Miten voi olla mahdollista että maailmassa on niin epäreiluja ja pahoja ihmisiä...Olen seurustellut jo kauan tyttöystäväni kanssa.me rakastetaan toisiamme todella paljon.tyttöystäväni on hirmu kiltti ja ystävällinen ja sosiaalinen ihminen ja siksi monet ihastuvat häneen helposti..yleensä ihmiset ovat jättäneet hänet rauhaan kun hän on kertonu seurustelevansa ja kaikki taas hyvin...mutta sittenpä tuli eräs joka manipuloi häntä ja kertoi hänelle kuinka minä olisin pettäny tyttöäni ja kaikkee vaan et se sais tyttöystäväni itelleen ja sehän sit onnistu..tyttöystäväni meni lankaan ja oli sitten hänen kanssaan..En voi antaa anteeksi,enkä anna...en vaan ymmärrä sitä ihmistä joka tekee niin!!!...No nyt he saavat sitten olla toistensa kaa niin paljon ku huvittaa.
epäreilua!!
Elpi
81927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aika pahasti tehty, mutta hyvin on mahtanut manipuloida että uskoi. Luulisi että tarvii enempi kuin puheita joltain jota ei edes tunne.
Mutta niin, aina on niitä jotka haluaa toisen oman ja just se on se elämän rakkaus jota jo joku toinenkin rakastaa.
Kuulostaa hiukan teinille heitä mitenkään väheksymättä mutta joskus asiat menee päin persettä eikä se ole välttämättä aina paha asia, yleensä siitä seuraa vain jotain parempaa.
Kyllä sellaisiaa sioita on olemassa kuin oikea rakkaus ja hyvä elämä ja onni jne.
Ei ne ole vain tarinoita.
että vihassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Jokainen voi olla siitä mitä mieltä haluaa. Itse tajuan sen, ettei toista ihmistä voi omistaa. Jokainen on vapaa tekemään niin kuin haluaa. Mitkään lupauksetkaan eivät sido mitenkään. Saa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, minkä saa viettää rakkaansa kanssa, sillä rakkaus voi loppua koska vaan.
itse oon aina toiminu "vihassa ja rakkaudessa" niin ku musta on parhaalta tuntunu. unohtaen välillä miettiä mikä on oikein mikä väärin. kuitenkin kun rakastuin mun parhaaseen ystävään päätin, että oon sille rehellinen. kerroin sille tunteistani. kerroin myös että haluan omistaa sen kokonaan ja että tulisin varmasti mustasukkaiseksi jos se löytäis jonku. en haluais jakaa sitä kenenkään kanssa, enkä kattoo vierestä kun... tämän hetken tilanne on se että sillä ei oo tyttöystävää ja me ollaan kavereita niinkuin ennenkin. en toki ole lopettanut katselemasta häntä "sillä silmällä"... aina välillä yritän saada sen sanomaan jotain joka veis juttua eteenpäin...ja ehkä uudelle tasolle. oikeastaan oon aika pirullinen kun yritän juottaa sen känniin , niinkuin miehetkin iskee baarista naisia....
Aivan oikein! Rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Tosin tälläkin listalla on naisia, jotka puhuvat existään kuin metsästetyistä, kulutetuista.. Se on arvelluttavaa don juanismia. Juopuneen iskemisessä on vain se harmitus, että kun maailma selkenee, katoaa myös krapulainen naikkonen/rakas. Kannattaisi valita iskettäväksi kenties alkoholisti, joka kyllä viihtyisi kun vain siideriä virtaisi :)
Onkohan lesboilla keskimääräistä enemmän alkoholiongelmia??
Enpä itse haluaisi yrittää juottaa ketään humalaan saadakseni isketyksi, huh. Sehän olisi jo itsepetostakin! Mieluummin olen rehellinen itselleni ja toisillekin ja pelaan oikein. Siksipä minä varmaan aina häviänkin. En osaa olla tarpeeksi ovela, en taktikoi, olen vain ja odotan, että omena putoaa syliini... No, olen minä yrittänytkin. Olenko sitten kurkotellut liian korkealle...
En haluaisi toisen omaa. Se olisi väärin sitä toista ja kolmattakin kohtaan. Jokaiselle on kai tarkoitettu joku. Jos minä olen odotellut kaikki nämä vuodet vain häntä, niin luulisi, että hän olisi tehnyt samoin tai edes sinne päin.
Minulla ei ole alkoholiongelmia eikä nykään tuntemillani muillakaan lesboilla ole. Ovat niin järkevää porukkaa, että saa olla itsekin tarkkana, että ylipäätään pärjää jotenkuten. Mikään vilunki ei tule kysymykseenkään, sillä sellainen on niin läpinäkyvää, ettei se onnistuisi. Tuhoon tuomittu yritys!
Eipä siltikään tule mieleen juottaa ketään humalaan eikä juoda itsekään, sillä ei se maailma näytä sen mukavammalta sittenkään. Eihän se mitään rakkautta ole sellainen. Rakkaudessa tarvitaan kahden ihmisen tahtoa ja halua. Rakkaus itsessään voi sekoittaa pään, ei siihen viinaa pidä sotkea, sillä se on jo ihan toinen asia. Kyllä nämä pitäisi osata erottaa toisistaan, rakkaus ja humala.
no hei, se viina oli vaan avautumistarkoituksiin...siis siihen että se ystäväni sais sanottua mitä ajattelee. se ystäväni kokee kuuluvansa ei mihinkään, eikä uskalla avautua. kun me ollaan yhessä, me ollaan jossain kuplassa jossa on taivaalla sateenkaari ja yhtäaikaa myös raatelevia petolintuja...kun me ollaan kahestaan, tuntuu niinku me nähtäis maailma alasti. tulee sellasia ahaa elämyksiä. mutta vaikka meillä on mielikuvitusta, me ei puhuta rakkaudesta. jos voisin toivoa jotaki, toivoisin että mun ystävä ois onnellinen ja rakastunu. mutta siinä on vaan se pulma että mää oon rakastunu siihen, enkä halua "antaa" sitä ystävääni kellekkään.
Kauheeta miten epäreiluja me ihmiset osataankaan olla(iha hävettää myöntää ittesä sellaseks!!)..
Toi on iha hirveetä, EI NOIN SAA TEHDÄ!!
Sääliks käy sua, kerro totuus sille tyttöystävälles, nii ehkä se saattais sit uskoa sua, ja ottaa sut takasi..
Niitten suhdehan on nyt pelkkää valhetta(siis sun tyttöystävän ja sen uuden!!)..
en mä halua sitä takasin todellakaan ku meni tekee noin..eläköön nyt onnellisina toistensa kanssa sitten..