Luonto ja retkeily

Synnyin kotona, maalla. Elämään tulo oli niin vaikeaa, että äitini toivoi minusta kätilöä. Koko kylässä ei ollut sähköä . Meillä ei ollut juoksevaa vettä talossa. Elämä oli siis kovaa. Muutimme kaupunkiin, paremman toimeentulon perässä.

Äitini erityisesti halusi, että edes tytöt pääsevät opiskelemaan. Pojillakin olisi ollut päätä opiskella, mutta ei ollut varaa maalta käsin.

Lapsena unelmoin kerrostalossa asumisesta. No, nyt asutaan, mutta...
Nyt , vanhempana kaipaan yhä enemmän luontoon, varsinkin keväällä, kesällä ja syksyllä. Haluan pois kaupungin saasteista, melusta ja kaikesta turhasta. Sitten kun se on mahdollista.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minäkin asuin korvessa. Kerran vuodessa pääsin äidin mukana kaupunkireissulle. Tien vieressä odotimme Makkosen linja-autoa.
Purskahdin aina itkuun, kun harvakseltaan pikkuauto ajoi ohi. Pelkään vieläkin autoja. Mielestäni ovat aikamoisia tappovehkeitä. Niillä on paljon etuoikeuksia muihin ajoneuvoihin ja jalankulkijoihin nähden.
Pelkään myös auton kyydissä, mieluummin lentokoneella.

No, kaupungissa oli kirkkoreissu pakollinen. Siellä oli pitkä aika.
Neuvolassakin käytiin. Mutta sen jälkeen sai IHANAA mansikkatötteröjäätelöä. Nam. Maailman ihaninta.
Nykyään maistuu vain luomu, ehkä sekin oli sitä. Ehkä moni muukin siihen aikaan oli luomua ja terveellistä, vaikka ei sitä niin mielletty.
Ehkä juuri siksi olen saanut olla näinkin terveenä

Äänestä

Maalle vaan kenellä siihen on mahdollisuus. Itse asun vielä arkipäivät maalikylillä, mutta kaikki vapaa-aika/ oikea-aika menee maalla. Täällä kaupungissa harmittaa eniten se, että ei voi lorottaa mihin haluaa, heti on joku äimistelemässä jos sen tekee.

Kyllä se on liian urbaani kylä ihmisen asuttavaksi jos ei voi kävellä puukko vyöllä kauppaan ilman, että aiheuttaa pakokauhua ja iltasanomauutisointia. Pari vuotta tässä vielä pitää vissiinkin puukotta ja kusematta täällä kylillä kärvistellä. Sitten helpottaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Unelmana kirjoitti:

Synnyin kotona, maalla. Elämään tulo oli niin vaikeaa, että äitini toivoi minusta kätilöä. Koko kylässä ei ollut sähköä . Meillä ei ollut juoksevaa vettä talossa. Elämä oli siis kovaa. Muutimme kaupunkiin, paremman toimeentulon perässä.

Äitini erityisesti halusi, että edes tytöt pääsevät opiskelemaan. Pojillakin olisi ollut päätä opiskella, mutta ei ollut varaa maalta käsin.

Lapsena unelmoin kerrostalossa asumisesta. No, nyt asutaan, mutta...
Nyt , vanhempana kaipaan yhä enemmän luontoon, varsinkin keväällä, kesällä ja syksyllä. Haluan pois kaupungin saasteista, melusta ja kaikesta turhasta. Sitten kun se on mahdollista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu