Kerran kun me tultiin kotiin, ni mä ihmettelin että mikä toi ääni on... menin keittiiön ja katoin että Leolla oli pää lihapullapussissa ja se yritti saada sitä pois. Pikku herra parka ois voinu tukehtua siihen,mut onneks ehittiin kotiin ajoissa. mut nyt kun siitä on jo 2v. aikaa, niin se ehkä vähän naurattaa... se tilanne oli aika huvittava omalla tavallaan..
^ noin meillä kävi, mutta entä teillä? onko tapahtunu mitään hullunkurista? :D
^ noin meillä kävi, mutta entä teillä? onko tapahtunu mitään hullunkurista? :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
...tarkennan että se oli varastanu sen täyden pussin ja sitten ku se oli syöny, ni sinne oli varmaan jääni vaikka yks lihapulla ja se oli joutunu tunkee päänsä sinne eikä ollu enää saanu pois :(
Tämä juttu sattui muutama vuosi sitten. olin illalla jättänyt vaatteeni sohvan selkänojalle nukkumaan mennessäni.Koira jäi sohvalle nukkumaan muina miehinä.Aamulla se sitten tunki itsensä sänkyyni.Ihmettelin siinä koiraa silittäessäni että nyt on jotain outoa!Laitoin valot päälle:Yllätys!!!! Koiralla oli minun toppi malliset sportti rintsikat päällä. Siinä se kellistä itseään tyytyväisenä.Mieheni oli juuri lähdössä töihin ja teki eväitään. Neiti koiruli paineli alakertaan kerjäämään juustoa!! Isäntä väitti että minä olin laittanut koiran päälle rintsikat mutta kyllä juttu oli niin että ilmeisesti ne olivat tipahtaneet nojalta ja pudonneet koiran päälle! Jotenkin se oli kierinyt siinä ja onnistunut samaan ne päälle!! Kyllä oli tosi huvittava tilanne ja sitä naurettiin monta kuukautta!!!!
meidän poitsu oli vielä todella nuori silloin. siinä on näitä karkailevia rotuja toisella puolella ja karkailikin aina kun sai mahdollisuuden. kerran oli sitten avannut ulko-oven (asumme omakotitalossa) ja häippässyt kenenkään huomaamatta. no, puhelin soi ja minä vastasin. naisääni kysyi onko minulla sellainen ja sellainen koira.
-jooo...
-se on täällä ärrällä, tuletko hakemaan?
-MITÄÄÄÄH!!!??? joo, tulen heti...
lähdin oikeen juoksemalla ja unohdin ottaa hihnankin mukaan.
kun menin sisään ärrälle, poika oli siellä tiskin takana mussuttamassa herkkuja ja ärräntätien hemmoteltavana. otin koiran ja kiitin ja pahoittelin ja sanoin heipat todella nolona.
päättelimme, että koiraa oli alkanut kiinnostamaan mitä siellä ärrällä on, sillä se oli aina joutunut odottamaan ulkopuolella kun muut pujahtivat sisään hakemaan herkkuja.
no, onneksi sillä oli puhelinnumero pannassa, ettei olisi _taas_ poika joutunut poliisin matkaan "koiraputkaan". kaikkea sitä sattui aikanaan, nykyään se kyllä oven avatessaan jää vain portaille makoilemaan.
Tämä ei oikeastaan ole hassu juttu.. Mutta kerron silti.
Olen tunnetusti tempperamenttinen, ja sanon asioita, joita en ehkä pitemmän päälle tarkoita.
(enkä ikinä uskonut, että koirat käsittäisivät kaiken sanomiseni)
(tämä tapahtui Jyväskylässä)
Meillä Hiili oli pentu, ja oli tehnyt jotain todella tuhmaa, niiiiin tuhmaa, ettei ikinä ennen ollut tehnyt. Minä sitten otin koiraa niskasta kiinni, avasin takaoven, pistin istumaan siihen, ja suljin oven. Karjuin sille samaan aikaan, että Nyt se on loppu, painu sinne metsään, etsi itsellesi uusi koti, minä en jaksa enää tätä touhua.
Kävelin keittiöön, hain lasin vettä, ja tulin päästämään koiraa sisälle. Noh, takapihan portti oli auki, ja koira oli mennyt siitä ulos, ja kun takapihan laidalla oli metsä, missä asuimme, niin koira sitten häntä koipien välissä käveli metsän laitaan, pysähtyi, katsoi sydäntä raastavasti minua, käänsi katseensa, ja käveli hiljaa poispäin. Purskahdin nauruun.. Nauroin ihan hillittömästi. Hiili istuutui maahan, katsoi minua suorastaan loukkaantuneena. Huusin miehenikin katsomaan, ja Hiili siinä tuijotti meitä verisesti loukkaantuneena.
No, ei siinä mitään, selitin sitten Hiilille naurusta toettuani, että "tule tule.. en minä sitä tarkottanut, tule nyt sisään sieltä ennenkuin palellut.." Hiili tuli muutamia askelia, katsoi taakseen, katsoi minua, taas taakseen, ja mietti hetken. Sitten ilmeisesti päätti, että kylmä siellä on, ja juoksi takaisin sisälle, ja hyppeli suoraan syliin.
No, sitten olimme jo muuttaneet tänne kouvolaan kerrostaloon, ja rita ja hiili olivat tehneet sen "viimeisen temppunsa", eli kun tulin kotiin, koko kämppä oli tuhannen *piipin* päreinä. Pikkuhousunsuojat liimattuna mattoon, kaikki säpäleinä jne.. Noh, karjuin siinä sitten taas koirilleni, että "ettekö te hitto vie voi tajuta, että kaksi tuntia voitte olla yksin, ilman että tarvitsee hajottaa joka paikkaa? ettekö te tolvanat tajua, että minulla on muutakin tekemistä kun siivota teidän jälkiänne??!".. koirat kuuntelivat taas korvat luimussa.. kunnes karjasin "tässä ei enää auta anteeksipyytely, painukaa tästä kämpästä pihalle ja vähän äkkiä!!".
No, koirat kävelevät ovelle, istuvat vierekkäin, tuijottavat oven kahvaa surkeana.. Eipä siinä taas voinut kun nauraa. Sanoin sitten että taitaa riittää että pysyvät poissa silmistäni, kunnes sain siivottua sotkun. (meni muuten kolme tuntia siivotessa..)
Tiedän.. Koirille ei saa huutaa. Ja tiedän, että ne eivät täysin sisäistä, miksi niille huudetaan, ellei niitä saa itse teossa kiinni. Mutta aina ei voi hillitä itseään :P
yritin herättää sikeäunista miestäni -turhaan. Ei se noussut vaikka miten yritin. sitten sanoin koirallemme, että mene herättämään. Aikansa se koitti. haukkui ja nuoli ja vaikka mitä, mutta ei se suostunu nousemaan ylös sängystä. Sitten koirani otti mieheni likaisen sukan lattialta ja tuuppasi sen mieheni naamalle. Kyllä sitten nousi ylös, muttei hyvällä tuulella.
En tiedä onko täällä paljon kissaihmisiä, mutta voisin kertoa samalla kissastani hauskan jutun. Kerran kissani kiipesi vahingossa kai liian korkealle puuhun. se pelastautui kuistimme katolle. sieltä ei sitten uskaltanut hypätä, joten kävin päästämässä sen yläkerran oven kautta sisään. no, ei mennyt kovin kauaa kun se oli taas sielä katolla. ajattelin, että nyt saa tulla omin neuvoin alas kun kerran sinne tahallan kiipeää. kyllä se sieltä pitkän ajan päästä hyppäsi alas häntä pörröisenä. sepäs olikin kisusta niin jännä juttu, että rupesi oikein harrastamaan lentämistä. monta kertaa päivässä se kiipesi katolle ja pörröisenä jännityksestä hyppi alas. adrenaliini-narkkari siitä tuli.
Kuulin tämmöisenkin ystävättäreltäni:
Taloon tuli uutena kisu, joka kiipesi sitten pöydälle norkoilemaan ruokaa.. No, jääkaapin ovi aukesi, kissa samalla hyppäsi, löi päänsä jääkaapin oveen, ja sitten sai ruokaa.
Nykyään, tapahtumasta kun on jo pari vuotta, kissa hyppää, lyö päänsä jääkaapin oveen, ja odottaa siitä palkkiona saavansa ruokaa :D
Niin, hauskalta se kuulostaa minustakin, sääli sitä omistajaa... :)
Mun koirani on tyypillinen noutaja - aina pitää suussa olla jotain ja niin ylpeänä se sitä kantaa! =)
Saunaakin kun kotona lämmitellään tai takkaa tuvan puolella, aina se johonkin suuntaan on niitä halkoja kuskaamassa... =) Tosin yksi kerrallaan mutta on sekin jotain. Ja jos ei halkoja saunailtoina niin mitäs sitten? NOH, omia tavaroitaan, palloja, hihnaa, luita, valjaita... Joskus oma ruokakuppi tai raksupussi, tai sukka/sukkia tai joku muu vaatekappale, kaukosäädin, avaimia, taskulamppuja, herätyskello.... Joskus tulen hulluksi kun lasken jonkun tavaran johonkin ja hupsista vaan, minuutin päästä se ei enää olekaan siinä! ÄRH.
Kerran kun kaupungissa oltiin syrrälläni kylässä, haukkuautomaattini ei päästänyt mua automme ohitse, haukkui ja steppaili, ihan outo tapaus. Sitten se päästi menemään kun keksin mitä halusi, sai kannettavaa suuhunsa, pienen muovipussukan jossa oli vähän sitä sun tätä, pikkutavaraa. Tukehtumisvaara olis toki ollut jos yksin olisin päästänyt kulkemaan mutta ihan valvovan silmäni alla hurttaherra toi kantamukset syrrän keittiöön asti. =)
Koirani on myös mainio herätyskello. Ollaan tarkoituksella kumppanini kanssa opetettu että herätyskellon raivostuttava räminä tai piipitys tarkoittaa samaa kuin "kohta pääset ulos". Siinä ei sitten kauaa nukuta kun XX kiloa kultaistanoutajaa tulee sänkyyn riehumaan! Siinä lentää huovat ja tyynyt lattialle, kädet ja jalat saa hellät aamupesut ja korvistakin kiitettävästi vaikut lähtee liikenteeseen kun haukahtelee iloiset hyvät huomenet suoraan korvan juuresta. =)
Kummankaan jälkikasvun huoneisiin emme ole koiraa opettaneet herätyshyökkäystä tekemään, sehän tiedetään että aina ei ihminenkään selviä hengissä teininherätysmissiosta... =))
Minulla on pieni musta toyvillakoira.
Kerran kävellessäni ulkona, pikkulapsi kysyi äidiltään: että miksi ton tädin lammas kävelee hihnassa?
Myös yksi isokokoinen mies on pysäyttänyt minut kadulla ja kysyi minulta: että oko koirani vihainen, ajattelin että vitsi, mutta mies oli ihan oikeasti peloissaan ja ei uskaltanut koskea koiraani. Koirani on siis todella suloinen ja ihan pehmolelun näköinen ja jopa lpset jotka pelkäävät koiria uskaltavat tulla silittämään. Koirani on myös pentuleijonassa ja illä on vaaleanpunaiset kumilenksut... kysyin siinä sitten, että vai näyttää se vihaiselta? niin mies vastasi että kyllä... mietin siinä sitten, että miltäköhän saksanpaimenkoira mahtaa näyttää....
Kun koirani oli pentu todella moni varsinkin mies... luuli sitä kissan pennuksi tai sellaiseksi lasten paristoilla toimivaksi koiraksi, aika monta kertaa jotui vakuuttamaan joo että ei tässä mitään patteriluukkua ole...
koiraa on myös etsitty monta kertaa kaapeista, vakio on se kaappi missä on koiranherkut, koira on livahtanut sinne ja oven on laittanut huomaamatta kiinni.
Kun olimme muuttaneet etsimme myös silloin 16 viikkosta pentua.. Meillä oli kettiössä paikka tiskikoneelle, muttei vielä tiskikonetta. Tiskiallaskaapissa oli reikä josta oli tarkoitus vetää tiskokoneelle tarkoitettu putki kaappiin, niin tämä pikkuneiti oli mennyt tästä aukosta sisään ja tuli ulos ihan sahanpuruissa. Olimme jo ihan epätoivoisia ja ovetkin oli kiinni niin ulos ei ollut mitenkään voinnut karata.
Sattuu ja tapahtuu=)