Hylätyt talot

Osa on riitaisten perikuntien ja vastaavien, osa näitä perinnöttömien sekä sitä kautta kaupungin omistukseen joutuneita. Molemmat tahot ovat sellaisia, ettei kunnossapito kiinnosta tai siihen ei ole rahaa.

Kysymys on myös siitä, että pelkkä purkutyö maksaa nykyään maltaita ja jos ei kunnossapitokehoituksille ole seuraamuksia tai ei ole tiedossa osoitetta, mihin voisi niitä edes postitella.

Esimerkkinä tuossa vanhempieni lähellä on vaikkapa perikunnan omistuksessa oleva tontti, josta talo paloi jo 1980-luvulla. Rauniot on siivoamatta, ja muut rakennukset romahtaneet. Kaupunki on kunnostukehoituksia ilmeisesti postitellut, mutta mitään ei ole tapahtunut näin lähes 40 vuodessa...

Yksi ryhmä Imatran suurtyöttömyyspaikkakunnalla on nämä ihmisten velkojen takia ulosmitatut rakennukset, joista on sähköt ja lämmöt jo sähkölaitoksen jne. toimesta laitettu poikki, ennen kuin talo on ulosmitattu. Eihän niitä kukaan osta, kun silloin on putket jäätyneet jne. ja ulosottokaan ei voi myydä merkittävästi alle markkinahinnan. Eivätkä he käy remontoimaan, joten lopulta ne lahoavat sinne eikä velkoja saada kuitattua. Kas kun purkukustannukset ovat varsinkin nykyjätemaksujen & määräysten aikana suuret; verraten siihen, että monessa kunnassa valmiin sekä siistin tontin ilman purkutyötä saa näinä yhden euron tontteina. Miksi kukaan haluaisi ostaa ja maksaa kymmeniä tuhansia pelkästä purkujätteen hävittämisestä? Eli taloudellinen juttu.

Erityisjuttu on vaikkapa sitten nämä venäläisomisteiset, mitä ostelivat yhdessä vaiheessa ties millä ajatuksella. Mutta kenelläkään tietoa nykyisistä omistajista, ja kyseisessä maassa saattaa ihmisiä kadota sekä kuolla niin, ettei sitten ulkomaisia omistuksia pahemmin selvitellä, varsinkin jos verojen välttämiseksi tjtn. ovat siellä jättäneet ilmoittamatta. Ja onhan näitä, että ottavat meikäläisestä pankista lainan sekä ostavat, sitten ei löytynytkään rahaa lainan maksuu varsinkin ruplan romahtaessa. Imatralla on näitä, mistä sitten maksamattomien laskujen takia katkottu sähköt ja vedet sekä rakennusten tilanne suunnilleen autiotaloluokkaa...

Kysynnän heikkous on kanssa yksi. Vaikka joku rakennus ollut jotenkin kunnossa, niin remonttia kaipaavia tai jotenkin haasteellisia rakennuksia on vaikea myydä ihmisten. Varsinkin jos haluttaisiin hintaan tunnelisää. Imatran väestö on vähentynyt 10 000 hengellä tuolta 1980-luvulta (38 000 asukkaasta 27 000 asukkaaseen), niin tyhjää tilaa on. Kun kaupan päälle nuoret muuttaa toisaalle, on kysyntää vanhuksille ym. soveltuville asumismuodoille, eli hissikerrostalot ym. Eikä nykynuoret halua muuttaa vaikka johonkin uunilämmitteiseen ja kantovedellä olevaan taloon ulkowc:llä; sellaiset ei keskellä teollisuuskaupunkia kelpaa edes kesämökeiksi kun kaupungin keskellä haitat ja kustannukset suuremmat kuin maaseudulla (kiinteistövero, rakennusmääräykset, luvat jne.). Kaupan päälle Imatra on kunnallisten asumiseen kohdistuvien maksujen osalta Suomen 8. kallein kunta; rakennukseen kohdistuvat maksut jopa Hesan ydinkeskustassa on halvemmat (vesi, jätehuolto, vero, kaukolämpö jne.).

Jokaisella on oma tarinansa. Ja jos omistaja on ulkomailla tai vuosia ollut palvelutalossa dementoituneena, niin tavallisesti ei aktiivisesti asioita kukaan hoida. Näitä on.

haetko kunnalispolitiikkaan?