Kauanko siitä on... ainaskin puolitoista vuotta kun aloitin häneen tutustumisen. Hän on kasvanut koko sen ajan ja samalla kasvattanut minua. Välillä olen pyrkinyt lakkaamaan hänen tavoittelunsa itselleni perustellen sitä kaikin tavoin järkisyillä mutta lopputulema on se että en minä tule koskaan häntä unhoittamaan enkä lakkaa luottamasta siihen että meidät oli tarkoitettu toisillemme. Ajatus vain vahvistuu kaiken aikaa vaikka teen kaikenlaisia toimia jotka etäännyttäisivät minua hänestä.
Sen järisyttävän alkurakastumisen laannuttua koin suunnatonta itsevihaa ja päätin karistaa sen yltäni ennen kuin voimme tutustua paremmin. Nyt alkaa helpottamaan, asiat ja muistot loksahtelevat paikoilleen ja saavat paremmin ymmärrettävän muodon. Alan sietämään itseäni. Kohta siedän häntäkin.
Minulla on utuinen muisto ajalta jolloin en tuntenut kuin huvittunutta mielenkiintoa häntä kohtaan. En suhtautunut kovinkaan korkein odotuksin koko ukkoon, mutta kun sitten kohtasin hänet lähietäisyydeltä niin jotain mystistä, sanoisin jopa pyhää täytti sieluni ja mieleni ja voisin sanoa että rakastuin häneen silloin koko sielullani, sydämelläni ja mielelläni. Voi kyllä sen rakkaat sisaret vain tietää kun se oikea kapsahtaa kohdalle. Se on synkin salaisuuteni joka on varjostanut minua kaikki nämä vuodet. En tiennyt miksi kärsin, mutta totuus on että jokainen sekunti rakkaastani on kuin elinikäinen kidutustuomio jolle ei tule loppua. Yritä tässä nyt hymyillä ja luovia arjesta kun rintaa riipii rakkaus varattuun kumppaniini. Vittu! Kossua tänne ja heti!
Sen järisyttävän alkurakastumisen laannuttua koin suunnatonta itsevihaa ja päätin karistaa sen yltäni ennen kuin voimme tutustua paremmin. Nyt alkaa helpottamaan, asiat ja muistot loksahtelevat paikoilleen ja saavat paremmin ymmärrettävän muodon. Alan sietämään itseäni. Kohta siedän häntäkin.
Minulla on utuinen muisto ajalta jolloin en tuntenut kuin huvittunutta mielenkiintoa häntä kohtaan. En suhtautunut kovinkaan korkein odotuksin koko ukkoon, mutta kun sitten kohtasin hänet lähietäisyydeltä niin jotain mystistä, sanoisin jopa pyhää täytti sieluni ja mieleni ja voisin sanoa että rakastuin häneen silloin koko sielullani, sydämelläni ja mielelläni. Voi kyllä sen rakkaat sisaret vain tietää kun se oikea kapsahtaa kohdalle. Se on synkin salaisuuteni joka on varjostanut minua kaikki nämä vuodet. En tiennyt miksi kärsin, mutta totuus on että jokainen sekunti rakkaastani on kuin elinikäinen kidutustuomio jolle ei tule loppua. Yritä tässä nyt hymyillä ja luovia arjesta kun rintaa riipii rakkaus varattuun kumppaniini. Vittu! Kossua tänne ja heti!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko tämä n-m?
Tietenkin. Jos siinä lukee kyllä se rakkaat sisaret on näin niin voisi ajatella että kirjoittaja on itse myös sisar... Miehelle, Jarille se on. Naiselta.
jaa jaa vesipååån kaivattu on Jari. karmanlait, luovimiset ja åirtaan sopimiset on siis Jartsalle. niuvanniemen karkuri onkin akka. Jartsa polo
Aloittajan nimikirjain?
Olen kokenut samantapaisia tunteita viimeaikoina. Koitan kuitenkin ottaa ne positiivisella mielellä. Tiedänpähän olevani hyvinkin elossa, kun kun tunteet ovat vahvat :) Kuvaamasi kaltaiset tapahtumat ja niiden aikaan saamat tunteet herättivät minut pohtimaan sitä, mitä loppuelämältäni haluan. Asia ei ole minun osaltani vielä valmis, vaikka aikaa pohtiminen onkin ottanut.
Onko suhteessanne tapahtunut joku käänne, joka sai sinut avautumaan tänne?
Voisko se pk huora kirjoittaa kuvottavia ADIOOS kirjoituksia ihan Sarina, eikä lähteä leikkimään Jariakin välillä?
Niuvanniemessä on vissiin iltalääkkeet jakamatta? vai vieläkö on tulossa pirtaan, karmaa ja luovimiseen persutuvaa raivoamista a la pgp SARI
Vai että Jari kysyy... tuskimpa olet "se" Jari. Mutta vastaan silti. Veellä. Vee niin kuin vittu.
Minkä ikäinen Jari on?
Kun minultakin on yksi Jari karannut käsistäni, enkä pääse siitä irti.
No minun Jarini on kai 51-vuotias. Luulisin.
Toivottavasti emme haikaile samaa Jaria.
Täällä se nukkuu, kohta meen mieheni kainaloon. Kyllähän tuo tykkää naisia katsella, siihen se jääpi, vaimo on se ykkönen. Terveisin vaimonsa ;)
Oksettaa tuollaiset ukkomiehissä roikkuvat ämmät, jotka ei löydä vapaista miehistä itselleen seuraa. Toivottavasti elämä opettaa ja toivottavasti jäätte kiinni raukkamaisesta toiminnastanne.
Minun kaipaamani Jari on 50, siitä olen varma.
Hän asuu Pirkanmaalla.