pureminen kuriin.

Komenna sitä! Ja unohda kaikki suihkepullot ja selälleen kääntämiset ja muut pelleilyt. Suihkuttaako joku lapsia suihkepullolla jos ei tottele? Jos ei pärjää tuollaisen pienen rääpäleen kanssa, katse peiliin.

Älä vielä stressiä kuitenkaan ota, kuten olet kuullut niin melkeinpä aina se helpottaa hampaiden vaihtuessa.
Mutta jos huomiotta jättäminen ei auta, niin kokeile vaikka siirtää koiran huomio leluun aina kun se rupeaa puremaan, eli lelua naaman eteen vaan. Ja muutenkin anna koiralle paljon puuhaa jossa se pääsee käyttämään hampaita, varsinkin kun ne nyt taitavat olla siinä kutinavaiheessa.

Minkä ikäisenä pentu on otettu? Usein pennut luovutetaan 7 viikon iässä, jolloin niiden kehitys on vielä kesken: ne eivät ole saaneet tietoa siitä, miltä pureminen tuntuu, eikä niillä ole ollut mahdollisuutta harjoitella puremisvoimakkuuden säätöä leikkiessä sisarustensa kanssa. Tilanne varmasti helpottuu itsestäänkin ajan myötä. Riippuu niin paljon koiran luonteesta, mikä olisi oikea lähestymistapa. Kannattaa olla yhteydessä kokeneeseen koirakouluttajaan, joka näkee parhaiten paikan päällä, mitä tämän pennun kanssa kannattaa tehdä. Muista kuitenkin, että pentu ei pahuuttaan pure: se käyttäytyy vain niinkuin koiranpennut laumassa käyttäytyvät.

Kokeile että kun puree yritä saada joku lelu tms sinne suuhun käden sijaan, jos ei auta niin kokeile seuraavaksi törkkäistä koiran oma tassu sinne

Totaalihuomioimattomuus.
Eli huomiota ei todellakaan tipu ennenkuin koira rauhoittuu. Jos koira puree, suojaa paikat joista se voi näykkiä. Itse saapastelin saappaat jalassa pari päivää, kunnes pentu kasvoi siitä yli, kun kukaan ei reagoinut.

Toinen on eristys laumasta, eli periaatteessa sama asia, mutta pentu fyysisesti erotetaan laumasta hetkeksi. Kun rauhoittuu (ei huuda oven takana, raavi tmv), niin päästetään taas laumaan mukaan. Kuitenkaan heti ei aloiteta riehumista, ettei taas lähde mopo keulimaan.
Voit pentua siirtäessäsi ''eristykseen'' toistaa jonkin sanan, esim ''jäähy'', jotta koira oppii sanan merkityksen. Lopulta pelkkä sanan sanominen riittää. Jossei yhdellä varoituksella lopeta, niin eristys kutsuu.

Älä ole kiukkuinen tätä tehdessäsi, vaan rauhallisen päättäväinen. Älä eristä sitä paikkaan, jossa koiran on tarkoitus olla yksin teidän poissaollessa, jotta paikka ei tule sille negatiiviseksi. Meidän kovalla pennulla tosin ei väliä mihin eristi, ei jäänyt mitään pelkoja ja sen kyllä huomasin jo aikoinaan.
Näykkimisen jälkeen tuli siis lopulta uhmaikä ja siihen kuului todella ärsyttävä tapa hyppiä päin ja näykkiä ihan kokeillakseen rajoja, että onnistuuko komentelu. Eristys auttoi paremmin kuin mitkään komennukset tai fyysiset pakotteet, koira kun hyvin taistelutahtoinen, joten palkkautui kaikesta ns. retuutuksesta ja äänen korottamisesta.

kiitos teille kaikille asiallisista neuvoista! ihanaa kun olette jaksaneet jakaa vinkkejä ja neuvoja! :)
nyt ollaan tosiaan kokeiltu tota että sitten lopetetaan leikkiminen ja lähdetään pois tilanteesta. useimmiten on auttanut, välillä tosin hyppii sitten ja roikkuu housun lahkeissa.
välillä ollaan laitettu tonne pikkuparvekkeelle jäähylle, ja siellä se on sitten nätisti odottanut että pääsee takaisin sisälle. jos on riehunut uudestaan, niin takaisin.
ollaan oltu paljon ulkona, mitä on töiltä kerinnyt ja toki sekin on auttanut, niin on ollut illalla väsyksissä. koska yleensä se riehuminen on pahinta illalla..
ja ton koiran kanssa ei kyllä just mikään "niskasta kiinniotto" ym äänen korotus auta, lähinnä niistä innostuu.
nyt on pari päivää mennyt hyvin, onhan niitä koirillakin erilaisia päiviä. ja ehkä pitää vähän luottaa siihenkin, että kun ne hampaat on vaihtunut, niin loppuu se pureminenkin.

kiitos kaikille neuvoista! :)

Mun nykyinen koira oli pentuna oikea paholainen, puri niin maan bergeleesti. En käyttänyt mitään erityisiä rangaistuksia, siedin vaan ja kun en sietänyt, ilmaisin sen pennulle että en tykkää. En siis eristänyt, suihkinut, selättänyt, ottanut niskasta tai nipistänyt huulesta, kiljahdellut. Enempikin just sitä huomioimattomuutta. En reagoinut, korkeintaan poistumalla. Kädet ja jalat verillä.
Ja kas kummaa, puolivuotiaana lopetti sen puremisen, ihan itse ymmärsi ettei ole hyvä juttu.
Pointti on siis siinä, että pennun pureminen on luonnollista, rankaiseminen turhaa. Viestität myös pennulle omaa vahvuuttasi sillä ettet reagoi sen hammasteluihin. Kyllä se älystyy, luota siihen. Minusta pahempi jos asiasta tehdään joku hässäkkä ja pentu palkkautuu siitä huomiosta minkä saa aikaiseksi. Se huomaa, että saa vaikutuksen aikaan.
Seitsemäs pentuni ja kaikkien kanssa menty onnistuneesti saman kaavan mukaan joten uskallan suositella.

Meillä on jokaisen pennun kohalla toiminu parin kerran jälkeen, eli kun koira puree ihmisen kättä niin laittaa pennun oman tassun sen suuhun. Siihen on puremiset nopeasti loppunu, mutta joku tietysti voi pitää tuota tapaa vääränä tapana, mutta tehokas se ainakin on.