Sopeutuminen

En ole ms potija mutta lihassärkyineni olen välillä aivan poikki,kun lihassäryt päällä kehossa.Mutta kokemuksesta voin sanoa etä miehet ketkä perusterveitä,eivät ymmärrä että jotkut väsyvät ja uupuvat helpommin,pelkkä meteli ja häly saavat mut väsyneeksi,varsinkin kun vielä aistiherkkyyksiä.OLEN TYÖTÖN MUTTA se ei väsymisreaktiota estele,on parempia jaksoja ja taas ihme uupumusjaksoja.Sulla vielä ms juttu ja työelämässä .Ilmatkin vaikuttavat ja stressi olotiloihini.Mä olen kertonut kaverilleni että mä olen herkkä ja koen asiat voimakkaasti ja olen sellainen kun olen jolle en voi mitään,useita tutkimuksia nyt menossa myös,talven rajun flunnsan jälkeen kunto ollut huonompi pitkään ja painokin tipahti kun ei ruokakaan maistunut kunnolla.Nyt olen aloittanut vitamiinilisien käytön ja rasvaista piimää ja juustoa jotta paino nousisi ,ja en enää uuvuta itseäni lenkeillä ja siivostouhuillani,kehoni on rasittunut kun touhusin pakkomielteisesti aina jotakin ja verenpaienkin koholla stressin takia.OLEN RAUHOITTANUT ELÄMÄÄNI ja olokon alkaa kohentua.Mieskamuni ei enää motkota kun kerroin kivuistani .Puhu miehellesi ja mainitse että ms tautii liittyy fakiitit ,miten jaksat työssä käydä? Kysy sairaslomaa uupumuksen takia koska sairautesi aiheuttaa voimattomuutta.Miehesi täytyy hyväksyä,mistä tietää milloin hänkin sairastuu johonkin---

Parantumattoman sairauden hyväksyminen ottaa aikansa. Ehkä miehesi ei osaa oikein suhtautua asiaan ja tulevaisuuskin voi mietityttää? Minulla MS ollut jo vuosia ja olen ollut jo pitkään eläkkeellä. Kannattaa puhua lääkärille väsymyksestä ja miettiä esim osapäivätyötä. On järjetöntä käyttää kaikki voimansa työssä ja loppuaika toipumiseen. Muutakin elämää täytyy olla kuin työ!

Jos mies on ymmärtämätön,olisi lienee parasta asua eri osoitteissa koska kumppanisi negatiivinen ja vähätteleväkin asenne stressaa vointiasi,saisit olla rauhassa väsyneenäkin ilman syyllisyyttä.Naiivi asenne aikuiselta ihmiseltä ja empatiakyvyttömyyttä.Sun täytyy olla vahva ja puolustaa itseäsi ja kertoa tietokoneelta näyttäen mistä asiasta on ms taudissa kyse!Mikäli hän rakastaa sua,ei olisi tuollainen.Mun kumppani sanoi että mikäli sairastuisin vakavasti,hän olisi kanssani pilkkuun asti ,vaikka pyörätuoliin joutuisin.Exänikin sanoi noin,tuntui turvalliselta ajatella että olisin arvossa vaikka sairastusinkin.Työ on terveyden sijalla toisena ,älä ole nöyrä,hae reilusti saikkua vaikka siitä ei miehesi tai pomo pitäisikään,sun olostasi on kyse-vain sun terveydestä ja hyvinvoinnistasi,muut menkööt men ojaan jos ei ymmärrä,olet liian kiltti.

Tee kuten lystäät,älä valita ukostasi ,,,vali vali yhyy.EROparempi ku inisevä ukko joka ei vaimoaan ymmärrä,juntti einari,ystävistäkin parempaa tukea kuin mörköukosta,yök,ei koskaan ymmärtämätöntä ukkoa inisemään ,lisää stressiä sairastuneille1,Itekseen saa apuhuoltoa paremmin ja kyytejä takseilta,ei valittavaa karvaleukaa ,mulla menis hermot! Itse saan apuja kamuilta tarvittaessa,roikkua nyt typerässä ukossa voi jeejsus!

Napakymppi mimmiliisa,tätähän juuri tarkoitinkin kokemuksestani! Kivujen ja huonojen hetkien aikaan en kestä toisia lähelläni,koluamassa,eri aikaan puuhaamassa ja jotain vaillakin ehkä kun itse haluaa vaan hiljaisuutta! Ei liity parisuhdeneuvontaan eikä vanhanpiian selityksiin,vaan ihan parisuhteissa eläneen hen kilön oma khtaisiin tunremuksiin! Joten sinä joka huutelet vanhoista piioistasi,ole hiljaa kun et tiedä kokemuksistani ,ihan lapsiakin on ja yhteiseloja,sinkuutta ym jännää elämässä.Vanhapiika on aikansa elänyt käsite ,sinkuilahan sitä nastaa vasta onkin,eikä happamissa liitoissa eläneillä!

nimimerkille asiattomat.ole vaiti kun et tiedä asioistani!vanhaapiikaa nähnytkään tämä nainen!ja mimmiliisahan juuri kertt että ei jaksa omien voimiensa lisänä ymmärtämätöntä miestä,ole sinä happy miehinesi kun terveenä kimitätä siellä taustoilla haukkumalla vanhaksipiiaksi,turhautuneet vaimot ne vasta katkeria onkin ja keteelliisia jos jotkut etivät omaa elämää väsymiseensä elähtäneisiin suhteisiinsa,sulla menee kivasti?

Onni riippuu myös kumppanista kenen kanssa eletään,sulla sattuu olemaan ymmärtäväinen mukava ,välittävä mies,ole tyytyväinen,kaikilla ei puoliso ymmärrä jos toinen sairastuu,ei kestä kantti .Se lisää sairastuneen pahaa oloa ja ahdistusta ja syyllisyyttä kun toinen näyttää yrmeää naamaa ja ei mitenkään niinku käsitä tai ole empaattisen taidon ymmärtävää ihmistä tasoa.Mikäs sen turvallisempaa kumppania kuin uskollinen ,kiltti ymmärtävä ,,,kaikilla ei ole sellaisa ystävä hyvä!

Ikävää sinänsä, että usein sairaus on olevinaan syy parisuhde-ongelmiin vaikka todennäköisesti ongelmat on ihan muusta syystä johtuvia. Mutta oli syy mikä tahansa, jos ei synkkaa niin paras laittaa kantapäät vastakkain.

kyllä sairaudet saattavat vaikuttaa pariskunnan väleihin jos sairaus on tullut myöhemmin ja aiheuttaa väsymistä,pinnankiristymistä herkemmin potijalle,terveiden ja kivuttomien on äärimmäisen helppoa tuomita sairaita,jos ette tunne väsymisiä,särkyjä,toisen kimittämistä jos ei osaa asennoitua fiksusti toisen asemaan,eihän juoppoakaan raitis katso,tosin erimerkki toisen- lainen kuin aloittajalla.Paitsi onhan sellaisiakin raittiita ketkä aikansa katsovat juoppoja tai mielenterv,sairasta.Minulla on fibromyalgia ja aistiherkkyyttä,kyllä toinen ymmärtää jos osaa kertoa miten jaksaminen sujuu yhdessä jos toinen ei huudata telkkaria alati ja toinen tykkää hiljaisuudesta,allergisena kumppanin saa ymmärtämään että tupakanhaju tai hajusteet saavat pahoinvoivaksi jos toinen ei siedä sellaista,asiosta voi kertoa oikella tavalla,mutta jos terveempi osapuoli ei ymmärtämyyttään tajua toista puoliskoa,sitten täytyy jo miettiä asioista jotta kipeämmällä olisi hyvä olla.Ei tästä tartte jankutta kivuttomien ihmisten ja sellaisten sairaiden ,keillä sattuu olemaan se ihana nallekarhu auttamassa,ja ihanat läheiset...kaikilla ei sellaisia ole ja he keillä muumiyhteisö pelaa-eivät nae asian syvyyttä joten turja asiasta on jankata hyvissä oloissaan elävien hyvien pariskuntien !

Ei se sairaus ole -olevinaan syy erimielisyyksinn-vaan se saattaa ollakin se pää syy ! Ongelmiahan riittää ns terveelläkin pariskunnilla pilvin pimein ,mutta he ketkä väittävät muuta,eivät ole oikein taida tietää tällasista kriiseistä-onhan aiheesta tehty keskusteluohjelmiakin -toiset eroavat ,toiset jopa uhrautuvat puolisonsa tähden ja kiroavat sisäänpäin!

Sulle muumit laaksossa-aika v mäinen kommentti täysin hakoteillä olevan päästä! Eli jos sulla on elämä helvetin hyvin ja se ihana kultamies joka auttaa ,pesee hoitaa ja ymmärtää sun kiukut ja turhautumiset sairaana,ole vaiti ja tyytyyäinen! Ja talosukin kunnossa niin älä valita nainen! On niit myös keillä on vähemmän ymmärtävä kumppani,talousd tiukilla ja ei hyysävä mies tai suku apunaan! Tuollaset hyväosaiset rikkaat ämmät on v mäisä eikä tajua kolikon toista puota,pidä suu supussa ,miehes on alistunut sulle ja liian kiltti,kun äppyröit rullatuolissasi kaikille !hyi

Sulla täytyy olla joku mielenterveysongelma,ja narsismi-koska vänkäät loppuelämäsi täällä palstalla olemassa se joka sanoo sen -viimeisen sanan,otapa ihan rauhassa,ja muista pyytää vahvoja rauhoittavia hullu! sehän sinä olet,ja miehesi täysi vellipöksy koska jaksaa sietää tuollasta sekopää rumaa akkaa,ettekö harrasta enää seksiä? kun notkut netissä ? mÄ HARRASTAN KUN RAKAS TULEE LUOKSENI,IHANA TATUOITUA LIHASMASSAA LÄHELLÄ,hae apua hullu lehmä ruma ku piru!mulla on mieheiä jonossa päinbvastoin ku sulla,tuollanen lapseton pienirintanen kuiva korllu,säälin ns miestäsi hahahha

RULLA-TUOLIT HAKUSESSA?

Tää sekopää nainen kärsii pahasta mielenhäiriöstä,sellasia täällä eläkeläiset kellä ei älyä,notkuvat päivät läpeensä,tuo nokkela olevinaan mukamas...kai se liikuntavammaisella käy pitkäksi,jos ei älyllistä virikettä,päivät mene miestään käskiessä ja itsehän hän kirjoitti että on katkera ja äärettömän turhautunut neurologiseen sairauteensa eli ei ole hyväksynyt sairauttaan ja sen aiheuttamia rajoitteita,ainoa keskipiste on miehensä säälittäävää.

Työtön, alkoholisoitunut on siis herännyt uuteen päivään? Yöllä avaudutaan, kun ei ole muutakaan hupia:DD

Luuletko sinä vajakki, että täällä sinulle vastailee vain yksi ihminen?
Minä en ole kertonut itsestäni/miehestäni sanaakaan.

P.s Oisko sulla näössä ongelmia vai onko ihan tautiin kuuluvaa ne pikku-ukot joita ovellasi näet jonoksi asti? Ei silti, kyllä sitä unelmoida saa :D

Jaa narskuhullu taas katsoo kuka vastailee,olet eläkkeellä ja vailla oikeaa miestä...Kiusaako sua jos et pääse väläyttämään taas jotain nokkelaa?Ja ikää on...?OLETKO JUST TÄYTTÄNYT 17V? Sinä olet todella naiivi ja typerä nainen,eikö miehesi opeta käyttäytymään?mENKÄÄ VAIKKA ulkoilemaan ja relaamaan,pari viini lasia ...ai niin etsää taida tykätä hälinästä kun olet niin katkera rullatuolissas,,,soti mut sulla on tukikepit hukassa tai aivot siis narikassa mut ymmärretään sairaita kaikki jooko,adios menen reissuun ja harrastuksiin.Sulla on liikaa aikaa ja katkerans uolinen elämä edessä,,,jatkoja en katso tuollasien sairaan viestejä enää...aivot narikassa???

17 vee ja eläkkeellä ja vailla oikeaa miestä?? Ja mies ei opeta käyttäytymään?? Soti?? Tukikepit, rullatuoli?? Katkerans uolinen elämä edessä??

Kenenköhän aivot onkaan narikassa??
Toivottavasti harrastat iltakoulua!!!

:D

Mielenkiintoinen keskustelu:).
En ota kantaa aikaisempiin, mutta alkuperäiseen aiheeseen (sopeutuminen) kerron omista sopeutumisvaikeuksistani.
Sairauden hyväksyminen tai edes siihen sopeutuminen on ottanut koville. Suorastaan hävettää, kun ei enää jaksa kuin ennen. Vähättelen sairauden vaikutuksia ja yritän keksiä muita syitä jaksamattomuudelle ja kaikille oireille. Jos joku kysyy, kuinka olen voinut,vastaan aina että tosi hyvin....luulen ettei minulla mitään sairautta olekaan.
Pidemmän päälle, raskasta on tämäkin näytteleminen:(.

En ole minäkään sopeutunut tähän sairauteen. Tulevaisuus pelottaa, mutta ehkä jo vähän vähemmän. Alkuaikoina kaikki oli saatanasta. Kontrollikäynnit neuron polilla ym. En osannut suhtautua koko asiaan. Ulkoisesti kaikki hyvin, mutta sisäinen ahdistus ja epävarmuus, siihen vielä haastava elämäntilanne muutenkin just päälle, oli viedä kaikki voimat. Vieläkin asia on vähän arka minulle, enkä mielelläni siitä puhu. Mutta päivä päivältä hyväksyn kohtaloni, niinkuin märkä rotta häkissään.