Nainen uhkaa itsemurhalla

Kannattaa olla yhteydessä sinne paikalliseen terveydenhuoltoon, jossa hän asioi, kyllä sieltä järjestyy vaikkapa kotikäynti, jos henkilö ei ole suostuvainen lähtemään vastaanotolle ja ääritapauksessa, jos tilanne on niin akuutti, että ko. henkilö alkaa tehdä konkreettisesti itselleen jotain, niin on soitettava 112. Hänellä voi olla myös myös jonkunsortin persoonallisuushäiriö, johon tuollainen käyttäytyminen voi liittyä. Eikä myöskään sinun syyllistäminen omaa henkeä uhkaamalla erotilanteessa ole oikein sinua kohtaan, joten hae vaan apuja rohkeasti tilanteeseenne ja juttele viranomaisten kanssa, ja apuja hän todella tarvitsee, koska se on hätähuuto, joka pitää ottaa todesta.

Mitä siinä on muuten pelkäämistä. Jos mies haluaa päästä hänestä eroon, niin pääseepähän lopullisesti.

Ei kuolema vaan viranomainen. Aloittaja tosiaankin ottaa yhteyttä alueen terveyskeskukseen, siellä ohjataan oikealle taholle. Nainen kuuluu tahdonvastaisen hoidon piiriin, ja pitkäaikaisena puolisona sinä olet ainoa joka mielestäni voi tämän asian hänelle hoitaa, ellei kuin ihmeen kaupalla ilmesty äitiä, sisaruksia tms. hommansa hoitamaan. Ensin hänen pitäisi tosin ehkä itse ilmoittaa sinut virallisesti lähimmäksi omaisekseen. Mutta voit itsekin tarkistaa tahdonvastaisen hoidon kriteerit. jotenkin tähän tapaan että psyykkisesti henkilö on sellaisessa tilassa, että on vaaraksi muiden tai omalle hengelle ja terveydelle (itsemurhauhkaukset). Ja henkilö ei suostu vapaaehtoiseen hoitoon. Virkalääkäri tekee lähetteen/päätöksen tahdonvastaisesta hoidosta lähiomaisen pyynnöstä.
Kuuluu osastolle kunnes on diagnosoitu mikä häntä vaivaa, ja jokin apu saatu ongelmiinsa ainakin alulle. Tällä välin sinä olet muuttanut pois. Silloin olet ainakin tehnyt voitavasi.

Kuinkas se nykyään on, joutuuko itsemurhan tehnyt helvettiin vai mikä on päivän tulkinta?

Kirkolla voisi olla merkittävä rooli itsemurhien ehkäisyssä. Varsin usein kyse on taloudellisista seikoista. Kirkolla olisi rahaa päästää ahdinkoon ajautuneet pälkähästä esim. maksamalla velat, hankkimalla asunnon jne.

Ja onhan kirkko luvannut auttaa laittomasti maassa olevia, kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoitakin. Jopa lupaamalla maksaa asianajokulut. Moni "oma" olisi ylen tyytyväinen tällaisesta avusta ja sitä kautta moni tragedia jäisi toteutumatta.

Mutta mitä tekee kirkko? Toivottelee voimia.

uteliais kirjoitti:

Kuinkas se nykyään on, joutuuko itsemurhan tehnyt helvettiin vai mikä on päivän tulkinta?

Kirkolla voisi olla merkittävä rooli itsemurhien ehkäisyssä. Varsin usein kyse on taloudellisista seikoista. Kirkolla olisi rahaa päästää ahdinkoon ajautuneet pälkähästä esim. maksamalla velat, hankkimalla asunnon jne.

Ja onhan kirkko luvannut auttaa laittomasti maassa olevia, kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoitakin. Jopa lupaamalla maksaa asianajokulut. Moni "oma" olisi ylen tyytyväinen tällaisesta avusta ja sitä kautta moni tragedia jäisi toteutumatta.

Mutta mitä tekee kirkko? Toivottelee voimia.

Lue lisää

Hei utelias.

Kysyt päivän tulkintaa siihen joutuuko itsemurhan tehnyt helvettiin. Minun ajatusteni mukaan itsemurha ei todellakaan ole syy helvettiin joutumiselle. Se on epätoivoisen ihmisen teko. Epätoivo ei ole syy kadotukseen. Jumalan käsissä olemme elämässä ja kuolemassa. Kirkko, seurakunta auttaa monin tavoin esimerkiksi kaikenlaisten ongelmien keskellä eläviä ihmisiä. Myös epätoivoisia, asunnottomiakin ja avustaa taloudellisesti eli tekee näitä asioita, joita kirkolta toivot.

Pahastuit siitä, että minä toivotan täällä palstalla voimia. Ikävää, jos se on sinusta loukkaavaa. Täällä en juuri muuta voi. Seurakunta työntekijöineen tekee paljon muutakin kuin toivottaa voimia.

Ystävällisesti,
Pirkko-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei utelias.

Kysyt päivän tulkintaa siihen joutuuko itsemurhan tehnyt helvettiin. Minun ajatusteni mukaan itsemurha ei todellakaan ole syy helvettiin joutumiselle. Se on epätoivoisen ihmisen teko. Epätoivo ei ole syy kadotukseen. Jumalan käsissä olemme elämässä ja kuolemassa. Kirkko, seurakunta auttaa monin tavoin esimerkiksi kaikenlaisten ongelmien keskellä eläviä ihmisiä. Myös epätoivoisia, asunnottomiakin ja avustaa taloudellisesti eli tekee näitä asioita, joita kirkolta toivot.

Pahastuit siitä, että minä toivotan täällä palstalla voimia. Ikävää, jos se on sinusta loukkaavaa. Täällä en juuri muuta voi. Seurakunta työntekijöineen tekee paljon muutakin kuin toivottaa voimia.

Ystävällisesti,
Pirkko-pappi

Lue lisää

Hei Pirkko,

Kirkko tekee kyllä useimmiten hyvää työtä, sinunkin vastauksesi on hyvä, mutta jos ihmiset tietäisivät, miten pieni osa kirkollisverosta menee diakoniatyöhön kokonaispotista, niin aika montaa alkaisi harmittaa, se, että kirkko ratsastaa vähäosaisten auttamisen mielikuvalla, sillä suurin osa varoista menee aivan muuhun, kiinteistöjen ylläpitoon, hallintoon palkkoineen jne. ja diakoniatyöntekijät tekevät työtään todella pienellä palkalla. On vain ajan kysymys, kun joku toimittaja ottaa tutkivan journalistin asenteen kirkon talouteen ja selvittää, mihin kaikkeen rahat todellisuudessa kuluvat. Miten kristinuskon edistäminen esimerkiksi tarvitsee kaikenlaisia ylemmän kamreerin virkoja kirkkohallituksessa ja hiippakunnissa puhumattakaan valtavista saleista, joissa sunnuntaisin istuu kaksi mummoa kahvilla papin kanssa.

Itse en enää kuulu kirkkoon, sillä haluan edistää hyväntekeväisyyttä tehokkaammin. (En myöskään voi sietää homojen syrjimistä, jota aivan avoimesti harjoitetaan, vaikka en itse homoseksuaali olekaan.) Kun erosin kirkosta, otin selvää luvuista, silloin evl.fi sivuilla diakoniatyöhän (ml.perheneuvonta) käytetty noin 30 pros. kokonaispotista, mikä on mielestäni todella vähän verrattuna siihen, miten usein mainitaan, että "kirkko tekee hyvää". Nyt prosenttilukua ei enää sivustolla sanota - kenties siksi, että se on liian paljastava- kirkon talousluvuista mainitaan, että diakoniatyöhön käytetään 187 milj. euroa kokonaispotista, joka on 896 116 milj. euroa.

Ettehän te työntekijät tai ilmeisesti kukaan voi mitään sille, että iso, jähmeä, byrokraattinen ja vanhoillinen kirkko seilaa kohti jäävuorta, kun koko systeemi on tehty jarruttamaan kaikkia uudistuksia. Sinänsä pidän hyvänä, että yhteiskunnassa on jokin taho, joka on olemassa muutakin varten kuin taloutta ja kansallisvaltiota varten, mutta tällaisenaan en näe mitään järkeä maksaa kirkollisveroa, valitettavasti. Tuskin elinaikanani tulee esimerkiksi kantaa, että homot voisivat mennä naimisiin. Ja kaikessa hiljaisuudessa myös homojen vastaista propagandaa kehitysmaissa levittävälle lähetysjärjestölle on taas alettu ohjata kirkollisverojen tuottoa, vaikka siitä jo piti luopua. Ei kestä kriittistä tarkastelua, jos kirkon toimintaa alkaa tarkemmin tutkia, valitettavasti.

Kiitokset kirjoituksesta Pirkko-pappi.
Olen koittanut saada hänet hakemaan apua ja valmis olisin mukaan menemään, mutta ei mene. Itse olen puhunut ulkopuoliselle kuuntelijalle ja aion puhua lisää asiasta. Olen päättänyt erota, mutta se ei tapahdu hetkessä, kun toinen on samassa asunnossa.

tavall-ent-srklainen kirjoitti:

Hei Pirkko,

Kirkko tekee kyllä useimmiten hyvää työtä, sinunkin vastauksesi on hyvä, mutta jos ihmiset tietäisivät, miten pieni osa kirkollisverosta menee diakoniatyöhön kokonaispotista, niin aika montaa alkaisi harmittaa, se, että kirkko ratsastaa vähäosaisten auttamisen mielikuvalla, sillä suurin osa varoista menee aivan muuhun, kiinteistöjen ylläpitoon, hallintoon palkkoineen jne. ja diakoniatyöntekijät tekevät työtään todella pienellä palkalla. On vain ajan kysymys, kun joku toimittaja ottaa tutkivan journalistin asenteen kirkon talouteen ja selvittää, mihin kaikkeen rahat todellisuudessa kuluvat. Miten kristinuskon edistäminen esimerkiksi tarvitsee kaikenlaisia ylemmän kamreerin virkoja kirkkohallituksessa ja hiippakunnissa puhumattakaan valtavista saleista, joissa sunnuntaisin istuu kaksi mummoa kahvilla papin kanssa.

Itse en enää kuulu kirkkoon, sillä haluan edistää hyväntekeväisyyttä tehokkaammin. (En myöskään voi sietää homojen syrjimistä, jota aivan avoimesti harjoitetaan, vaikka en itse homoseksuaali olekaan.) Kun erosin kirkosta, otin selvää luvuista, silloin evl.fi sivuilla diakoniatyöhän (ml.perheneuvonta) käytetty noin 30 pros. kokonaispotista, mikä on mielestäni todella vähän verrattuna siihen, miten usein mainitaan, että "kirkko tekee hyvää". Nyt prosenttilukua ei enää sivustolla sanota - kenties siksi, että se on liian paljastava- kirkon talousluvuista mainitaan, että diakoniatyöhön käytetään 187 milj. euroa kokonaispotista, joka on 896 116 milj. euroa.

Ettehän te työntekijät tai ilmeisesti kukaan voi mitään sille, että iso, jähmeä, byrokraattinen ja vanhoillinen kirkko seilaa kohti jäävuorta, kun koko systeemi on tehty jarruttamaan kaikkia uudistuksia. Sinänsä pidän hyvänä, että yhteiskunnassa on jokin taho, joka on olemassa muutakin varten kuin taloutta ja kansallisvaltiota varten, mutta tällaisenaan en näe mitään järkeä maksaa kirkollisveroa, valitettavasti. Tuskin elinaikanani tulee esimerkiksi kantaa, että homot voisivat mennä naimisiin. Ja kaikessa hiljaisuudessa myös homojen vastaista propagandaa kehitysmaissa levittävälle lähetysjärjestölle on taas alettu ohjata kirkollisverojen tuottoa, vaikka siitä jo piti luopua. Ei kestä kriittistä tarkastelua, jos kirkon toimintaa alkaa tarkemmin tutkia, valitettavasti.

Lue lisää

Hei nimimerkki, tavall_ent_ srklainen

Positiivinen palautteesi tuntui hyvältä, kiitos. Ilahduttaa myös se, että olet sitä mieltä että kirkko tekee hyvää. Ymmärrän hyvin harmisi siitä, että tavallisen tärkeän jokapäiväisen seurakuntatyön lisäksi ja ohella on paljon byrokrtatiaa ja hallintoa yms. Ei se sinänsä ja itsessään edistä kristillisen sanoman eteenpäin viemistä. Olen aivan samaa mieltä. Uskon, että tilanne tulee muuttumaan, muutos on mahdollisuus, ehkä muutos tässä tapauksessa tarkoittaa parannuksia(kin). Itse ajattelen siten, että noihin em. asioihin liittyvä harmi, on aika kevyt syy erota seurakunnasta, koska vain kuulumalla seurakuntaan, voi vaikuttaa. Totta kai on jokaisen oma asia ja valinta, onko seurakunnassa vai ei. Ja asian pohtiminen on tärkeätä.

Sanot oikein senkin, että vain osa tuloista menee diakoniatyöhön. Diakoniatyö on omaa sydäntäni lähellä, joten mielelläni soisin, siihen jaettavan isomman potin. Mutta seurakunnan muu toiminta on tärkeätä myös, ei niitä voi lopettaa tai vähentää kovalla kädellä. Tämä "muu toiminta" käsittää paljon eri-ikäisiä; päiväkerhot, erilaiset perhekerhot, muskarit, varhaisnuorten ja nuorten laaja toiminta, aikuistyö monenlaisine juttuineen, musiikkityö, lähetystyö ja laaja jumalanpalvelustoiminta sisältäen kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Näitä kaikkia varten täytyy olla myös tilat ja työntekijät. Tämä tarvitsee myös rahaa.

Diakoniaa ajatellessani tuli vielä mieleen se, että lähimmäisten rakastaminen ja auttaminen on meidän kaikkien tehtävä, ei vain seurakunnan työntekijöiden. Me olemme saaneet tehtävän, me voimme tehdä tästä maailmasta paremman paikan muille. Hyvä, että sinä olet löytänyt itsellesi sopivan tavan auttaa.

Hyvää kesää,
Pirkko-pappi

Itsemurhalla_uhkailu kirjoitti:

Kiitokset kirjoituksesta Pirkko-pappi.
Olen koittanut saada hänet hakemaan apua ja valmis olisin mukaan menemään, mutta ei mene. Itse olen puhunut ulkopuoliselle kuuntelijalle ja aion puhua lisää asiasta. Olen päättänyt erota, mutta se ei tapahdu hetkessä, kun toinen on samassa asunnossa.

Lue lisää

Hei.
Ymmärrän, että ero on hidas prosessi, kun tyttöystäväsi pitää muuttaa. Hän tarvitsee aikaa, kun hän jossain vaiheessa ymmärtää ja uskoo päätöksesi. Hyvä, että sinä käyt keskustelemassa asiasta! Ikävää, ettei hän suostu lähtemään, mutta on ihmisiä, jotka eivät ota vastaan tarjottua apua. Se on surullista, mutta totta.

Kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei nimimerkki, tavall_ent_ srklainen

Positiivinen palautteesi tuntui hyvältä, kiitos. Ilahduttaa myös se, että olet sitä mieltä että kirkko tekee hyvää. Ymmärrän hyvin harmisi siitä, että tavallisen tärkeän jokapäiväisen seurakuntatyön lisäksi ja ohella on paljon byrokrtatiaa ja hallintoa yms. Ei se sinänsä ja itsessään edistä kristillisen sanoman eteenpäin viemistä. Olen aivan samaa mieltä. Uskon, että tilanne tulee muuttumaan, muutos on mahdollisuus, ehkä muutos tässä tapauksessa tarkoittaa parannuksia(kin). Itse ajattelen siten, että noihin em. asioihin liittyvä harmi, on aika kevyt syy erota seurakunnasta, koska vain kuulumalla seurakuntaan, voi vaikuttaa. Totta kai on jokaisen oma asia ja valinta, onko seurakunnassa vai ei. Ja asian pohtiminen on tärkeätä.

Sanot oikein senkin, että vain osa tuloista menee diakoniatyöhön. Diakoniatyö on omaa sydäntäni lähellä, joten mielelläni soisin, siihen jaettavan isomman potin. Mutta seurakunnan muu toiminta on tärkeätä myös, ei niitä voi lopettaa tai vähentää kovalla kädellä. Tämä "muu toiminta" käsittää paljon eri-ikäisiä; päiväkerhot, erilaiset perhekerhot, muskarit, varhaisnuorten ja nuorten laaja toiminta, aikuistyö monenlaisine juttuineen, musiikkityö, lähetystyö ja laaja jumalanpalvelustoiminta sisältäen kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Näitä kaikkia varten täytyy olla myös tilat ja työntekijät. Tämä tarvitsee myös rahaa.

Diakoniaa ajatellessani tuli vielä mieleen se, että lähimmäisten rakastaminen ja auttaminen on meidän kaikkien tehtävä, ei vain seurakunnan työntekijöiden. Me olemme saaneet tehtävän, me voimme tehdä tästä maailmasta paremman paikan muille. Hyvä, että sinä olet löytänyt itsellesi sopivan tavan auttaa.

Hyvää kesää,
Pirkko-pappi

Lue lisää

Kiitos Pirkko-pappi vastauksesta, olin positiivisesti yllättynyt, että vastasit.

Minä uskon muutokseen myös, nimenomaan positiiviseen, joka tulee kriisin kautta, sillä tällä menolla rahat tulevat loppumaan. Siinä mielessä katson kirkollisverosta maksamisesta pidättäytymisen olevan positiivinen asia (enkä myöskään käytä kirkon palveluja, en kuolemanikaan jälkeen, ellen sitten uudelleen liity, jos merkittäviä muutoksia tapahtuu). Työntekijöiden eläkemaksut ovat valtava taloudellinen rasite, jota ei voi väistää, mutta ehkä vähällä käytöllä olevasta kiinteistömassasta ja turhasta, perustehtävään kuulumattomasta byrokratiasta eroon pääsemiseksi tarvitaan lopulta ulkopuolinen selvitysmies, koska kirkon virkakoneisto ei siihen pysty, kukapa tekisi esityksen oman työnsä lakkauttamisesta, ei kukaan.
Valtiokirkon purkaminen on edessä myös (kirkollisveron perimiselle ei ole perustetta, jos vähemmistö kuuluu kirkkoon), jolloin säätiöt ja valtio voivat osallistua kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten (kirkot) ylläpitokustannuksiin.

Muuten palvelutehtävät (tuo aiemmin mainitsemani 30%) pitivät käsittääkseni sisällään myös lastenohjaajien työn eli siinä olisi mukana jo iso osa näiden käytännön työtä tekevien pienipalkkaisten naisten seurakuntatyöstä - siis 70% tuloista menee muuhun kuin mielestäni perustehtävän (palvelutehtävä) hoitamiseen. Työntekijä tarvitsee joskus työpisteen (ei välttämättä ikiomaa), mutta valitettavasti tai onneksi palvelutehtävät eivät edellytä seiniä kuten todistavat niin monet kirkot lähes kaikissa muissa maissa paitsi Pohjoismaissa, joissa kaikissa muuten on valtionkirkko, joka ainoaa tehtävää varten viranhaltijat, valtavasti ylläpitokustannuksia nieleviä kiinteistöjä sen sijaan, että toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia ja seurakuntien kirkko saattaa olla hyvin vaatimaton, jopa kerrostalohuoneisto. Nämä tosiasiat huomaa jokainen vaikkapa Yhdysvalloissa asunut suomalainen.

Joka niemeen ja notkelmaan rakennetuista kirkoista tulee huolehtia, mutta seurakunnan toiminta ei ole niistä kiinni. Ehkäpä joidenkin kohdalla olisi viisainta siirtää omistus valtiolle ja vuokrata tiloja tarvittaessa. Kaikenlaista joudutaan varmasti keksimään, sillä se on selvä, ettei nykymeno ja -ajattelu ei voi jatkua, sillä olisi todella epäreilua, jos kaikki veronmaksajat joutuisivat lopulta maksamaan kirkon työntekijöiden eläkkeitä, jos rahat loppuvat huonon taloudenpidon ja pysähtyneisyyden takia.

Viimeinen kappale tekstissäsi on todella hyvä. Juuri tällaista toivon kirkon työltä, ajatusten herättämistä, kristillistä etiikkaa, jonka kokee hyväksi moni sellainenkin, joka ei koe olevansa erityisesti luterilainen tai edes kristitty. Hyvää kesää sinulle, Pirkko.

tavall-ent-srkuntalainen kirjoitti:

Kiitos Pirkko-pappi vastauksesta, olin positiivisesti yllättynyt, että vastasit.

Minä uskon muutokseen myös, nimenomaan positiiviseen, joka tulee kriisin kautta, sillä tällä menolla rahat tulevat loppumaan. Siinä mielessä katson kirkollisverosta maksamisesta pidättäytymisen olevan positiivinen asia (enkä myöskään käytä kirkon palveluja, en kuolemanikaan jälkeen, ellen sitten uudelleen liity, jos merkittäviä muutoksia tapahtuu). Työntekijöiden eläkemaksut ovat valtava taloudellinen rasite, jota ei voi väistää, mutta ehkä vähällä käytöllä olevasta kiinteistömassasta ja turhasta, perustehtävään kuulumattomasta byrokratiasta eroon pääsemiseksi tarvitaan lopulta ulkopuolinen selvitysmies, koska kirkon virkakoneisto ei siihen pysty, kukapa tekisi esityksen oman työnsä lakkauttamisesta, ei kukaan.
Valtiokirkon purkaminen on edessä myös (kirkollisveron perimiselle ei ole perustetta, jos vähemmistö kuuluu kirkkoon), jolloin säätiöt ja valtio voivat osallistua kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten (kirkot) ylläpitokustannuksiin.

Muuten palvelutehtävät (tuo aiemmin mainitsemani 30%) pitivät käsittääkseni sisällään myös lastenohjaajien työn eli siinä olisi mukana jo iso osa näiden käytännön työtä tekevien pienipalkkaisten naisten seurakuntatyöstä - siis 70% tuloista menee muuhun kuin mielestäni perustehtävän (palvelutehtävä) hoitamiseen. Työntekijä tarvitsee joskus työpisteen (ei välttämättä ikiomaa), mutta valitettavasti tai onneksi palvelutehtävät eivät edellytä seiniä kuten todistavat niin monet kirkot lähes kaikissa muissa maissa paitsi Pohjoismaissa, joissa kaikissa muuten on valtionkirkko, joka ainoaa tehtävää varten viranhaltijat, valtavasti ylläpitokustannuksia nieleviä kiinteistöjä sen sijaan, että toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia ja seurakuntien kirkko saattaa olla hyvin vaatimaton, jopa kerrostalohuoneisto. Nämä tosiasiat huomaa jokainen vaikkapa Yhdysvalloissa asunut suomalainen.

Joka niemeen ja notkelmaan rakennetuista kirkoista tulee huolehtia, mutta seurakunnan toiminta ei ole niistä kiinni. Ehkäpä joidenkin kohdalla olisi viisainta siirtää omistus valtiolle ja vuokrata tiloja tarvittaessa. Kaikenlaista joudutaan varmasti keksimään, sillä se on selvä, ettei nykymeno ja -ajattelu ei voi jatkua, sillä olisi todella epäreilua, jos kaikki veronmaksajat joutuisivat lopulta maksamaan kirkon työntekijöiden eläkkeitä, jos rahat loppuvat huonon taloudenpidon ja pysähtyneisyyden takia.

Viimeinen kappale tekstissäsi on todella hyvä. Juuri tällaista toivon kirkon työltä, ajatusten herättämistä, kristillistä etiikkaa, jonka kokee hyväksi moni sellainenkin, joka ei koe olevansa erityisesti luterilainen tai edes kristitty. Hyvää kesää sinulle, Pirkko.

Lue lisää

Tarkennan hiukan konkreettisella esimerkillä. Kirkkorakennukset eivät ole ongelman ydin, vaan kuvaavaksi esimerkiksi käy vaikkapa mökkipaikkakuntani tilanne, jossa asuu muutaman tuhatta ihmistä (muuttotappiokunta, suurin osa eläkeläisiä) ja jossa on kirkko, kappeli, siunauskappeli, leirikeskus, seurakuntatoimistotalo, pappila on sentään myyty. Näistä rakennuksista suurimmalla osalla ei ole juuri mitään käyttöä, ison osan vuodesta ne ovat tyhjillään, mutta vaativat lämmitystä, remontteja jne. Tähän ne kirkollisverot menevät, eivät ne mene työntekijöiden palkkoihinkaan, sillä diakonityöntekijäkin on osa-aikainen eikä lastenohjaajaa enää tarvita, kun ei ole lapsiakaan eli virka on lakkautettu. Vaikka seurakunta päättäisi liittyä isompaan kokonaisuuteen, niin välimatkojen ollessa pitkiä ja päättäjien halutessa jatkaa toimintaa juuri samalla tavalla kuin viisikymmentä vuotta sitten, niin minkäänlaista muutosta ei tule tapahtumaan, vaan rahat menevät tyhjän tilan lämmittämiseen ja puunaamiseen sen sijaan, että voitaisiin palkata vaikka kaksi diakoniatyöntekijää, jotka hoitaisivat vanhustyötä. He toisivat kuntaan myös työikäisiä, ehkä lapsiakin.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei nimimerkki, tavall_ent_ srklainen

Positiivinen palautteesi tuntui hyvältä, kiitos. Ilahduttaa myös se, että olet sitä mieltä että kirkko tekee hyvää. Ymmärrän hyvin harmisi siitä, että tavallisen tärkeän jokapäiväisen seurakuntatyön lisäksi ja ohella on paljon byrokrtatiaa ja hallintoa yms. Ei se sinänsä ja itsessään edistä kristillisen sanoman eteenpäin viemistä. Olen aivan samaa mieltä. Uskon, että tilanne tulee muuttumaan, muutos on mahdollisuus, ehkä muutos tässä tapauksessa tarkoittaa parannuksia(kin). Itse ajattelen siten, että noihin em. asioihin liittyvä harmi, on aika kevyt syy erota seurakunnasta, koska vain kuulumalla seurakuntaan, voi vaikuttaa. Totta kai on jokaisen oma asia ja valinta, onko seurakunnassa vai ei. Ja asian pohtiminen on tärkeätä.

Sanot oikein senkin, että vain osa tuloista menee diakoniatyöhön. Diakoniatyö on omaa sydäntäni lähellä, joten mielelläni soisin, siihen jaettavan isomman potin. Mutta seurakunnan muu toiminta on tärkeätä myös, ei niitä voi lopettaa tai vähentää kovalla kädellä. Tämä "muu toiminta" käsittää paljon eri-ikäisiä; päiväkerhot, erilaiset perhekerhot, muskarit, varhaisnuorten ja nuorten laaja toiminta, aikuistyö monenlaisine juttuineen, musiikkityö, lähetystyö ja laaja jumalanpalvelustoiminta sisältäen kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Näitä kaikkia varten täytyy olla myös tilat ja työntekijät. Tämä tarvitsee myös rahaa.

Diakoniaa ajatellessani tuli vielä mieleen se, että lähimmäisten rakastaminen ja auttaminen on meidän kaikkien tehtävä, ei vain seurakunnan työntekijöiden. Me olemme saaneet tehtävän, me voimme tehdä tästä maailmasta paremman paikan muille. Hyvä, että sinä olet löytänyt itsellesi sopivan tavan auttaa.

Hyvää kesää,
Pirkko-pappi

Lue lisää

Tuo "vain kuulumalla seurakuntaan voit vaikuttaa" -argumentti vaatii vielä kommentin. Se on yleinen, mutta virheellinen hokema, sillä suurten muutosten tekemisestä isoissa organisaatioissa vastaavat virkamiehet. Kirkko on Kreikan 10-15 vuoden takaisessa tilanteessa, jossa kriisitietoisuus on vähäistä ja äänestäjiä (tavallisia seurakuntalaisia) yritetään kosiskella pyöreillä lausunnoilla, jotka eivät loukkaisi ketään.

Ruohonjuuritason työntekijät, joiden työtä oikea ja todellinen muutos koskisi (ylemmän tason virkamiestason karsiminen, ruohonjuurille lisääminen) ovat altavastaajina, vaikka juuri he tekevät työn, josta seurakuntalaiset kuvittelevat maksavansa. Pappeja tarvitaan tuntuvasti vähemmän, yksi/per kunta, diakoniatöntekijöitä ja lastenohjaajia enemmän, piispoja ei Suomen kokoisessa maassa tarvita kuin yksi eikä hänen hengellinen esikuntansa tarvitse olla viittä - kahdeksaa henkilöä suurempi. Sen sijaan nykyisin jokaisella hallinnonalalla on kehittäjät, johtajat ja pohtijat sekä kirkkohallituksessa että usein vielä seurakunnissakin sen sijaan että piispa käyttäisi yhteiskunnassa (yliopistot, tutkimuslaitokset) olemassaolevaa tietoa esimerkiksi perustamalla keskustelukerhon, johon kutsutaan parhaat, vaihtuvat asiantuntijat. Tällaista rahan hukkaamista on kirkossa valtavasti joka ainoalla hallinnonlalalla, lähetystyö, perheneuvonta jne. ja samalla se saa aikaan pysähteineisyyden, jossa asioita tarkastellaan vain oman umpion sisältä ja omia hallinonalan etuja puolustaen. Se on perin inhimillistä enkä kiistä kenenkään työn hyvää tarkoitusta, mutta tarkoituksenmukaista se ei tässä tilanteessa ole.

Tähänkö voisin vaikuttaa kuulumalla seurakuntaan? En todellakaan voisi. Muutoksen tulisi lähteä kirkon korkeimmasta johdosta ja talouspuolen virkamiehistä ja jäsenistön kriisitietoisuudesta, josta ei ole mitään merkkiä. Ongelmat ovat niin suuria, että äänestämällä niihin ei voi vaikuttaa. Yksittäinen työntekijä ei myöskään voi sahata oman toimeentulonsa oksaa puhumalla näistä ongelmista, vaikka ne ymmärtäisikin.

tavall-ent-srkuntalainen kirjoitti:

Tuo "vain kuulumalla seurakuntaan voit vaikuttaa" -argumentti vaatii vielä kommentin. Se on yleinen, mutta virheellinen hokema, sillä suurten muutosten tekemisestä isoissa organisaatioissa vastaavat virkamiehet. Kirkko on Kreikan 10-15 vuoden takaisessa tilanteessa, jossa kriisitietoisuus on vähäistä ja äänestäjiä (tavallisia seurakuntalaisia) yritetään kosiskella pyöreillä lausunnoilla, jotka eivät loukkaisi ketään.

Ruohonjuuritason työntekijät, joiden työtä oikea ja todellinen muutos koskisi (ylemmän tason virkamiestason karsiminen, ruohonjuurille lisääminen) ovat altavastaajina, vaikka juuri he tekevät työn, josta seurakuntalaiset kuvittelevat maksavansa. Pappeja tarvitaan tuntuvasti vähemmän, yksi/per kunta, diakoniatöntekijöitä ja lastenohjaajia enemmän, piispoja ei Suomen kokoisessa maassa tarvita kuin yksi eikä hänen hengellinen esikuntansa tarvitse olla viittä - kahdeksaa henkilöä suurempi. Sen sijaan nykyisin jokaisella hallinnonalalla on kehittäjät, johtajat ja pohtijat sekä kirkkohallituksessa että usein vielä seurakunnissakin sen sijaan että piispa käyttäisi yhteiskunnassa (yliopistot, tutkimuslaitokset) olemassaolevaa tietoa esimerkiksi perustamalla keskustelukerhon, johon kutsutaan parhaat, vaihtuvat asiantuntijat. Tällaista rahan hukkaamista on kirkossa valtavasti joka ainoalla hallinnonlalalla, lähetystyö, perheneuvonta jne. ja samalla se saa aikaan pysähteineisyyden, jossa asioita tarkastellaan vain oman umpion sisältä ja omia hallinonalan etuja puolustaen. Se on perin inhimillistä enkä kiistä kenenkään työn hyvää tarkoitusta, mutta tarkoituksenmukaista se ei tässä tilanteessa ole.

Tähänkö voisin vaikuttaa kuulumalla seurakuntaan? En todellakaan voisi. Muutoksen tulisi lähteä kirkon korkeimmasta johdosta ja talouspuolen virkamiehistä ja jäsenistön kriisitietoisuudesta, josta ei ole mitään merkkiä. Ongelmat ovat niin suuria, että äänestämällä niihin ei voi vaikuttaa. Yksittäinen työntekijä ei myöskään voi sahata oman toimeentulonsa oksaa puhumalla näistä ongelmista, vaikka ne ymmärtäisikin.

Lue lisää

Hei tavall_ent_srklainen

Edellisestä viestistäni on jo aikaa, mahdatko enää käydä tässä ketjussa... Juuri niin se on, että muutos on mahdollinen ja se lähtee aina pienestä liikkeelle yksittäisestä ihmisestä, meidtä jokaisesta. Ison organisaation, kuten kirkko, muutosvaihe vie aikaa ja vaatii kekseliäisyyttä ja rohkeuttakin. Mutta mahdollinen se on ja välttämätön.

Monilla seurakunnilla on tuollainen tilanne, joka on mökkipaikkakunnallasikin. Seurakunnan rakennuksia on tyhjäkäynnillä vailla aktiivista toimintaa. On pakko keksiä mitä voi tehdä, toivottavasti löytyy keinoja. Yleensä niitä jossain vaiheessa löytyy. Seurakunnan monipuolinen toiminta on tarpeellista ja tärkeätä.

Kesän iloa sinulle myös,
Pirkko-pappi

Jos se on avunpyyntö, sitten pitäisi myös huolia apua: suostua keskustelemaan suhteen tilanteesta, mennä lääkärille tai muulle ammattiauttajalle. Mutta jos ainoa "apu" on se, että kaikki jatkuu ikuisesti ennallaan... mitä toinen osapuoli voi tehdä, jos kokee suhteen toimimattomaksi?

Jos muu ei auta niin homaa oma kämppä ja muutat sinne jos suhde ahdistaa ja lappu pöydälle jos suihde naiseen ei kiinosta ja miksi naisellasi ei ole omia harratuksia tai muuta kiinnostuksen kohteita ja eikö lapsenakaan ollut mitään harratuksia vai onko nii passiivista ollut lapseuuden kodissakin. Eikö ole nuoruden kavereita ja vaikka paeisuhde on kivaa niin pitää olla omaakin elämää ja menet itse omiin harrastuksiin ja pyydä naisenkin hommaamaan jotian harratuksia niin helpotta. Seuraavan kerran kun naisesi uhkailee itsemurhalla niin sanot ihan suoraan että tapappa ittes kun tuo uhkailu on ihan hanurista ja pääset hänestä eroon niin voi herätä tai sitten ei. Ne jotka totetuttavat otsemurhan ei niistä paljon puhele ja eu tuollainen suhde pitkälle kestä kun se perustuu vääriin asioihin. Sanot naisellesi että hänellä on itse otettva vastuu itsestaan eikä roikkua väkisin sinussa.

Hei taas.

Sinä joudut ilmeisesti lähes päivittäin miettimään ikävää tilannettasi, jossa elät. Toivottavasti mahdollisimman pian tapahtuu jotain positiivista, keksit keinon, jolla asia etenee. Sanot, ettei tyttöystäväsi lähde avun piiriin, se on kurja juttu. Yritä kuitenkin vielä saada hänet jonnekin, mene itse mukaan; terveyskeskus, perheneuvonta, työterveyslääkäri... Ja yritä saada hänet kuuntelemaan mitä haluat sanoa. Yritä saada hänet ymmärtämään, mistä sinun mielestäsi on kyse, ettet sinä häntä syytä. Sinä olet ilmeisen kärsivällinen kumppani, hienoa. Ikävää on se, ettei tyttöystävällesi ole omia ystäviä eikä omaa tekemistä. Toivottavasti hänellä on perhe, joka välittää.

Voimia sinulle ja kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi

minä ymmärsin, sinä et

Käykö aloittajan avopuoliso töissä? Jos ei niin turha sinun on häntä kuunnella ja totella. Hänellä ON psyykenpuolen ongelma tai useitakin. Ehkä masennus, ehkä sosiaalisia pelkotiloja/persoonallisuushäiriö, me emme tiedä mutta ymmärrämme että kotiin eristaytyminen ja vastahakoiseen puolisoon ripustautuminen ei ole tervettä. Eikä auta yhtään!
Juuri siksi hän varmaan jankuttaakin että hänellä ei ole koskaan mitään vikaa psyykessä todettu, koska hän samanaikaisesti pelkää asiantuntija-apua kovasti ja tarpeettomasti. Aavistaa tulevansa diagnosoiduksi keposeen kunhan suostuisi avaamaan ongelmavyyhtiään.
Eikä kukaan usko että tuolla tavalla tyhjän päälle jäävä, sairaalloisesti käyttäytyvä henkilö kuuluu tahdonvastaisen hoidon piiriin. Voit aloittaa prosessin esim. hakemalla hänelle häädön viranomaistietä, sen jälkeen hän on velvollinen lähtemään tarvittaessa vaikka poliisisaattueessa. Jos taas nainen silkkaa mukavuudenhaluaan makaa siellä kotona eikä "käy missään" niin vielä parempi syy panna pellolle. Uskon kyllä että hänen ajatusmaailmansa/todellisuutensa on niin kummallinen, että selittää hänen käytöksensä hänen omalla logiikallaan. Hän ei vaan pääse ajatelmakehistään ulos kyhjöttäessään siellä kotona. Saisikohan jonkun psykologin tai seurakunnan työntekijän kotikäynnille? Ulkopuolinen apu on teille kahdelle ihan välttämätöntä, kuten olet huomannutkin varmaan.

Avopuolisosi siis siipeilee kustannuksellasi ja elatuksellasi 100 %. Eiköhän hänen olisi aika mennä töihin tai hakeutua psyyken ongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai mennä hoitoon ja ehkä hoidon ansiosta myöhemmin töihin.