Kuvittelin, että tunne laimenee ja helpottuu, unohtuu, kun ei ole tekemisissä. Tuo ei pitänytkään paikkaansa. Tunne vain pahenee. Voisikohan se mennä niin, että pahenee ennen helpottamista. Toivotaan.Nyt ei auta, kuin katsoa ja antaa ajan kulua.
Palstailusta. Minusta palstalla olo ei helpota ikävän tunnetta. Minua se on vain ruokkinut. Parasta olisikin mielestäni yehdä aivan jotain muuta, joka vie ajatukset pois koko asiasta.
Palstailusta. Minusta palstalla olo ei helpota ikävän tunnetta. Minua se on vain ruokkinut. Parasta olisikin mielestäni yehdä aivan jotain muuta, joka vie ajatukset pois koko asiasta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mulla on niin, että teen mitä tahansa, ajatuksissa on hän..
Minä olen taas huomannut, että kun on jokin keakittymistä vaativa asia, antaudun sen vietävksi niin, etten ajattele muuta. Jokin sellainen työ, joka vaatii ajatusten kasassa pitämistä.
Miten sinulla, Onko palstailu helpottanut?
Kyllä varmaankin kaikkia ilahduttaa ja huvittaakin jotkut jutut, jos keskittyy johonkin asiaan... kuten esimerkiksi auton kunnostamiseen kuten itse joskus, auttaa.
Tai voi leikkiä vaikka pikkueläimillä, muovisilla niillä tai muovisotilailla, pienillä, joilla joskus lapsena leikimme hiekkalaatikossa papattien kanssa joilla räjäyttelimme niitä pieniä muovisotilaita.
Eri tarkoitukseen olisin tarvinut niitä pieniä muovisotilaita, "pikkusotilaita", kaupan myyjä sanoi että: Ei ole niitä enää valitettavasti, kyllä muistan kun itsekin leikin niillä pienenä :)
Olit sitten varmaan räjäyttänyt kaikki sotaukot loppuun, kerran kaupassa ei enää ollut ;)
Kyllä, jonkun mukavan tekeminen auttaa. Jonkun joka tuottaa mielihyvää. Hyvien kokemuksien myötä, huonot väistyvät, edes hetkeksi.
Ei laimene sellainen ei, sun pitää keskustella sen henkilön kanssa.
Tuo on kyllä totta ja pätee moneen muuhunkin tilanteeseen. Oletko itse saanut häneen yhteyden tai mikä on tilanteesi?
hmm en oikeastaan tiedä koska joko olen ihastunut moniin tyttöihin yhtäaikaa, tai sitten en kehenkään oikein kunnollisesti, luulen että kumpikin pitää paikkansa, mutta en tarpeeksi voimakkaasti kehenkään nyt.
Onko mahdollista ijastua kunnolla ilman kunnon kontaktia? Mitä ajattelet, pitääkö ensin olla tekemisissä henkilön kanssa, jotta ihastus voi syventyä?
En usko että sellainen aivan oikean elämän tapaamista ja juttelua on mahdollista oikeasti.
... huvittavaa kyllä tyttöjen varpaiden kynsien lakat ja kalojen houkuttelu.... maailman mahtavimpia keskusteluja jälleen, toisaalta ihan hauskojakin...
Jos on mielestään tavannut Sen Oikean ei ole mahdollista ikävän laimeta palstalla eikä sen ulkopuolellakaan.
Minulla se käsitys, että kaikki asiat laimenevat ajan myötä. Eivät ehkä unohdu, mutta ajan kanssa ne pystyy hyväksymään.Ajattelen, että selviämisen kannalta ihminen on rakennettu niin, että aika parantaa.
Jos ihastuu, tuntuuko se joka kerran siltä, että tämä on nyt se oikea?
näkökulmasta: Ei tod tunnu!
Ei tietenkään tunnu joka kerta siltä. Ihastuminen on eri asia kuin se, että kohtaa Sen Oikean.
Ei tunnu samalta. Aiemmat kerrat minulla pikkuihastumisia verrattuna tähän. Tämä kestänyt jo 2,5 vuotta ja tunne, että hän on juuri se oikea vain pysyy, eikä laimene.
No mitähän tuohon sanoisi muuta, kuin että no voi hyvänen aika sitten! Itse olen ollut joskus monta vuotta ihastunut ja näin jälkeenpäin ihmettelen, miksi olin ihastunut häneen..
Ihastun harvoin ja kun ihastun se kestää vuosia.
Tsemppiä teille molemmille oikeaMulle ja omakokemus!! Ainahan sitä toivoo, että ihmisillä menisi hyvin. Se antaa toivoa myös muille, kun näkee onnellisesti päättyviä tilanteita ja pareja.
Palstalla olo ruokkii ikävää, joskus liikaakin.
Samoin, pidä itsestäsi huolta! Helpottaako huumori ikävää? Itselleen, tilanteelle nauraminen?
Tää palsta onkin ihan pelleilyä 95%a.
Hyvin pajon sitä minustakin. Minulla se kokemus, että ikävästä "jauhaminen" ( rumasti sanottu ) ja siinä vatbominen palstoilla lisää ikävän tunnetta. Mutta tämä on vain oma kokemukseni. Joku toinen voi kokea toisin.
Toisaalta jäähän tuohon vielä tuo 5% mahdollisuus siihen muuhunkin :)
ei se todellakaan pidä paikkaansa ,,itsellä kaipaus vain voimistuu..emme ole nähneet pariin kuukauteen ,itku on tosi herkässä kun jotain häntä muistuttavaa näkee ,tuntuu että pitäisi heti soittaa että edes kuulis hänen äänensä ..kun muuten ei näe...en kohta tiijä mitä teen ,,,
Entä jos menee vuosi, toinen....helpottaakohan sitten? Kaikki vaatii oman aikansa, Joskus lyhyemmän, joskus pidemmän ajan.
Kuulostaa, että sinulla on tosi kova kaipaus. Onko sinun mahdollista soittaa hänelle?
ei kylläkään mene, vaikka menis vuosia ,,olen kohta9vuotta jo rakastanut häntä...ei mene ohi ,,,hän on jotain sellaista mitä toisesta miehestä ei löydy...omaa luokkaansa ,,,niin on, kova kaipaus ,,,no on mutten tiedä onko hänellä aikaa minulle..:(tälläkin hetkellä ajattelen vain häntä...
Kyllä se ohi menee.
Ei se häviä sinällään mihinkään paitsi se tunne helpottaa ajan kanssa, kuten sanottua, haalenee kuin vanha valokuva (vaikka digiaikaa eletäänkin).
Tietysti sitä miettii miten eri tavoin elämä olisi voinut mennä...jos asiat olisivat toisin.
Kun on ollut elämän aikana muutama kaivattava kohde niin tajuaa että kuinka monella eri tavoin elämä voisi mennäkään ja seurauksena voi olla tietynlainen huimauksen/oksettavuuden kaltainen tila, kun sitä vertaaa siihen että kaipaa vain yhtä joka on selkeää...
Siinä vaiheessa kun omat kaipauksen kohteet ovat menneet naimisiin, saaneet lapsia jne. edenneet elämässä ja itse on hukannut aikaansa johonkin typerään kaipaukseen niin tajuaa että siinä hukkaa vain aikaansa.
Ei minua ainakaan kukaan ole kaivannut tai en ainakaan usko ja naiset ovat liikkuneet todella nopeasti eteenpäin elämissää.
Muutaman kuukauden kaipailu nyt ei ole mitään, mutta tehkää asioille jotain jos ihan välttämättä tahdotte. Sitten voitte haudata sen kuoppaan ja taputella hiekkakakun sen päälle.
Jälkeenpäin tosiaan turha miettiä miten olisi voinut mennä. Sitä ei tiedä kukaan, miten olisi voinut mennä, jos olisi tehnyt toisenlaisia valintoja. Mussukka.
Tietyllä tavalla kannattaa miettiä koska kun sitten on tavannut useamman ihmisen joita kaipaa niin tajuaa montako vaihtoehtoa elämässä on...kunhan tekee asioille jotain kun ne asiat ovat elämässäsi vielä läsnä.
Mut sitä miten olisi voinut käydä niin siitä ei koskaan voi olla varma. Olisi voinut käydä paljon huonommin kuin miltä tuntuu nyt.
MINU EI POISTA MIKÄN TÄTÄ IKIÄVÄ TUNE
https://www.youtube.com/watch?v=NA-q86TsRq8
ei ole polte vaikka kkoiip edellä
En kaipaa ketään. Haluan olla vain rauhassa kaikilta ihmissuhdekoukeroilta
Ei sitä vasta eronneena halua itseään alkaa heti uudelleen satuttaa, kun on hajalla jo muutenkin. Hyvää yötä kaikille niille tällä palstalla olijoille, joilla on tullut äskettäin ero, itku herkässä, pala kurkussa ja oksettava olo. Miksi ei vaan tänään voi ymmärtää, niin kuin ymmärsin asian eilen ja yritin olla järkevä. Kaipa se todellisuus iski nyt etten enää koskaan häntä saa halata enkä tavata emmekä mihinkään entiseen voi enää palata ja avata sydämiämme uudelleen ja aloittaa uutta päivää suudellen ja todeta kaiken olevan hyvin. Voi hyvin raksu;)
Sama.
Siksi en koskaan kirjoitakaan täällä.
tässä mietin jällen sinua ,ei oo päivääkään etten ajattelisi ..juuri sinua .. tää on vain sinulle
tässä mietin joka päivä vain sinua ,,mies ...ei tää oo helppoa ,,tippa silmässä ajan töihin , ja töitä tehdessä ,olla ettei kukaan näe kun ajattelen sinua tippa silmässä,ja kotiin lähden, tulet taas mieleeni mun. yritin soittaa ja jotta kuulisin äänesi pitkästä aikaa ..mut varattua tuuttaa ja yhteys katkeaa..olisi päiväni pelastus jos näkisin sinua tai kuulisin sinusta...pliiiis...tulen sinne kaupunkiin 27.5 ku sattui että sain vp...oisi kiva nähdä sinua .
Mihin kaupunkiin olet tulossa.
ouluun aamupäivällä...
Hyvä juttu tuo kun kiinnitin huomion tyttöjen tanssikenkiin, aivan kuin nyrkkeilijän tossut tuollaiset niillä jalassa :)