Lehdistä ja muista uutisvälineistä saa lukea ja kuulla eri puolilla annetuista tuomioista. Pari vuotta sitten luin Yhdysvalloissa annetusta rangaistuksesta. Uutisessa kerrottiin, että vankikarkuri oli murhannut eläkeläispariskunnan ja saanut kovan tuomion – elinkautisen ja sen lisäksi 235 vuotta vankeutta. Vankikarkurin mukana olleista apureista toinen sai viisi elinkautista ja toinen 40 vuotta vankeutta.
Suomalaisen käsityksen mukaan tuomiot ovat varmasti kovia ja käytännössä mahdottomia toteuttaa loppuun saakka. Ne ovat kuitenkin seurausta inhimillisestä ajattelusta. Rikollinen on ansainnut tuomionsa kovimman kautta. Mukana on myös Raamatussa olevan Hammurabin lain ”hammas hampaasta, silmä silmästä” -ajattelua.
Tuomion julistaminen kuulostaa synkältä, ja sitä se onkin. Tuomiosta puhuminen tai kirjoittaminen kertoo siitä, että on tapahtunut jotain pahaa, mistä on ollut syytä rangaista. Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee oikeusjärjestelmän, jonka tehtäviin tuomiovaltakin kuuluu. Toki tuomioiden tulisi olla kohtuullisia ja aina suhteessa tehtyihin rikoksiin ja rikkomuksiin.
Kuulumme Herralle
Olen useita kertoja ollut mukana keskusteluissa, joissa käsitellään kristinuskoa ja tuomitsemista. Keskustelukumppanit ovat muistaneet Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1). Ja aivan oikein: meillä ihmisillä ei ole valtaa tuomita toisiamme ihmisinä. Tuon lauseen irrottaminen kokonaisuudesta tai Raamatun kokonaissanomasta ei tee sille oikeutta.
Paavali kirjoittaa Roomassa asuville kristityille tuomitsemisesta ja antaa ohjeita, kuinka tulee toimia. ”Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:7–12.)
Elämme anteeksiantamuksesta
Paavalin mukaan ei ole ihmisen asia tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meidän tehtävänämme on Jumalan valtakunnan kutsumuksen mukaisesti olla uskollisia Jumalan sanalle. Keskusteluissa on ollut hyvä pitää esillä Jumalan iankaikkisen tuomion ja armon ajatuksia seurakunnan aarteena.
Aiemmin esillä ollut Matteuksen evankeliumin kohta jatkuu ja täydentää Jeesuksen ajatuksia seuraavasti: ”Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan” (Matt. 7:2). Meitä kehotetaan mittaamaan ja tuomitsemaan toisiamme Jumalan sanalla ja kertomaan Jumalan armosta ja evankeliumin tuomiosta. Kuulumme syntisten ihmisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.
Suomalaisen käsityksen mukaan tuomiot ovat varmasti kovia ja käytännössä mahdottomia toteuttaa loppuun saakka. Ne ovat kuitenkin seurausta inhimillisestä ajattelusta. Rikollinen on ansainnut tuomionsa kovimman kautta. Mukana on myös Raamatussa olevan Hammurabin lain ”hammas hampaasta, silmä silmästä” -ajattelua.
Tuomion julistaminen kuulostaa synkältä, ja sitä se onkin. Tuomiosta puhuminen tai kirjoittaminen kertoo siitä, että on tapahtunut jotain pahaa, mistä on ollut syytä rangaista. Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee oikeusjärjestelmän, jonka tehtäviin tuomiovaltakin kuuluu. Toki tuomioiden tulisi olla kohtuullisia ja aina suhteessa tehtyihin rikoksiin ja rikkomuksiin.
Kuulumme Herralle
Olen useita kertoja ollut mukana keskusteluissa, joissa käsitellään kristinuskoa ja tuomitsemista. Keskustelukumppanit ovat muistaneet Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1). Ja aivan oikein: meillä ihmisillä ei ole valtaa tuomita toisiamme ihmisinä. Tuon lauseen irrottaminen kokonaisuudesta tai Raamatun kokonaissanomasta ei tee sille oikeutta.
Paavali kirjoittaa Roomassa asuville kristityille tuomitsemisesta ja antaa ohjeita, kuinka tulee toimia. ”Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:7–12.)
Elämme anteeksiantamuksesta
Paavalin mukaan ei ole ihmisen asia tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meidän tehtävänämme on Jumalan valtakunnan kutsumuksen mukaisesti olla uskollisia Jumalan sanalle. Keskusteluissa on ollut hyvä pitää esillä Jumalan iankaikkisen tuomion ja armon ajatuksia seurakunnan aarteena.
Aiemmin esillä ollut Matteuksen evankeliumin kohta jatkuu ja täydentää Jeesuksen ajatuksia seuraavasti: ”Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan” (Matt. 7:2). Meitä kehotetaan mittaamaan ja tuomitsemaan toisiamme Jumalan sanalla ja kertomaan Jumalan armosta ja evankeliumin tuomiosta. Kuulumme syntisten ihmisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.