Henkinen ja fyysinen väkivalta

Olenkominäpaha kirjoitti:

Jos parisuhteessa toinen jatkuvasti raivoaa jostain asiasta ja ajaa asian aina siihen pisteeseen, että rupeaa syyllistämään toista mitä ihmeellisimmistä asioista ja kaivaa jokaikisen vanhan riidan ja toisen tekemät virheet esiin edeten aina siihen pisteeseen, että toinen osapuoli raivostuu niin että nakkaa tämän raivoavan osapuolen seinille tai läpsii pitkin poskia, niin kumpi tässä tekee väärin vai olisiko molemmilla osapuolilla parantamisen varaa? Itse olen se osapuoli joka yrittää ensin saada toisen rauhoittumaan, mutta joka viimein polttaa päreensä, kun toinen kävelee perässä ja verbaalisesti tekee selväksi etten minä ole mitään, en välitä muka hänestä, jätän koko huushollin huolehtimisen hänelle ja parhaissa tapauksissa uhkailee avioerolla. Kun pyydän lopettamaan, niin se on sama kuin löisi lisää kierroksia koneeseen ja puheet ja tahti vain pahenee. Pitääkö tällaista pystyä kestämään vai onko se "normaalia" että jossain vaiheessa se pinna katkeaa totaalisesti ja tulee tunne ettei tilanne katkea muuten kuin ravistelemalla toinen hiljaiseksi? Itse koen asiasta syyllisyyttä, mutta tuntuu siltä, ettei toinen koe tekojaan mitenkään pahaksi. En vain jaksa sitä monta kertaa viikossa esiintyvää huutoa. Tämä on minun kolmas useampia vuosia kestänyt suhde ja ensimmäinen kerta kun riidat menee niin överiksi, että tulee käytyä fyysisesti kimppuun. Se ei ole minulle ok asia, koska en itsekään pidä siitä ja en aikaisemmin ole toiminut millään tapaa väkivaltaisesti. Exältä pystyin jopa sietää sen, että se läiski itsensä uuvuksiin avareita mun poskille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä