Olen usean vuoden ajan kärsinyt eriasteisesta ahdistuneisuudesta ja masennuksesta. Syön niihin lääkkeitä ja käyn terapiassa, mistä on kyllä paljon apua ja tällä hetkellä oireet ovat pääosin hallinnassa.
Se mikä ihmetyttää, on ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden lisääntyminen erityisesti rankan liikuntasuorituksen jälkeen. Vaikka ennen treeniä olisi ollut kuinka hyvä päivä, saattaa sen jälkeen oloni olla erittäin ahdistunut ja saatan itkeä vaikka koko illan. Yleensähän sen kai pitäisi mennä toisin päin, treenaamisen pitäisi tuottaa endorfiineja ja tuoda hyvän olon :) Itse en ole tätä paljon puhuttua liikunnanjälkeistä mahtavaa fiilistä juuri kokenut. Tietysti pidemmällä tähtäimellä liikunta varmasti auttaa myös mielenterveyteen, mutta välittömästi treenin jälkeen fiilis on usein vähintäänkin alakuloinen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja mistähän tämä voisi johtua? Se tietysti auttaa vähän, että tietää ahdistuksen johtuvan siitä treenistä. Tahtoisin kuitenkin itsekin kokea mieluummin niitä mahtavia endorfiiniryöppyjä, joista kaikki puhuvat :)
Treenaamisestani sen verran, että en siis ole mikään himo-fitnesstreenaaja, mutta pyrin kuitenkin säännöllisesti muutaman kerran viikossa tekemään ainakin jotain. Käyn salilla, joogaan, kävelylenkkeilen, teen hiit-treenejä kehonpainolla yms. En mitenkään erityisen tavoitteellisesti treenaa vaan menen fiiliksen mukaan. Säännöllisesti olen treenaillut reilun vuoden, sitäkin ennen toki epäsäännöllisesti.
Se mikä ihmetyttää, on ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden lisääntyminen erityisesti rankan liikuntasuorituksen jälkeen. Vaikka ennen treeniä olisi ollut kuinka hyvä päivä, saattaa sen jälkeen oloni olla erittäin ahdistunut ja saatan itkeä vaikka koko illan. Yleensähän sen kai pitäisi mennä toisin päin, treenaamisen pitäisi tuottaa endorfiineja ja tuoda hyvän olon :) Itse en ole tätä paljon puhuttua liikunnanjälkeistä mahtavaa fiilistä juuri kokenut. Tietysti pidemmällä tähtäimellä liikunta varmasti auttaa myös mielenterveyteen, mutta välittömästi treenin jälkeen fiilis on usein vähintäänkin alakuloinen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja mistähän tämä voisi johtua? Se tietysti auttaa vähän, että tietää ahdistuksen johtuvan siitä treenistä. Tahtoisin kuitenkin itsekin kokea mieluummin niitä mahtavia endorfiiniryöppyjä, joista kaikki puhuvat :)
Treenaamisestani sen verran, että en siis ole mikään himo-fitnesstreenaaja, mutta pyrin kuitenkin säännöllisesti muutaman kerran viikossa tekemään ainakin jotain. Käyn salilla, joogaan, kävelylenkkeilen, teen hiit-treenejä kehonpainolla yms. En mitenkään erityisen tavoitteellisesti treenaa vaan menen fiiliksen mukaan. Säännöllisesti olen treenaillut reilun vuoden, sitäkin ennen toki epäsäännöllisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulee mieleen, että voitko ennen treeniä jotenkin tietoisesti hallita ja pitää aisoissa stressiä tai alitajunnan peikkoja ja sitten rankka treeni rentouttaa ja saa sielun ja mielen virrat valloilleen.
Ja liittyykö liikuntaan jotain tavoittamattomia motiiveita, yrität hallita liikunnan avulla jotain tai paeta, mutta se onnistu vaan paha olo on siinä taas.
Jospa vähennät ja kevennät liikunnallista aktiviteettia kokeeksi.
Joo ahdistuneen ei kannata vetää liian kovaa treeniä vaan enemmänkin kevyempää pitkäkestoista harjoitusta.
Samaa mieltä artsin kanssa, kova liikunta nostaa stressitasoja ja saattaa täten aiheuttaa lisää ahdistusta. Kokeile keventää treeniä, käy vaikka pitkillä kävelylenkeillä luonnon helmassa. Metsässä jos mahdollista. Jooga on hyvää, lihaskuntotreeni saattaa auttaa myös. Treenaa aina fiiliksen mukaan, älä purista liikaa. Ja muista levätä ja nukkua tarpeeksi.
Toisaalta muistan lukeneeni jostain tutkimuksen, jonka mukaan joku 15% ihmisestä ei saa hyvänolon fiiliksiä liikunnasta, oli kai linkattuna tännekkin. Voithan kuulua tähän kansanosaan, minä ainakin kuulun.