Osaako joku auttaa? Olen käynyt läpi syömishäiriötä/anoreksiaa ja mukana on ollut masentumista, mutta olen "parantunut" about puoli vuotta sitten. Eli perjaatteessa olen kunnossa.
Mutta lähiaikoina oloni on mennyt hirveäksi. Ahdistun todella helposti, masennun ja stressaan. Sydän alkaa hakata nopeasti ja tuntuu, että joku yrittää kuristaa tai hukuttaa en voi olla itkemättä öisin ja näen jatkuvasti unia joiss minut hukutetaan, tapetaan, maailmaloppuu tai kaikki tärkeä katoaa. Haluaisin puhua jollekkin ammattilaiselle tai äidille, mutta en halua joutua psykiatrille, koska vihaan siellä oloa. Mitä teen elämäni kanssa. Kaverit eivät välitä. Porukassa tyyppi joka on maailmannapa "masennuksensa" kanssa ja minut unohdetaan. En omista parasta kaveria. En viiltele. En ole yrittäny itaemurhaa.
Sekava teksti. Anteeksi.
Mutta lähiaikoina oloni on mennyt hirveäksi. Ahdistun todella helposti, masennun ja stressaan. Sydän alkaa hakata nopeasti ja tuntuu, että joku yrittää kuristaa tai hukuttaa en voi olla itkemättä öisin ja näen jatkuvasti unia joiss minut hukutetaan, tapetaan, maailmaloppuu tai kaikki tärkeä katoaa. Haluaisin puhua jollekkin ammattilaiselle tai äidille, mutta en halua joutua psykiatrille, koska vihaan siellä oloa. Mitä teen elämäni kanssa. Kaverit eivät välitä. Porukassa tyyppi joka on maailmannapa "masennuksensa" kanssa ja minut unohdetaan. En omista parasta kaveria. En viiltele. En ole yrittäny itaemurhaa.
Sekava teksti. Anteeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masennus voi uusia. Ei kannata jäädä odottelemaan, että menee ohi. Kerro äidille, että taas se on tullut. Puhuminen ja avautuminen auttaa. Taidat pelätä tulevaisuutta ja sitä että elämä ei kanna ja et selviä.
Kyllä ikä ja hormonaalinen mylläkkäkin on syynä että kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
Puhu jollekin, kenelle tahansa aikuiselle, johon luotat. Ainakin koulussa terveydenhoitajalle voi mennä juttelemaan, vaikka ajatus todennäköisesti tuntuukin alkuun hyvin epämiellyttävältä. Mutta se auttaa! Ota vaan vastaan sitten tuki, mitä tarjotaan, anna sille mahdollisuus.
Tiedostatko itse asiat, mitkä sinua ahdistavat? Liittyvätkö ne omaan kehoon ja toipumiseen, yksinäisyyteen, oloon, ettei sinua ymmärretä? Itsekin olen sairastanut aiemmin anoreksiaa. Siitä kun aloin toipumaan, on kulunut kaksi vuotta, ja viimein alan kokea olevani terve. Oma mieli voi toipua sairaudesta vasta kun paino on jo normalisoitunut, ja sen toipuminen vie usein paljon pidempään. Itseäni on auttanut ainakin muiden kanssa keskustelut sekä itse vaikkapa kirjoittamalla miettiminen, mitkä tekijät ovat johtaneet sairastumiseen, mitä se on antanut (kontrolli, hallinnan tunne, huomio, sisältöä elämään?), ja terveempien ahdistuksen hallintakeinojen opettelu.