Tuttavapiiriini kuuluu henkilö, jolla on pienehkö eläke, mutta omaisuutta jonkin verran, ei perillisiä. Olen yrittänyt sanoa, että hän voisi tehdä elämänsä mukavammaksi myymällä kiinteistöjään. Menee kuulemma veroa, mitä itse olen maksanut melkoisesti melkein koko elämäni ajan. Taitaa vähän olla mediankin vika, eläkeläisen kuuluu valittaa.
Pitääkö aina valittaa?
valivaan
14202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähtisin vaikka Viron kylpyläkohteeseen viikoksi jos vaan olisi varaa.
Joulussa saan hyvän veronpalautuksen. Kotitalousvähennys sen tekee.
Niin sain viime joulukuussakin. Kuitenkin jouduin niitä vastaan vippaamaan rahaa sukulaiselta.
Uusia korjauskohteita löytyy talosta, josta maksoin puolet liikaa. tämä tapahtui ennen ok-talojen hintaromahdusta.
Tuo hemmottelu on tosiaan hyvä suoda itselle silloin tällöin. Tuttavalleni on suositeltu KELA:n kuntoutusta, mutta "se maksaa". Olen tottunut itse maksamaan enkä odottelemaan, että joku toinen sen tekisi. Etkö voisi myydä taloasi?
Vali vaan
Talo on vastikkeena isosta paninlainasta. Jäisin vielä enemmän puille paljaille jos myisin nyt talon. Pankki ottaa kyllä omansa.
Omistan siitä vaan puolet, mutta edunsaajat eivät osallistu lainanhoitokuluihin sentilläkään.
Ei reilua, mutta en kuulemma ole ainoa. Hyväuskoisia käytetään hyväksi rankimman kautta.
Vähäosaisuus on opettanut mutkien kautta hoitamaan ja huoltamaan itseä kokonaisvaltaisesti.
Se on vienyt hirmuisesti aikaa ja energiaa. Hassua on on kaulaansa myöten lirissä, mikää peli ei tuo ropoakaan.
Kun saidasti elän, voin yrittää vielä yhden talvikauden ylittämistä. Terveys romahti kevään kuluessa. On se palautumassa.
Elän kuitenkin luksuselämää kodittomien ja kerjäläisten silmin katsottuna. Osaan huoltaa, jopa rakennella mopoja.
Erakoille, kuten minulle on tyypillistä, etten uskalla ottaa vastan ihmisten tarjoama apua.
Kesä jälleen meillä eräille ihmisille korkean elintason maassa, Suomessa. Virallinen vanhuusikä, 75v. alkaa syksyllä.
Niin, riippuuhan kaikki siitä, mihin itseään vertaa. Itse vertaan omaa osaani äitini osaan ikäisenäni. Minulla on paljon paremmin, en esim. ole sairaan miehen enkä sairaan lapsen omaishoitaja. Terveyskin on parempi. Itse olen asunut suurimman osan elämästäni vuokralla ihanassa vuokra-asunnossa. Nykyiset omistukseni ovat peräisin miesvainaalta ja vanhemmilta. En halua asuntoani myydä, totean vain, että vuokralla on helppo asua.
Vuokralla asuessa on helppo lähteä jos siltä tuntuu. Maisemien vaihdos tekee aika ajoin ihan hyvää. Vanhat tuttavat jää kännykkään ja uudemmat ilmaantuu nokan eteen.
"Veroja"? Meneehän kiinteistöstä veroja nytkin, lisäksi muita maksuja, jotka on maksettava, vaikka kiinteistö olisi tyhjillään.
Vanhuksesi on vailla ammattiapua. Jonkun pitäisi hoitaa hänen omaisuuttaan.
Hänellä on kunnallinen edunvalvoja
Kuopion Kaupunkilehdessä oli erinomainen kirjoitus ( yhden toimittajan) jossa toimittaja kehottaa eläkeläisiä, että pankaa rahanne haisemaan elinaikananne. Juttu on takuulla herättänyt ajatuksia.
Varakkaat eläkeläiset elävät lähes köyhyysrajalla, koska säästävät perintöjä aikuisille lapsilleen. Onko siinä järkeä ja onko elämän tarkoitus tuo, että pitää kituuttaa jotta jäisi lapsille perintöä?
Jutussa kerrotaan yrittäjäpariskunnasta, jotka ovat ilmoittaneet lapsilleen, että perintöjä on turha odottaa, sillä pariskunta aikoo tuhlata kaiken elonsa aikana.
Joku varmaan tunnistaa itsensä tai tuntee ainakin tuttuja, jotka kituuttavat ja säästävät jokaisen muovipussinkin uusiokäyttöön.
Itsellä on ollut ja on tuttuja , jotka kituuttavat, vaikka olisi varaa "tuhlata itseensä " ja nauttia elämästä, kun vielä kykenee.
https://issuu.com/kuopionkaupunkilehti/docs/klnettiin_20160513
Kun raha saa liian suuren otteen ihmisen elämässä, hän ei raski kunnolla syödäkään.
Tässä pari esimerkkiä: Suht iäkäs mies valitteli miten tarpeellista ja hyvää kala olisi; mutta kun se vaan liian kallista,
Hänellä on kiinteistöomaisuutta kuusinumeroinen summa. Pankkiteillä sama summa, eläkekkeestäkin jää säästöön joka kuukausi. Lapsia ei ole.
Toisen kaverin tarina on vielä huikeampi. Hänellä on pari poikaa, jo keski-ikäistä. Hän alkoi käyttää alkoholia niin paljon että sairastu alkoholi-dementiaan.
Hän joutui muistisairaudensa myöten hoitokotiin, jossa on aina ovet säpissä. Pidin häntä lähes pennittömänä.
Hänelläkin sekä kiinteistö-että talletuksi lähes puolenmiljoonan verran, lastensa mukaan.
Itse joudun elämään melko vaatimattomasti. Tosin hyvä ruoka ja juomat ovat asia, joista en voi tinkiä.
Vuokra-asunto on yhdelle ihmiselle turhan tilava, ja kallis nyt kun vaimo on pitkäaikaishoidosa ja lapset lähteneet elämään omilleen.
pitää pitää'. valitus kannattaa aina. siinä ei pidä vaipua ruikutusasteelle. sitten sitä on kaikkien hyljeksimä.
Niin, saahan valittamala enemmän sympatiaa kuin esim. tekemällä työtä ja maksamalla melkoisesti veroja vielä eläkkeelläkin. Eipä pidetä hyväntekijänä.
Voi voi voi. Sekä ylä-ettäalaraajat toimivat miten sattuu. Ja niihin sattuu kävellessä. On jo jatkettavat kävelysauvat siltä varalta oven pielessä ettei postilatikolle ilman tukikonsteja pääse.
Merkillistä että vialliset raajat kuntoutuvat väliin lepäämällä, väliin hitaasti kävelemällä.
Ei oo laitaa kunei olutlasia uskalla ottaa pöydältä kun se saatta pudota ja kallis ohrapirtelö kaatua latttialle.
Lopulta ei perinnönsaajat Anna mitään arvoa perinnölle, eli turha kituuttaa ja säästellä muovirasioitakin.
Aina ja kaikesta alinomaa ei tietenkään pidä valittaa. Mutta oikeista aiheista pitää, tai pitäisi. Juuri luin lehdestä, että suomalaiset saavat ulkomailla huonoja hotellihuoneita siitä syystä että eivät koskan valita ja kerro, jos ne eivät ole asianmukaisia.