En jaksa enää tätä elämää. Minulla ei ole ketään, jonka vuoksi jaksaisin käydä töissä tai elää. Olen ainot sinkku kaveriporukassa ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Kaverit suunnittelevat ulkomaan reissuja ja häitä rakkaidensa kanssa ja minulla ei ole mitään. Rakastan parhaan kaverini naista ja hänellä on myös tunteita minuun, mutta mitään ei ole tehtävissä ilman järkyttäviä seurauksia. Olen yrittänyt unohtaa, mutta ei tule mitään. Kukaan muu ei ole mahtunut pääni sisään enää pitkään aikaan. En kestä enää. Ennen unelmoin maailman kiertämistä, mutta se ei merkkaa enää yhtään mitään, kun minulla ei ole sitä jonka kanssa jakaa nuo muistot. Töissä minulla on järkyttävä vastuu, olen johtotehtävässä, enkä jaksaisi enää kantaa tätä taakkaa yksin. Jokainen päivä on taistelu. Tekisi mieli ottaa lopputili, myydä koko omaisuus ja kadota kokonaan pois, mennä vaikka metsään asumaan. Myös itsemurha on käynyt monesti mielessä. Kaverini naisen näkeminen on ainoa asia, josta saan vähän voimaa. Muuten olen aivan loppu.
En jaksa enää
Eijaksa
3156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen että suurin tuska aiheutuu juuri tuosta että mielesi on kiintynyt ihmiseen, joka kuuluu ja on sitoutunut toiselle. Olen itse kokenut moisen aikoinaan. On raskasta olla ihastunut ja jopa rakastunut mutta tietää ettei koskaan saa häntä omakseen. Vaikka toisella osapuolella on tunteita, niin toisen omaan ei pidä koskea. Joskus käy niin että pato murtuu ja syntyy suhde, mutta ennen pitkää se juttu lässähtää. Kun toinen on siinä, niin kokeekin ettei olekaan sitä yhteistä tai huuma menee nopeasti ohi.
Onneksi aika tekee tehtävän ja järjellinen päätös on hyvä harppaus vapauteen. Ohi se tunne menee. Harmi vain että tämä toinen osapuoli on kaverisi kumppani.
Ymmärrän että tässä elämäntilanteessa ei oikein saa opetta mistään.
Kannattaa käyttää vapaa-ajat rentoutumiseen ja lepoon, että jaksaa työssä ja jutustelu ja ongelmista auttaa myös työpaineissa.
Asiat voivat olla jo vuoden päästä toisin.
kannataa munkin mielest kunnioittaa kaverin suhdetta. muijia löytyy kyllä, mutta kaverit on kavereita. ne on elämässä arvokkaita ja ei kannata jonkun muijan takia välejä tyriä.voit kutenkin olla sen mujankin kaveri,ota ilo irti siitä.verkot vesille ja lähet vaikka sinkku risteilylle, kesä festareilla voi natsata myös tai sitten johonkin yö kerhoihin.kyl sä tiiät. sulle se oikea voi tulla vaikka puistossa vastaan ,kun pidät silmäs auki. nykyään voi kai himastakin natsata netti deittailulla,en tiiä kun en o koittanu. mulla ihmiset on vaan tullu kohalle,millon mistäkin. mä uskon että se natsaa, kun on natsatakseen.joskus jopa silloin kun sitä vähiten odottaa. älä ressaa asiaa ,vaan anna sen tapahtua omia aikojaan. sit ku osuu kohalle niin sen varmaan tajuut ja sit vaan tartut hetkeen. niin se homma toimii...;>
Moi Eijaksa
Elämä on joskus vaan niin epäreilua, niin kuin juuri nyt sinun kohdallasi. Onko mitään muuta, mikä toisi sinulle voimaa kuin tuo kaverisi naisen näkeminen? Onko töissä mitään ilahduttavaa? Onko missään lähipiirissäsi sinkkukaveria sulle, että ei tarvitsisi tuntea itseään ulkopuoliseksi?
Kerrot unelmoineesi maailman kiertämisestä. Olisiko kuitenkin mahdollista lähteä johonkin ihan yksin, ei voi tietää, millaisen ystävän voisit maailmalta löytää?
Myötätuntoni on puolellasi, uskon kuitenkin, että jaksat tämän vaikean vaiheen yli. Älä luovuta, elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle.
Tervehtien Päivi-pappi