Olen abi ja aion lähteä opiskelemaan psykologiaa luultavasti Jyväskylään. Olen myös aivan surkea matikassa: opiskelen lyhyttä matikkaa ja olen saanut kuudesta pakollisesta kurssista kolmesta nelosen, jonka olen sitten korottanut vitoseen uusimalla kokeen. Olen siis aivan pihalla. Kysymykseni onkin: kuinka hyvä matematiikassa täytyy olla, jotta psykologian opinnot eivät kaadu siihen? Entä saako yliopistossa mitään ns. tukiopetusta tai apua jos jää auttamatta jälkeen matikassa? Ei olisi ollenkaan kivaa, etten voi opiskella psykologiaa matikan takia.
Niin, ja onko muuten yliopistoissa suuria eroja sen suhteen, kuinka paljon matematiikkaa painotetaan? Helsinki nyt on aivan mahdoton paikka minulle, mutta muita?
Kiitos vastauksistanne.
Niin, ja onko muuten yliopistoissa suuria eroja sen suhteen, kuinka paljon matematiikkaa painotetaan? Helsinki nyt on aivan mahdoton paikka minulle, mutta muita?
Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten ihmeessä matematiikan arvosanoilla/osaamisella voisi olla mitään merkitystä psykologian opintojen kannalta?
Matematiikka nyt muutenkin on ala, jolla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä muihin aloihin. Ihminen voi olla nero matematiikassa ja vihannes kaikessa muussa, tai nero kaikessa muussa ja vihannes matematiikassa.
Älä turhia huolehdi. Psykologiaa pyrkimään vain.
On se kyllä hyvä, että aiot lähteä ja oikein Jyväskylään. Muista nyt kuitenkin, osa ei aio lähteä, vaan pyrkiä ja niitä pyrkijöitä on paljon. Ja vielä tasokkaita sellaisia. Kerro sitten syksyllä lähditkö vai jäikö lähteminen Jyväskylään vain aikomukseksi.
Ei mulla muuta. Moe!
Sinun kannattaisi ensin vaikka tutustua eri yliopistojen psykologian laitosten opinto-oppaisiin netissä niin huomaat kuinka suuria eroja psykologin tutkimusrakenteen matemaattisuudesta saattaa löytyä.
Ellen väärin muista niin Jyväskylässä oli pakollista tilastomatikkaa ja yms tilastollisia menetelmiä 12ov, Helsingissä on taasen hyvin luonnontieteellis-matemaattinen suhtautuminen kyseiseen tieteenhaaraan, jonka huomaa jo pääsykoekirjoissa. Joensuuhun jos pyrkii niin ei tarvitse lukea matikkaa pääsykokeissa ollenkaan, ja koulussakin hieman vähemmän kuin Jyväskylässä. Muista yliopistoista en tiedä, eikä nämäkään 'tiedot' ole tähtiin kirjoitettuja vaan näin muistelisin. Joten suosittelen tutustumaan koulujen sivuihin. Siellä on se tarkin ja tuorein tieto.
Itse olen jo useamman vuoden lukenu kauppatieteitä vain huomatakseni ettei tämä ala ole minua varten ollenkaan, joten olen myös pyrkimässä Jyväskylään 14.6. Ostinpa tuossa viikolla tuon toisen pääsykoekirjankin 'Tutkiva oppiminen' á 44,10€
Sen voin sanoa että ei yliopisto-opiskelussa tunneta varsinaisesti 'tukiopetusta' sen klassisessa merkityksessä. Jokainen opiskelija on lähtökohtaisesti omien opintojensa (ja onnensa) seppä, mutta kyllähän kysyvää aina autetaan. Jos ei tentistä pääse läpi niin sit vaan luet enemmän ja uudestaan. :) Itsellänikään ei matikka ole niitä vahvimpia puolia joten olen näissä nykyisissä opinnoissani esim. joskus joissain harkkatöissä pyytänyt jeesiä kavereilta jotka ovat lukeneet matikkaa ihan tosissaan.
Psykologian opinnoissahan matemaattisuus on lähinnä pakollisissa tilastotieteen kursseissa. Tai tarkemmin sanottuna tilastollisten menetelmien soveltamisessa psykan tarpeisiin. Eli ei mitään matikkaa sieltä raskaimmasta päästä, verrattuna nyt vaikka dippa-inssien matikkaan.
Mikä tärkeintä vaikutat hyvin motivoituneelta, se on hyvä juttu.
Rohkeasti vaan pyrkimään.
:)
Kirjoituksissa-jotka nekin ikuisuus sitten- sain I:n matikassa eli hylätyn, silti pääsin lukemaan psykologiaa kevyesti. Opettelin vain tilastomatikan kirjan hyvin ja kaivoin vanhat muistiinpanot lukioajalta esiin, joita hieman kertailin...motivaatio oli kova.
Kerroit että "silti pääsin lukemaan psykologiaa kevyesti"..
Ihan vain uteliaisuudesta kysyisin nyt kun olet ollut ilmeisesti jo jonkun tovin koulussa sisällä, että mites sen jälkeen? Onko ollut raskaita hetkiä matematiikan suhteen? Ootko saanu monesti tenttiä samaa til.mat.kurssia?
Heips vielä,
tilastomatikan 5 ov: kurssista tuli 2 , joten ihan mukavasti...:)Ja ekalla kerralla läpi...ei todellakaan mikään kynnyskysymys opinnoissa.
Ja näkisin, että psykologille on kyllä muut avut tärkeämpiä kuin tuo matikan osaaminen.Toki jos tutkijaksi tms. tehtäviin haluaa, on hyvä hallita myös nuo taidot.
Ai niin tosiaan, oma gradukin on muuten tilastollisin menetelmin tehty,mutta eipä siinä matematiikan osaamisesta ole kyse..:).
Tuskinpa psykan opinnot matematiikkaan kaatuvat. Pakolliset tilastomatematikan kurssit ovat (luultavasti) helppoja. Taso on matala kun kaikki eivät matikkaa osaa, mutta ihmisiä täytyy saada eteenpäin...
Ehkä tietenkin yliopistoittain on vaihtelua, mutta varmasti kaikkialla läpi selviytyy. Vieläpä varsin vähällä vaivalla, vaikka ei osaisikaan. Se ei tietysti ole kovin hyvä asia että ihmisiä kulkee läpi osaamatta jotain tai mitään, mutta yliopisto-opetuksen vaatimustaso nyt on mikä on nykyisin..
Yliopistossa on lisäksi monta vuotta aikaa opiskella, joten eiköhän suju. Sitten kun tai jos pääsee sisään.