Ihastumisen tunteessa ei ole aina järkeä. Ihminen kun ihastuu myös mahdottomiin tapauksiin, jpotakin mainitakseni niin esim. varattuihin, varattuna tai yksipuolisest.
Mikä merkitys tuollaisella ei suhteeseen johtavalla ihastumisella voi olla? Jokin syvempi tarkoitus, oppiminenko?
Miksi siitä ei pääse eroon, vaikka huomaa tunteidensa mahdottomuuden?
Ja kaikkein hulluinta on, jos tunne syvenee...
Vaikka järjellä ymmärtää, tunnepuoli pysyy mahdottomissa tunteissaan. Vaikka näkisi toisen pitävän jostain toisesta, kuin itsestään ja tietää, että omankin tilanteen mahdottomaksi, tunteet pysyvät.
Tilanteen käsitteleminen ja selkeytyminen vie aikaa. Että saa itselleen selkeytettyä asian niin, että ymmärryksen kanssa pystyy hyvillä mielin jatkamaan matkaa.
Mikä merkitys tuollaisella ei suhteeseen johtavalla ihastumisella voi olla? Jokin syvempi tarkoitus, oppiminenko?
Miksi siitä ei pääse eroon, vaikka huomaa tunteidensa mahdottomuuden?
Ja kaikkein hulluinta on, jos tunne syvenee...
Vaikka järjellä ymmärtää, tunnepuoli pysyy mahdottomissa tunteissaan. Vaikka näkisi toisen pitävän jostain toisesta, kuin itsestään ja tietää, että omankin tilanteen mahdottomaksi, tunteet pysyvät.
Tilanteen käsitteleminen ja selkeytyminen vie aikaa. Että saa itselleen selkeytettyä asian niin, että ymmärryksen kanssa pystyy hyvillä mielin jatkamaan matkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki suhteet ovat erilaisia. Ja erilaisuus viehättää.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut vieläkin omalaatuisempia.
Mutta kaikella rajansa, kaikella on rajansa.
Joitakin asioita ei vaan voi hyväksyä. Jo turvallisuutensa vuoksi. Onhan noita esimerkkejä elävästä elämästa. Joku rima täytyy minullakin olla. Mitä sitä kerjää verta väkisin nenästään. Minulla täytyy olla ihminen vierellä, joka tukee terveissä elämäntavoissa.
Päihteet vievät turmioon.
Onko niin, että elämä tulee vaikeammaksi , mitä vanhemmaksi tulee.
Eihän se niin pidä mennä. Viisautta pitäisi olla ja talous paremmassa kuosissa kuin nuorena, siis helpompaa.
Itseään saa vain syyttää huonoista valinnoista, jos niin ei ole. Elämästä TÄYTYY nauttia nyt ja tulevaisuudessa
Täytyykö? Musta nautinti pwruatuu just siiehn, ettei täydy, vaan haluaa.
Nautinto perustuu.
Sen verran on ikää ja kokemusta karttunut, että itse ainakin näen kaiken itse kokemani kasvutarinana.
Kuten itsekin kirjoitat, tunteiden käsittely vie aikaa. Kaikella on aina oma aikansa... Eivät tunteet järkeä tai käskemistä tottele. Eikä ne kieltämällä katoa. Omalla kohdallani olen todennut, että ainoa toimiva tie on käydä ne läpi ja hyväksyä. Vasta sitten helpottaa, ja niiden kanss aoppii jopa elämään :).