lähellesi. Ihan kuin suojelisit itseäsi tai sitten vain et pidä minusta.
Vaikutat siltä ettet päästä helposti ihmisiä
Kuneitiedä
391952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Niin kenelle osoitit, ehkä enemmän tuntomerkkejä ... mutta jos oli naiselle, niin sanoisin miehelle, että pidän. Itsesuojeluvaisto toimii vain liian tehokkaasti johtuen syistä monista.
Se on juuri näin.
Se on totta, että suhtaudun varauksellisti. Se ei ole totta, ettenkö tykkäisi. Oma elämäntilanne on nyt vähän hankala tai vaikea. En ole vaikeuksissa, mutta muuten on tullut mutkia matkaan. "Vain elämää, ei sen enempää, sun muistos tahdon säilyttää..."
En päästä lähelleni kuin aniharvat. Pelkään että asioitani käytettäisiin minua vastaan.
Pidän minä sinusta. Löydä tie mun luo.
Pidän aika harvoista, mutta siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Kyllä tässä ihan valtion opintosuunnitelmien mukaan on toimittu. Sen tuotoksiahan tässä ollaan.
Yksikin hyvä ystävä riittää.
Aloitus on sellainen että 99% suomalaisista voisi omia sen.
Tulkinnallinen ainakin. Pitäisi kysyä ihmiset tuntevilta niin tilisi ehkä oikeampi vastaus. Nämäkin kuitenkin hakevat aktiivisesti parisuhdetta ja kaipaavat seksiä ja kosketusta sekä juttu seuraa-
niin totta minunkin mielestä antaisin vaikka 100 prosenttia
Kyllä minä sinusta pidän, ei ole siitä ollenkaan kyse, on vain aika hankala elämtilanne meneillään ja paljon syitä sille miksi olen etäinen-
Millä tavalla hankala? Mitä syitä etäisyydelle?
Puhu, kerro, selvitä.
Eiköhän toinen ymmärrä syysi jos olet suora ja rehellinen.
Saatat olla osittain oikeassa siinä että suojelen itseäni . Mut suurin syy lienee ujoudessa kun ei saa sanottua millään niin upealle naiselle tahtoisiko hän tutustua lähemmin. Mutta en syytä häntä yhdelläkään sanalla kun ei ole mennyt niin kuin olen ajatellut. Kokonaisuutena pidän itseäni rehtinä ja luotettavana. Kyllä minuun voi tutustua aivan luottamuksella.
Ehkä hän haluaa tutustua sinuun mutta itsekin on ujo?
Olen valikoiva sen suhteen kenet päästän lähelle.
Tämä avaus ei ole minulle mutta vastaan silti.
En niin. En päästä juuri ketään lähelleni kun kaikki minuun edes pintapuolisesti tutustyvat rakastuvat/tykästyvät minuun ja pidän enemmän ylhäällisestä omasta rauhasta noin pääsääntöisesti. Koko aikuisikänäni olen päästänyt tasan kaksi ihmistä lähelleni, broidin kaksi lasta ja heistä etenkin tyttö on ihan aina kiinni mussa kun vierailuilla nähdään.
Täytyy jatkaa. Eka duunipaikka oli mimmivaltaisella lalla ja vie vee sitä huomion määrää mitä sain. Huoh. Väkisin tutustuttiin porukalla ja dokailtiinkin yhdessä mutta voi helvetti kun itsellä ei ollut pienintäkään halua mihinkään parisuhteisiin, niin sitä riiailun määrää... Yhdeltä "Sä oot niin ihana", toiselta "Tuothan mulle tuliaisia? (ei oltu kuin frendejä eikä edes paneskeltu)", silmien räpyttelyjä, olkapään tönimisiä, toistuvia kosketteluja/lääppimisiä jne. Enkä ollut paikan ainoa sälli mut mä imin tahtomattani kaiken huomion, argh.
Mä vaan oon niin mä ja viihdyn enemmän itsekseni. Kyllä tuleva rakkaani pääsee hyvin lähelle ja syvälle mutta moni ei.
Hahhahaa, onko hauskaa?
Miltä se tuntuu? Sano nyt? Yhtä vain ajatellut, yhtä halunnut, yhtä ainutta miestä? Kaiken huomioni panostin, halusin ja edelleen haluan.
Niin mikä tuntuu ja miltä pitäisi tuntua? En mä ala mihinkään jollen koe minkäänlaista vetoa pois lukien sa-int aikoinaan.
Sen takia kun yksi täti sanoi kerran, että varo sellaisia tyttöjä jotka polttaa tupakkaa ja
juo viinaa:)
Niin ne kaikki väittävät. Jättäydyn kuulemma helposti etäämmälle ja pidän henkisen muurin ympärilläni. Kuljen omia polkuja, viihdyn seurassa ja yksikseen, en kaipaa kädestä pitäjiä enkä ole muusta ryhmästä riippuvainen. osallistun, olen seurallinenkin, mutta jään monille "arvoitukseksi" joka tunnetaan pintapuolisesti mutta johon ei saa oikein kunnolla henkistä yhteyttä.
minua kuvataan mysteeriksi josta ei saa selkoa jonka ajatuksia pitää hiukan arvailla.
Kuin minua kuvaisit. Samikset. Hienoa?
Saippuakauppias
Olet oikeassa, olen aika siili.
En vain luota omiin aistimuksiini. Ajattelen että jos vain kuvittelen kaiken omassa päässäni ja tulen jotenkin paljastuneeksi, että tykkään hänestä, vaikka alussa se oli tykkään, en tykkää, tykkään jne. Saatan myös vaikuttaa etäiseltä, koska en halua kenenkään huomaavan, että olen ihastunut häneen.
Siinä olet oikeassa etten päästä helposti ihmisiä lähelleni. Miksikö? En luota helposti ihmisiin. Jotkut haluavat vain hyötyä toisista ihmisistä tai satuttaa...
Ja minä ainakin en voi olla pitämättä hänestä. Nyt pohdin sitä, onko sillä jokin merkitys kun hän kosketti kättäni tekosyyn varjolla. Kaamee dilemma... Toivottavasti hän jatkaa yrityksiään eikä ole mikään luovuttajatyyppi.
Mikä pohdituttaa jos mies on hakenut tollasta kontaktia? Täysin selvä merkki kiinnostuksesta on se. :)
Itseasiassa uskon että päästän ihmisiä lähietäisyydelle, mutta jotenkin tuntuu että minulla on jokin ihme "pelottava/luotaantyöntävä-aura", jota ihmiset ehkä jollain lailla kiertää. En tiedä onko näin, mutta olen joskus ajatellut, että mistä johtuu, että ihmiset eivät juuri lähesty minua (promilleissa ehkä:)
Ehkä päästän jopa lähelle, mutta sitten että päästän sisään ihmistä sydämeen niin siihen vaaditaan jo aika paljon. En tiedä mistä johtuu. Minun kaikki ihmissuhteet ovat todella pitkäikäisiä. Kaikki joiden kanssa olen tekemisissä ovat jo ainakin about 20-25 vuotta vanhoja ihmissuhteita.
Uudetkin ihmissuhteet olisivat tervetulleita, mutta jotenkin niitä vaan ei synny. Tiedän, että olen suora ja ehkä myös sellainen sisäinen vahvuus jotenkin tunkee minusta läpi, jota ehkä jopa pelätään, koska se on niin totaalista. Olen ns. "katupoikia", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Hän tosin lensi suoraan minun sydämeen:) kyselemättä tai koputtamatta:) En tiedä, mistä se johtui. Johdatusta, jokin tarkoitus siinä täytyy olla, koska se ei ole todellakaan kovin usein tapahtuvaa, jos koskaan.
Miehenä sanon että en päästä.
Naiset kun ovat yleisesti sisäisesti sontaa niin lähelle päästäminen tarkoittaa kipua ja murhetta.
Suojelen itseäni. Pidän sinusta, mutta vain kaverina/ystävänä, en romanttisessa mielessä. Toivottavasti et toivo/tavoittele/yritä mitään muuta.
Ikävöit täällä kaveria/ystävää?
Ehkäpä ikävöin toista miestä, en sinua/häntä. Sivusta vain kommentoin tähän avaukseen. Minulla on eräs mies ystävänä/kaverina, josta pidän, mutta vain kaverina/ystävänä enkä koskaan voisi ajatella häntä romanttisessa mielessä, toisin kuin yhtä toista miestä, johon olen oikeasti ihastunut. En välitä siitä, jos jonkun mielestä tämä on vähän omituista. Omapa on elämäni.
Tai aivot antavat dilemmaan erilaisen ratkaisun kuin sydän? Lopputuloksena pakitus, ainakin osittainen. Nuorena kuuntelin järkeä liian kanssa enkä uskonut mitä sydän sanoi, puhumattakaan että olisin luottanut sokeasti rakkauteen ja tässä puhuivat aiemmat elämänkokemukset ja ensimmäiset kokemukset miehistä. Kaikki ei mennyt niin sanotusti putkeen. Nyt kuuntelen sydäntä mutta sen perässä en voi itsekkäästi juosta vaan on käytettävä järkeä elämän järjestämisessä. Mutkikasta on elo joskus edelleen ja on ollut pakko hyväksyä että joskus ihmiset kasvavat eri suuntiin ja suhde ei ole se mitä se joskus vuosia sitten oli, mutta se ei anna lupaa heittää hanskoja tiskiin ja rynnistää katsastamaan uutta rakkautta. Jokaiselle asialle on aikansa. Ehkä aika ajoi meistä silloin nuoruudessa ohi tai ehkä uusi mahdollisuus tulee meille myöhemmin elämässä. Kasvaminen ihmisenä on vain hyväksi sitäkin ajatellen.
Kyllä on ja hän ihailee muita kuin minua, mikä on aivan oikein.
En päästä helposti ihmisiä lähelleni,ehkä ytitän suojella itseäni ja en osaa todellakasn helposti luottaa ihmisiin syystä että luottamus petetty useasti.Kyse ei todellakaan ole ettenkö pitäisi hänestä ihanasta miehestä..Pidän hänestä aivan valtavasti mutta tilanne on jo itsessään sellainen että tavallaan en voi tehdä asialle mitään.Enkä oikein jaksa uskoa että hän pitäisi minusta vaikka vähän siltä vaikuttaa.
Syvimpään sisimpääni päästän varmaan harvoja.
En päästä, se on osa ihmisen itsesuojeluvaistoa.
Pidän, todellakin pidän, mutta en voi tilanteelle mitään.
Minusta ei ole rikkomaan mitään,
enkä voi tunnustaa mitään.
Minun sormus on koriste ja kilpi, sinun/ hänen sormus on annettu valojen kera.