vai jätätkö kalpeiksi pelätessäsi syöpää aiheuttavaa karsogeeniä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitapa jotain kaunista tuonne alku-peräiseen musa-aloitukseen riimeillä.
Josko jotaih ihmettä tapahtuisi?
H.
En. Pidän muuten vaan vaaleammista, letuista, leivonnaisista, miehistäkin.
Mites Danny?
Vaalea mies.
Kuorruta Katrilla.
H.
Ruskeita ja rapeita.
Yummy!
Onko jotain jäänyt multa väliin? Eikö niitä karsinogeenejä tule poltetusta ruuasta (mustasta), ei paistetusta (ruskeasta)?
Kalapia lätty on kauhistus.
Olet varmaan oikeassa, mutta se voi reunasta hieman palaa?
Ai että pikkasen hymyilytti ...muistui mieleeni uni jota katselin tuossa aamuyöllä.... minun piti tehdä amerikkalaisia pannukakkuja....en ole niitä koskaan tehnyt....eikä se tahtonut oikein onnistua kun ei ollut mitään ohjetta....sitten muistin että leivinjauhe kohottaa....aloin hakea leivinjauhetta....ei löytynyt...sitten jo heräsin ....en tiedä paistoinko tummaksi vai jäikö vaaleaksi..
Minun pöydässä ei olisi ensimmäistäkään eloveenaa eli RAAKAA lättyä. Tarvittaessa paistan valkoisen keittiöpöydänkin niin rapi ruskeaksi ettei letuista erotu.
Letut pitää olla kypsiä eli kunnon ruskeita, sekunteja vaille palamaan alkaneita ja päälle vatelmahilloa, mustikkakin käy, mutta ei mansikki. Tai riippuu tekijästä? Mansikin tekijästä.
Mikä on karsogeeni? Niin paljon on tullut syötyä hiiltä ja mustunutta makkaraa ja muutakin ylipoltettua, läpi elämän, että jos se olisi kuolemaksi, luulisi jo luutamummon potkivan persuksia ja sanovan, nyt tuli noutaja taivaan kamaralle, istuppa peräni perään, jaa-a että takaapäin taivaaseen.
Olisikin tosi mielisairasta, että näillä ikälisillä alkaisin katsomaan suupalojeni perään ja miettimään, paljonkohan saan jatkoaikaa kun jätän tuonkin möykyn syömättä.
Siksi kysyinkin kun tuntuu jotenkin tosiaan mielisairaalta kun, lähes 70v varoo syömästä tummia lettuja ettei saa syöpää.
Tälläiselle henkilölle on aivan turha kertoa että mitä väliä sillä enää niin kuin olisi, vaikka syötkin kypsiä lättyjä, ei hän kuule ei ymmärrä.
Lettuja kun ei edes syödä joka päivä, oletan.
Kyllä rapsakka pitsireunainen on se paras. Mustaherukkahilloa päälle jos sattuu olemaan.
Jos lettu on pääsee vähänkään palamaan, heitän sen pois. En pidä palaneen mausta, samaa koskee paahtoleipiä ja kaikkea muutakin. Mausta siis on kysymys, karsinogeeneja en ajattele.
Lettujen kohdalla en ole jumittunut yhteen ainoaan tapaan paistaa niitä. Paitsi että niiden on oltava läpeensä kypsiä, siitä en tingi. Joskus paistan kovemmalla lämmöllä ja sen verran runsaan rasvan kanssa, että saan pitsireunaisia, mutta en ole niille sen persompi kuin muillakaan tavoilla paistetuille. Useimmiten paistan öljyisellä talouspaperilla pyyhkäistyllä pinnoitetulla, 24 sm halkaisijaltaan paistinpannulla, ajan kanssa hiljalleen kauniin vaalean ruskeiksi. Kahdella pannulla saman aikaisesti. Tyypillinen aamiaiseni on 2-3 tällaista lettua mikrossa sulatettujen pakastemarjojen kanssa. Lettutaikina on tehty rahkasta, kauraleseistä ja munanvalkuaisista.