahan minä olen yrittänyt teille tolkuttaa, etten vielä niin seniili ole, ettenkö muistaisi omat vanhempani jatkuvasti ilman jotain kukka-kynttilä rituaalejakin joinakin tiettyinä päivinä vuodessa.
https://www.youtube.com/watch?v=fIhmN5G-Ngg
Kyllä vanhempiaan voi muistaa joka päivä ja silti tiettyinä päivinä kukkasin ja kynttilöin. Älä viitsi olla noin vänkyrä.
kyl siivoojast huomaa läpi vuoden et sen siivouskärryt jääneet jumiin pahasti ja sit se urputtaa täällä kun elämässä ei o muita kanavia purkautua.
Suurin osa teksteistään on tahallista ärsyttämistä ja provoamista.
Jos se sinun omaatuntoasi rauhoittaa, niin mikäpä siinä.
Minun vanhempani eivät tiedä mitään siitä, jos vien heidän haudalleen kynttilöitä ja kukkia joinakin tiettyinä päivinä. Jos jostain näkisivätkin, niin ihmetellen katselisivat, että mitä tuo nyt oikein luulee puuhailevansa, kun tuohustelee hautausmaalla sytytellen kynttilää heidän muistokivensä eteen.
Tunsin heidät. Ja tiedän senkin, että he itsekin pitivät joutavanpäiväisenä sellaista vainajien palvontaa kynttilöin ja kukin joinakin tiettyinä päivinä. Silti he muistivat vanhempansa (elävinä ollessa) ja juurensa oikein hyvin ihan ilman kynttilöitäkin, niinkuin minäkin.
Polvistukaamme. Rukoilkaamme. Sytyttäkäämme...juhannuskokko sitten.
Elävien iloksi... Mutta älä ihmeessä sytytä hautausmaata palamaan. Siellä kasvaa niin komeita ja hyvin lannoitettuja puita.
Meillä taas haudoilla käynnin kaikki ymmärtävät että se on vainajan omaisten asia se haudalla käyminen. Kertoo kaipuusta ja kunnioituksesta poisnukkunutta kohtaan. Itsestäänselvä asia jota kukaan ei kyseenalaista.
Nii. Toisille merkitsee perinteet enemmän kuin toisille. Tai onko näin et toisilla niitä perinteitä ei siinä mielessä ole koskaan ollutkaan. Suvuissa suvun tavalla.
Pidän haudoilla käymistä myönteisenä kollektiivisena käyttäytymisenä.
On myös jonkinverran velvollisuus pitää huoli omaistensa haudoista jos ei halua antaa hautaa seurakunnan hoitoon. Muistaakseni hautakirjassa luki " oikeudet ja velvollisuudet" kysymyksessä meidän sukuhauta.
Se miksi haudalle menet on jokaisen henkilökohtainen asia.
Kyllä mekin meidän omaisten haudat hoidetaan, mutta ei se tunnu velvollisuudelta eikä meillä ole mitään määrättyjä kalenteripäiviä, koska sinne mennään muistokiven edusta siistimään.
Kollektiivinen käyttäytyminen? Onko se jotain sellaista, mitä tehdään vain, koska kaikki muutkin ...?
Ei siivoojaparalle kannata mitään vastata. Hän pyörtää mielipiteensä jo seuraavassa lauseessa. Ei edes muista mitä tuli kirjoitettua edellisessä lauseessa. Annetaan hänen olla omissa mielipiteissään. Jäkätys-tauti osoittaa paheneva taudinkuvaa.
Kiirettä piti eilinen päivä, vasta illalla myöhään sisaren kanssa äidin haudalle ehdittiin. Kukka vietiin ja vähän haravoitiin, ei ollut seurakunta vielä kevätsiivousta tehnyt. Juhannukseen mennessä ovat kyllä yleensä siistineet. Juteltiin siitä mikä on sopivaa muistamista ja tultiin siihen tulokseen että jokainen tuntee sisimmässään mikä on hänelle sopiva. Hyvä tunne jäi iltahetkestä äidin haudalla.
Oletpa ihanan pitkän rättimaton 'kutonut', kovin ovat somat nuo värit. Meidän kaupungissa oli myös jokunen vuosi sitten moisen maton kulkijoiden iloksi 'kutonut'.
Kerropa vielä mitä olen pyörtänyt. Jos osaat.
Siivojaparan mielipiteisiin yhdyn siinä, että muistaa voi poismenneitä ilman minkäänlaisia palvontamenetelmiä ja riittejä.
Oma isäni piti haudanpalvomista pakanallisena jäänteenä ajalta ennen kristinuskon maahan tuontia.
Ei ole palvontaa jos läheisiään muistaa vaikka jouluna vieden haudalle kynttilän.
"tavallinen-tallaaja"
"Haudallansa käyn, kunnioittaen seison asennossa.
Kuten monet muutkin miehet maallansa.
Se on sivistynyttä käytöstä, sekä elämälle kiitos."
-
H.
Usein ne kynttilänviejät pitävät itseään hyvinä ja sivistyneinä ihmisinä ja heillä on varaa arvostella muita, sillä ovathan he itse nostaneet itsensä inhimillisyyden tuomaristoon ja luulevat omistavansa maailman viisaudet. Taputetaan heille .
En arvostellut ketään mutta sinä arvostelit ilkeällä tavalla.
Kovinpa olet maalaillut teatraaliset kuviot ihmisten perinteille. Ettet itse vaeltelisi kateuden karikoissa. Eipä ole koskaan tullut edes mielen viereen ajatus siitä, että jotkut haudallakävijöistä ovat "nostaneet itsensä inhimillisyyden tuomaristoon ja luulevat omistavansa maailman viisaudet." Aika pitkälle vedetty johtopäätös :DDD
Mistä katkera myrkkysi on lähtöisin. Kai sillä joku historia on.
Näin on. Isäni on haudattu jo v 1966. Hauta kaukana. Mutta käyn sielläkin jos osuu elämän kiertoon, vaikka välillä menee aikaa kymmenenkin vuotta. Samalla tarkastan että kivi on paikoillaan ja puhdas ja että seurakunta on hoitanut "velvoitteet" kun siitä maksankin. Haudan hoidosta. Sukuhauta, pysyy vireillä vaikka siihen ei ole haudattu ketään isäni jälkeen. Ei ehkä tulla hautaamaankaan mutta tilaus on hyvä pitää voimassa :) Me miehet pidämme yhtä köyttä viimeiseen mieheen saakka.
Eihän siellä kummun alla ole enää luitakaan, mutta lapsen muisto kuinka lunta oli paljon kun isäni sinne laskettiin.
Kävin_äitivainaan (PS) haudalla eilen ja pierrä turautin plätisevän kiljupierun ja jätin sen siihen päälle leijumaan. Tuntee äitikin olonsa kotoisammaksi matojen seassa.