Huuda ja tule kuulluksi
Kirsti Härkönen: Kunniallisen naisen taakka, Like 2004
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=809
Kunniallisen naisen taakka
Neitsyyskokeet ovat hyväksyttyjä, insesti tavallista, 75% naimisissa olevista naisista joutuu väkivallan uhriksi avioliitossa, feministit pitäytyvät aviomiehettöminä. Mitä voidaan pitää luonnollisena järjestyksenä, kysyy Kirsti Härkönen teoksessaan Kunniallisen naisen taakka. Hän vastaa itse: On huikeaa ironiaa, että luonnollisuus on aina kulttuurisesti määräytynyttä. Ihmisyys löytää oikeutuksia väkivallalle, kidutukselle, häpäisylle ja raiskauksille mitä moninaisimmista syistä.
Turkissa naisen raiskaamisen, häpäisemisen tai murhaamisen syyksi käy vankeus, kauneus, häpeän tunne, ideologia, asuinpaikka, kieli tai peräti oma tahto. Kuvaavaa on, että siellä missä naisen oikeudet ovat laajalti hukassa myös miehen osa on koetuksella. Kunniallisen naisen taakka on Härkösen teoksessa selkeästi myös kunniallisen miehen taakka, sillä kunnian nimissä uhrataan tarpeen tullen vaikka omat lapset tai omaiset. Pidätykset tai vangituksi tuleminen tekee myös miltei poikkeuksetta naisesta seksuaalisen väkivallan uhrin. Kiduttaminen on yleistä vaikka mikään lakiteksti tai oikeuslaitos ei anna siihen valtuuksia. Moninaiset väkivallantekojen syyt sekä yhtäläiset seuraukset – inhimillinen kärsimys ja ihmisoikeuksien loukkaukset – tuovat näytteille Turkin, joka ei onnistu tehtävässään oikeusvaltiona.
Tapauskertomukset ovat äärimmäisen tuskallista luettavaa. On sanottava, että kuvauksina niitä vaivaa raportinomainen niukkuus, joka paitsi tainnuttaa hirvittävyydellään, myös turruttaa asiallisuudellaan. ”Myöhemmin C otettiin sellistä ja vietiin metsään. Poliisi riisui hänet alasti, sitoi hänet puuhun ja paineli, repi ja nuoli kaikkia hänen kehonosiaan. Jonkin ajan kuluttua C vietiin takaisin poliisilaitokselle, jossa häntä kidutettiin rajusti. Hänen hampaansa revittiin irti. Poliisit ripustivat hänet kattoon ja antoivat sähköshokkeja rintoihin ja sukuelimiin. […] Tämän kidutuksen jälkeen kolme poliisia vei hänet huoneeseen ja kaikki kolme raiskasivat hänet ensin genitaalisesti, sitten anaalisesti. […] Kun hän palasi tajuihinsa, hän huomasi olevansa yltä päältä veressä.”
Uhri on C. Uhri on nuori kurdinainen. Uhri jää kuvauksessa kaukaiseksi. On selvää, että jos tuntisimme C:n henkilönä, inhimillisenä olentona ja sen lisäksi hänen kasvonpiirteensä, elämäntarinansa, ystävät, sukulaiset, elinpiirin ja tavat, olisi hänen tapauksensa inhimillisyydessään niin traaginen, että myötätunto tuskin riittäisi.
Etäännyttäminen ei ole hyväksi myötätunnolle. Kiduttajallekin on tärkeää pitää kidutettu määritelmässä, jossa hän edustaa ”toista”; vihollinen, väline, toisarvoinen, mitätön. Näin myös kidutetuille annetaan neuvo: vaikeroi, tuo itsesi ilmi, sure. Myötäelämisen tunteet vaativat samaistumista, toisen näkemistä ihmisenä, jollaisia itsekin olemme. Huuda ja tule kuulluksi on samalla vaatimus oikeudesta minuuteen. Siinä missä kyynisimmät meistä puhuvat halveksien lapsellisesta maailmantuskasta on toisten tehtävä muistuttaa, että jokainen kidutettu todella elää kaiken kokemansa koko lopun elämänsä kaikkine inhimillisine seurauksineen, joista ei puutu viheliäisyyttä tai surua, apatiaa, masennusta, kostonhimoa, työkyvyttömyyttä, hedelmättömyyttä, invalidisoitumista, traumaattisia oireita ja mielen järkkymistä. Itsemurhia, unettomuutta, rakkaudettomuutta, painajaisia.
Kirsti Härkönen: Kunniallisen naisen taakka, Like 2004
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=809
Kunniallisen naisen taakka
Neitsyyskokeet ovat hyväksyttyjä, insesti tavallista, 75% naimisissa olevista naisista joutuu väkivallan uhriksi avioliitossa, feministit pitäytyvät aviomiehettöminä. Mitä voidaan pitää luonnollisena järjestyksenä, kysyy Kirsti Härkönen teoksessaan Kunniallisen naisen taakka. Hän vastaa itse: On huikeaa ironiaa, että luonnollisuus on aina kulttuurisesti määräytynyttä. Ihmisyys löytää oikeutuksia väkivallalle, kidutukselle, häpäisylle ja raiskauksille mitä moninaisimmista syistä.
Turkissa naisen raiskaamisen, häpäisemisen tai murhaamisen syyksi käy vankeus, kauneus, häpeän tunne, ideologia, asuinpaikka, kieli tai peräti oma tahto. Kuvaavaa on, että siellä missä naisen oikeudet ovat laajalti hukassa myös miehen osa on koetuksella. Kunniallisen naisen taakka on Härkösen teoksessa selkeästi myös kunniallisen miehen taakka, sillä kunnian nimissä uhrataan tarpeen tullen vaikka omat lapset tai omaiset. Pidätykset tai vangituksi tuleminen tekee myös miltei poikkeuksetta naisesta seksuaalisen väkivallan uhrin. Kiduttaminen on yleistä vaikka mikään lakiteksti tai oikeuslaitos ei anna siihen valtuuksia. Moninaiset väkivallantekojen syyt sekä yhtäläiset seuraukset – inhimillinen kärsimys ja ihmisoikeuksien loukkaukset – tuovat näytteille Turkin, joka ei onnistu tehtävässään oikeusvaltiona.
Tapauskertomukset ovat äärimmäisen tuskallista luettavaa. On sanottava, että kuvauksina niitä vaivaa raportinomainen niukkuus, joka paitsi tainnuttaa hirvittävyydellään, myös turruttaa asiallisuudellaan. ”Myöhemmin C otettiin sellistä ja vietiin metsään. Poliisi riisui hänet alasti, sitoi hänet puuhun ja paineli, repi ja nuoli kaikkia hänen kehonosiaan. Jonkin ajan kuluttua C vietiin takaisin poliisilaitokselle, jossa häntä kidutettiin rajusti. Hänen hampaansa revittiin irti. Poliisit ripustivat hänet kattoon ja antoivat sähköshokkeja rintoihin ja sukuelimiin. […] Tämän kidutuksen jälkeen kolme poliisia vei hänet huoneeseen ja kaikki kolme raiskasivat hänet ensin genitaalisesti, sitten anaalisesti. […] Kun hän palasi tajuihinsa, hän huomasi olevansa yltä päältä veressä.”
Uhri on C. Uhri on nuori kurdinainen. Uhri jää kuvauksessa kaukaiseksi. On selvää, että jos tuntisimme C:n henkilönä, inhimillisenä olentona ja sen lisäksi hänen kasvonpiirteensä, elämäntarinansa, ystävät, sukulaiset, elinpiirin ja tavat, olisi hänen tapauksensa inhimillisyydessään niin traaginen, että myötätunto tuskin riittäisi.
Etäännyttäminen ei ole hyväksi myötätunnolle. Kiduttajallekin on tärkeää pitää kidutettu määritelmässä, jossa hän edustaa ”toista”; vihollinen, väline, toisarvoinen, mitätön. Näin myös kidutetuille annetaan neuvo: vaikeroi, tuo itsesi ilmi, sure. Myötäelämisen tunteet vaativat samaistumista, toisen näkemistä ihmisenä, jollaisia itsekin olemme. Huuda ja tule kuulluksi on samalla vaatimus oikeudesta minuuteen. Siinä missä kyynisimmät meistä puhuvat halveksien lapsellisesta maailmantuskasta on toisten tehtävä muistuttaa, että jokainen kidutettu todella elää kaiken kokemansa koko lopun elämänsä kaikkine inhimillisine seurauksineen, joista ei puutu viheliäisyyttä tai surua, apatiaa, masennusta, kostonhimoa, työkyvyttömyyttä, hedelmättömyyttä, invalidisoitumista, traumaattisia oireita ja mielen järkkymistä. Itsemurhia, unettomuutta, rakkaudettomuutta, painajaisia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näyttää vähän siltä, että suurin osa maailmasta käy sotaa naisia vastaan. Esim. Turkissa naisiin kohdistuva väkivalta on rajua. Mitä tehdään islamilaisissa maissa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi? mitä? eipä juuri mitään. Pohjoismaissa ja Euroopassa on jo paljon käytännön tasolla tekoja naisten oikeuksien puolesta, turvakodit, yhteiskunnalliset palvelut, sosiaaliturva, itsenäinen päätösvalta, henkinen ja taloudelline apu väkivaltaa kohdanneille, lastensuojelu, terveydenhuolto, terapia yms.
"Scandalously, violence against women in Turkey is widely tolerated and even endorsed by community leaders and at the highest levels of the government and judiciary.
The authorities rarely carry out thorough investigations into women’s complaints about violent attacks or murders or into suspicious suicides of women. And despite recent moves to end the practice, courts still reduce the sentences of rapists if they promise to marry their victim."
The practice of marrying the victim of sexual assault, rape or abduction to escape proper punishment is widespread in Turkey. In one recent case a convicted rapist in northern Turkey was released from custody and his sentence of nearly seven years’ imprisonment was postponed after he agreed to marry the 14-year-old girl he had raped. According to the Turkish Minister of the Interior, in 2002 546 men received reduced sentences after conviction of “taking someone’s virginity with the promise of marrying them”, with another 163 men in the first four months of 2003.
Turkish courts handed down their first ever life sentences for 'honour killings' as recently as March 2003 and March 2004, yet the practice has been leading to female deaths in Turkey for generations. Amnesty International’s report shows that 'honour killings' are apparently widespread, underinvestigated and subject to lenient punishments. In one case from January 2004, a man who was inititially sentenced to 24 years’ for stabbing his partner to death had his sentence reduced to two years and six months after photographs of his partner with another man were admitted by the court as evidence of 'severe provocation'.
In another case in 2002 a woman was stoned as 'punishment' for a relationship apparently deemed dishonourable by the familiy council that allegedly ordered the punishment. The woman, who was pregnant, was badly injured by the stoning and left in a coma: she died eight months afterwards; her unborn baby died six weeks after the attack. Though a case was opened against five suspects, no member of the family council is known to have been investigated.
Many 'honour killings' involve women and girls being forced to commit suicide - in some instances being handed a rope and instructed on how to arrange a chair for hanging themselves. A Turkish human rights organisation has reported 25 suspicious 'suicides' of young women in the first of half of 2003 alone.
http://www.amnesty.org.uk/deliver/document/15393.html
Ei kyseessä ole sota naisia vastaan. Länsimaissa on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut kilpaileva sota sukupuolten välillä, ei ole ymmärretty sukupuolten erilaisuutta ja eri rooleja niiden välillä.Tämä on myös heijastunut puoliksi perinteistä siirtyneiden valtioiden kuten Turkin sisäisiin asioihin. Turkissa tämä on johtanut mm. siihen, että yliopistossa opiskelevat tytöt ovat alkaneet pitää huntua ja ovat radikalisoituneet samoin kuin pojat.Sukupuolten identiteetit ovat osittain romahtuneet kuten länsimaissa ja se on johtanut konservatismin kasvuun perinteisessä turkkilaisessa mitassa.
Länsimaissa sukupuolten sota on vain tilapäinen ja ohimenevä ilmiö, ajallisesti pari kolme sukupolvea kestävä ja elämme tämän vaiheen loppua ja uudelleen orientoituminen tapahtuu paljolti "uusviktoriaalisesti", josta on jo näyttöä ja joka luo uskoa tasapainoiseen sukupuolten väliseen suhteeseen ja perhe-elämän harmoniaan.
Jos nainen pakotetaan tiettyyn rooliin. JOs nainen ei halua olla kotona miehen palvelijana ja vain miehen tarpeita tyydyttämässä.
Naiset haluavat vapautta ja vaihtoehtoja elämään. Miehet kokevat menettävänsä jotain jos nainen astuu ulos kodinpiiristä, miehet kokevat aina menettävänsä jotain, kun naiset haluavat tasa-arvoisia oikeuksia, miksi?
pitävätkö miehet omien lastensa hoitamista vähempiarvoisena kuin työuran luomista!
Miehille vapautuu muutoksessa mahdollisuus viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, olla vaikka koti-isä ja nainen saa käyttää lahjojaan muuhunkin kuin pyllyjen pyyhkimiseen. Naiset ovat lahjakkaita monilla eri aloilla, olisi kauheaa tuhlausta tunkea nainen vain ahtaaseen kotiäidin rooliin! Miehet haluavat vain epätoivoisesti säilyttää kontrollin naisiin, koska he ovat naisista paljon riippuvaisempia, mitä naiset miehestä. Eristämällä naisen kotia, mies saa taloudellisen, seksuaalisen ja henkisen vallan naisesta. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Miesten itsekkyys ja oman edun tavoittelu on naisten roolijaottelun takana. Miehet eivät halua tehdä arkisia kotitöitä ja lastenhoitoa (raskaita ja vähemmän hohdokkaita töitä), kun voivat
saada kunniaa ja mainetta, rahaa ja vaikutusvaltaa kodin ulkopuolisesta työstä, miehet eivät halua kilpailla naisten kanssa samoista työpaikoista. Lapset eivät ole montaa vuotta pieniä, naisen on turha sen takia jäädä loppuelämäksi kodin piiriin. Miehet enemmän kodin asioihin, mutta miehet ovat mukavuudenhaluisia, eivät he halua luopua "saavutetuista eduista".
Naiset haluavat muutosta ja niin tulee käymään.
Muutos on jo kovaa vauhtia käynnissä, se on nyt kesken, mutta sehän on vain erittäin hyvä, että miehet ottavat enemmän osaa kotiaskareisiin ja naiset politiikkaan, yritysmaailmaan.
Jää epäselväksi, onko kirjalla poliitisia tarkoitusperiä ottamalla juuri Turkin ihmisoikeusasiat silmätikuiksi ja käsittelemällä myötätuntoa herättäen nimenomaan lapsiin ja naisiin kohdistuvaa mieletöntä väkivaltaa. Turkissa on käsittääkseni käsitelty kurdimiehiä yhtä alistavasti... Turkkihan hakee EU:n jäsenyyttä, joten kyseiset ihmisoikeuden loukkaukset karsiutuvat jäsenehdoissa, eli Turkkikin joutuu kehittymään feodaalivaltiosta sivistyneisyyden pariin.
USA:n armeija on mukanaan luonut niin Japaniin, Filippiineille kuin Irakiin huumebisnekseen ja lapsiprostituutioon johtavan naisten alistamiskulttuurin, sillä miesten oikut vaativat ahdistavissa oloissa outoja tyydyttämismuotoja.
Silti amerikkalaiset puolustavat länsimaalaista oikeutta toimia vapaasti, ja heidät mielletään medioissa vapahtajiksi. Tietenkin läsnsimaisten edustajien oikeutta tässä puolustetaan, mutta edustaako prostituutio tai pedofilia sitten läsimaiden tavoitellumpia arvoja. Entäs nämä jenkkikatollispapit, siis uskonnolliset johtohenkilöt jahtaamassa pikkupoikia...
Benelux maissa insesti on hyvinkin yleinen tabu, eli salattu, perheiden sisäinen asia.
Kaikista kulttuureista pitäisi saada kitkettyä pois ihmisyyttä loukkaavat piirteet, ehkä kannattaisi kuitenkin lähtökohtana pitää kotoista Suomea ja muistaa esimerkiksi väkivaltaiset parisuhteet, lasten oikeudet lapsuuteen jne.
Entäs nämä suomalaiset seksituristin ostajat esim. Aasian maissa, saako sitten rahalla harrastaa laittomuuksia.
Se on vaan niin helppoa huomata vieraista kulttuureista epäkohtia, kun ei tarvitse häpäistä omaa alkuperää. Silti kaikista kulttuureista löytyy epäkohtia, kansalaisten joukosta löytyy väärinkäytöksiä tekeviä mätämunia, kaikilta miehiltä löytyy julma luolamies.
Tietysti inhimilliset kärsimykset tulee poistaa maailmasta, niiden julkituomiseen mediavälineet ovat ovat oivia, kunhan emme ala sensuroida omia tabujamme -saati unohda parantaa omaa ihmisoikeustasoamme. Emme nimittäin mikään puhtoinen lintukoto ole.
Neitsyt morsiamena on myös länsimaisen kristinuskon ideaalitilanne, mitä alistamista siinä on. Naaraiden taipumus hankkia vieraita perimiäkin on tietysti osa eläimellistä luontoa, vaikkei se nyt niin kivalta tunnustakaan.
Miksi naisilla pitäsi olla eläimellinen oikeus harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella, miksi miehelläkään? Onko se nyt tasa-arvon tarkoitus, että ala-ikäiset tytöt hinkuvat seksikokemuksia kaduilla kännipäissään ja huumetokkurassa namusediltä ihan vaan kun on niin coolia menettää neitsyys 11-13 -vuotiaana? Eikös se ole pedofiilinen oikeus lantin toiselta puolelta katsottuna?
Miksi yhteiskunnan sääntöjen tai trendikkäiden muotioikkujen mukaisesti tulisi myötävaikuttaa hankkimaan Aids jo ennen puperteettia, teettämään abortteja vastuuntunnon unohtuessa, leikkimään elämällä? Miksi yhteiskunnan tulsi suosia sitousumiskyvyttömiä yh-äitejä? Miksi miestenkään tulisi pehmoilla elättämaan toisten perimän jälkeläisiä?
Avoimia kysymyksiä moraalin ja hyvien tapojen puolesta, joihin ei saada oikeita vastauksia -ainakaan muslemeja syyllistämällä.
Osaahan suomalainenkin kristitty mies olla mustasukkainen ja väkivaltainen aviopuolisoaan vastaan ( väh 30%:ssa suhteissa esiintyy väkivaltaa). Onko sitten gigolokulttuurien miehet sen pehmompia? Sitä paitsi pehmoilu ei taida viehättää naisiakaan parisuhteiden perusteeksi, kun se ei taas jostain syystä ole "muodikasta".
Kunniamurhat, naisten & lasten alistaminen sekä ruumiin esineellistäminen joutavat kyllä pois jokaisen kulttuurin perinneluettelosta, siinä olen ehdottomasti samaa mieltä.
Niin ja sitten henkilökohtaisesti en ole sovinistisemmasta päästä laisinkaan, vaan vähemmän "miehekkäänä" pehmona herätän näkökulmillani keskusteluihin uusia vivahteita.
Ihmisen väkivaltaisuus on vain ollut hyvinkin ratkaiseva ominaisuus maailman herraksi pääsemiseksi, muuten keikkuisimme vielä neljällä jalalla -vastassa on silti julman moraalitomat luontokappaleet ja luonnonvoimat.
Uskontojen tarkoitus lienee hieman inhimillistää tätä ihmisen eläimellstä puolta, luoda käyttäytymissääntöjä ja normeja. Nykykristityn tai ateistin mielestä musliminainen voi tuntua alistetulta, mutta onko se sitä musliminaiselle itselleen.