Kaikille ei vain ole jaettu niitä parempia elämän kortteja polulleen ja varsinkaan ihmissuhteissa. Jotkut ovat onnistuneet löytämään elämänsä loppuun asti sen jonka kanssa matchaa todella ihan oikeasti tai se on kirjattu heidän elämänpolulleen ja minä en,enkä voi edes haaveillakaan sellaisesta kun ei vaan ole ja ehkä olen ollut entisessä elämässä joku ilkeä päähahmo jostakin aivan hirveestä elokuvasta kuten vaikka naispuolinen voldemort ja karma nyt kostaa.
Tarkoitus.
tuuli_tuule_sinne_missä
7269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinhän se on..
Jatkan vielä, että parempi opetella viihtymistä itsensä kanssa ihan toden teolla, niin kyllä se siitä. Aina voi puhella itekseen..ja kasveille..kun kosketuksen kaipuu käy liian isoksi, niin silloin ajan voisi varata hierojalle..
itsestä kiinni kuin korttipakkansa jakaa. Lähtökohtainen jakoko sen tekee ettei elämässä onnistu? Ei todellakaan, vaan se korttipakka on otettava omaan käteen ja tehtävä elämästä oman itsensä näköinen, eikä syyttää ketään jos elämä kolhii ja tökkii.
Synnyin sokeaksi ja yritän nähdä, muttei onnistu, koska lähtökohtaisesti olen sokea.
Voi olla niitä ihmisiä niitä jotka eivät ole kokeneet sellaisia asioita jotka vaikuttavat hyvin vahvasti ja selvästi meillä ei ole samanlainen ajattelumaailma ja kokemuspohjaa joten en rupea asiasta väittelemään. Ei asiat aina ole ihan kiinni itsestäänkään, joissain asioissa voi olla kylläkin.
Omaa itseäni varten purkaan vain eikä minusta tarvitse välittää koska kirjoitan vain tätä oloani...
Se että tunnen siltikin olon todella yksinäiseksi vaikka olisi kuinka paljon ystäviä/kavereita/ihmisiä lähellä ja samalla sisällä painaa suuri yksinäisyys,olemassa olon järjettömyys ja tunne ettei kukaan ymmärrä. Tämä ei ole itsekeskeistä ajattelua vaan sitä miltä sisimmässä tuntuu eikä sitä voi itse säätää, se vain on jossain tuolla sisällä haluamatta. Haluaisin niin palavasti olla tuollaista tuntematta,yksinäisyyden olotilaa. Olisi niin ihanaa ja vapauttavaa tavata sellainen ihminen joka olisi samankaltainen jotta voisi olla yhteneväinen ja ymmärtää tätä kaikkea, siis löytää se palasensa joka tuntuu toiselta puoliskolta tuntien samankaltaista järjettömyyttä tunteissa.
Mullekin sattunut huonot kortit ja näillä on mentävä loppuun asti. Niin paljon asiat mennyt pieleen ilman omaa syytä, miettinyt ett mun on täytynyt olla edellisessä elämässä tosi paska ja paha ihminen ja nyt tässä elämässä joudun oppimaan läksyni. Mullakaan ei ollut onnea rakkaudessa, ehkä tuokin asia on jokaisen kohdalle tähtiin kirjattu. Eipä noita auta liikaa funtsia ja murehtia, on murheita muutenkin liikaa mielen päällä. Päivä kerrallaan, ei kannata odottaa liikoja mistään tai keneltäkään. Menneisiin ei voi enää vaikuttaa ja tulevaisuutta ei hyödytä pähkäillä. Ei sieltä mitään hyvää ainakaan mun kohdalle tule, ei ole ikinä ennenkään tullut. Mun elämällä ja olemassaololla ei mitään tarkoitusta ollut, ihan joutava ja turha ihminen olen ollut, aina väärään aikaan väärissä paikoissa ja aina muitten harmina ja haittana.