Tunnustan tehneeni aika häijyn teon pari vuotta sitten.
Olin tuolloin 15-vuotias poika ja mulla oli (tai siis tietenkin on edelleen) samanikäinen serkku (joka myös on poika). No niin, tämä mun serkku (sanotaan sitä nyt vaikka Janiksi) oli noihin aikoihin aivan uskomaton läski (se oli mua puolitoista päätä lyhyempi mutta paino reippaasti yli 2 kertaa mua enemmän). Me satuttiin olemaan tämän Janin kanssa samalla yläasteella (eri luokilla tosin) ja jouduttiin olemaan muutenkin aika paljon tekemisissä toistemme kanssa kun oltiin serkkuja ja kun meillä oli yhteisiä kavereita.
Jani sattui olemaan luonteeltaan täydellinen ääliö. Ylimielinen öykkäri joka leveili mielellään perheensä varakkuudella (sai aina uusia leluja ja laitteita). Se piti itseään huomattavasti muita parempana, piti kovaa ääntä itsestään ja suhtautui toisiin (ainakin minuun) hyvin ylimielisesti. Siis aika röyhkeä luonne. Mä itse inhosin sitä syvästi mutta jotenkin kun sitä joutui olemaan pakosta sen kanssa tekemisissä en koskaan sanonut sille päin naamaa mitään.
No, meillä oli n. viiden hengen kaveriporukka ja Jani toimi omasta aloitteestaan jonkinlaisena porukan pomona.
(johtui kai siittä kun se oli kaikista kovaäänisin ja aloitekykyisin, vaikkakin oli samalla lyhyin ja lihavin)
Kerran se sitten sattui jotenkin nolaamaan mua kaikkien kuullen (kertoi muistaakseni jonkun sukujutun joka ei kyllä ollut tarkoitettu ulkopuolisille). Sillä nyt oli yleensäkkin sellainen tapa että se vitsaili ja leikki usein mun kustannuksella. Nolasi minua aina kun oli mahdollista. Tuo juttu oli kuitenkin liikaa ja päätin kostaa. En tietenkään suuttunut sille päin naamaa, nauroin vain sen hauskalle jutulle kuten muutkin.
Keksin todella häijyn juonen joka lopulta onnistui paremmin kun osasin odottaa. Tiesin että Janin heikoin kohta olisi hänen suunnaton lihavuutensa. Tiesin että hänen äitinsä (mun täti) suhtautui lihavuuteen hullun raivoisasti ja yritti väkipakolla saada Jania laihtumaan. Asiasta oli tiettävästi riidelty usein. Jani oli keksinyt keinon huijata äitiään (ja välttyä riidoilta) lupaamalla pyhästi yrittävänsä laihduttaa. Todellisuudessa kun Jani illoin lähti kotoaan muka harrastamaan liikuntaa, hän meni mässäilemään johonkin roskaruualla ja karkeilla. Ja lihoi entisestään. Kukaan muu ei tiennyt tästä kuin minä.
Tein siis niin että annoin ajan kulua viikkoja. Tuona aikana keräsin mustaan jätesäkkiin hirveät määrät tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, suklaan käärepapereita, tyhjiä limsapulloja, ruuan tähteitä ja kaikkea sellaista roskaa joka todisti että joku oli hiukan mässäilyt lihottavilla herkuilla.
Sitten yksinkertaisesti toimitin tuon jätesäkin Janin huoneeseen kenenkään näkemättä (tämä oli ehdottomasti suunnitelmani vaikein osuus ja siihen tarvittiin kyllä oveluutta mutta onnistuin kuitenkin, menisi liian pitkäksi kertoa yksityiskohdat)
piilotin haisevan jätesäkin hänen sänkynsä alle. Tiesin ettei Janin äiti juuri koskaan käynyt Janin huoneessa koska Jani joutui mm. itse siivoamaan huoneensa. Janikaan tuskin kovin usein tulisi vilkaisseeksi sänkynsä alle. Se oli siis oiva piilo.
Sitten siirryin toiseen vaiheeseen joka myös oli haastava.
Keräsin rohkeutta ja menin puhumaan Janin äidille eli siis tädilleni. Se vaati rohkeutta sillä tämä täti on yksi pelottavimpia ihmisiä mitä tiedän. Jos se suuttuu se saattaa tulla aivan raivohulluksi ja tehdä ties mitä.
Jani oli tuolloin kaveriporukkamme kanssa elokuvissa joten hän oli poissa tieltä.
Selitin Janin äidille että olin todella huolissani Janista ja hänen ylipainostaan (kerroin pari väritettyä juttua Janin huonosta kunnosta jonka muka olin pannut merkille), Sitten kerroin (melkein kyyneleet silmissä) kuinka ikävää minusta oli paljastaa sellainen kamala tosiasia että Jani söi salaa älyttömästi kaikkea lihottavaa eikä harrastanut minkäänlaista liikuntaa (joka siis kyllä oli oikeastikkin totta). Kerroin Janin ylpeilleen ettei kukaan huomaa kun hän kotona napostelee jotain rauhassa omassa huoneessaan...
Siittä paikasta äiti päätti tehdä tarkastuskäynnin Janin huoneeseen. Hän kertoi ettei yleensä tee mitään sellaista koska luotti Janiin mutta asia oli pakko tutkia. Ei mennyt kauaakaan kun hän löysi piilottamani jätesäkin. Hän meni aivan pois raiteiltaan. Tärisi raivosta ja haukkoi henkeään. Ihan pelotti. Sitten hän rauhoittui kiitti ja halasi minua kun olin "avannut hänen silmänsä". Kerroin että minusta oli kyllä vähän ikävää tällä lailla "kavaltaa" Jani, mutten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Rukoilin ettei hänen äitinsä kertoisi Janille minun kertoneen asiasta. Hän lupasi säilyttää salaisuuden. Hän aikoi kertoa aivan itse löytäneensä säkin.
Tämän jälkeen lähdin pois ja menin odottelemaan sopivasti Jania ja muita kavereita elokuvateatterille. Kun he tulivat elokuvista, menimme kaikki yhdessä kaupungille moneksi tunniksi. Suunnitelmani viimeinen pikku lisä oli että annoin Janille vielä ison pussin irtokarkkeja joita en muka jaksanut enää syödä. Sitten menimme kaikki kuusi yhdessä Janin luo... (tiesin että menisimme sinne sillä Jani halusi välttämättä esitellä saamansa uuden pelin)
Mitä arvelette sitten tapahtuneen??? Menimme Janin luo ihan rauhassa ja suoraan Janin huoneeseen. Äitiä ei näkynyt! Kun sitten olimme alkamassa pelaamaan, kuulin askelien lähestyvän huonetta. Jännitys kasvoi. Kuului hillitty koputus ja äiti astui sisään. Hymyili ja tervehti meitä muita ja sanoi Janille että hänellä olisi vähän asiaa. Ajattelin että he ehkä menisivät kahden kesken johonkin keskustelemaan, mutta ei. Jani oli ärsyyntynyt kun äiti tuli häiritsemään meitä kesken pelin joten se alkoi valittamaan äidilleen ja yritti ajaa tätä ulos. Yritti vielä esittää oikein kovaa kaikkien kavereidensa edessä ja puhui äidilleen rumaan sävyyn. Se oli virhe. Äiti vain totesi että "selvitetään tämä sitten tässä". Sitten sen äidin silmissä välähti ja päässä ilmeisesti napsahti pahemman kerran. Se kertakaikkiaan räjähti. Aivan noin vain. Sen huuto kuului varmaan naapureihin asti (omakotitalo muuten), Se kaivoi sen valtavan jäteäkin sängyn altaja levitti koko säkin sisällön keskelle huoneen lattiaa. Mikä haju siittä syntyi. Kaikki olivat aivan ihmeissään.
Äiti huusi ja pauhasi Janille. Hän vaati selitystä säkille. Jani yritti änkyttää ettei tiennyt mitään koko asiasta eikä sitä miten säkki oli sinne joutunut. Tämä kiihdytti äitiä entisestään. Hän oli melkein aivan hullu. Hän huusi että Jani valehteli hänelle vielä päin naamaa, että hänen saastainen pikku salaisuutensa oli lopulta paljastunut. Hän kysyi halusiko Jani todella olla kuvottava lihava sika, oikea syöttöporsas?? Jani yritti koko ajan vikistä vastaan mutta turhaan. Sitten äiti otti jostain esiin henkilövaa'an ja käski Janin riisua vaatteensa, kun Jani ei ensin suostunut äiti alkoi repiä vaatteita hänen yltään. Siinä vaiheessa löytyi Janin taskusta iso pussi irtokarkkeja.
Tuli uusi raivokohtaus ja karkit sinkoilivat ympäri huonetta. Selitykset eivät auttaneet. Lopulta Jani seisoi siinä alusvaatteisillaan. Tämäkään ei riittänyt. Äiti oli nyt vauhdissa ja totesi että "turha niitä läskejä on enää yrottää piilotella" ja repi jopa alusvaatteet Janin päältä. Sitten se komensi Janin vaa'alle. En enää muista paljonko vaaka näytti mutta jotain 130-150 kiloa suunnilleen, eli kaksi kertaa mun painon verran. Äiti kyllä huusi painolukeman kovalla äänellä joten kenellekkään ei jäänyt epäselväksi kuinka läski Jani oli. Äiti vielä mittasi Janin vatsanympäryksen mittanauhalla. Tämän jälkeen äiti hieman rauhoittui. Hän kokosi Janin vaatteet lattialta (sanoi vievänsä ne pyykkiin) ja käski ottaa puhtaat vaatteet kaapista.
Lähtiessään äiti vielä ilmoitti ovelta että heti huomenna hän veisi Janin lääkäriin. Sitten hän meni. Janin äidin toiminta oli yllätys kaikille. (edes minä en osannut arvata hänen menevän noin pitkälle). Voi miettiä halusiko hän todella nöyryyttää Jania tämän kavereiden edessä, mutta minusta tuntuu että hän oikeastaan hän kokonaan unohti että riidalla oli silmin-näkijöitä. Mietin mahtoiko hän katua myöhemmin.
Äidin mentyä Jani jäi seisomaan kuin kivettyneenä paikoilleen tuijottaen maahan. Pidätteli itkua. Me muut vain istuimme ja tuijotimme häntä. Kun järkytys meni ohitse, alkoivat toiset kaverit tirskua ja pidätellä nauruaan. Kieltämättä Jani oli siinä valtavan lihavana ja alastomana seisoessaan vähän turhan huvittava ilmestys. Sitten nämä kaverit mutisivat jotain pois lähtemisestä ja alkoivat liukenemaan yksi toisensa jälkeen. Se joka lähti viimeisenä kävi vielä sanomassa Janille jotain ikävää tämän ulkomuodosta ("kivat tissit" tai jotain vastaavaa). Sitten ne menivät. Minä jäin. Jani alkoi itkemään ja minä jäin lohduttamaan. Minulla oli huono omatunto koska en ollut ajatellut kostoani näin dramaattiseksi. Tämä oli kyllä Janille kova paikka.
Mitä tästä kaikesta sitten seurasi? Jani menetti maineensa kavereidensa keskuudessa. Hän luuli luuli että juuri nämä hänen kaverinsa olivat tuon roskasäkki-jutun takana. Hän oli jonkun aikaa yleinen pilkan aihe koulussa. Hänen kaveripiirinsä kutistui huomattavasti. Hänen luonteensa muuttui täysin. Hänestä tuli paljon nöyrempi, hiljaisempi ja hiukan syrjäänvetäytyvä. Ei enää kerskailua, röyhkeyttä ja ylimielisyyttä toisia kohtaan. Hän alkoi arvostamaan minuakin aivan uudella tavalla koska pysyin hänen ystävänään edelleen kun hänen muut "kaverinsa" kaikkosivat johonkin. Meistä tuli paljon paremmat kaverit kuin aikaisemmin. Hän alkoi myöskin laihduttamaan ja harrastamaan liikuntaa.
Jossain mielessä hän muuttui tuon tapauksen jälkeen edes hiukan "paremmaksi ihmiseksi" (ainakin minun mielestäni). Sempä vuoksi en kadu tekoani mitenkään kovin paljon. En ole tunnustanut tekoani tätä ennen kenellekkään.
Kertokaa mielipiteenne tästä teostani. Oliko se mitenkään oikeutettu?? Voiko minut ajatella kiusaajaksi.
Olin tuolloin 15-vuotias poika ja mulla oli (tai siis tietenkin on edelleen) samanikäinen serkku (joka myös on poika). No niin, tämä mun serkku (sanotaan sitä nyt vaikka Janiksi) oli noihin aikoihin aivan uskomaton läski (se oli mua puolitoista päätä lyhyempi mutta paino reippaasti yli 2 kertaa mua enemmän). Me satuttiin olemaan tämän Janin kanssa samalla yläasteella (eri luokilla tosin) ja jouduttiin olemaan muutenkin aika paljon tekemisissä toistemme kanssa kun oltiin serkkuja ja kun meillä oli yhteisiä kavereita.
Jani sattui olemaan luonteeltaan täydellinen ääliö. Ylimielinen öykkäri joka leveili mielellään perheensä varakkuudella (sai aina uusia leluja ja laitteita). Se piti itseään huomattavasti muita parempana, piti kovaa ääntä itsestään ja suhtautui toisiin (ainakin minuun) hyvin ylimielisesti. Siis aika röyhkeä luonne. Mä itse inhosin sitä syvästi mutta jotenkin kun sitä joutui olemaan pakosta sen kanssa tekemisissä en koskaan sanonut sille päin naamaa mitään.
No, meillä oli n. viiden hengen kaveriporukka ja Jani toimi omasta aloitteestaan jonkinlaisena porukan pomona.
(johtui kai siittä kun se oli kaikista kovaäänisin ja aloitekykyisin, vaikkakin oli samalla lyhyin ja lihavin)
Kerran se sitten sattui jotenkin nolaamaan mua kaikkien kuullen (kertoi muistaakseni jonkun sukujutun joka ei kyllä ollut tarkoitettu ulkopuolisille). Sillä nyt oli yleensäkkin sellainen tapa että se vitsaili ja leikki usein mun kustannuksella. Nolasi minua aina kun oli mahdollista. Tuo juttu oli kuitenkin liikaa ja päätin kostaa. En tietenkään suuttunut sille päin naamaa, nauroin vain sen hauskalle jutulle kuten muutkin.
Keksin todella häijyn juonen joka lopulta onnistui paremmin kun osasin odottaa. Tiesin että Janin heikoin kohta olisi hänen suunnaton lihavuutensa. Tiesin että hänen äitinsä (mun täti) suhtautui lihavuuteen hullun raivoisasti ja yritti väkipakolla saada Jania laihtumaan. Asiasta oli tiettävästi riidelty usein. Jani oli keksinyt keinon huijata äitiään (ja välttyä riidoilta) lupaamalla pyhästi yrittävänsä laihduttaa. Todellisuudessa kun Jani illoin lähti kotoaan muka harrastamaan liikuntaa, hän meni mässäilemään johonkin roskaruualla ja karkeilla. Ja lihoi entisestään. Kukaan muu ei tiennyt tästä kuin minä.
Tein siis niin että annoin ajan kulua viikkoja. Tuona aikana keräsin mustaan jätesäkkiin hirveät määrät tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, suklaan käärepapereita, tyhjiä limsapulloja, ruuan tähteitä ja kaikkea sellaista roskaa joka todisti että joku oli hiukan mässäilyt lihottavilla herkuilla.
Sitten yksinkertaisesti toimitin tuon jätesäkin Janin huoneeseen kenenkään näkemättä (tämä oli ehdottomasti suunnitelmani vaikein osuus ja siihen tarvittiin kyllä oveluutta mutta onnistuin kuitenkin, menisi liian pitkäksi kertoa yksityiskohdat)
piilotin haisevan jätesäkin hänen sänkynsä alle. Tiesin ettei Janin äiti juuri koskaan käynyt Janin huoneessa koska Jani joutui mm. itse siivoamaan huoneensa. Janikaan tuskin kovin usein tulisi vilkaisseeksi sänkynsä alle. Se oli siis oiva piilo.
Sitten siirryin toiseen vaiheeseen joka myös oli haastava.
Keräsin rohkeutta ja menin puhumaan Janin äidille eli siis tädilleni. Se vaati rohkeutta sillä tämä täti on yksi pelottavimpia ihmisiä mitä tiedän. Jos se suuttuu se saattaa tulla aivan raivohulluksi ja tehdä ties mitä.
Jani oli tuolloin kaveriporukkamme kanssa elokuvissa joten hän oli poissa tieltä.
Selitin Janin äidille että olin todella huolissani Janista ja hänen ylipainostaan (kerroin pari väritettyä juttua Janin huonosta kunnosta jonka muka olin pannut merkille), Sitten kerroin (melkein kyyneleet silmissä) kuinka ikävää minusta oli paljastaa sellainen kamala tosiasia että Jani söi salaa älyttömästi kaikkea lihottavaa eikä harrastanut minkäänlaista liikuntaa (joka siis kyllä oli oikeastikkin totta). Kerroin Janin ylpeilleen ettei kukaan huomaa kun hän kotona napostelee jotain rauhassa omassa huoneessaan...
Siittä paikasta äiti päätti tehdä tarkastuskäynnin Janin huoneeseen. Hän kertoi ettei yleensä tee mitään sellaista koska luotti Janiin mutta asia oli pakko tutkia. Ei mennyt kauaakaan kun hän löysi piilottamani jätesäkin. Hän meni aivan pois raiteiltaan. Tärisi raivosta ja haukkoi henkeään. Ihan pelotti. Sitten hän rauhoittui kiitti ja halasi minua kun olin "avannut hänen silmänsä". Kerroin että minusta oli kyllä vähän ikävää tällä lailla "kavaltaa" Jani, mutten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Rukoilin ettei hänen äitinsä kertoisi Janille minun kertoneen asiasta. Hän lupasi säilyttää salaisuuden. Hän aikoi kertoa aivan itse löytäneensä säkin.
Tämän jälkeen lähdin pois ja menin odottelemaan sopivasti Jania ja muita kavereita elokuvateatterille. Kun he tulivat elokuvista, menimme kaikki yhdessä kaupungille moneksi tunniksi. Suunnitelmani viimeinen pikku lisä oli että annoin Janille vielä ison pussin irtokarkkeja joita en muka jaksanut enää syödä. Sitten menimme kaikki kuusi yhdessä Janin luo... (tiesin että menisimme sinne sillä Jani halusi välttämättä esitellä saamansa uuden pelin)
Mitä arvelette sitten tapahtuneen??? Menimme Janin luo ihan rauhassa ja suoraan Janin huoneeseen. Äitiä ei näkynyt! Kun sitten olimme alkamassa pelaamaan, kuulin askelien lähestyvän huonetta. Jännitys kasvoi. Kuului hillitty koputus ja äiti astui sisään. Hymyili ja tervehti meitä muita ja sanoi Janille että hänellä olisi vähän asiaa. Ajattelin että he ehkä menisivät kahden kesken johonkin keskustelemaan, mutta ei. Jani oli ärsyyntynyt kun äiti tuli häiritsemään meitä kesken pelin joten se alkoi valittamaan äidilleen ja yritti ajaa tätä ulos. Yritti vielä esittää oikein kovaa kaikkien kavereidensa edessä ja puhui äidilleen rumaan sävyyn. Se oli virhe. Äiti vain totesi että "selvitetään tämä sitten tässä". Sitten sen äidin silmissä välähti ja päässä ilmeisesti napsahti pahemman kerran. Se kertakaikkiaan räjähti. Aivan noin vain. Sen huuto kuului varmaan naapureihin asti (omakotitalo muuten), Se kaivoi sen valtavan jäteäkin sängyn altaja levitti koko säkin sisällön keskelle huoneen lattiaa. Mikä haju siittä syntyi. Kaikki olivat aivan ihmeissään.
Äiti huusi ja pauhasi Janille. Hän vaati selitystä säkille. Jani yritti änkyttää ettei tiennyt mitään koko asiasta eikä sitä miten säkki oli sinne joutunut. Tämä kiihdytti äitiä entisestään. Hän oli melkein aivan hullu. Hän huusi että Jani valehteli hänelle vielä päin naamaa, että hänen saastainen pikku salaisuutensa oli lopulta paljastunut. Hän kysyi halusiko Jani todella olla kuvottava lihava sika, oikea syöttöporsas?? Jani yritti koko ajan vikistä vastaan mutta turhaan. Sitten äiti otti jostain esiin henkilövaa'an ja käski Janin riisua vaatteensa, kun Jani ei ensin suostunut äiti alkoi repiä vaatteita hänen yltään. Siinä vaiheessa löytyi Janin taskusta iso pussi irtokarkkeja.
Tuli uusi raivokohtaus ja karkit sinkoilivat ympäri huonetta. Selitykset eivät auttaneet. Lopulta Jani seisoi siinä alusvaatteisillaan. Tämäkään ei riittänyt. Äiti oli nyt vauhdissa ja totesi että "turha niitä läskejä on enää yrottää piilotella" ja repi jopa alusvaatteet Janin päältä. Sitten se komensi Janin vaa'alle. En enää muista paljonko vaaka näytti mutta jotain 130-150 kiloa suunnilleen, eli kaksi kertaa mun painon verran. Äiti kyllä huusi painolukeman kovalla äänellä joten kenellekkään ei jäänyt epäselväksi kuinka läski Jani oli. Äiti vielä mittasi Janin vatsanympäryksen mittanauhalla. Tämän jälkeen äiti hieman rauhoittui. Hän kokosi Janin vaatteet lattialta (sanoi vievänsä ne pyykkiin) ja käski ottaa puhtaat vaatteet kaapista.
Lähtiessään äiti vielä ilmoitti ovelta että heti huomenna hän veisi Janin lääkäriin. Sitten hän meni. Janin äidin toiminta oli yllätys kaikille. (edes minä en osannut arvata hänen menevän noin pitkälle). Voi miettiä halusiko hän todella nöyryyttää Jania tämän kavereiden edessä, mutta minusta tuntuu että hän oikeastaan hän kokonaan unohti että riidalla oli silmin-näkijöitä. Mietin mahtoiko hän katua myöhemmin.
Äidin mentyä Jani jäi seisomaan kuin kivettyneenä paikoilleen tuijottaen maahan. Pidätteli itkua. Me muut vain istuimme ja tuijotimme häntä. Kun järkytys meni ohitse, alkoivat toiset kaverit tirskua ja pidätellä nauruaan. Kieltämättä Jani oli siinä valtavan lihavana ja alastomana seisoessaan vähän turhan huvittava ilmestys. Sitten nämä kaverit mutisivat jotain pois lähtemisestä ja alkoivat liukenemaan yksi toisensa jälkeen. Se joka lähti viimeisenä kävi vielä sanomassa Janille jotain ikävää tämän ulkomuodosta ("kivat tissit" tai jotain vastaavaa). Sitten ne menivät. Minä jäin. Jani alkoi itkemään ja minä jäin lohduttamaan. Minulla oli huono omatunto koska en ollut ajatellut kostoani näin dramaattiseksi. Tämä oli kyllä Janille kova paikka.
Mitä tästä kaikesta sitten seurasi? Jani menetti maineensa kavereidensa keskuudessa. Hän luuli luuli että juuri nämä hänen kaverinsa olivat tuon roskasäkki-jutun takana. Hän oli jonkun aikaa yleinen pilkan aihe koulussa. Hänen kaveripiirinsä kutistui huomattavasti. Hänen luonteensa muuttui täysin. Hänestä tuli paljon nöyrempi, hiljaisempi ja hiukan syrjäänvetäytyvä. Ei enää kerskailua, röyhkeyttä ja ylimielisyyttä toisia kohtaan. Hän alkoi arvostamaan minuakin aivan uudella tavalla koska pysyin hänen ystävänään edelleen kun hänen muut "kaverinsa" kaikkosivat johonkin. Meistä tuli paljon paremmat kaverit kuin aikaisemmin. Hän alkoi myöskin laihduttamaan ja harrastamaan liikuntaa.
Jossain mielessä hän muuttui tuon tapauksen jälkeen edes hiukan "paremmaksi ihmiseksi" (ainakin minun mielestäni). Sempä vuoksi en kadu tekoani mitenkään kovin paljon. En ole tunnustanut tekoani tätä ennen kenellekkään.
Kertokaa mielipiteenne tästä teostani. Oliko se mitenkään oikeutettu?? Voiko minut ajatella kiusaajaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos se jani oli sellanen kusipää ja sen luonne muuttui niin olihan se sit aika hyvä teko.
mut sille saattoi jäädä ikuiset traumat ja se on huonompi juttu.
kuulosti kyl aika pahalt se riisuminen. ihan hyvä jos sä et nyt ainakaan hylkää jania!!
ja menkää yhessä lenkille :)
En minä sinua ainakaan kiusaajaksi luokittelisi. Mielestäni tuo on jollain tapaa erilainen asia.
Toisaalta, maailmassa on monta eri vertauskuvaa ja sanontaa sille, että ei saisi kostaa, vaikka toinen olisi sinulle kuinka julma tahansa. Kavereiden kanssa tämä toimii, heistä pääsee eroon ikävien tapausten jälkeen. Mutta sukulaisissa on samaa lihaa ja verta, ei heistä pääse eroon. Toisaalta voisin uskoa, että omalla tavallasi tahdoit jopa auttaa serkkuasi tällä kostollasi. En minä pidä sitä lainkaan mahdottomana, se auttaminen vain ilmeni hiukan eri tavalla kuin normaalit auttamiset.
Toisaalta teko oli aika julma kuten sanoit itsekin, mutta ihan tämän Janin omaksi parhaaksihan se lopulta oli. Alipaino kuten myöskin ylipaino tappaa, ja jos tämä Jani olisi pitkäänkin ollut ylipainoinen, luut eivät olisi kestäneet sellaista määrää painoa, eikä kohta muukaan vartalo. Hänen olikin siis jo syytä laihduttaa ihan oman terveyden vuoksi. Toisaalta oli hyvä, että hän sai opetuksen. Jos hän kerran oli todella ollut sinulle ilkeä ja inhottava, oli mielestäni toisaalta oikeinkin, että hänkin sai pienen opetuksen. Laihduttaminen pitäisi kyllä alkaa kokonaan omasta halusta, mutta hänen parhaaksihan tuo kaikki omalla tavallaan oli.
Ainakin hän tajusi, että liikalihavuus on sairaus ja siitä pitää päästä eroon, ja myöskin sen, ettei toisia ihmisiä voi pompotella noin vain.
loistavasti kirjoitettu ja jännitys tiivistyi upeasti! yhdessä vaiheessa oikeasti jännitin miten sinulle käy! tui tarina sun kannattaa lähettää vaikka johonkin lehteen, julkaistaan varmasti! tarina oli paitsi opettavainen myös hauska. kirjoita lisää!
No jaa... täytyy sanoa, että tuo oli aivan uskomatonta. Eihän tuollaista tapahdu kuin jossain leffoissa! Tietysti homma oli tavllaan Janille hyväksi, mutta ei se silti reilua ollut. Ei sun olisi tuolla tavalla kostaa pitänyt! Olisit pikemminkin ottanu järjen käteen ja ruvennu aidosti olemaan huolissas Janista. Oli ihan oikein kertoa Janin äidille hänen yöllisestä mässäilystään, mutta roskasäkkilavastus meni ihan liian pitkälle! Miten joku voi ylipäänsä saada noin sairaan ajatuksen?
olisit mieluummin voinu ottaa asian puheeks Janin kanssa. Sanoa, että sen äiti puhuu järkeä, ja että itse olit myös huolissasi hänestä. Olitko muuten huolissasi? Vai oliko koko homma tosiaan pelkästään sairaalloista kostoa?
Niin, näin jälkeenpäin ajatellen olisihan sitä tietenkin voinut ehkä toimia jotenkin toisin mutta en silti kadu tekoani pahemmin. Toisaalta en nyt kyllä vieläkään keksi mitään sellaista keinoa joka olisi niissä oloissa toiminut yhtä hyvin.
Enhän voinut tietää kuinka pitkälle juttu lopulta etenee sillä Janin äiti piti yksin huolta loppunäytöksestä.
Janin kanssa ei olisi tullut mieleekään keskustella niihin aikoihin. Koko ajtus on mieletön. Jos tosiaan olisin mennyt jutteleen sille ja selittänyt että hänen pitäisi laihduttaa tms. hän olisi varmasti laittanut kaverinsa hakkaamaan minut verille. Ei sen kanssa keskusteltu järkeviä!
En ehkä myöskään tarpeeksi korostanut sitä mitä kaikkea häijyyksiä Jani teki mua kohtaan. En niistä viitsi tarkemmin kertoa mutta olen sitä mieltä että Jani kyllä ansaitsi tällaisen "koston". Ei Jania siis kovin pidä sääliä. Ei hänkään koskaan säälinyt muita.
Musta se et ole kiusaaja! Vastaatkoon teoistaan, mutta oli se varmaan noloa, mutta siitä se oppi. Etkä varmaan halunnut puhua sen ylimielistelevän Possun kanssa, vai? Mutta tehty mikä tehty, en voi sanoa, että et olisi saanut tehdä niin sillä et voi asiaa enää korjata,vai voitko: Kerro mullekkin jos sä omistat aikakoneen!!!