Olen 16-vuotia tyttö maaseudulta. Olen pullukka, mutta olen ajatellut kesällä saada muutaman kilon pois, ettei epäiltäisi uudestaan bulimiaa. Perheessäni on yksi iso-sisko, kaksi iso-veljeä ja kakis pikku-veljeä iä ja äiti. Eli tunnen itseni erittäin yksinäiseksi, mutta en iedä mitä pitäisi tehdä. Nuorempana eräs tyttö, joka asui paikkakunnallani hetken haukkui minua lihavaksi, mutta eskarista tutut kaverini katsoivat hänen takanaan, että mitä hän tekee tai he katsoivat minua. Mitä tällöin olisi pitänyt tehdä? Koska olen ujo ja en tohdi tehdä mitään pahaa ja kauhistelen sitä, jos edes uhataan jälki-istunnolla. Nykyään ennen ylä-asteelle siirtymistä (muistaakseni) äitistäni tuli alkoholisti ja nykyään kadun käymästä kaupassa hänen kanssaan tai olla vierellä, kun hän ottaa alkoholia kärryynsä, mutta hän on tupakoinut jo myös aika kauan. Nyt seiskaluokalla minulla meni kaverieni kanssa vielä hyvin, mutta kasiluokalla kaverini alkoivat tekemään tiiviimpiä kaveri piiriä ja minä vain kuuntelin ulkopuolisena heidän juttujaan ja sen takia varmaan koulu masennus alkoi. Eli ennen luin kokeisiin todella aikaisin, mutta nykyään luen päivää ennen ja sen takia saan 5-7 (paras taisi nyt olla 8½ joka oli uskonnosta) Olen käynyt kasvatusohjaajalla muutaman kerran nyt ysillä, koska kasilla se saatiin tasoitettua, mutta ysillä se alkoi sama homma uudestaan.
Nyt kumminkin he kysyvät esim "Tunnistanko tätä käsialaa?" yms, mutta en halua olla kavereita pakosta. Hekään eivät ota minua ryhmäänsä eli minäkin jään useasti yksin tai olen jonkun pojan kanssa. He eivät myöskään soita ja en omista heidännumeroitaan paitsi yhden ja häneltä olen kyllä kysynyt, mutta hänkin vastaanykyään tylysti. Minua ei myöskään haluta kutsua mihinkään synttäreille tai heidän luokseen juttelemaan ja jos sanon jotain niin tunuu kuin heitä edes kiinnostaisi. Se tuntui kumminkin mukavalle, kun yksi heistä sanoi minulle huomenta. Kotona jos minulle tulee riitaa niin äitini saattaa sanoa rumasti ja kukaan ei pyydä anteeksi. Ehkä rumin heidän sanontansa olivat, että minun pitäisi hakea hoitoon, mutta äitini ei yhtään ymmärrä tilannettani ja en hänelle viitsi kertoa asiasta, kun hän on jo kerran itkenyt veljilleni, kun heitä on kiuattu.
Anteeksi jos viesti on sekava, mutta kyllä siitä pitäisi ymmärtää mitä tarkoitin ja äidinkieleni ei ole hyvää, kun tukiopetuksessa olen joutunut ramppaamaan ala-asteella kauan ja sekään ei ole auttanut yhtään.
Nyt kumminkin he kysyvät esim "Tunnistanko tätä käsialaa?" yms, mutta en halua olla kavereita pakosta. Hekään eivät ota minua ryhmäänsä eli minäkin jään useasti yksin tai olen jonkun pojan kanssa. He eivät myöskään soita ja en omista heidännumeroitaan paitsi yhden ja häneltä olen kyllä kysynyt, mutta hänkin vastaanykyään tylysti. Minua ei myöskään haluta kutsua mihinkään synttäreille tai heidän luokseen juttelemaan ja jos sanon jotain niin tunuu kuin heitä edes kiinnostaisi. Se tuntui kumminkin mukavalle, kun yksi heistä sanoi minulle huomenta. Kotona jos minulle tulee riitaa niin äitini saattaa sanoa rumasti ja kukaan ei pyydä anteeksi. Ehkä rumin heidän sanontansa olivat, että minun pitäisi hakea hoitoon, mutta äitini ei yhtään ymmärrä tilannettani ja en hänelle viitsi kertoa asiasta, kun hän on jo kerran itkenyt veljilleni, kun heitä on kiuattu.
Anteeksi jos viesti on sekava, mutta kyllä siitä pitäisi ymmärtää mitä tarkoitin ja äidinkieleni ei ole hyvää, kun tukiopetuksessa olen joutunut ramppaamaan ala-asteella kauan ja sekään ei ole auttanut yhtään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon, että sinua kaivataan kyllä, jätä kiusaajat sun muut vain omaan arvoonsa ja ole oma itsesi! :)
Tuo alkoholismi äidilläsi kuulostaa huolestuttavalle - hänen pitäisi kyllä hakeutua hoitoon... :(
Me viedään sut leirille ja kasvatetaan homoksi!
Ootko koskaan miettiny et ehkä sulla on joku "mielisairaus" kuten autismi jne. Koska vaikuttaa siltä että äitisi tietää mutta ei halua kertoa sitä kun sanoi et sun pitäis hakeutua hoitoon.