...ja jatkaa elämäänsä. Tehkää kaikki mitä vaan sen eteen että voitte/pystytte antaa anteeksi. Silloin tulee ajallaan helpotuksen tunne ja otatte taas oman elämänne haltuun. Hyvät kesät!
Parempi antaa anteeksi...
Ziggy_Stardust_
46665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Niin tästäkin ollut paljon puhetta ja moni puhunut anteeksiannon vaikeudesta varsinkin silloin jos ja kun tuntuu, että koko elämä mennyt pilalle sen toisen takia...
Vaikka mitä jälkimmäiseen tulee, niin siitä tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, meneekö loppuelämä pilalle vai löytyykö sittenkin joku ratkaisu, millä päästä eteenpäin...
Tuos kun surffailin netissä lueskelemassa yhtä sun toista näihinkin teemoihin liittyen, löysin tämmösen sivuston
https://timopurjoatnfg.wordpress.com/
Kirjoittaja on logoterapian kannattaja, itsekin olen ko. aiheesta ennenkin jonkun linkin tänne laittanut, kun aikoinaan noita Viktor Franklinin kirjoja tullu luettua...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Logoterapia
Mutta ny tähän anteeksiantamis teemaan liittyen laitan ko. kirjoittajalta parikin postausta joissa on hivenen toisenlainen näkökulma liittyen siihen, että jos anteeksiantaminen tuntuu mahdottomalta niin jotain kummiskin voi tehdä/suhtatua asioihin hieman toisella tapaa
https://timopurjoatnfg.wordpress.com/2016/04/21/en-anna-anteeksi-mutta-toivon-hyvaa/
https://timopurjoatnfg.wordpress.com/2016/05/09/kiitollisuus-on-anteeksiantoa-merkityksellisempaa/
Kuinka pilalle oma elämäsi oikein meni? Löytyikö apu suhteesta? Annoitko itse anteeksi?
"Kuinka pilalle oma elämäsi oikein meni? Löytyikö apu suhteesta? Annoitko itse anteeksi?"
Jaa no ei mun elämä ny mitenkään pilalle mennyt, mitä ny itsetunto koki kolauksen ja joutui pohtimaan asioita kantilta jos toiselta. Toki asiaan vaikutti sekin, että minun maailmani muut ihmissuhteet pysyivät kuitenkin ennallaan ettei tullut sellaista kokemusta että olisin lakannut uskomasta siihen, että ns. hyviäkin ihmisiä on olemassa.
Toisaalta myös kuten se tuntemani tyyppikin aikoinaan totesi, että olin hänen mielestään liian itsenäinen, etten ny sillain ollut hänestä mitenkään riippuvainen, ettei se oma elämäni, perusjutut mitenkään muuttuneet, vaikka joskus joku saattoi kysyäkkin, että onko mulla surua/huolia...
Toki omanlaisensa prosessi se oli hyväksyä tapahtunut osaksi mennyt elämää, että oli suhteessa ihmisen kanssa jolle merkinnyt yhtään mitään ihmisenä vaan oli pelkkä käyttöesine...
Kai minä olen anteeksikin antanut, myös itsellenkin, kun tapahtunut ei sillain enää herätä suuria tunteita, mitä ny sen verran, ettei toivoisi moista kokemusta kenellekkään ja aikakin tekee tehtävänsä...
"Ihmisillä on tarve uskoa toisten ihmisten empatiaan ja perustavaan hyväsydämisyyteen. Poistamalla inhimillisyyden ja esineistämällä ihmiset väärinkäyttäjä hyökkää ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusteita vastaan. Tämä johtuu väärinkäyttäjien "muukalaisuudesta" - he saattavat olla erinomaisia täysin muotoutuneiden aikuisten matkijoita, mutta he ovat emotionaalisesti poissa ja epäkypsiä.
Väärinkäyttö on niin inhottavaa, niin vastemielistä, niin hirviömäistä, että ihmiset vetäytyvät kauhuissaan. Juuri silloin, kun heidän puolustuksensa on täysin auki, he ovat kaikkein alttiimpia ja herkimpiä väärinkäyttäjän kontrollille. Fyysinen, psykologinen, verbaalinen ja seksuaalinen väärinkäyttö on inhimillisyyden poistamista ja esineistämistä."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse.html
Tosiaan kovin kummallinen/outo kokemus se oli kaikenkaikkiaan ja johti tosiaan siihen, että täälläkin vieläkin näitä asioita enemmän tai vähemmän "jahkaan", kun vieläkin välillä on vaikea ymmärtää, että jotkut ihmiset ovat vaan "sellaisia", käyttävät hyväuskoisia ihmisiä hyödykseen pelkästään omia tarpeitaan varten, vaikka eivät ihmisestä edes pidäkkään...
Mutta joo, kuten tuossa yllä laittamassani linkissänkin todetaan, niin toivon sinne kaikkea hyvää, en hänen vaan nimenomaan sen nykyisen naisen puolesta, vaikka en uskokaan että se ihminen kykenee rakastamaan, kuten hän itsekin aikoinaan kertoi, ettei ole sellaisia tunteita ollut ketään kohtaan ja vielä jälkeenkinpäin harmitteli spostissa ettei tuohon naiseenkaan liittyen, samalla kun yritti vielä minua houkutella tapaamisiin.
" jotkut ihmiset ovat vaan "sellaisia", käyttävät hyväuskoisia ihmisiä hyödykseen pelkästään omia tarpeitaan varten, vaikka eivät ihmisestä edes pidäkkään..."
Miten ymmärrät oman sanomasi? Sanot tuossa: "vaikka eivät ihmisestä edes pidäkään". Olisiko mielestäsi jotenkin järjellisempää, jos he käyttäsivät hyväkseen ihmisiä, joista pitäisivät? Ja miten on, voivatko narsistit pitää ylipäätään kenestäkään?
Voisiko asian ilmaista niin, että he käyttävät hyväuskoisia ihmisiä hyödykseen teeskennellen pitävänsä näistä?
-------------
Ihan vaan sen takia, että asia olisi mahdollisimman oikeassa kuosissa....
Narsistithan eivät voi aidosti pitää kenestäkään... oman vammansa vuoksi. Vamma estää empatian tunteen muodostumisen.
-------------
Sanomasi on ihan oikein, en sitä sano. Mutta jotenkin vain, joissakin muissakin yhteyksissä tulee sellainen ajatus, että ikäänkuin narsisti olisi valinnut uhrikseen jotenkin sellaisen, josta ei jotenkin erityisesti pidä.... Ja että joistakin muista voisi kumminkin pitää... Ainakin tuollainen mahdollisuus jää auki. Lienet pohtinut asiaa paljonkin, mutta ehkä juuri siksi.
Kun vielä samassa yhteydessä toivot: "niin toivon sinne kaikkea hyvää, en hänen vaan nimenomaan sen nykyisen naisen puolesta, vaikka ". Ihan kuin 'sinne' voisi jotain hyvää kuulua... tuon suhteen merkeissä.
Siis mitähän se tarkalleen ottaen on, mitä loppujen lopuksi toivot heille?
Kun minusta hyvää ns. uudelle naiselle voisi ainostaan olla, että hän on päässyt irti ihmishirviöstä mahdollisimman vahingoin ja viisastuneena. Vaikeampi ajatus on, mikä sille miehelle voisi olla hyvää.
Itse pidättäydyn ajattelemasta mitään erityistä omasta narsisti-psykopaatistani, enkä toivo hänelle en hyvää enkä pahaa. Hänen suhteitaan kieltäydyn edes kuvittelemasta suuremmin. En usko, että siellä rintamalla on mitään uutta nähty tai koettu. Minun toivomukseni eivät myöskään muuta asioiden laatua ja kulkua puoleen eikä toiseen.
Siis toivotuksesi kuulostaa kovin tavanomaiselta, kun kyseessä on outo tapaus, jota pidät narsistina. Ihan kuin kyseessä olisi mahdollisimman tavallinen kaatunut suhde, ja sinä olisit muodollisen kohtelias... Jonka voisi ilmaista myös tyypillisesti: Kasvoimme vain erillemme. Jota ilmaisua julkkikset käyttävät puhuessaan lehdistölle... Että eivät saisi aikaan lisää aprikointia ja suhteisiinsa liittyvää juoruamista ja paheksuntaakin, ylipäätään mitään negatiivista huomiota.
että hän on päässyt irti ihmishirviöstä mahdollisimman vahingoin ja viisastuneena.
=
että hän on päässyt irti ihmishirviöstä mahdollisimman PIENIN vahingoin ja viisastuneena.
"Anteeksi antamisen sijaan toivonkin kaikille nykyisille pahan tekijöille kaikkea hyvää. Ennen kaikkea kaiken sen maailmassa olevan arvokkaan ja hyvän kokemista, josta he ovat jättäytyneet pois toisenlaisten valintojensa takia. Toivon siis, että he aloittavat loppuelämän pituisen matkansa kohti kokonaisvaltaisesti hyvää elämää, jota myös onnellisuudeksi kutsutaan. Se on mahdollista vain omistautumalla ponnistelemaan kohti eettisesti hyvää."
-Lainaus linkistä en-anna-anteeksi-mutta-toivon-hyvää
Tuo kaikkihan on mahdotonta narsistille... On aivan vammaisen pilkkaamista kuvitella, että hän alkaisi toimimaan noin. Oman narsisti-spykopaattini syntilista on niin pitkä ja synkkä, että hänen ainoa mahdollisuutensa pysyä vähänkään siedettävänä inhimilliseltä kannalta on jatkaa valitsemallaan tiellä. Jos hän tekisi jotain poikkeavaa vastoin kaikkia odotuksia ja luonnon lakia, se asettaisi koko hänen menneisyytensä aivan uuteen valoon ja lukemattomat uhrit, jotka ovat löytäneet rauhan tapahtuneesta tajuamalla, että pahantekijä on parantumaton ja paatunut psykopaatti, aivan uusien tosiasioiden eteen.
Ja tuota en todellakaan toivo edes. Siksi toiseksi asialla spekulointi on täysin turhaa, noin ei käy.
Linkin tapaus on sovellettavissa ainoastaan huomattavasti normaalimpiin tapauksiin.
Kaikki mikä sopii normaaliin elämään ei istu ollenaan tapauksiin -narsisti.
" Jos otan heiltä pois sen syyllisyyden, josta he kärsivät, teen heille pahaa. Ehkäisen heitä katumasta, hyvittämästä tekojaan ja vapautumasta elämään sellaista elämää, jota he eivät ole tienneet olevan olemassakaan. "
-Lainaus linkistä en-anna-anteeksi...
Eihän narsistille missään olosuhteissa tule tuollaista eteen.
"Anteeksianto ei ole jotain, jota tahdotaan ja tehdään siksi, että vapaudutaan itse kärsimyksestä, jota toisten pahojen tekojen muisteleminen itsessäni aiheuttaa. Tällöinhän antaisin anteeksi hyvin itsekkäästi vain itseni vuoksi. Anteeksiannolla olisi siis vain välineellinen arvo oman hyvinvointini edistämisessä. "
-Lainaus linkistä en-anna-anteeksi
Tapauksessa narsisti ainoa asia mitä voi tehdä, on irroittaa itsensä. Voisi kehoittaa lisäksi antamaan anteeksi myös itselleen se vajavaisuus, että ei ole työkaluja narsistin parantamiseen. Uhrilla ei ole työkaluja narsistin sysäämiseen eteenpäin, kohti parempaa elämää. Linkin neuvo ikäänkuin hakee työkaluja pahantekijän parantamiseen. Velvoittaa uhrin tekemään edelleen tekoja narsistin eteen, hänen parantamisekseen. Narsistien uhrien on vain irrottauduttava noista tavanomaisista ajatuksista, se on heidän ainoa mahdollisuutensa vapautua tilanteesta, johon on joutunut.
Se, mikä sopii tapauksiin, joissa toinen/toiset osapuli on tavis, ei sovi välttämättä ollenkaan tapauksiin, joissa se toinen osapuoli on narsisti.
-Juuri siitähän on kyse, siinä on koko jutun juoni.
"Voisiko asian ilmaista niin, että he käyttävät hyväuskoisia ihmisiä hyödykseen teeskennellen pitävänsä näistä?"
No tuo on toki hyvinkin täsmällinen ilmaisu, mutta sisältää kuitenkin saman ajatuksen, ettei todellisuudessa pidä kun joutuu teeskentelemään pitävänsä...
Mitä tulee noihin mun anteeksiantamiseen/toivomisiin, niin kyllä minun tapauksessani ne on vain itseä varten , että linkin tekstin mukaan olen tehnyt niin itsekkäistä syistä, vain itseni vuoksi
"Anteeksianto ei ole jotain, jota tahdotaan ja tehdään siksi, että vapaudutaan itse kärsimyksestä, jota toisten pahojen tekojen muisteleminen itsessäni aiheuttaa. Tällöinhän antaisin anteeksi hyvin itsekkäästi vain itseni vuoksi. "
Kyllä se helpottaa elämää, kun ei tarvi kantaa kaunaa eikä katkeruutta, on sillain päässy irti ja todellisuudessahan ei edes tiedä mitä sinne kuuluu, eikä ole mitään tarvetta tietääkkään, mutta silti voi toivoa toiselle hyvää. Ei se sen kummempaa ole kuin kirkkokin siunaa ja rukoilee kaikkien ihmisten puolesta...
Jos luit linkkiä eteenpäin, niin siinä oli myös kohta, jossa todettiin, ettei se kokonaisvaltainen anteeksianto ole edes meidän vastuummalle...
"Edesmennyt Tony Halme lausui ehkä tahattomasti jotain erittäin syvällistä todetessaan ”Jumala armahtaa, minä en”. Me emme edes voi armahtaa jotakuta muuta tai antaa anteeksi jollekulle."
Mitä tulee tuohon näkemykseesi, että sinun mielestäsi...
"Linkin neuvo ikäänkuin hakee työkaluja pahantekijän parantamiseen. Velvoittaa uhrin tekemään edelleen tekoja narsistin eteen, hänen parantamisekseen."
Niin en kyllä moista kohtaa löytänyt, missä olisi pyritty hakemaan työkaluja toisen ihmisen parantamisyrityksiin, saati yritetty moiseen velvoittaa...
Edelleen linkin tekstiä lainatakseni
"Inhimillinen rakkaus ei niihin riitä eikä niihin edes velvoita, vaan riittää, että tahdomme kaikille toisille kaikkea mahdollista hyvää. Vastuu oman hyvän etsimisestä, löytämisestä ja toteuttamisesta jää kullekin itselleen."
Siinä lukee rakkaus ei riitä, eikä siihen velvoita, joten voimme vaan toivoa/tahtoa toisille ihmisille kaikkea hyvää, mutta VASTUU jää ihmiselle itsellen...
Että hyvinkin kannatan aloittajan tapaan kuitenkin tuota anteeksiantamista omalla tavallaan juurkin noista itsekkäistä syistä, ettei katkeroidu ja jää pysyvästi siihen uhrin rooliin...
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
"Kun vielä samassa yhteydessä toivot: "niin toivon sinne kaikkea hyvää, en hänen vaan nimenomaan sen nykyisen naisen puolesta, vaikka ". Ihan kuin 'sinne' voisi jotain hyvää kuulua... tuon suhteen merkeissä.
Siis mitähän se tarkalleen ottaen on, mitä loppujen lopuksi toivot heille?"
Lainasin tuohon yhden kohdan kirjoituksestasi, koska minuakin alkoi kiinnostamaan, että mitä yhteenlaskutoimitus tarkalleen ottaen toivoo heille. Jäin funtsimaan, että onko hän kenties kuullut jotain juttuja heistä ja sen suhteen on jotain toivomuksia heille ja suhteelleen. Yhteenlaskutoimitus tuntuu myös asettuvan nykyisen naisen puolelle, joten onko hän ollut tekemisissä ko. naisen kanssa tai tukenut jopa taustalla?
Millainen on liian itsenäinen nainen parisuhteessa?
"No tuo on toki hyvinkin täsmällinen ilmaisu, mutta sisältää kuitenkin saman ajatuksen, ettei todellisuudessa pidä kun joutuu teeskentelemään pitävänsä..."
Ja oikeastaan lauseeni jättää vähän turhan paljon mahdollisuutta siihenkin, että narsistit etsisivät käsiinsä kaikkein hyväuskoisimmat ihmiset... Noinhan ei tietenkään ole, vaikka varmaan ei uhrilla useinkaan ole kokemusta narsisteista. Eli tietty naivius narsistien suhteen on tallella. Ja tämä naivius narsistien suhteen on tallella ylivoimaisen suurella osalla ihmisiä, ja vielä onneksi. On hyvin valitettavaa, että sen naiviuden joutuu menettämään.
Pitää todella paikkansa, että ei pidä ja teeskentelee pitävänsä. Onneksi sillä ei uhrin kannalta todellisuudessa ole mitään väliä, vaikka narsisti ei hänestä pidä. Narsistilta kun puuttuu pitämiseen tarvittava kalusto. Eli se, että narsisti ei pidä, ei ole minkäänlainen epäluottamuslause uhrille. Siitä seikasta uhrin ei kannata välittää tuon taivaallista, vaikka asian selvittelemiseen meneekin yleensä hyvä tovi ja järkytyksestä toipumiseen myös.
"Jos luit linkkiä eteenpäin, niin siinä oli myös kohta, jossa todettiin, ettei se kokonaisvaltainen anteeksianto ole edes meidän vastuummalle..."
http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/30.html
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
"Jeesus sanoi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
(Matt. 6:14–15)"
Kysyn vielä, että onko linkin kirjoittaja uskonoppinut?
Timo Purjo on ainakin filosofian tohtori, mutta tarkoittaako se, että hän on kaikessa oikeassa?
"Mitä tulee tuohon näkemykseesi, että sinun mielestäsi...
"Linkin neuvo ikäänkuin hakee työkaluja pahantekijän parantamiseen. Velvoittaa uhrin tekemään edelleen tekoja narsistin eteen, hänen parantamisekseen."
Niin en kyllä moista kohtaa löytänyt, missä olisi pyritty hakemaan työkaluja toisen ihmisen parantamisyrityksiin, saati yritetty moiseen velvoittaa..."
Eihän siellä sitä lukenut, mutta johdin tuon ajatuksen sisällöstä, josta se käy ilmi.
Toistan:
" Jos otan heiltä pois sen syyllisyyden, josta he kärsivät, teen heille pahaa. Ehkäisen heitä katumasta, hyvittämästä tekojaan ja vapautumasta elämään sellaista elämää, jota he eivät ole tienneet olevan olemassakaan. "
Eli jos annamme pahantekijälle anteeksi, niin siinä käy noin...
Mutta linkki ei ota huomioon, että pahantekijä voisikin olla narsisti, vaan siinä päätellään, että vihan kohde voi muuttua...
Käy samoin, kuin niin usein. Yleiset neuvot eivät päde narsistilandiassa!!!
"Käy samoin, kuin niin usein. Yleiset neuvot eivät päde narsistilandiassa!!!"
No lähtökohtaisesti ajattelen, ettei tämä palsta ny sentäs ole mikään narsistilandia, etten ny pelkästään kirjoita narsisteille...
Enkä ny välttämättä ole täällä ketään neuvomassakaan, kuhan ny jotain ajattelemisen aihetta/aihetta sivuavaa välillä heitän, lainaillen itseäni viisaampien tekstejä josko niistä joku löytäis jotain, vähän niinku muutakin ajateltavaa kuin se narsisti...
"No lähtökohtaisesti ajattelen, ettei tämä palsta ny sentäs ole mikään narsistilandia, etten ny pelkästään kirjoita narsisteille..."
En tarkoittanutkaan että palsta olisi narsistilandia, mutta ne ilmiöt, joista puhutaan ovat osa narsistilandiaa... siis landiaa, jossa vallitsevat poikkeavat säännöt, narsistihan ei toimi ja reagoi kuin tavis.
Enkä ole syyttänyt sinua neuvomisesta.
Näinhän se on. Vaikeata se kuitenkin on, tuo anteeksianto.
Olen jo kauan sitten tullut johtopäätökseen, että ei pitäisi antaa anteeksi mutta siitäkin huolimatta aina vaan annan anteeksi tuhansia ja tuhansia kertoja, koska minussa ei millään kiukkua pysy, ei sitten niin millään vaikka kuinka päättäisin olla antamatta anteeksi.
Viime yönä olen tullut johtopäätökseen, että ainoa viisas ratkaisu ja jotain sisäistä rauhaa tuova olisi vihdoinkin olla antamatta anteeksi.
Siten elämässä voisi päästä rauhaisammin eteenpäin.
Ja minia vähän harmittaa, että yleisesti ei ymmärrettä että ihmisissä on niin suuria luonne-eroja. Vihaiselle ja katkerille, ehkä sopii anteeksiantamisneuvot, mutta ei välttämättä äärileppyville. Olen yhä kärsinyt loputtoman anteeksiannon kierteessä, koska en ole pystynyt olemaan antamatta anteeksi edes vaikka päätin niin monta kertaa. Että joillakin näinkin päin. Ja minua on loukannut monta kertaa kun ei ymmärretä että tänkin luontosia on, jotka miltei kärsii pakonomaisesta anteeksiannosta, jolle ei meinaa mahtaa mitään.
Mutta olen päättänyt nyt voittaa tämän anteeksiannon ja olla antamatta anteeksi.
Uskon, että ainakin minun hyvinvointini edistyisi sillä, eikä tällä rajattomalla anteeksi antamisella.
"Mutta olen päättänyt nyt voittaa tämän anteeksiannon ja olla antamatta anteeksi.
Uskon, että ainakin minun hyvinvointini edistyisi sillä, eikä tällä rajattomalla anteeksi antamisella."
Niin kukin tyylillään ajattelee siten kuin katsoo itselleen parhaaksi oman hyvinvointinsa kannalta...
Tässä tuohon jatkuvaan anteeksiantamiseen liittyvä postaus, jossa korostetaan juurikin tuota jatkuvan anteeksiantamisen "paremmuutta".
"Yksi suurimpia toimia mitä voit tehdä päästäksesi elämässäsi eteenpäin ja saavuttaaksesi korkeamman energiatason, on antaa jatkuvasti anteeksi."
http://ajatellen.fi/anteeksiantamisen-voima/
Tiedä sitten aikoinaan ilm. Jeesuksenkin kehoitus antaa anteeksi "ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" viittaa samaan asiaan. Tarinassa kerrotaan miehestä, joka sai itse velkansa anteeksi, mutta jo kohta ulospäästyään kovistelikin toista maksamaan velkansa hänelle...
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.18.html
Mutta tietyllä lailla uskon kyllä, että lyhyellä tähtäimellä tuosta anteeksiantamattomuudesta voi olla sinulle apua, jos ja kun se saa ryhtymään joihinkin toimiin sen suhteen, että kykenet ottamaan etäisyyttä sellaiseen ihmiseen joka loukkaa sinua jatkuvasti...
Oletteko varmoja, että teillä on yhtä paljon kokemusta lukemattomasta anteeksiantamisesta kuin minulla ?
Innostuin noista hengellisyyksistä kovasti jo teini-iässä ja aloin antamaan anteeksi oikein tosissani elämäntehtäväkseni, nyt jo vuosikymmeniä, enkä ole ollenkaan varma, että oli hyvä juttu...
Kun tässä anteeksiantamisessakin on niin suuria aste-eroja.
Nyt sitten ei meinaa kukaan edes uskoa mitä kaikkea minulle on sattunut.
Miksi ei olisi pitkällä tähtäimellä hyvä minulle lopettaa anteeksiantaminen ?
Mihin sitä minun anteeksiantamista oikeastaan tarvitaan ?
Usein ihmiset ovat aika oman edun tavoittelijoita. Jos anteeksiantaminen olisi anteeksiantajalle niin tavattoman kannattavaa itsensä kannalta, niin miksi ihmiset eivät anna anteeksi hyvin innokkaasti hyötyäkseen siitä, kun ei edes maksa mitään se etu ?
Eihän ihmisille tarvitse koko ajan esim. hokea: Ottakaa vastaan rahaa, se kannattaa !!!!
Jos anteeksi antaminen olisi aina hyvin kannattavaa, miksi jotkut on sitten siinä niin vastahakoisia ?
Minua vähän kokemukseni perusteella epäilyttää anteeksiantmisen kannattavuus oman elämän kannalta. Minun mielestäni se hyödyttää ensisjaisesti psykopaattivanhempaani.
Sitten minua arvostellaan psykopaattien miellyttäjäksi tms., jos olen oikein mukava ja anteeksiantavainen psykopaateille ja sitten syytellään minua. Kuinkas minä voin saada anteeksiantamiseni anteeksi ? En niin millään,lempeyttä ei anna anteeksi tässä yhteiskunnassa juuri kukaan. Ilkeyden vielä voi saada anteeksi, lempeyttä ei koskaan.
Aika vihaisia Jeesuksellekin Raamatun mukaan oltiin, kun ihan ristille naulittiin kuolemaan.
Jos niin tehtäisiin jollekin tavalliselle tallaajalle, joka antaa 77 0000000000000000 kertaa anteeksi, niin onko varma, että siitä rangaistuksesta selviää ihan ehjin nahoin niinkuin Jeesus ????
Minäkin olin ennen sellainen, että kerta toisensa jälkeen annoin kaiken anteeksi. Aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka muut ihmiset kertoivat minulle narsistisukulaiseni tekemisistä, kieltäydyin ajattelemasta hänestä pahaa.
Suojelin ja puolustin häntä, yritin selitellä myös itselleni syitä siihen miksi narsisti tekee niinkuin tekee.
Lopulta narsisti teki minulle niin ruman tempun, etten enää pystynyt edes itselleni selittämään sitä parhain päin. Siihen loppui kaikki meidän väliltämme. Oli pakko katsoa totuutta silmiin kun ei enää pystynyt kieltämäänkään sitä. Narsisti on tuhonnut minun elämäni. Näin se on. Valheilla on mahtava voima.
Nyt olen ajatellut, että ehkä hänen tekemisiinsä olisi pitänyt aikoja sitten puuttua, eikä vuodesta toiseen vain yrittää ymmärtää ja antaa kaikki anteeksi.
"Minua vähän kokemukseni perusteella epäilyttää anteeksiantmisen kannattavuus oman elämän kannalta."
Niin ylempänä jo toinkin esiin, kohdassa jossa kerroit päättäneesi ettet enää anna anteeksi, että itsekukin tekee omat ratkaisunsa tämän anteeksiannonkin suhteen sen perusteella, minkä katsoo olevansa itselleen hyväksi...
Kovasti sinulla tuntui olevan kuitenkin vielä kysymyksiä tuohon anteeksiantamiseen liittyen, sen kannattavuudesta ja miksei ihmiset anna anteeksi jos siitä on hyötyä ja niinpoispäin...
Voisin ny sen tiedonjanosi sammuttamiseksi suositella omaehtoista etsintää/luettavaa, millaisia mielipiteitä asiasta/anteeksiantamisesta on kirjoitettu niin löydät ainakin joitain vastauksia kysymyksiisi sitä kautta.
Tässä kun ei tiedä millainen ihminen siellä kirjoittelelee, eikä kirjoittajan taustoja niin voi vahingossa tulkita väärin ja tahtomattaan sekoittaa/syyllistää toista entistä enemmän...
Mitä tulee tuohon lempeyteesi, niin rajalla silläkin, eikä liiallinen lempeys ole mikään hyve vaan kielii siitä, että ihminen on hukassa itsensä kanssa, ei arvosta itseään...
http://www.yhdistyslovery.com/loveryhaluatko-eroon-uhrin-roolista
Linkki vie sivulle jonka nimi on lapsen oikeus väkivallattomaan elämään, saatat löytää sieltä paljonkin tilateeseesi sopivaa luettavaa.
Niin, haluan ny vielä tarkentaa hieman tätä anteeksiantamisen teemaa, että aloittajan valiseman aiheen mukaan, puhun nyt anteeksiantamisesta ns. jälkeenpäin.
Missään tapauksessa en kehoita antamaan anteeksi akuuteissa tapauksissa, enkä usko että sellaiseen kukaan kykeneekään.
Enemminkin se menee niin, ettei tahdo uskoa tapahtunutta todeksi ja pyrkii selittelemään asiaa jotenkin, ei se tarkoittanut, käsitin väärin, jotenkin ny vaan tilanne meni sellaiseksi, ehkä minä provosoin, ansaitsin? sen, kun sanoin/tein niin , huomenna kaikki on paremmin, tilanne ei enää toistu, pahimmassa tapauksessa saattaa jopa kaltoinkohdeltu joutua lohdutteleemaan kaltoinkohtelijaansa tyyliin ei se mitään tai pyytämään anteeksi kaltoinkohtelijaltaan...
Anteeksiantamisella ei ole mitään tekemistä noissa tapauksissa , ennemminki on kyse silmien sulkemisesta, ongelmien lakaisemisesta maton alle tai riippuvuudesta tai hylätyksen tulemisen pelosta jostain sellaisesta ettei koe ansaitsevansa parempaa...
Mutta joskus myöhemmin,kun aikaa on kulunut ja kaltonkohtelijasta on päässyt irtautumaan niin uskon kyllä, että anteeksiantaminen on ihmiselle hyväksi ja kuten ed. kirjoittajalle jo totesin, niin jokainen voi itse lukea mistä syystä sen katsotaan olevan ihmiselle hyväksi...
Ei lempeys ole mitään hukassa oloa. Se on luonteenpiirre.
Kuten on olemassa perhosia on olemassa susia.
Ei kumpikaan ole huonompi tai parempi tai vähemmän oma itsensä.
Jos perhonen rupeaa ulvomaan kuin susi, ei se enää ole oma itsensä.
Eikä lentävällä sudellakaan ehkä niin hyvin mene,
Aloin tuossa joku aika sitten uskomaan, että lempeys olisi hukassa oloa, mutta ei, ollakseni itseni, minun olisi päästävä takaisin lempeään omaan luontenomaiseen olemukseeni. Siitä poistuminen on minulle vaarallista.
Enemmänkin tämä olisi päämäärä:
Haluan takaisin oman lempeyteni, enkä anna anteeksi lempeyden murskaajille enää.
Tuon kun saavuttaisin, kaikki olisi hyvin,
"Jos anteeksi antaminen olisi aina hyvin kannattavaa, miksi jotkut on sitten siinä niin vastahakoisia ?"
Pelko ettei selviä ilman sitä rakasta vihollista, oma avuttomuus, uskalluksen puute. Voihan se olla, että joku on kytkenyt itsensä liekaan jonka toinen pää on kiinni vaikka siinä narsistissa...
Neuvoisin sitten etsimään keinoja sen liean katkaisemiseen/irroittamiseen.
Vihasi pitää sinut itsesi kiinni vihollisessasi.
Mutta kun minulla ei ole sellaista vihaa. En tunne vihaa vihollisiani kohtaan.
On niin vaikea tässä elämässä, kun ei kaikilla on samanlaista tunnemaisemaa.
Koen että anteeksiantamiseni pitää minut kiinni vihollisessani.
teeksiantaminen liekassa.
Niin on ihan muitakin liekoja kuin vihan lieka. Minä en koe mitään vihan liekaa, en edes tiedä miltä se tuntuisi. Miten edes voisin kokea jos olen 100000000 antanut anteeksi. Johan olisi viha kun ei silläkään laantuisi.
Minua pitää enemmänkin tämä anteeksiantaminen ja loputon myötätunnon kokeminen liekassa. Minulla on ehkä vähän "Tukholman syndrooma", kai sellainen tulee jos on vuosikymmenet hyvin kiinteästi vihollisensa kanssa.
"Sitten minua arvostellaan psykopaattien miellyttäjäksi tms., jos olen oikein mukava ja anteeksiantavainen psykopaateille ja sitten syytellään minua. Kuinkas minä voin saada anteeksiantamiseni anteeksi ? En niin millään,lempeyttä ei anna anteeksi tässä yhteiskunnassa juuri kukaan. Ilkeyden vielä voi saada anteeksi, lempeyttä ei koskaan."
Tietynlainen lempeys kun on itsetuhoista.
Jos tuollaista itsetuhoista 'lempeyttä' analysoisi oikein kunnolla, se voisikin olla sisällöltään jotain muuta kuin lempeyttä. Tietynlainen välinpitämättömyys voi olla vaarallista paitsi itselle, myös muille.
Mutta kun ei tällaisella palstalla voi tietää mitä ihmisten elämä oikeasti on, niin eipä sinua tietenkään voi kovasti mistään arvostella ainakaan täällä pastalla. Teoriassa vain voi yrittää keskustella. Olen varmasti yksi vähiten asioitaan aukaissut kirjoittaja kenet olen täällä palstalla bongannut.
Äsh!
Olen varmasti yksi vähiten...
=
OLET varmasti yksi vähiten...
Tästä tulee nyt mieleeni ihan pakostakin eräs tekstiviestien korjaaja. Kyseli autonrenkaista alaikäiseltä lapselta ja uhkaili, että tämä on ne vienyt. Lähetti sitten korjaan viestin perään, mutta ei älynnyt lähettää sellaista korjausviestiä, että olisi anteeksi osannut tökeröä viestittelyään pyytää. Osaan malliopettaa samalla, kun ohjaan muiden elämää - teemalla mentiin.
Ja tämän palstan ALAIKÄINEN on missä?
Ja Äsh n UHKAUS on missä?
Neuvoisin sinuakin, kaikenlainenonkija, menemään suoraan nukkumaan kapakasta kun yöllä tulet.
"Mutta kun minulla ei ole sellaista vihaa. En tunne vihaa vihollisiani kohtaan. "
??? miten tunnet että sinulla on vihollisia jos et itse vihaa?
Mutta juuri noin se menee, niin kaun kun roikut vihaten kiinni ihmisissä joita vihaat/kahdehdit tms, niin kauan voit huonosti etkä pääse elämässä eteenpäin.
ihan kuvittelet
Minustakin olet lempeä. Yllätyin kovin kun huomasin täällä aggressiivisuutesi. Ja oikeassa elämässä et koskaan ennen ollut sellainen. Ehkä se nykyään on sinulle oikeutettua ja ehkä joskus paikallaankin, mutta en halua sen kohdistuvan minuun.
En ole ansainnut sitä. Käyttäydyt joskus niin minua kohtaan. Ja käytät hyväksesi sitä tietoa. Se ei vetele pidemmän päälle. Ei se ole tasa-arvoista. Kuolletat lämpimät tunteeni sinua kohtaan, vaikka luulet voivasi niin enemmän hallita minua.
Nyt kyllä luulet jotain väärää henkilöä :)
Minulla ei ole ketään joka kirjoittaisi minulle noin :)
Muistissani on kuinka raavit minut verille, sait raivareitasi jos asiat eivät menneet kuten halusit. Veit minulta vielä eron jälkeen rahat ja ajatit minut taloudelliseen helvettiin.
Silti olen kiitollinen että pääsin sinusta ja annan sinulle anteeksi. Tämä siksi että voin jatkaa elämääni, voin olla oma itseni, ilman että saan kuulla kaiken aikaa siitä kuinka huono olen. Et enään voi kiristää minua asioilla, sinulla ei ole enään valtaa minuun. Tiedän että olet ihmisenä todella onneton ja se tulee sinulla eteesi vielä niin että joudut itse kärsimään. Säälinkö sinua? Kyllä osittain ja kun taas toisaalta olen niin onnellinen että pääsin sinusta. Terveiset Joensuuhun vaan!
Joskus tosin itken kun muistelen menneitä ja kuinka annoin asiat mennä siihen pisteeseen. Välillä ahdistaa kovasti, etenkin kun menee nukkumaan....sitten on vaikeuksia saada unta. Asiat pyörii mielessä. Koen että menetin elämästäni parhaat vuodet tuon suhteen takia :(
Anna ajan kulua vaan. Ahdistus kuuluu asiaan ja helpottaa kyllä. Kurja kuulla että olet kokenut tuollaista mutta älä anna sen ottaa otetta itsestäsi. Tiedät kyllä.
Kun kiusaaja ei edes ymmärrä loukanneensa, olisiko uhrilla loppupeleissä enää kyse muusta kuin siitä että osaa antaa anteeksi ITSELLEEN..
Voi olla noinkin.
Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle, että sinun p i t ä ä nyt antaa anteeksi kokemasi vääryydet tai sekoat ja elämäsi menee pilalle. Uhri joutuu käsittelemään asiat omassa mielessään raskaimman kautta. Tätä urakkaa ei pysty poistamaan sanomalla simsalabim "annan anteeksi".
Olen samaa mieltä. Olen kokenut anteeksiannosta turhaa jankkaamisen haitalliseksi.
Ei kait kukaan sano että "pitää" antaa anteeksi. Kyseessä ihan kirjoittajan itsensä hyväksi havaitsema oivallus. Olen myös asiassa samaa mieltä. Voittehan te toki olla antamatta anteeksi ja rähmiä suossanne vuodesta toiseen. Mä käyn täällä enään harvoin. Entäs itse?
Se, että ei kykene antamaan anteeksi on seurausta siitä, että viha ja katkeruus pitää pihdeissään. Jos näin tapahtuu vuosia, voidaan mielestäni jo sanoa että kyseessä on sairaus itsessään, henkilö on sairastunut. Ei ole normaalia sellainen, ei.