Hei. Kerron teille tarinamme, ja toivon, että joku osaisi lievittää syyllisyyttäni ja kertoa, miksi toinen ihminen toimii näin niin kuin tulen kertomaan.
Aloimme mieheni kanssa seurustella vuosi sitten. Hyvin pian minulle valkeni hänen alkoholisminsa, jota oli kestänyt jo 20 vuotta, lisääntyen koko ajan. Hän puhui minulle jatkuvasti lopettamisesta, ja sitä kokeiltiin moneen otteeseen. Parhaimmillaan hän oli 7 viikkoa juomatta, jonka jälkeen putket vain kiihtyivät. Hän saattoi juoda 4 päivää putkeen ja krapulat kestivät yhtä kauan.
Meidän suhteeseen tämä tietenkin vaikutti huonosti. Oli vaikeuksia luottaa ym. Hän jatkuvasti syyllisti minua, että ellen olisi niin hirveä, niin hän ei joisi. Kyllä minä sen myönnän, että olin ajoittain tosi ilkeä ja vihainen hänelle, kun tuntui siltä, ettei hän edes yritä saada meidän suhdettamme toimimaan. Hän saattoi jättää minut tuosta vaan, ja juodessaan soitti ja itki, että minun pitäisi mennä hänen luokseen, ja jos nyt tulen, hän lopettaa. Menin joka kerta, vaikka matkaa on 150 km.
Suhde alkoi vähitellen mennä sitä rataa, että viikonloput, 3-4 päivää hän joi, krapulassa soitti minut luokseen ja olin maailman paras tyttöystävä, kunnes tuli keskiviikko ja krapulan liennyttyä hän alkoi vittuilla ja ilkeillä, haastaa riitaa, jotta saisi taas syyn juoda viikonloppuna. Tilanne ajautui hänen töissäkin siihen, että hänet ohjattiin hoitoon, koska hän joi yhden kokonaisen koulutusmatkan aamusta iltaan eikä osallistunut toimintaan. Tällöinkin hain hänet lentökentältä, jossa turvamiehet häntä saattoivat.
Joulun jälkeen juominen lisääntyi huimasti. Syynä taas sama, että minä ärsytän häntä niin paljon. Puhuimme monesti lopettamisen tärkeydestä ja siitä, miten moni muukin asia (paniikkihäiriöt, huono itsetunto, vihan tunteet yhteiskuntaa kohtaan) loppuisivat, kun juominen loppuisi. Jaksoin tukea, uskoa ja rakastin niin kuin tässä tilanteessa kykenin. Olin aina käytettävissä, vaikka hän olisi käyttäytynyt miten huonosti, sillä olen luonteeltani niin kiltti ja säälin häntä niin monesti.
Nyt hänellä on toinen nainen. Sen seurauksena, kun lähdin vappuna kotiin, koska hän alkoi juomaan vaikkei pitänyt. Hän uhkasi jo silloin, että jos hän ei kelpaa minulle, niin jollekin muulle kyllä. Tämä selvisi minulle vasta nyt viikonloppuna, ja sen jälkeen olen olut aivan palasina. hän kuvailee tilannetta "on niin loistavaa jutella jonkun kanssa, joka saa hänelle aikaan koko ajan hyvän olon, ja että tämä on jotain mitä hänen nyt vain kuuluu tehdä". Ei kuulemma tiedä mitä haluaa, etsii suuntaa elämälleen. Väittää heidän vain juttelevan, mutta jokainenhan tietää, mihin se johtaa.
Syytän itseäni kaikesta. Ajattelen koko ajan, että jos en olisi vappuna lähtenyt, näin ei olisi käynyt. Jos olisin tehnyt jotain enemmän, näin ei olisi käynyt. Jos olisin osannut kuunnella häntä, hyväksynyt enemmän, näin ei olisi käynyt. Olen käynyt psykiatrilla puhumassa ja tällä hetkellä olen sairauslomalla ja joudun syömään rauhoittavia, sillä tuska ja ahdistus on niin valtava. Mietin koko ajan, että mitä jos hän nyt lopettaa juomisen, että taisteli taistelun minun kanssa ja nyt joku toinen saa hänestä raittiin, ihanan miehen, ja minulle ei jäänyt käteen kuin katkeruus ja syyllisyys.
Ole kiltti, auta. Sano jotain, miten pääsen tästä tilanteesta eteenpäin. Kaikki ystäväni sanovat, etten olisi voinut tehdä mitään enemmän ja että pinnani on venynyt loputtomiin ja olen ollut liiankin kärsivällinen. En tiedä enää mitä ajatella.
syyllisyys
8
366
Vastaukset
- järkyttynyt-surullinen
Sain kuulla kaksi päivää sitten hyvän rakkaan ystäväni kuolleen (olimme tunteneet lähes 25 vuotta).
Olen kuin halvaantunut. Kaikki värit, sävyt lähti - kummallinen harmaa apeus on päällä. Epätodellista. Olen aivan kauhuissani, turta. Välillä taas saan paniikkikohtauksia, välillä itken. En pysty syömään. Hirveä ikävä. Aamut on hirveitä, kun mylly lähtee kiertämään "hän on kuollut..". Olen aivan lamassa. Istun ja luen netistä hakien vertaistukea. Olen varmaankin ihan alkushokissa.
Soitin hänen siskolleen, ja olemme puhuneet ja itkeneet.
En ole pystynyt menemään sen jälkeen töihin järkytykseltä.
Minulle(kin) jäi syyllisyys, olisiko minun sittenkin pitänyt tavata hänet (?) - tapaaminen venyi, epäröin, pohdin, koska hän oli aikanaan pahasti koukuttunut päihteisiin, sai kyllä tukea elämässään niin paljon kuin sitä yleensä ottaen on mahdollista saada Suomessa.
En uskaltautunut tapaamaan häntä. Puhuimme puhelimitse. Hän sanoi rakastavansa minua (ehkäpä kuitenkin liioittelua ?). Kertoi olleensa ihastunut minuun jo nuorena. En halunnut rohkaista häntä "ripustautumaan" minuun. Hänellä oli minusta kiiltokuvamainen kaikkivoipa enkelimäinen (nuoruuden) haavekuva ja toive yhteisestä tulevaisuudesta.
Raittiutta hän yritti toteuttaa ajoittain parhaansa mukaan , ja tuli uskoon ennen kuolemaansa. Mielestäni hän oli kamppaillut jo lähes kokonaan irti pitkästä päihdetaustastaan, oli luomassa uutta elämää virkeänä, sinnikkäästi yrittäen.
Hänellä oli myös uskovia ystäviä ja tuttuja ympärillään elämässään. Hän kävi myös seurakunnassa.
Olen itse uskossa. Näistä asioista keskustelimme paljon.
Tapailimme 20 vuotta sitten. Hän olisi halunnut tulla uudelleen elämääni. Hänen elämänsä oli luisunut jyrkkään alamäkeen kymmenen viime vuoden aikana. Luulen, että hänellä olisi ollut toive elämänsä muuttuvan, kun toivoi meidän olevan jotenkin yhdessä, yhteydessä.
Hän sai apua ja tukea elämässään. Hän oli pidetty, hänellä oli mm. vertaisystäviä, sukulaisia, sisaruksia. Hän oli hurmaava, karismaattinen, kauniinkomea mies.
En voinut luvata hänelle toistaiseksi muuta kuin hyvän ystävävyyden. Puhuimme viimeiset reilut puoli vuotta viikottain, lähes päivittäin puhelimessa, joskus tuntikausia kerrallaan.
Hän oli joskus tavoittamattomissa soittaessani, mutta vastasin hänelle, kun hän soitti minulle.
Rukoilin hänen puolestaan usein. Kuulin, että hän kuoli niin kuin oli elänyt.
Kuolema tuli täysin yllättäen, ikään kuin vahingossa. Sydän ei kestänyt. Vai olivatko päivänsä täynnä, jos niin uskomme Luojamme sanaan. Elämänpäivät eivät ole käsissämme emmekä tiedä, milloin lähdön aika tulee.
Jossittelen varmasti lopun elämääni kysymyksiä: Mitä jos sittenkin olisin ? Olisiko pitänyt ? Miksi en ...
En tiedä, miten saan itseni kokoon. Jotakin muuttui ja murtui peruuttamattomasti. Itken taas. Nyt ymmärrän, että elämä on juuri tämä hetki, ei tunnin kuluttua, ei huomenna, tai katsellaan nyt tässä ... onhan tässä aikaa. Ja olinko liian varovainen, arka, pelkuri ?
Jos joku lukee tämän, voisitko kirjoittaa. Olen surun murtama. - onnittelenhyväeroon
Ensinnäkin.
Mitä hemmettiä tää "järkyttynyt-surullinen " tulee tänne loruilemaan!!!!
Kirjoittakoon oman palstan, röyhkeää tulla nynnimään omiaan "Auta": n palstalle.
Sinulle "Auta" sanon, että ole onnellinen että pääsit eroon tuosta äijästä!
Kai itsekin huomaat miten vahingollinen tuo suhde sinulle oli?
Sinulla saattaa olla jokin "läheisriippuvaisuus"-ongelma. Siihen sinun kannattaa paneutua ja pohdiskella.
Olet nuori ihminen, sinulla on elämä edessäsi, tulevat lapset, onnellinen avioliitto ja kaikkea hyvää. Miksi sitoisit itsesi tuollaiseen retkuun? Miksi, miksi?
Ehkä hän on hyvä sängyssä, mutta siinäpä se sitten onkin.
Ajattele tulevia vuosiasi, kun joutuisit seuraamaan jonkun juopporallin toilauksia!
Ai että syyttää sinua? Ja sinä uskot? Ja syytät itseäsi? SIIS KAUHEETA, TULE JÄRKIISI!
Ole onnellinen että pääsit eroon siitä juopporallista.
(Joku toinen sai riesan). ELÄKÄ OTA SITÄ TAKAISIN jos häntä koipien välissä tulee takaisin,
TULE JÄRKIISI!
Kipaise kirjastoon ja lue kirja läheisriippuvaisuudesta! - mnbvcxzasdfgåpoiudfg
menit sitten leikkimään kohtalon kanssa,
mika mustis tietää. - Tsemppiäsinulle
Toivottavasti olet jo päästänyt itsesi siitä pinteestä että turhaan olet syyttänyt itseäsi. Oletko lukenut alkoholismista esim. päihdelinkin sivuilta. Siellä kerrotaan miten alkoholisti manipuloi ja syyttää toisia ihmisiä eli läheisiään kun ei pysty kohtaamaan omaa sairauttaan. aina on joku toinen syyllinen hänen juomiseensa ja kurjaan oloonsa. Paras palvelus jonka alkoholistille voi tehdä on jättää hänet oman onnensa nojaan jolloin hän kohtaa oman pohjansa paljon nopeammin ja kenties tajuaa hakea apua. Läheinen ihminen on pelkkä sijaiskärsijä ja sairastuu itse. mitä nopeammin ymmärrät tämän sitä nopeammin alat toipua ja rakentaa uudelleen luhistuneen omanarvontuntosi ja elämäsi kuntoon.
- Anonyymi
Alkaa oleen aika vastenmielistä tämä "vertaistuki" ja "kokemusasiantuntijat",
Miten se voi jotain ihmistä auttaa, jos toinen ihminen kertoo sille oman elämänsä tapahtumista? Onko niillä kokemusasiantuntijoilla riittävästi psykologista koulutusta, että pystyvät auttamaan muita ihmisiä näiden mielenterveyttä vaarantamatta?- Anonyymi
Vertaistuki on siinä mielessä hyödyllistä, että ihmiset huomaavat olevan olemassa muitakin, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita.
Ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, kuinka ovat selvinneet, mitä ovat tunteneet, kuinka ehkä raskasta on ollut, jne.
Vertaistuen tarkoitus on juuri se vertaisuus, ei siinä kukaan yritä olla, eikä tarvitse olla minkään psykologin kaltainen, ammattilaiset ovat erikseen.
Saman tyylisiä asioita kokeneet tietävät paremmin, millaista voi erilaisissa vaikeissa tilanteissa olla, miten suhtautua, voi saada tukea toisilta, ei tarvitse saada apua vaan tukea.
Ammattilaiset, esim. psykologit, eivät ole välttämättä itse kokeneet niin vaikeita asioita elämässään, eikä heillä sen takia ole kuin ns. kirjatietoa asioista, joka on eri juttu kuin kokemus.
Vertaisten ei siis ole tarkoitus auttaa ketään, ainoastaan tukea. Siihen ei koulutusta tarvitse.
- Anonyymi
Kun jaksat niin lue alkoholismista, asiat alkaa selkeytyä ja järjettömyyksiin löytyy selitys.
Alkoholin ote on luja ja sen uhri syyttelee avuttomana kaikkea mahdollista muuta. Aivot mm. muuttuu niin, että mielihyvää ei ole olemassa ilman alkoholia.
Paras näkemäni ja sydäntäsärkevä kuvaus alkoholismista on tämä animaatio: https://youtu.be/HUngLgGRJpo - Anonyymi
Sehän se onkin alkoholistien tapa syyllistää toinen.
Ja jos jatkat hänen kanssaan niin ei juominen tule loppumaan.äei se toinenkaan nainen tule olemaan mukana kuvioissa kauaa.
Miksi yleensä syyttelet itseäsi, et iåolemollut mitenkään poikkeava vaikka olisit ilkeillytkin, ne vaiheet on sitä alkoholistin kanssa elämistä kaikki keinot koulutetaan että saisi toisen lopettamaan juomisen, mutta hän ei tule koskaan lopettamaan Olisit vaan iloinen että pääsit eroon hänestä , elämä alkoholistin kanssa on rasittavaa.
Ainaiset pelot että onko juovuksissa vai ei, se aiheuttaa sinulle tuskaa, mutta hän ei ole rakkautesi arvoinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381883Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431446Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 151394
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,91356Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11270Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51197