Kun kolme kk sitten pääsin osastolta, päätin etten takas mee. Nyt taas siinä pisteessä että kai sinne joudun. En oo syöny lääkkeitä kun ne lihottaa. Oon laihduttanu 8 kiloa liikkumalla ja vahtimalla mitä syön. Aloin pari kk sitten oksentamaan myös, jos tuntuu että syön liikaa tai herkkuja. Nyt oon lopettanut syömisen, kerran päivässä yks leipä tms.
Osastolla poltin itseeni ranteista ja jalasta tupakalla. Otin myös yliannostuksen ja viilsin rannetta.
Syyt näihin on tyhjä ja merkityksetön tunne. Mulla on läheisiä ja perhe, mikä aiheuttaa lisää syyllisyyttä. Oon halunnu parantua, mut en itseni, vaan toisten takia. Lyhyesti sanottuna en välitä itsestäni. Olen kuori.
Mulla on diagnosoitu vaikea masennus ja epävakaa persoonallisuus.
Osastolla poltin itseeni ranteista ja jalasta tupakalla. Otin myös yliannostuksen ja viilsin rannetta.
Syyt näihin on tyhjä ja merkityksetön tunne. Mulla on läheisiä ja perhe, mikä aiheuttaa lisää syyllisyyttä. Oon halunnu parantua, mut en itseni, vaan toisten takia. Lyhyesti sanottuna en välitä itsestäni. Olen kuori.
Mulla on diagnosoitu vaikea masennus ja epävakaa persoonallisuus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kannattaa mennä osastolle ja suostua hoitoon, olet varmaan todella huonossa kunnossa.
Kuulostaa aika paljon mun tilanteelta. Olen osastolla nyt, koska olo on ollut jo pitkään aikamoisen järkyttävä. Ahdistusta siis lähinnä, sellaista epämääräistä tuskaisuutta ja negatiivisia ajatuksia. Nyt täällä sairaalassa ahdistus vaihtunut lamaannuttavaan masennukseen. Juuri mikään ei kiinnosta, olen alkanut ihan eristyä. Lähinnä olen omassa huoneessa. Todella tyhjä olo.
Mulla myöskin epävakaa persoonallisuus, piirteitä ahdistuneisuushäiriöstä ja taitaa olla aika vakava masennus. Söin pitkään ihan väärää ja liian vahvaa lääkitystä, niiltä vuosilta muistikatkoksia ja lähes ainostaan huonoja muistoja, koska olin ihan toimintakyvytön. Sellaisesta tuntuu olevan todella vaikeaa alkaa rakentaa mitään uutta, vaikka nyt tuo väärä lääke jo melkein lopetettu. Edellisten vuosien aikana kehittyi tosi negatiivinen asenne. Misantropiaa, tunnetta siitä, ettei mikään kannata koska missään ei ole ponttia.
Ähh, ihan perseestä tämmöinen. Mä sain laihdustuspillerin muuten lääkkeiden lihottavuuden takia. Se on ihan tehokas, olen laihtunut ihan sopivasti parissa kuukaudessa. Ahdisti muakin kun alkoi lihomaan eikä voinut sille mitään.
Masennuslääkkeet aiheuttavat haittana tosi kovaa ahdistusta ja lisäävät ruokahalua. Ahdistus johtuu ihan vaan niistä masennuslääkkeistä. Mene johonkin kivoihin ryhmiin ihmisten kanssa ja lopeta tollanen sairaalasta turvan hakeminen, aikuinen ihminen.
Pois pois sieltä sairaalasta. Ei ole hyväksi. Oletko lukenut Turun Kupittaan sairaalan asioita, miten on kohdeltu mielenterveysongelmaisia. ?????Lue Turku- palstalta. Mengele- touhua vanhuspsykiatrian osastolla G1 Turussa.
Laihdutuspilleri?
Joku ripulilääke, mikä estää ravinteiden imeytymisen?
Tosi terveellistä!
Miksi annat lääkäreille mahdollisuuden lääkitä itseäsi? Miksi annat lääkäreille mahdollisuuden kiusata itseäsi ja alistaa sinut jonkun sairauden nimikkeen alle. Tarkoitan siis leima otsaan ja muiden alennettavaksi.
OLETKO KAKSISUUNTAINEN
Olin myös osastolla n.kuukausi sitten ja mulle diagnosoitiin epävakaapersonallisuus. Siis nehän on aivan sairaan tyhmiä ne lääkärit ja psykologit siellä, ne vaan leimaa sut jonkun nimikkeen alle, jopa silloin ,vaikka et olisi kertonut heille paljon mitään... joo nyt on kyl vähä sekava tää mun teksti mutta ei ketään varmaan kiinnosta
Nyt on sitten lähete sisässä, eli viikon sisällä osastolle. Suhtaudun nyt ihan hyvin siihen, että keikka tiedossa. Eipähän tarvii ajelehtia kotona viinipulloon turvautuen. Ei oo oikein sisältöä päivässä muutenkaan, kun opiskelut tauolla. Ennen lenkkeilin, nyt ei jaksa.
Lääkitystä pitäs lisätä, kun tosiaan menin lopettaa melkein kaikki. Mulla siis oli Seroquel, Mirtazapin, melarest, voxra, citalopram, ja vielä joku. Nyt oon syöny vaan yhen pillsin Citalopramia.
Enpä luule, et mulla olisi 2-suuntainen. Epävakaa oon ihan puhtaasti. Sähköhoitoo kun annettiin viime jaksolla, niin se kyllä aiheutti jos ei manian, niin hypomanian ainakin. Ja pahoja muistiongelmia, joktka onneksi ajan kanssa korjaantuivat.
Elyaria: Tsemppiä osastolle! Tiedän tasan tuon tunteen, joka osastolla tulee. Lamaantuu, tai sit lähtee itsetuhoisuus käsistä. Lähinnä siellä on hyvää se, että on turvallinen ympäristö missä kohdata kaiken paskan sisällään. Ja et keskusteluapua on ja vertaistukea. Ei tarvi laittaa ruokaa, eikä ylipäänsä keskittyy muuhun kun itteensä. Ulkomaailmassa on velvotteita ja paineita, joita ei kestä jos on lopussa. Se lisää syyllisyyden ja itseinhon noidankehää.
Saa nähä minkälainen hoito tulee, kun lisäksi tullu tää syömisen kanssa värkkääminen...
Ps. Kattokaa Areenasta Sekasin-sarjaa. Kertoo suljetun osaston potilaista ja perustuu tositarinoihin.
Minä en kyllä ymmärrä tuota sinun lääkitystä ollenkaan.Miksi kolme masennuslääkettä samanaikaisesti?
$€££
Minulla myös useita sairaalajaksoja takana. Viimeisin tosin 3vuotta sitten. Ymmärrän olosi ihan täysin. Arvottomuuden tunne vaivasi tosi pitkään. Viimeisisen sairaalahoidon jälkeen aloin syödä lisäravinteet, jo muutama viikko tämän jälkeen olo koheni huomattavasti. Oma ajatusmalli täytyy muuttaa vaikka väkisin myönteisemmäksi. Älä luovuta! Oma ja läheisten apu on kaikista tärkein. Sairaalassa saat vaan katsella ja tappaa aikaa hölmöjen hoitajien ja lääkäreiden orjana! Paranet pian ,jos uskot itse siihen!
Vastauksena jonkun mielipiteeseen, että lääkärit diagnosoi kevyin perustein. Mulle teki psykologi viispäiväset testit. Tuloksena tää epävakaa. Mulla löytyy tyypillisesti historiasta lapsuusiän hyväksikäyttöä ja emotionaalista heitteillejättöä.
Älä vaan sinne sairaalaan mee takas. Ihan pelkkää höttöä. Lähtee loputkin toiminta mahdollisuudet itseltäsi.
g2h5: Mäkin oon alkanu nyt syödä ravintolisiä, FitLinen, jotka on markkinoiden parhaimpia. Tosin syöny vasta vajaan viikon. Toivottavasti mulla myös auttaisi.
En vaan pysty muuttamaan ajatusmallia, kun itsensä kokee pahaksi ja ikäänkuin kokee ansaitsevansa pahaa, rankaisee itseään. Ikäänkuin sadistinen ääni sisällä, joka mollaa koko ajan. Ulospäin näytän normaalilta ja kukaan ei arvaisi. Olen iloinen ihmisten seurassa. Olen itsevarma, ja itseluottamus päällisin puolin kunnossa. Sisältä olen ihan romuna ja hyvin hauras.