KULJE ETEENPÄIN … ONGELMIEN YLI
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakastan Crimson Circle –työpajojen pitämistä, luultavasti enemmän kuin mitään muuta, mitä Lindan kanssa teemme. Se on tilaisuutemme tavata sinut ja muita shaumbroja henkilökohtaisesti, katsoa teitä silmiin, kuulla tarinoitanne ja jakaa nauruja ja kyyneleitä. Myönnän, että se on vähän hermoja raastavaa, koska tiedän harvoin, mistä Adamus aikoo puhua. Kuvittele … valmistautuminen kolmeen intensiiviseen päivään noin 80 ihmisen kanssa ympäri maailmaa, tietämättä, mitä teemme. Liike-elämäaikoinani valmistin puheen ja sitten harjoittelin sitä lukemattomia kertoja ennen tapahtumaa. Vihasin puhua julkisesti, joten ylivalmistauduin välttääkseni julkisen nolaamisen. Nyt voin valmistella vain energiani ja sitten luottaa siihen, mitä tapahtuu muutamana seuraavana päivänä. Hassu juttu on, että se toimii aina ja paljon paremmin, kuin olisin koskaan voinut suunnitella.
BON-seikkailu Havaijilla oli tähtitapahtuma. Luulin, että se olisi samanlainen kuin Valointegrointi-työpaja kaksi kuukautta aiemmin Sydneyssä, mutta Adamuksella oli tietysti omat ajatuksensa. Ensimmäisen session alussa Adamus kulki tavanomaiseen tapaan ympäri huonetta ja katsoi jokaista osallistujaa silmiin. Hän kertoi yleisölle, että he näyttivät loppuunkuluneilta ja väsyneiltä, ja melkein kaikki huoneessa nyökyttelivät päätään ollen samaa mieltä, vaikka hänen suoruutensa nolostuttikin minua. Monet heistä eivät olleet ainoastaan matkustaneet maailman toiselta puolelta päästäkseen Havaijille, vaan he olivat väsyneitä myös elämänmatkastaan. Tämä valaistumisjuttu voi olla uuvuttavaa. Tietysti.
Ja (ei muttia tässä) JA … muutaman päivän päästä yhdessä sessiossaan Adamus kertoi yleisölle, että jotain erittäin ainutlaatuista oli tapahtunut tässä kokoontumisessa. Hän sanoi niin tapahtuneen ensimmäistä kertaa missään kokoontumisessa Tobiaksen ajasta saakka: osallistujien vallitsevassa energiassa ei ollut kyse heidän ihmisongelmistaan. Hän selitti, että aiemmin shaumbrat toivat mukanaan ihmisongelmansa – kenties tarkoituksenmukaisesti elämän haasteiden vuoksi – ja nämä yltäkylläisyys-, terveys-, suhde- ja itsearvostusongelmat olivat vallitseva energia huoneessa työpajan aiheesta riippumatta – oli kyse sitten kvanttisallimisesta tai valointegroinnista tai mistä tahansa muusta. Osallistujat tulivat mukanaan valtava agenda ja halu ratkaista ihmisongelmansa, ja se itse asiassa muokkasi työpajan yleissuunnan.
Adamus ilmoitti, että siitä uupuneisuudesta huolimatta jota hän näki BON-osallistujissa muutama päivä aiemmin, heidän ihmisongelmansa eivät varjostaneet työpajaa. Näin Adamus sanoi tästä läpimurrosta:
"Hassu asia tapahtui tässä kokoontumisessamme. Olin hyvin ilahtunut ja kerroin siitä Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Kaikissa shaumbra-kokoontumisissamme, olivat ne sitten Tobiaksen tai minun kanssa, kaikissa kokoontumisissa joita meillä on koskaan ollut, se valtava ongelmamäärä jonka toitte mukananne, muutti kokoontumisen luonnetta.
Tämä kokoontuminen on erilainen. Aloitimme toissapäivänä, ettekä te tuoneet mukana ongelmianne. Ette tuoneet ongelmianne, pelkojanne, myrskyjänne, neuroosejanne ja kaikkea muuta. Ette tuoneet niitä mukananne. Saattaa olla jotain, mutta ette sanoneet: "Menen tähän työpajaan ratkaisemaan tämän ongelman elämässäni, ratkaisemaan tuon ongelman." Se oli valtava askel. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, ettei ollut tuota valtavaa kuorikerrosta shaumbra-yleisössä. (Yleisö taputtaa) Teidän pitäisi taputtaa itsellenne, kyllä.
Eikä se ollut mitään, mitään minä tein. BON-seikkailu olisi voinut olla vain suuri ongelmasessio. Ette tulleet tänne sitä varten. Itse asiassa sanoitte: "Olen valmis sen osalta. Olen oikeasti valmis. On aika siirtyä eteenpäin." Oivalsitte, että saattaa edelleen olla joitain ongelmia, mutta sanoitte: "Ei keskitytä niihin enää. Ei prosessoida niitä enää." Ette tulleet tänne istumaan tuolissa sanoen: "Toivon, että hän sanoo jotain, tai toivon, että meillä on merabh ja jokin ihme tapahtuu." Sanoitte: "Kuljetaan vain eteenpäin. Mennään tuolle puolen. Aletaan olla elämässä. Ollaan vapaa.""
Adamuksen mukaan valtava läpimurto tapahtui Havaijilla, melkein 15 vuoden työpajojen ja shoudien pitämisen jälkeen. Kaikkien shaumbrojen puolesta BON-osallistujat menivät ihmisongelmien yli ja kohdistivat huomionsa sen sijaan ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Meillä oli 12 sessiota neljässä päivässä, ja se oli minulle helpointa kanavointia pitkään aikaan. Kummallista oli, että olin hyvin väsynyt joka iltapäivä, joten minusta oli tarpeellista (ja rentouttavaa) ottaa trooppiset iltapäivätorkut, mutta sillä ei ehkä ollut mitään tekemistä työpajan kanssa.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakastan Crimson Circle –työpajojen pitämistä, luultavasti enemmän kuin mitään muuta, mitä Lindan kanssa teemme. Se on tilaisuutemme tavata sinut ja muita shaumbroja henkilökohtaisesti, katsoa teitä silmiin, kuulla tarinoitanne ja jakaa nauruja ja kyyneleitä. Myönnän, että se on vähän hermoja raastavaa, koska tiedän harvoin, mistä Adamus aikoo puhua. Kuvittele … valmistautuminen kolmeen intensiiviseen päivään noin 80 ihmisen kanssa ympäri maailmaa, tietämättä, mitä teemme. Liike-elämäaikoinani valmistin puheen ja sitten harjoittelin sitä lukemattomia kertoja ennen tapahtumaa. Vihasin puhua julkisesti, joten ylivalmistauduin välttääkseni julkisen nolaamisen. Nyt voin valmistella vain energiani ja sitten luottaa siihen, mitä tapahtuu muutamana seuraavana päivänä. Hassu juttu on, että se toimii aina ja paljon paremmin, kuin olisin koskaan voinut suunnitella.
BON-seikkailu Havaijilla oli tähtitapahtuma. Luulin, että se olisi samanlainen kuin Valointegrointi-työpaja kaksi kuukautta aiemmin Sydneyssä, mutta Adamuksella oli tietysti omat ajatuksensa. Ensimmäisen session alussa Adamus kulki tavanomaiseen tapaan ympäri huonetta ja katsoi jokaista osallistujaa silmiin. Hän kertoi yleisölle, että he näyttivät loppuunkuluneilta ja väsyneiltä, ja melkein kaikki huoneessa nyökyttelivät päätään ollen samaa mieltä, vaikka hänen suoruutensa nolostuttikin minua. Monet heistä eivät olleet ainoastaan matkustaneet maailman toiselta puolelta päästäkseen Havaijille, vaan he olivat väsyneitä myös elämänmatkastaan. Tämä valaistumisjuttu voi olla uuvuttavaa. Tietysti.
Ja (ei muttia tässä) JA … muutaman päivän päästä yhdessä sessiossaan Adamus kertoi yleisölle, että jotain erittäin ainutlaatuista oli tapahtunut tässä kokoontumisessa. Hän sanoi niin tapahtuneen ensimmäistä kertaa missään kokoontumisessa Tobiaksen ajasta saakka: osallistujien vallitsevassa energiassa ei ollut kyse heidän ihmisongelmistaan. Hän selitti, että aiemmin shaumbrat toivat mukanaan ihmisongelmansa – kenties tarkoituksenmukaisesti elämän haasteiden vuoksi – ja nämä yltäkylläisyys-, terveys-, suhde- ja itsearvostusongelmat olivat vallitseva energia huoneessa työpajan aiheesta riippumatta – oli kyse sitten kvanttisallimisesta tai valointegroinnista tai mistä tahansa muusta. Osallistujat tulivat mukanaan valtava agenda ja halu ratkaista ihmisongelmansa, ja se itse asiassa muokkasi työpajan yleissuunnan.
Adamus ilmoitti, että siitä uupuneisuudesta huolimatta jota hän näki BON-osallistujissa muutama päivä aiemmin, heidän ihmisongelmansa eivät varjostaneet työpajaa. Näin Adamus sanoi tästä läpimurrosta:
"Hassu asia tapahtui tässä kokoontumisessamme. Olin hyvin ilahtunut ja kerroin siitä Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Kaikissa shaumbra-kokoontumisissamme, olivat ne sitten Tobiaksen tai minun kanssa, kaikissa kokoontumisissa joita meillä on koskaan ollut, se valtava ongelmamäärä jonka toitte mukananne, muutti kokoontumisen luonnetta.
Tämä kokoontuminen on erilainen. Aloitimme toissapäivänä, ettekä te tuoneet mukana ongelmianne. Ette tuoneet ongelmianne, pelkojanne, myrskyjänne, neuroosejanne ja kaikkea muuta. Ette tuoneet niitä mukananne. Saattaa olla jotain, mutta ette sanoneet: "Menen tähän työpajaan ratkaisemaan tämän ongelman elämässäni, ratkaisemaan tuon ongelman." Se oli valtava askel. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, ettei ollut tuota valtavaa kuorikerrosta shaumbra-yleisössä. (Yleisö taputtaa) Teidän pitäisi taputtaa itsellenne, kyllä.
Eikä se ollut mitään, mitään minä tein. BON-seikkailu olisi voinut olla vain suuri ongelmasessio. Ette tulleet tänne sitä varten. Itse asiassa sanoitte: "Olen valmis sen osalta. Olen oikeasti valmis. On aika siirtyä eteenpäin." Oivalsitte, että saattaa edelleen olla joitain ongelmia, mutta sanoitte: "Ei keskitytä niihin enää. Ei prosessoida niitä enää." Ette tulleet tänne istumaan tuolissa sanoen: "Toivon, että hän sanoo jotain, tai toivon, että meillä on merabh ja jokin ihme tapahtuu." Sanoitte: "Kuljetaan vain eteenpäin. Mennään tuolle puolen. Aletaan olla elämässä. Ollaan vapaa.""
Adamuksen mukaan valtava läpimurto tapahtui Havaijilla, melkein 15 vuoden työpajojen ja shoudien pitämisen jälkeen. Kaikkien shaumbrojen puolesta BON-osallistujat menivät ihmisongelmien yli ja kohdistivat huomionsa sen sijaan ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Meillä oli 12 sessiota neljässä päivässä, ja se oli minulle helpointa kanavointia pitkään aikaan. Kummallista oli, että olin hyvin väsynyt joka iltapäivä, joten minusta oli tarpeellista (ja rentouttavaa) ottaa trooppiset iltapäivätorkut, mutta sillä ei ehkä ollut mitään tekemistä työpajan kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta kaikkien shaumbrojen pitäisi juhlia tätä uutista, koska se on merkki siitä, mitä me kaikki teemme. Kuljemme eteenpäin, ihmisongelmavyyhdin yli. Ei niin, ettei meillä ole niitä, vaan ne eivät hallitse elämäämme. Teemme niistä "ja", eli oivallamme, että niitä on, mutta oivallamme myös, että ne on ratkaistu. Tämä on uutta kaksinaisuutta. Se on siinä, JA se ei ole. Voit leikkiä kummallakin, olematta "yksi". Se on mestarin tie.
Sanoisin jopa, että energiansa ja huomionsa valtaosan keskittäminen ihmisongelmiinsa (yltäkylläisyys, terveys, suhteet ja itsearvostus) on melko itsekästä ihmisosalta. Itsensä antaminen juuttua ihmisongelmiin on hemmottelevaa ja rajoittavaa. Riistät itseltäsi viisauden, jota Adamus kutsuu "sielun nektariksi". Hän sanoi yhtenä päivänä Keahakissa, että meillä on haasteita elämässämme vain kyetäksemme käyttämään luomisenergiaa niiden ratkaisemiseen. Se on tavallaan kuin ihmisten syy tehdä ristisanoja: ratkaista ne. Mutta sen ei tarvitse olla kovaa, julmaa tai rankaisevaa. Se voi olla stimuloivaa ja virkistävää. Kuvittelen muutamien shaumbrojen pyörittelevän silmiään nyt, mutta täysin vilpittömästi sanottuna, siirtäisin fokukseni mieluummin todella vanhoista ja tunkkaisista ihmisongelmista luomisenergioiden käyttämiseen. Laajentuisin mieluummin kuin pysähtyisin. Sen sijaan että annan itselleni tekosyitä, miksi en voi kulkea eteenpäin (huono lapsuus, ei älykkyyttä, ei yltäkylläisyyttä, pahoja välirikkoja elämässä), keräisin mieluummin luomisenergiani ja kulkisin eteenpäin ratkaisuun ja viisauteen.
Se on ollut pitkään tulossa, shaumbra-ystäväni. Meillä kaikilla on ollut valtavia elämän taakkoja, jotka ovat toisinaan näyttäneet ylitsepääsemättömiltä. Mutta se oli vain häijy harhakuva. Olemme mestareita uudessa energiassa. Luomme todellisuutemme tietoisuudella, ei voimalla tai vallalla. Todellisuutemme alkaa siitä, minne laitamme tietoisuutemme. Tämä ei ole positiivista ajattelua. Se on sallimista. Näiden kahden välillä on valtava ero. Toinen käyttää voimaa, toinen luonnollisia energioita – energioita jotka ovat jo täällä palvelemassa meitä, sitten kun sallimme.
En usko, että meillä on koskaan enää uutta Crimson Circle –shoudia tai –työpajaa, jossa vanhat ongelmat roikkuvat suurena pilvenä huoneen yllä. Olen innoissani teidän kanssanne siinä, mitä tulee seuraavaksi. Rakastan työpajojen pitämistä, joten voit kuvitella, miten valtava hymy kasvoillani on tällä hetkellä. Kuljemme eteenpäin – vallattomaan elämään, jossa kaikki tulee meille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
IHANAA!!! me Nyyeitsiläiset ollaan aivan UUH! kun luetaan näitä kanavointeja.
Martta-täti katsahti keittiön ikkunasta ulos. Mitä ihmettä! Hänen Roosa-lehmänsä lenteli taivaalla! Täti tiesi kyllä, että Roosa oli lehmä, joka teki mitä tahtoi, mutta tämä oli kyllä jo liikaa. Miten kummassa hän nyt voisi lypsää Roosan?
Täti pyyhälsi nuttura tutisten niitylle.
- Roosa, alas ja äkkiä! hän huusi kiukkuisena. Lehmät eivät lennä. Tiedät sen kyllä itsekin. Kuuletkos, lehmät eivät osaa lentää.
- Nöff, eivät osaa, vahvisti porsas.
Roosa ei ollut kuulevinaan. Se piirsi hännällään kaarevan kahdeksikon taivaalle ja nautti täysin siemauksin elämästään.
Martta täti koetti maanitella Roosaa tulemaan alas.
- Roosa ruususeni, katsopas miten rapeaa heinää, sinun lempiruokaasi. Tule rouskimaan, tule.
Roosa katsahti alas. Se sukelsi tätiä ja heinätuppoa kohti mutta suhahti sitten takaisin yläilmoihin. Roosapa ei halunnutkaan laskeutua. Se nautti lentämisestä!
Voi täti parkaa. Hän tajusi, että tuo jukuripää ei tulisi vapaaehtoisesti alas. Kuinka hän saisi Roosan siepatuksi? Täti tuumi hetken ja kiiruhti sitten latoon. Sieltä hän löysi tukevan ongenvavan ja otti sen mukaansa niitylle. Täti odotti kunnes Roosa lensi alemmas, tähtäsi ja sinko siiman ilmaan.
- Huh huh, hanhi huokaili.
Roosa ei piitanut tädin puuhista. Se harjoitteli taitolentoa puiden latvojen yläpuolella.
Roosa laskeutui tuuheaan kirsikkapuuhun ja oli laulavinaan kuin lintu:
- Mitityy, titityy, mytytyy...
- Roosa kulta, lopeta heti paikalla, täti torui. Lehmät eivät laula! Lehmät ammuvat: ammuu, ammuu.
Martta täti kapusi vintille. Hän otti mukaansa vahvan köyden ja teki siitä lasson. Nyt hän viimein saisi Roosan kiinni. Mutta voi. Lasso singahti viuhuen ohi ja Roosa lenti vihellellen tiehensä. Martta-täti kimmastui ja kapusi vintin ikkunasta katolle. Siellä hän päätti odottaa. Ennemmin tai myöhemmin Roosa lentäisi hänen ulottuvilleen ja silloin täti tarttuisi sitä hännästä.
Sekään ei kuitenkaan onnistunut.
- Mokoma kanttura, saa minut aivan näännyksiin, täti puhisi. Miten hän saisi Roosan käyttäytymään niin kuin tavalliset lehmät? Ilta jo tummeni ja aurinko kultasi sinisinä siintävät kunnaat, kun täti vihdoin keksi. Hän haki ladosta pensselin, maalia ja valtavan vanerilevyn. Täti maalasi kookkaan kyltin ja ripusti sen veräjään. Kyltissä luki: TAVALLINEN LEHMÄ SAA PAIKAN. VIHREÄ LAIDUN JA LÄMMIN NAVETTA VAPAANA!
Roosa kaarteli huoletonna taivaalla ja täti ei ollut moista lintusta huomaavinaankaan.
Martta-täti meni sisään. Hän kaivoi kaapistaan tilkkuvakkansa, kaksi paria vanhoja rullaluistimia ja istui ompelukoneen ääreen. Hän harkitsi ja punnitsi, suunnitteli ja sommitteli ja valitsi yhteensopivat tilkut. Lopuista tulisi täytettä. Täti ryhtyi ompelemaan ja huristeli koneellaan koko yön. Kun aamuaurinko nousi, uusi lehmä oli valmis. Porsas ja hanhi katselivat hämmäställeen tuota ilmestystä.
Täti talutti uuden Tilkku-Tiltunsa navettaan. Se sai Roosan paikan, suolakiven ja seimen, joka oli täynnä herkullista heinää. Martta-täti taputteli uuden lehmänsä kangasposkea.
- Juuri tuollaisen lehmän minä tarvitsen, hän kujersi. Hän leperteli Tiltulle oikein kovalla äänellä, jotta Roosa varmasti kuulisi joka sanan.
Martta-täti meni sisään laittamaan aamiaista. Hän paahtoi leipää ja paistoi munakokkelia. Hän näki ikkunastaan, kuinka Roosa liihotti ilmassa Tilkku-Tiltun yläpuolella. Roosa kiersi ja kaarsi - ja lensi äkkiä nuolena taivaalle, yhä ylemmäs ja ylemmäs. Sitten se syöksyi yhtäkiä kuin raketti alas ja laskeutui laitumella loikoilevan Tilkku-Tiltun päälle. Humpsis! Kangaslehmästä tuli laakea kuin lakana ja Martta-täti taitteli sen huolella piirongin laatikkoon.
Roosa-lehmä söi lopun päivää laitumella heinää kuten tavalliset lehmät tekevät. Se hätisteli hännällään kärpäsiä, kuten lehmät aina tekevät. Se vilkuili tosin tuhka tiheään ja kovin kiinnostuneena vajan katoksessa olevaa traktoria, Martta-tädin mielestä vähän liiankin uteliaana.
- Höpsis, taidan kuvitella turhia, täti tuumi itsekseen. Roosako muka tahtoisi ajaa traktoria!
Oi kuljemme oi!
Kerstawaan!
,, oi valon portti on auki, nyt Kerstawaan
Uuuh! Ihan ihgun kivaa kun saamme taas lukea viikon epistolan! Se on taas sitä ihanaa Nyy Eitsii ja siis tosi siistii.En tosin ändöstäntännyt siitä yhtään mitään mutta haittaak's se?