11 päivää täyttä tuskaa

Oletko kotona vai osastolla- kotona kai, eihän masennus ole "muotisairaus", tai määrätäänhän tuota lääkettä muuhunkin. Masentuneet jätetään kyllä kotiin kokeilemaan ensin, josko tämä pilleri auttaisi.Masennus ei ole "muotisairaus", pitänee olla kaksisuuntainen tai jo jokin muu...
En halua loukata sinua tai lääkärisuhdettasi, mutta ota yhteyttä olostasi hoitavaan tahoon. Jos siitä nyt apua on, onneksi ehkä omaisista? Saitko alkuun mitään rauhoittavaa lääkettä pahimpiin oireisiin? Lyhyt aika sellaisia voisi auttaa, tai ajan kanssa lääkkeen vaihto. Kaikki eivät vain sovi, kaikille eivät lääkkeet, sitten ehdotetaan ehkä terapiaa- kallista, ei resursseja nykyään kuin vielä työelämään meneville ja nuorille. Sähköhoitoa- jopa vaikka tietäisi, ettei se sovi muiden sairauksien takia.
Olen miettinyt, auttaako loppujen lopuksi aika, tai sitten se ei ehdi- ikävä kyllä.
En uskalla itse aloittaa lääkettäni, koska pelkään sen sivuvaikutuksia varsinkin alussa, ja epäilen vahvasti sitä pitkäaikaisempaakin hyötyä. Aiemmat serotoniini- noradrenaliinijohdannaiset eivät ole auttaneet. Yksi, sentään jopa suomea puhuva psykiatri ehdotti miettimään muiden (yleensä vanhuuden)muistisairauksien hoitoon kehitettyjä dopamiinivalmisteita. Siinäpä miettimistä. Ja vain, koska minut suorastaan peloteltiin pois osastolta, jolla olisi pitänyt viipyä lääkkeen aloitusaika, eli n. kaksi viikkoa. Arviointikäynnillä kun otettiin puheeksi sähköhoito varmana pelastuksena. Muuta en niin pelkääkään, kuin muistini menettämistä, ja sen hoidon sivuvaikutuksena se on tyypillistä.Ei pitäisi olla pysyvää- harvoja tapauksia, mistä ei edes puhuta.Lääkkeet olisi lopetettu, jopa ne epilepsialääkkeeni. En vakuuttunut enää psykiatrian tietotaidosta.
Vastuu pitää kuitenkin siirtää itselle, jos moiseen suostuu. Entä, jos epilepsian takia aiheutettua kouristuskohtausta pystyttäisikään lopettamaan? Tai ei seurata EEG:tä, josta vain näkyy nonkonvulsiivinen status epileptikus. Ehkä kamalalta kuulostavaa tekstiä, mutta huomaan, että samaistun kyllä pelkoihisi voimakkaasti.
Ilmankos luokiteltiin epäluuloiseksi; kysyä ei saisi mitään, saati kyseenalaistaa.
Toivon sinulle lämpimästi turvallisempaa hoitopaikkaa, kuin itselleni tarjotun- vaikka podenkin huonoa omaatuntoa toisten "turhasta" vaivaamisesta. Tai olen vihainen pelottelusta, enkä asiallisesta hoidon saannista. (Olettivatko tarvittavan jämäkkää otetta heti alkuun, vai oliko tarkoituskin jättää hoidon ulkopuolelle- en tiedä.)
Osastohoito olisi ollut paikallaan lääkkeen aloittamiseksi juuri siksi, että oloni tuli jo ensimmäisestä pilleristä aika kuvaamasi kaltaiseksi. Olisin voinut hypätä jokeen.
Kukaan ei olisi kaivannut pitkään aikaan.
Minua on auttanut eniten yksi ja sama, järkevä aikuisesti ajatteleva ihminen.
Hae apua tilanteeseen, vaikka se vaikealta tuntisikin.( On yhä päiviä, jolloin vain käännän kylkeä, vaihdan makuupaikkaa- suren elämätöntä elämääni, ja sitä huonosti elettyä.) Toivon, että lääkitys auttaa sinua.
Masennuskin voi olla psykoottistasoista, jos istemurha-ajatuksista tulee hallitsevia. Olo voi olla tosin muutenkin kamala, ilman psykoosia.

Työnnä lääkkeet perseeseesi.

Mulle ei ainakaan sopinut sertralin lääkitys ollenkaan,tuli kauhea päänsärky siitä lääkkeestä vaan. En ihmettele jos olosi on kauhea. Vaihda lääkettä..

Onko sulla aikaisemmin ollut masokistisia tendenssejä?